Fitness on luopumista asioista

Mun sisko kysyi multa kerran, että tuntuuko musta koskaan siltä, että olisin menettänyt jotain, kun harrastan tätä fitnesstä niin intensiivisesti? 

 
Olen sen jälkeen monet kerrat miettinyt asiaa, ja kyllä, voin sanoa, että olen tavallaan menettänyt aika paljonkin. Ja tällä tavallaan tarkoitan sitä, että joidenkin mielestä saattaa olla ihan sairasta hommaa juosta salilla joka ikinen päivä silläkin uhalla, että muut asiat jää taka-alalle.
 
Mua ihan hävettää esimerkiksi se, millaiseen kuntoon meidän koti oli nyt viime aikoina päässyt. En ole siis ehtinyt siivoamaan täällä kunnolla, en muista edes milloin. Tällä kertaa siivous on ollut se asia, joka on jäänyt taka-alalle, että saan kaikki treenit tehtyä, koiran lenkitettyä, kokattua joka päivä ja käytyä töissä. Tekosyitähän noikin on, mutta ne on tekosyitä treenille. Meillä kaikilla on näitä tekosyitä ja niitä asetetaan eri asioihin. Mulla on sali, joka menee kaiken edelle.
 
 
Nyt tullaankin siis siihen, että mitä olen mielestäni joutunut uhraamaan fitnesskilpaurheilun takia. Joillekin fitness voi toki olla vain se ”yksi kilpailu” tai ”yksi dieetti”. Itselleni tämä on kuitenkin elämäntapa ja minulla on tämän suhteen isoja tavoitteita, joita aion saavuttaa. Jos treenaisin vain kilpailujen takia, en varmasti olisi tässä niin ehdoton. 
 

Asioita, joita olen uhrannut/luopunut fitneksen takia:

 
-Illanvietot/Baareilu: Ensinnäkin, siihen ei ole aikaa. Toisekseen olen yleensä niin väsynyt treenien takia, etten edes jaksaisi lähteä mihinkään. Kolmanneksi se ei kiinnosta enää nykyään yhtään. Mielestäni urheilija miettii ihan täysin muita asioita, kuin baareissa juoksemista. Baarien ja illanviettojen pois jättäminen rajoittaa tietysti sosiaalisia suhteita aika paljon. Fitness onkin yleensä aika yksinäistä puurtamista. Voin lähteä baariin muutaman kerran vuodessa jostain tärkeästä syystä, mutta muuten pyrin välttämään koko paikkoja 😀
 
-Jotkut ihmissuhteet: Monia ihmissuhteita on mennyt katki sen takia, että en juo alkoholia tai olen liian omistautunut tähän hommaan. Suurin osa kavereistani onkin juuri fitnesspiireistä. Minun on vaikea ystävystyä ihmisten kanssa, joilla ei ole tavoitteita. Sen ei välttämättä tarvitse olla fitnesstä, mutta se tekee asiat paljon helpommaksi, kun molemmat ymmärtää samoja asioita. En voi sietää heikkoutta.
 
-Yöunet: Useimmiten kokkaaminen menee yömyöhään ja aamuisin on pakko herätä aamuyöstä, että treenit saa tehtyä päivän aikana. Joskus ei vaan yksinkertaisesti löydy muuta aikaa, kuin se aamu viiden treeni, mutta en halua jättää niitäkään väliin. Iltaisin en myöskään yleensä pysty treenaamaan tehokkaasti, koska sali on niin täynnä. 
 
-Normaalin kaavan elämä: Täällä meillähän asiat menee yleensä esimerkiksi parisuhteessa niin, että ensin tavataan, seurustellaan vähän aikaa, mennään kihloihin, sitten naimisiin, ostetaan yhteinen koti ja sitten tehdään se lapsi. Itse en pysty mitenkään päin kuvittelemaankaan, että tekisin lapsia ainakaan vielä, en tiedä tuleeko sitä fiilistä koskaan. Kisoja on keväisin ja syksyisin ja tästä lähtien pyrin osallistumaan niihin joka kerta, että saan tarvitsemaani kokemusta. Voin siis paljastaa, että tästä lähtien suunnitelmani on kilpailla ja takoa rautaa niin kauan, kun saavutan omat tavoitteeni. Minulla ei ole yksinkertaisesti varaa olla 9 kuukautta ”poissa pelistä”, vaikka aika rajulta se kuulostaakin. Olen siis miettinyt asioita näinkin syvällisesti. Elämässä on päätettävä, mitä haluaa ja yleensä se menee niin, että kaikkea ei voi saada.
 
-Muotivaatteet: Kuulostaa hassulta, mutta niin se on. Jos nään kaupassa hienot farkut, en todennäköisesti voi käyttää niitä, koska ne eivät mahdu päälleni jostain kohtaa. Yleensä ne on liian kireät reisistä tai pohkeista. Onneksi nykyään on olemassa makeita housuja myös fitnessurheilijalle.. 😀
 
-Raha: Näin kisojen alla kauhistuttaa miettiä sitä rahamäärää, joka kisoihin menee. Jos mietin näitä syksyn kisoja, niin niihin menee yhteensä about 800-1000 euroa. Tämä siis vain muutamiin kisoihin. Tähän kuuluu meikit ja hiukset x 3, uudet kisakengät, kisavärit, ilmoittautumismaksu Wilkinsin kisaan, bensarahat kisamatkaan, kampaaja ja mahdolliset liput, joita ehkä ostan messuille. Ja minulla on onneksi vanhat bikinit näissä kisoissa. Uutena ne maksaa minulla yleensä 350-400 euroa ja minulla on vain vähän koristeluita verrattuna muihin. 
 
Näin paljon siis kaikkea joudun uhraamaan ja siltikin jaksan pysyä motivoituneena tähän hommaan. Se johtuu juurikin siitä, että ajattelen tätä pidemmän ajan päähän ja mitä haluan saavuttaa. Jokainen tekee tietysti asioita omalla tavallaan, mutta itse panostan 100 % asioihin, joista nautin.
 
Olin eilen hiomassa viimeisiä silauksia t-kävelyyn. Nykyään hymy irtoaa ihan itsestään, koska se on vaan niin kivaa.. 😀
 
Tämä blogi on mulle vähän sellainen paikka, mihin voin purkaa ajatuksiani. Tänään on ollut ehkä dieetin vaikein päivä. Minulla on ihan järjettömät mielihalut kaikkeen suolaiseen ja kyllä makeaankin. En nyt tiedä, mistä tämä yhtäkkiä johtuu. Ehkä se on ihan normaalia, kun on syönyt 5-6 viikkoa seitiä.. 😀 Nyt on vaan otettava itseensä niskasta kiinni, ei ole enää montaa päivää, niin kroppakin pääsee lepäämään vähäksi aikaa ennen uusia haasteita. 
pauliinafitworld

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta