Tampereen NFE karsinnat

Perjantaina illalla saavuttiin Andonen kanssa Tampereelle ja suunnattiinkin melkein saman tien kilpailijakokoukseen, joka pidettiin Sokos Hotelli Ilveksen Kabinetissa. Monet muut oli ilmeisesti jo ehtineet käydä ilmottautumassa, koska paikalla oli oikeastaan vaan pelkät tuomarit, kun mentiin sisään.

Olin alunperin ilmottautunut -170 senttisten sarjaan, mutta mittauksen jälkeen minut laitettiinkin yhtä lyhyempään sarjaan. Tähän lyhyempään sarjaan oli aiemmin ilmoittautunut ainoastaan neljä, joten olisi voinut käydä niin, että sarjassa oltaisiin päästy suoraan finaaleihin. Lopulliset kilpailijalistat tuli kuitenkin illalla ja loppujen lopuksi meidän sarjassa oli kahdeksan kilpailijaa.

Bikinikisat alkoi vasta viideltä illalla lauantaina, joten aamulla sai nukkua tarpeeksi ja iltapäivällä suuntasinkin meikkiin ja hiuksiin, jonka olin varannut Umpulta Primestä. Olen kerran aiemminkin ollut Umpulla meikissä, kun toteutettiin kesällä tee se itse kuvaukset House of Brandonille. Tiesin, että Umppu osaa tehdä parhaimman meikin ja olinkin ihan super tyytyväinen meikkiin ja hiuksiin!

Siitä sitten oikeastaan melkein saman tien lähdettiin kisapaikalle ja pääsin saman tien lämmittelytiloihin. Tampere talon lämmittelytilat oli ihan kivat, huoneissa oli tv:t, josta pystyi katsomaan meneillään olevia kisoja.

Meneillään oli juuri Body Fitness sarjojen palkintojen jaot ja jotenkin siinä ajattelin, että tulisinko edes itse olemaan tuossa ja kauhea jännitys valtasi mielen. En oikeastaan tuntenut kisapaikalta paljon ketään, mutta onneksi Team Sportlifen huoltoporukka oli taas niin loistava, että kaikki sujui todella hyvin ja pystyin rentoutumaankin sen ansiosta hyvin ennen kisaa.

Lopulta tuli sitten meidän vuoro mennä lavalle ja siitä se lähti. Ongelmani on aiemmin ollut liika jännitys kisoissa. Tälläkin kertaa kyllä jännitin, mutta en niin paljoa, kun aiemmissa kisoissa ja jotenkin pääsin sen yli. Tuntui todella kivalta olla lavalla vaikka jälkeen päin ei tapahtumista oikein muista mitään, kun on jotenkin niin siinä lavatunnelmassa. Sitä ei tiedä, ennen kuin on itse sen kokenut.

Sarjassani oli monia kovia kilpailijoita, jotka olivat kilpailleet monet kerrat aikasemminkin.

 
Tässä kuvassa minä vasemmalla
 
Tässä taas oikealla. Kuvat: Pakkotoisto
 
Kunto oli juuri sitä mitä haettiin, eli pehmeämpi, kuin keväällä. Selvästi sillä seitin mussuttamisella oli vaikutusta 😀
 
Bikinissä suoritetaan ensin vertailut kaikkien kilpailijoiden kesken ja sen jälkeen kutsutaan ensimmäiseen vertailuun tuomareiden suosikit. Ja minun nimi mainittiin siinä!
 
Vertailuista en muista oikein mitään ja jälkeenpäin valmentaja vähän huomauttelikin mm.käsistä, jotka olivat vähän liian jännittyneet. Vertailut oli ohi ja odoteltiin tietoa, ketkä pääsivät finaaliin.
 
Tieto tuli nopeasti ja finaalissahan sitä oltiin!! Siinä vaiheessa siis tajusin, että tulen pääsemään Nordic Fitness Expoon lokakuussa. Seuraavaksi oli vuorossa t-kävelyt ja viimeiset vertailut. En ollut ihan kokonaan tyytyväinen t-kävelyyni ja alussa horjahdinkin vähän. Siinä vaiheessa kyllä otti päähän ja lujaa, jos sijoitus olisi pienestä virheestä kiinni. Vedin kuitenkin loppuun saakka täysillä ja sitten vain palkintojen jakoa odottelemaan. 
 
 
Tätä asentoa tehdessä tapahtui horjahdus ja tuota täytyykin miettiä Expoon, että mitä tälle kohdalle tehdään. Kuvat: Pakkotoisto
 
 
Kuva: Bodylehti
 
Siinä sitten seisottiin palkintojen jaossa ja sijat 6.-4. oli jo jaettu ja tajusin, että tulisin sijoittumaan paremmin, kuin keväällä. Tiesin, että jos tulisin olemaan 1. tai 2., tulisin saamaan paikan Nicole Wilkins Championshipseihin, joissa on jaossa pro kortti Bikinin overall -voittajalle.
 
Ajattelin, että olen varmaan kolmas, mutta siinä vaiheessa, kun numeroani ei vieläkään mainittu, tunsin niin suurta onnellisuutta ja hymy pomppasi viimeistään siinä vaiheessa korviin. Sitten numeroni mainittiin ja sijoituin sijalle 2!! Ja pääsen siis katsomaan, mihin rahkeet riittää Nicolen kisassa ja SM-kilpailussa! Olin niin tunne sekamelskassa, että halailin kaikkia, ketkä vastaan sattuivat, kun kävelin takaisin takatiloihin. 
 
En voi mitenkään tarpeeksi kiittää valmentajaani Andonea kaikesta siitä tsemppauksesta ja ammattitaidosta, jota hän on minuun käyttänyt. Ilman valmentajaani en pystyisi aina parantamaan suoritustani seuraaviin kisoihin. Andone on myös aina se, joka jaksaa uskoa minuun, jos itse en siihen toisinaan pysty. En olisi tässä ilman valmentajani apua.
 
Ja matkahan siis jatkuu kohti Lahtea, jonne on nyt tehtävälistalla hioa niin kova paketti, kuin minusta vaan voi saada vielä irti.
 
Poseerauksia siis tullaan hiomaan ja t-kävely täytyy sujua ilman horjumista. Siellä sitten nähdään, mihin rahkeet riittää. Sen tiedän, että todella kovatasoinen kilpailu on tulossa niin Nicole Wilkinsin kisassa, kuin SM-kilpailussakin, että nyt täytyy tehdä parhaansa nämä viikot ja tsempata loppuuun asti!