Bikini fitness SM-kilpailut 2014

Nyt tulee varmaan niin pitkä postaus, että kauhistuttaa jo valmiiksi 😀  En oikein tiedä, mistä aloittaa, koska koko viikonloppu oli täynnä niin hienoja kokemuksia ja asioita, että tuntuu, etten ole vielä oikein niitä sulattanut. Kauheasti pyöriikin ajatuksia mielessä ja sen huomaa siitä, että tarkoitukseni oli nukkua pitkään, koska minulla on nyt lomaa maanantaista keskiviikkoon. Heräsin kuitenkin ennen viittä samoihin aikoihin, kun Andone oli lähdössä salille. En enää sen jälkeen saanut unta, kun kelailin mennyttä viikonloppua ja tulevaa offkautta.

Perjantaina tosiaan saavuimme Lahteen jossa olimme kaverini luona yötä. Siitä sitten alkoikin ravaaminen paikasta toiseen, joka kesti koko viikonlopun. Ensimmäiseksi menimme Hotelli Tallukkaan, jossa oli ilmoittautuminen Nicole Wilkins Championships kilpailuun. Jonossa oli paljon ulkomaalaisia ja olin ehkä vähän kauhuissani, koska kaikki tytöt näyttivät todella kireiltä ja pieniltä. Olinhan vähän niin arvellutkin käyvän.

Olin todella väsynyt jo tuossa vaiheessa ja siitä täytyi mennä vielä hotelli Cumulukseen ilmoittautumaan SM-kilpailuun. Kengät menivät läpi, mutta bikinien alaosa juuri ja juuri. Tuomari painotti, että niissä alkaa olla liian vähän kangasta, mutta nämä kisat vielä menevät. Suunnitelmissa onkin teetättää uudet bikinit ensi kevään kisoihin.

Sieltä sitten saman tien asunnolle, jossa oli tarkoituksena levittää kisaväriä. Olimme tosiaan kaverini kämpässä, jolla oli synttärit samaan aikaan. Itse kunnioitan ihmisten tekemisiä, enkä mene kommentoimaan muiden juttuja. Sain kuitenkin kuulla suoraan sanoen *** siitä, miksi en voi ottaa yhtä palaa kakkua, miten en voi juoda ja miksi pitää olla juomatta jne.. ihmiset kyllä ihmettelevät usein touhujani, mutta en ole koskaan törmännyt noin suoranaiseen kettuiluun tekemisieni suhteen.

Minua ei todellakaan haittaa, että edessäni syödään kakkua, koska mielessäni ei ollut muuta, kun seuraavan päivän kisat. Voisin olla vaikka päivän juomatta ja syömättä, jos homma olisi niin hullua ja niin pitäisi tehdä. Onneksi ei kuitenkaan.Seuraavan kerran, jos joudun yöpymään poissa kotoa kisojen ajan, katson tarkkaan, että samassa asunnossa ei ole pientäkään mahdollisuutta törmätä tuollaisiin kisafiiliksen pilaajiin.

 
Lauantaina olikin aikainen herätys jo viideltä ja erityisen hankalaa siitä teki se, että olin nukkunut vain kaksi tuntia. Jostain syystä pyörin vain sängyssä ja nenäkin oli totaalisen tukossa, joten jopa hengittäminen oli vaikeaa. Aamulla olinkin todella väsynyt.
 
Tässä meikki ja hiukset valmiina menossa kisapaikalle. 
 
Nicole Wilkins kilpailu alkoi alkukilpailulla ja sarjassani olikin 18 kilpailijaa, eri maista. Olin kieltämättä aika epäileväinen, että miellyttääkö kuntoni kansainvälisiä tuomareita.  Olin toisessa vertailussa, joka tarkoittaa sitä, että on pieni mahdollisuus päästä finaaliin. 
 
Alkukilpailussa. Sarjassani oli paljon suomalaisia ja kaikki etunenässä.
 
 
Kun pääsin takahuoneeseen, olin pettynyt. En pystynyt rentoutumaan lavalla ja se varmasti näkyi ulos päin. Mietin taas kilpailua liian vakavasti. Kun kuulin, että olin päässyt finaaliin, kyynelet nousi silmiin ja olin niin onnellinen. Kuntoni olisi sittenkin tarpeeksi hyvä myös kansainvälisissä kilpailuissa. Alkukilpailun ja finaalin välillä oli vähän aikaa ja siinä välissä levitettiinkin vielä yksi kerros väriä, koska valot päälavalla ovat paljon kovemmat. Sain jotenkin rentouduttua kisojen välissä ja sitten oli aika taas suunnata kisapaikalle. Omasta sarjastani oli päässyt jatkoon myös ihana Mia Lahti, joka oli takatiloissa, kun saavuimme Andonen kanssa kisapaikalle. Koko Sportlifen huoltotiimi on niin mahtava ja heihin voi luottaa 110%. 
 
Tunnelma takahuoneessa oli jotain ihan uskomatonta. Näin ihan lähietäisyydeltä pro kilpailijoita kehonrakennuksesta ja bikinistä. Ja näin myös yhden isoimman idolini Michelle Lewinin!! <3 Voi että minua jännitti kysyä häntä kuvaan. Michelle söi juuri, mutta kun tulin kysymään kuvaa niin ruoka unohtui saman tien ja Michelle hymyili leveästi, kyseli kuulumisia ja ovatko nämä ensimmäiset kisani. Oikeasti hänestä huokui positiivisuus ja hyväntahtoisuus. Niin iso stara, mutta niin jalat maassa. En unohda sitä hetkeä koskaan. 
 
Ja vitsi tota Michellen kroppaa. Sikspäkki näkyi varmaan kilometrin päähän 😀
 
Olin jo todella väsynyt, kun meidän sarjan oli aika mennä lavalle. Jännitin aika paljon ja voinkin ihan rehellisesti sanoa, että vedin ihan liikaa lämmittelyviinaa ennen lavalle menoa. Juuri ennen vuoroani muistan vaan, kun päässä humisi ja yleisön äänet tuntuivat vaimeilta. Tuntui, että olin unohtanut kaiken, mitä siellä lavalla piti tehdä. Ja jälkeen päin katsottuna myös etuasento oli aivan jotain käsittämätöntä. No omin sanoin, hirveä. Lopulta sijoitukseni oli sarjassa kuudes ja en ihmettele yhtään. En todellakaan ollut parhaimmillani. Olen kuitenkin ylpeä tuosta saavutuksesta, koska nämä olivat ensimmäiset kansainväliset kilpailuni ja pääsin kuitenkin finaaliin, jonne moni olisi halunnut. Sen lisäksi monet kilpailijat olivat minua huomattavasti vanhempia ja kokeneempia. Mutta opin kuitenkin siitä todella paljon ja tiedän nyt jatkossa, mikä meininki on kansainvälisissä kilpailuissa.
 
Sunnuntai aamuna kun heräsin, iski aivan hirveä morkkis edellispäivän suorituksesta. Mietin kaikkia virheitä, mitä olin tehnyt. Onneksi Andone otti ohjat käsiin ja muutettiin hiukan asentoja päivän kilpailua varten. Ajattelin, että kaikki tai ei mitään, teen parhaani ja koitan parhaani mukaan korjata virheet, niin katsotaan mihin se riittää. Sarjassani oli kovatasoisia kilpailijoita, joten en halunnut olettaa mitään, vaikka olinkin edellispäivänä pärjännyt Nicolen kisassa. 
 

 

 

 

 
Alkukilpailu
 

 

1. vertailu, jossa minä siis olin myös.
 
Poseeraukset takaa
 
Olin suht tyytyväinen, koska olin päässyt ensimmäiseen vertailuun, joten pystyin odottamaan finaalipaikkaa. Ja sieltä se finaalipaikka sitten tuli. Olin hyvällä fiiliksellä ja olin suht tyytyväinen myös t-kävelyyn. Toki siinäkin löytyy paljon parannettavaa, mutta se taisi olla parhain t-kävelyni tähän mennessä. Jostain syystä jännitin kuitenkin tätä kilpailua, ehkäpä siksi, että kilpailin ensimmäistä kertaa SM-kilpailussa. Pystyn kuitenkin joka kerta parantamaan suoritustani ja joka kerta jännitän vähemmän ja vähemmän. Minun kohdallani se menee ainakin niin, että kilpailemaan ei opi muuta, kun kilpailemalla. 
 
T-kävely
 
T-kävelyä myös. Kuva: Bodylehti
 
Andonelta tuli viestiä lavan taakse, että t-kävely meni hyvin, että pitäisi sijoittua hyvin. Itse tykkään aina väittää vastaan, koska en tykkää hehkuttaa asioita etukäteen, etten tule pettymään. Sitten tulikin palkintojenjaon aika. Ja arvatkaa vaan kuinka innoissani olin, kun näin, että Michelle Lewin on jakamassa mitaleja! 😀
 

 

 

 

 
Lopullinen sijoitukseni oli kolmas, johon olen super tyytyväinen. Sain ensimmäisen ihka oikean mitalini ja todennäköisesti en joudu enää karsintojen kautta menemään ensi vuoden SM-kilpailuihin. Se helpottaa huomattavasti ensi vuoden suunnitelmia. Kovasti on suunnitelmissa myös ottaa osaa Arnold Amateur kilpailuun ensi vuoden syksyllä ja kokeilla siellä, mihin rahkeet riittää.
 
Mielestäni olisi huono juttu, jos kisojen jälkeen ei löytäisi asioita, joissa parantaa. Eilisenkin suorituksen jälkeen takaraivoon on jäänyt paljon asioita, joita tulee kehittää kevään kisoihin. Tässä kohtaa suurimpaan rooliin tuleekin ammattitaitoinen ja luova valmentaja. Kovin pitkään ei voi kehittyä samoilla metodeilla vaan valmentajan on myös osattava mukautua ja olla luova. En voi tarpeeksi kiittää valmentajaani Andonea, joka on tehnyt tämän kaiken minulle mahdolliseksi. Pidän tätä vuotta ensimmäisenä varsinaisena kilpailuvuotenani, ja silti hyllyn päällä komeilee neljä pokaalia ja yksi mitali. En ikinä olisi pystynyt tähän ilman minuun uskovaa ja kannustavaa valmentajaa. 
 

Jotta kehitys saadaan pidettyä nousujohteisena, on kehiteltävä uusia juttuja. Tällä kertaa off kauteni tulee olemaan todella paljon erilainen. Tulen esimerkiksi tekemään pikajuoksu treenejä aina kerran viikossa, koska haluan muodokkaat ja lihaksikkaat pohkeet ja parhaiten pohkeet kehittyvät räjähtävissä liikkeissä. Todennäköisesti jatkamme treenien kanssa samaa linjaa, että joka toinen viikko on voimaviikko ja joka toinen kevyt viikko. Se toimii kropalleni hyvin ja silloin kroppa saa tarpeeksi ärsykettä. Omia tavoitteita on siis, että olen keväällä enemmän atleettisen näköinen ja tietysti haluan kehittää pohkeita ja varsinkin takareisiä, joille tullaan tekemään kovaa treeniä.

pauliinafitworld

6 vastausta artikkeliin “Bikini fitness SM-kilpailut 2014”

  1. Siis aivan käsittämätöntä että jotkut aukoo päätänsä tollaisessa tilanteessa (eli siellä kaverisi luona). Luulis idiootinkin tajuavan, että ei edellisenä iltana vedellä viinaa ja kakkua, jos ollaan menossa kisaamaan… En ymmärrä yhtään tätä toisten elämäntapojen ja valintojen arvostelua.

    Onnea kisoissa menestymisestä! 🙂

    • Niinpä, älä muuta sano. Pienikin vääränlainen kommentti tuossa vaiheessa voi pilata kisafiiliksen. Ja aika paljon ärsytti myös se ajatus, kun jatkuvasti kommentoitiin, että ”eihän täällä uskalla syödä kakkua, kun Pauliina on vieressä”, kun itseäni ei haittaa yhtään, että toiset syö. Tulee sellainen olo, että olen itse se ilonpilaaja, vaikka pitäisi olla iloinen tulevista kisoista. Mutta tietää ainakin seuraavalla kerralla, että ottaa kisoihin valmistautumiseen rauhallisen yöpaikan.

      Kiitos paljon!! 🙂

  2. Onnea menestyksestä! 😀 Ja olisi ollut mahtavaa nähdä Michelle, ei tullut törmäiltyä.

    Tulikin noista juomisesta ja synttäreistä mieleen kun itse olin bilettämässä pari päivää ja kerroin että aion mennä Lahteen Fitness Expoon kisoihin, ihmiset vaan kysyivät että ”Kilpailetko sä?!” Vastasin että en olisi juhlissa jos niin tekisin. Asiaan perehtymättömät ei kyllä hahmota dieettejä ja kisoja ja erityisemmin niihin liittyviä valintoja, jotka on vaan pakko tehdä. Eikä mitään arvosteluja kannata kuunnella!

    On ollut itselläkin mielessä jättää ainakin alkoholin käyttö välistä, ihan vaan koska terveellinen elämäntapa tuntuu paremmalta ja treenauskin sujuisi paremmin ja tuloksia tulisi ainakin pidemmän päälle paremmin (tai näin uskoisin). On vaan sellainen että sitä muka kokee tarvitsevansa vaikka onkin sosiaalinen ja rento useimmiten.

    • Kiitos paljon! 🙂 Hän oli kyllä niin upea ilmestys. Sikspäk erottui varmaan 10 metrin päähän ja niin ystävällinen ja lämmin persoona. Oli kyllä ikimuistoinen hetki.

      Juuri näin. Ja välttämättä juominenkaan muilta ihmisiltä ei ole niin paha, kuin arvostelevat kommentit. Ennen kisoja ei haluaisi kuulla yhtään mitään negatiivisia kommentteja, koska on niin jossain ihme tilassa kaiken sen juomattomuuden ja dieettaamisen jälkeen. En yhtään ihmettele, että moni kilpailija sulkeutuu esimerkiksi sosiaalisesta mediastakin pois kokonaan jopa monta viikkoa ennen kisojen alkua.

      Alkoholin pois jättäminen vaikuttaisi varmasti tuloksiin, mutta pienissä määrin ei siitä pitäisi olla suurempaa haittaa. Ja olen vähän sitä mieltä, että kyllä sitä on välillä hyvä nauttia kohtuuden rajoissa. Jos en kisailisi, niin varmasti joskus itsekin nauttisin pari lasillista punaviiniä 🙂

  3. Meinasit siis aloittaa ns. offikauden ja kilpailla heti keväällä uudestaan? Saa olla melkoinen velho, että pikajuoksulla ja salilla käymällä saat tässä parissa kuukaudessa mitään kehitystä, ennenkuin alkaa uusi dieetti kevään kisoihin.

    • Ymmärsit ihan oikein, ainakin osittain. Pikajuoksutreenit on spurtteja. Tyhmää olisi polttaa lihas pois juoksemalla. Oikein syömällä ja ammattitaitoisella valmentajalla kehitys on ihan mahdollista.
      Mukavaa syksyä sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta