Miten taltuttaa jatkuva kiireen tunne?

Arki on jälleen koittanut ja sen kyllä huomaa. Suoritan tällä hetkellä loppuun viimeisiä ammattikorkeakouluopintojani ja kevään lukujärjestys näyttää siltä, että aion tehdä 64 opintopistettä, eli kaikki loput opintoni kevään aikana. Se on täysin oma valinta ja tulee todellakin viemään aikaa oikeastaan niin paljon, että välillä tuntuu, että pitäisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan.

Onneksi opinnot ovat tänä keväänä mielenkiintoisia. Suuntaudun mainontaan ja viestintään tradenomin opinnoissani ja tämän kevään kursseilla on muun muassa taloutta, kansainvälistä bisnestä, graafista suunnittelua, mediasuhteita, sosiaalista mediaa ja tutkimusmenetelmiä. Teen myös opinnäytetyötä, jonka on tarkoitus valmistua viimeistään huhtikuussa. Jos hyvin käy, niin valmistujaisia vietetään kesäkuussa. Vaikea uskoa, että vihdoin se päivä on lähellä!

Stressikiireajanhallinta

Myös uudet tavoitteet omalle yritykselle on asetettu, eli kasvu on tietysti tavoitteena, vaikkakin maltillisena, koska aika on rajallista. Blogi on edelleen myös yksi työ ja se vie päivästä parhaimmillaan kaksi tuntia aikaa. Moni luulee, että blogin kirjoittaminen on helppoa hommaa, mutta jos siihen haluaa panostaa niin kuin kaikkeen muuhunkin, niin se vie aikaa. 

Yrittäjänä oleminen on opettanut itseäni hallitsemaan aikaa paremmin, koska jossain vaiheessa sitä tajusi, että selvät suunnitelmat pitää olla, jotta tästä työntäyteisestä arjesta selviää. Olen helposti stressaavaa tyyppiä ja viime syksynä voimat olivat niin loppu, että ajattelin pian burnoutin tulevan. Läheiset olivat todella huolissaan ja onneksi sain sieltä tukea ja suorat sanat, että nyt on tehtävä muutoksia omaan elämään tai palan loppuun! Olen aina ollut hiukan suuruudenhullu ja maalailen mieluummin isoja viivoja, kuin keskityn pieneen yksityiskohtiin. Yrittäjyys on pakottanut pysähtymään myös pienien asioiden äärelle ja kasvattanut pitkäjänteisyyttä sekä opettanut näkemään, että loppujen lopuksi kiire on monesti vain oman mielen tuotetta. 

Kiirestressiajanhallinta

Olen huomannut sen, että moni (myös minä itse usein) kehittää kiireen tunteen itse itselleen. Juostaan aamubussiin tai metroon henkihieverissä ja päivä alkaa kunnon stressiryöpyllä. Pöydällä on miljoona tehtävää, pomo vaatii yhä enemmän ja kotonakin riittää hommaa. Tiedän niin tuon tunteen niin yrittämisessä, kuin toimistotyössä, jossa olin ennen tätä! Kiire alkaa tuntua loputtomalta kierteeltä ja alat voida huonosti stressin vuoksi. Yöunet kärsivät, olo on turvonnut, ei jaksa treenata ja olet kiukkuinen läheisille. 

Jos käytetään esimerkkinä aamubussiin tai metroon juoksemista, jota varsinkin täällä Helsingissä näkee tosi paljon, niin mitä loppujen lopuksi voitat sillä, että pääset laiturille 15 sekuntia aiemmin kuin toinen? On itseasiassa todella huvittavaa, että ihmiset juoksevat metroon, joita tulee parhaimmillaan minuutin välein. Se on ihan sama juttu, kuin autolla ohituskaistalla. Voitettu aika on naurettavan pieni verrattuna siihen käytettyyn kaasutteluun. 

Kun kaksi vuotta sitten aloin verkkovalmentajaksi, otin stressiä siitä, jos en päässyt päivän sisällä vastaamaan asiakkaiden maileihin. Tämä aiheutti sen, että tein töitä parhaimmillaan vielä puolen yön aikaan, kun kello herätti ennen kuutta toimistotyöhön. Nykyään ymmärrän, että ehdin kyllä vastata viesteihin myös huomenna, eikä se vaikuta mihinkään. Toki akuutteihin viesteihin vastaan lähes välittömästi.

Mieli ei pääse rauhoittumaan ollenkaan, kun suoraan koneelta yrittää hypätä sänkyyn. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka tekevät töitä myös kotona, mutta ilta tulisi rauhoittaa koneilta ja laitteilta kokonaan. En aina itsekään onnistu siinä, mutta meidän aivot ovat jo päivän aikana saaneet sellaisen informaatioähkyn somesta ja ympäristöstä, että lepuuttaminen on tarpeen. Kun päivän lopettaa rauhallisesti, alkaa seuraava päivä todennäköisesti rennommin. Itse tykkään katsoa iltaisin netistä sarjoja kännykällä räpläämisen sijasta.

kiirestressiajanhallinta

Pysähtyminen on taito, jota on tarvinnut opetella viimeisten vuosien aikana. Olen sellainen, että stressaan stressiä jo etukäteen ja saatan miettiä, että miten selviä kiireisestä päivästä. Olen oppinut pysähtymään, hengittämään syvään ja uppoutumaan yhteen asiaan kerrallaan. Koulussa tunnilla keskityn siihen, mitä opettaja puhuu, kotona teen töitä yhden asian kerrallaan ja juttelen ystäville sitten myöhemmin. Monen asian tekeminen samaan aikaan johtaa aivan varmasti pinnan kiristymiseen ja levottomaan oloon. 

Olen oppinut sen, että loppujen lopuksi tässä elämässä ei ole kiire minnekään ja moni stressin aihe on oikeasti turha. 

Edellisessä postauksessa puin mediakohua, jota postaukseni tekosyistä lihomiselle sai aikaan: Lihomis postaus nosti kohun