Väsymys ei ole tekosyy jättää treenit väliin

”Väsyttää, väsyttää. Väsyttää niin paljon, että nyt on kyllä pakko jättää treenit väliin”

”Treenasin jalat viikko sitten. Tuntuu, että ne on edelleen jumissa, en kyllä nyt voi mennä salille, ettei vaan tule se ylikunto.”

”Siis apua, taas jalkapäivä edessä.”

Väsymys tuntuu olevan nyt varsinkin syksyn edetessä yleisin syy, miksei sinne salille lähdetä. Iltaisin töistä tullessa houkuttelee enemmän sohva ja tv:n katselu. Karkkipussikin houkuttelee kaapissa, koska ”kyllähän sitä nyt välillä voi höllätä.” 

Mietin tässä eilen, että olen treenannut Bikini Fitnestä tavoitteellisesti tämän vuoden lopussa kolmen vuoden ajan. Joillekin se aika saattaa kuulostaa todella pitkältä ajalta, kun siihen kuuluu loputonta ruokien punnitsemista ja satoja tunteja salitreeniä ja kurinalaista elämää. Kun aloitin tämän homman, tuli myös itse lipsuttua esimerkiksi ruokavaliosta. Jossain vaiheessa kuitenkin houkutukset asioihin vähenevät ja ajatusmaailma muuttuu ehkä mustavalkoisempaan suuntaan joidenkin mielestä. Jossain vaiheessa nimittäin kaikenlaisista tekosyistä tulee merkityksettömiä. Salille on pakko päästä, vaikka olisi kuinka väsynyt tai vaikka olisi treenannut saman lihasryhmän eilen tai jotakin paikkaa särkee. Monta kertaa olen mennyt salille esimerkiksi selkä vihloen tai jalat niin kipeänä, että hyvä, kun kävely onnistuu kunnolla. Edes pieni lämpö ei ole yleensä syynä treenin väliin jättämiseen. Kuumeessa en treenaa, vasta siinä tulee raja vastaan.

Muistan ikuisesti, kun ensimmäinen valmentajani kyseli kuulumisiani vuonna 2012 ensimmäisen treeniviikkoni jälkeen. Kerroin, että lihakset eivät ole koskaan olleet näin kipeät. Ja arvatkaa, mikä oli vastaus: 

”Sillä se lähtee, millä on tullutkin.”

Silloin tuo lause ehkä ärsytti ja en täysin ymmärtänyt sen tarkoitusta. Lause tuli kuitenkin ammattilaiskilpailijan suusta ja siihen rooliin ei kasveta missään muutamassa vuodessa. Ajattelumaailmani onkin muuttunut ihan valtavasti näiden kolmen vuoden aikana. En sano, että ajattelisin, kuin ammattilainen, mutta en enää vain usein osaa olla empaattinen ihmisille, jotka keksivät tekosyitä treenin väliin jättämiseen. Tietysti ymmärrän, että välillä väsyttää, niin minuakin ja jos suunnitelmissa ei ole kisailla, voi ottaa löysemminkin. Voit kuitenkin käydä monta vuotta salilla kehittymättä mihinkään suuntaan, jos sinulla ei ole asetettu edes pientä tavoitetta treenin suhteen. Jos käyt salilla silloin tällöin treenaamassa mitä milloinkin huvittaa, väärillä tekniikoilla ja vielä siihen päälle laiminlyöt ruokavalion, niin kehitystä ei ole odotettavissa nyt, eikä silloin kahdenkaan vuoden päästä, vaikka kuinka menisit flown mukaan. 

Jos ajatellaan asiaa ihan fyysisestä näkökulmasta, lihakset palautuvat treenistä alle 24 tunnissa. Jos siis olet treenannut selän viime viikolla ja se on edelleen kipeä viikon jälkeen, on kyse ihan jostain muusta, kuin siitä, ettei lihas olisi palautunut. Yleensä silloin syynä on vain laiskuus. 

 

Itse kun olen kilpailija ja ajattelen ajatuksia mustavalkoisesti (myönnän kyllä sen), ei vaan yksinkertaisesti ole varaa jättää treenejä väliin. Ymmärrän sen, jos oikeasti treenaa monta kertaa viikossa ja lujaa, niin silloin on yksinkertaisesti hyvä ottaa välillä vähän rennommin. Kuitenkaan perus treenistä  en ole kuullut kenenkään koskaan sairastuvan.

Kun olimme Andonen kanssa Espanjassa, nukuin ensimmäiset 4 päivää ehkä 2 tuntia yössä. Jostain käsittämättömästä syystä en saanut unen päästä kiinni. Liekö tuleva kokonainen kuukausi poissa kotoa vei yöunet. Treenejä en kuitenkaan jättänyt väliin. Sinne mentiin aamulla kuudelta, niin kuin muinakin aamuina. Enkä siitä yhtään sairastunut, päinvastoin, unikin alkoi maistua ja treenit luistaa uudella salilla. Olen monesti miettinyt sitä väsymystä dieetin aikana, että todennäköisesti varmaan puolet siitä väsymyksestä on ihan oman mielen tekosia. Itse kuitenkin syön enemmän, kuin monikaan kilpailijoista tai edes ihmisistä, jotka eivät edes harrasta mitään liikuntaa ja kuitenkaan aerobisen määrä ei ole niin suuri, että sillä ajaisin itseni loppuun. 

BeautyPlus_20141112072834_save

 

pauliinafitworld

33 vastausta artikkeliin “Väsymys ei ole tekosyy jättää treenit väliin”

  1. Kuulostaapa suoraan sanottuna tosi surkealta. Että treenaat väsyneenä, kaksi kertaa päivässä, kuvittelet lihasten palautuvan 24 tunnissa ja treenaat samat lihakset huomenna uudestaan ”jos on pakko”. Kyllähän tuo kuulostaa jo sairaalta ja pakkomielteiseltä.

    Pakko kyllä myöntää, että tuo ajatusmaailmasi näkyy kropassakin. Kolme vuotta tavoitteellista treeniä? Onhan siinä näköjään jokin kasvanut, mutta sillä ei ole mitään tekemistä anabolian kanssa.

    Tule nyt hyvä ihminen pois sieltä kuplasta.

    • Hei Hanna,
      niin kuin joku aiemmin kommentissa kirjoittikin, niin tosiaan, elämää ei voi käsikirjoittaa ja niin se on omasta mielestäni. Aina en saa nukuttua sitä 7-8 tuntia, joka on minulle parhain, mutta silti en jätä treenejä väliin. Ja jos yöunet jäävät vähälle, pyrin korvaamaan ne päiväunilla. Myös päiväunet ovat kehityksen kannalta todella hyviä ja oikeastaan kaikki tietämäni kehonrakentajat nukkuvat päiväunia.
      2012-2013 vuosi olin erään Tamperelaisen tunnetun tiimin valmennuksessa, jossa kehitystä ei tullut. Kisoissa olin suoraan sanottuna pelkkä laihaläski. Sen jälkeen mieheni alkoi treenauttaa minua ja kehityin valtavasti ja sitten aloin pärjätä myös kilpailuissa. En nyt ihan ymmärtänyt tuota anabolia kommenttia.
      Minulle tämä ”kupla” on tavoitteellinen treeni ja oikein syöminen ja siitä nautin 🙂

  2. kaikki ihmiset eivät ole fysiikaltaan sellaisia, että kestäisivät kovaa treenaamista ilman hölläystä. Siksipä kyse on lähinnä siitä, että osaa itse tunnistaa milloin on oikeasti väsynyt ja milloin vain ”kehtuuttaa”. Jos robottimaisesti tekee sen mitä ohjeessa lukee kuuntelematta itseään ei lopputulos pitkässä viiveessä ole hyvä. tästä minulla (ja miljoonalla muulla) on omakohtaista kokemusta.

    • Hei lilli,
      totta puhut ja kirjoitinkin tässä näkökulmani kilpailijan näkökulmasta, en perus treenaajan näkökulmasta. Ylläpitävään kuntoon riittää kyllä se 3, enintään 4 treenikertaa viikossa. Mutta silloin kun haluaa oikeasti tuloksia ja kasvattaa lihasta, täytyy lihas pitää jatkuvassa ärsytyksessä ja keksiä jatkuvasti uusia juttuja treeniin. Sitä minä nimenomaan teen. En nimenomaan tee asioita robottimaisesti, koska vaihtelen treenityyliä jne..

  3. Kyllähän sitä väsymystä usein pidetään tekosyynä, mutta toinen ääripää on kyllä sitä sarjaa, joka ei kuuntele kehoaan koskaan. Jos on nukkunut yössä vain 2h ja painaa pitkän päivän töissä, olisi järkevämpää valita se lepo tai kevyt kehonhuolto/aerobinen, eikä piiskata itseään treenaamaan.

    Lihaksen palautumiseen vaikuttaa treenin teho. Esimerkiksi rankasta jalkatreenistä palautuminen vie helposti yli 72h ja oikein todella tiukka treeni jopa viikkoja. Koettu palautuminen on eri asia, kuin fysiologinen palautuminen. Ja jos lihakset ovat todella kipeät, ne eivät ole palautuneet. Kipeillä lihaksilla ei kannattaisi treenata, ainakaan jatkuvasti, vaan kunnioittaa palautumista.

    Tärkeintä on tunnistaa, onko väsymys oikeaa väsymystä, vai omaa mukavuudenhalua. Jos päivä on nökötetty koneella ja syöty huonosti, väsymystä varmasti helpottaa, kun potkii itsensä liikkellle. Mutta jos kovassa stressissä ja huonosti nukuttujen yöunien jälkeen änkee jalkatreenille, ei hyvää seuraa.

    • Moikka Eveliina!
      Jos olen oikeasti nukkunut sen 2 tuntia yössä ja menen siitä treenaamaan, pyrin yleensä nukkumaan myös päiväunet. Ja tuo 2 tunnin yöunet oli vain meidän Espanjan reissun alkupäivät ja meni sen jälkeen ohi. Jos näin jatkuisi pidempään, huolestuisin todella ja varaisin saman tien lääkäriajan. Kehonhuolto kyllä, mutta en ymmärrä ajatustasi, että aerobinen liikunta olisi univajeessa terveellisempää, kuin pelkkä salitreeni? Itse en muutenkaan perään kuuluta järkyttävää aerobisten hinkkaamista, jota hyvin monet kilpailijat tuntuvat tekevän. Ihan omasta kokemuksestani sanon: kahdella viimeisellä dieetillä en tehnyt YHTÄKÄÄN aamuaerobista tyhjään mahaan, koska mielestäni se vain turhaan kuluttaa lihaksistoa ja ei ole suurissa määrissä terveellistä kenellekään, varsinkaan muutaman tunnin yöunilla.
      Itselleni sopiva treenityyli on ärsyttää lihasta tarpeeksi paljon. Mielestäni on tärkeintä, että lihakset pidetään ns. ”shokkitilassa” koko ajan, eri treenataan esimerkiksi eri intensiteetillä, toistoilla jne.

    • En ottanut kantaa sinun treenaamiseesi, puhuin yleisellä tasolla. Blogeja lukevat kuitenkin todella monenlaiset liikkuja ja kuntoliikkujilla homma menee usein plörinäksi sillä, että treenien laatu korvataan määrällä. Enemmän saa patistella toki ihmisiä nostamaan sen pyllynsä sohvalta, kuin käskemään sinne, mutta nykyään paljon saa tehdä sitä toppuutteluakin.

      Kyllä itsekin olen tehnyt treenejä parin tunnin yöunien jälkeen ja vieläpä oikein hyviäkin sellaisia! Tarkoitin vain sitä, että on tärkeää, että ei säännöllisesti sivuuta mielen ja kehon signaaleja ja tunnistaa, milloin tarvitsee lepoa. Koska ilman lepoa ei tule pitkällä tähtäimellä hyvää tulosta. Pahimmassa tapauksessa ajaa huomaamatta itsensä ylikuntoon.

      Kaikki myös kestävät hyvin yksilöllisesti kuormitusta. Monilla kroppa kestää hämmästyttävän paljon. Mutta juuri siksi ärsykkeiden vaihto on tärkeää myös levon ja treenin suhteessa, kuten se on itse treeneissäkin. Aina ei voi painaa yhtä täysiä ja välillä pitää höllätä, jotta niillä kovilla treeneillä olisi merkitystä.

      Mitä tulee aerobisiin, tarkoitin kevyttä palauttavaa aerobista. Monet tekevät aamulenkit tyhjään vatsaan dieetilläkin kävellen, kevyesti hölkäten tai esim crosstrainerilla taaplaten. Sykkeet pysyvät matalalla = ei kuluta lihasta, eikä kuormita hermostoa kuten kovasykkeinen treeni. Siksi itse suosin todella väsyneenä mieluummin kevyttä aerobista, joka ei aiheuta keholle niin suurta rasitetta, kuin kuntosalitreeni.

  4. 72h? Missä niin lukee, kirjoissa? Tutkimuksissa? Jos kyse on kehonrakennuksesta niin se sun 72h ei kyllä päde! Ei ne lihakset sielä sohvalla kasva tai sun kehonhuololla tai aerobisella! Kyllä se lihas fyysisesti palautuu reippaasti alle 48h aikana, eri asia palautuuko hermosto ja taitaa nyt Eveliina sekoittaa asiat! Se millä se lihas sieltä palautuu sen aikana on kyse silloin ravinnosta, kyllä nää superfoodit ja supersmoothiet ja porkkanat sun muut eithä sä niillä palaudukka.Tossa nyt erotetaan kehorakennus kilpailijat, ketkä pystyvät kuormittamaan itsensä oikein ja loppuun ja ketkä oikeesti haluavat muutoksia vai ne jotka keksivät niitä tekosyitä!
    Mun mielestä te nyt näissä kommenteissa vaa puolustatte omia sohvaperunoita ja TAAS keksitte tekosyitä, kuin just Eveliinan kommenti ”jalkatreeneistä palautuu yli 72h” no kehittyykö sun jalat Eveliina? Vai pysyvätkö ne vaa kunnossa eli ylläpito liikuntaa? Jos tavote on kasvattaa lihas niin tulkaa ulos sieltä teijän omasta kuplasta ja kokeilkaa asioita!

  5. Sitä on olemassa väsymystä ja sitten on ”väsymystä”. Eveliina tuossa yläpuolella kommentoikin jo viisaasti. Itse olen myös joskus nuorempana treenannut oikeasti väsyneenä ja sitten olenkin ihmetellyt miksi ne flunssat iskee päälle koko ajan eivätkä lähde. En myöskään ymmärrä miten treenin jälkeinen lihaskipu liittyy laiskuuteen? Kirjoituksesta sai käsityksen että olet laiska jos lihakset eivät ole palautuneet treenistä vuorokaudessa. Että täh?

    • Hei Maria,
      rehellisesti sanottuna en muista, milloin olisin ollut kunnolla kuumeessa, varmaankin joskus alkuvuodesta. Muutenkin kyllä voin sanoa ihan rehellisesti, että olen perusterve ihminen, vaikka treenaankin lujaa ja joskus niillä vähillä yöunilla. Ne korvataan sitten päiväunilla. Uni on minulle todella tärkeä asia, vaikkei se välttämättä tästä postauksesta nyt välitykään. Olen vaan sitä mieltä, että untakin on erilaista tehokkuutta ja nukuttujen tuntien määrä ei ole kaikista tärkein. En oikein nyt ymmärtänyt viimeistä lausetta. Laiskuutta on mielestäni se, että keksitään erilaisia tekosyitä, vaikka niihin ei olisi aihetta. Esimerkiksi jos jalat on kipeänä viikon takaisesta treenistä, niin voiko oikeasti sanoa, ettei pysty lähteä niitä treenaamaan? 🙂

    • En tarkoittanut kommentilla nyt todellakaan sitä että sun tulisi tahtia mitenkään höllätä, jos se näyttää sun kropalle ja mielelle sopivan. Se on todella hienoa ettet ole sairastellut. Mutta en pidä kirjoituksen tyylistä josta paistaa mielestäni käsitys että kaikille ihmisille sopisi sama tyyli. Päiväunet ovat esimerkiksi sellaista jota pystyn itse harvoin toteuttamaan ja sama juttu on varmasti monella muullakin ihmisellä.
      Itse olen todennut että lenssu iskee itselläni päälle jos vaan painan menemään välittämättä väsymyksestä, joka siis itsellä ensimmäinen merkki jostain viruksesta. Huolimatta siitä vaikka vedin kaikki maailman Mivitotalit ja sinkit (tiedoksi vaan sille ystävälliselle sielulle joka epäili vitamiinien saantiani tuolla alapuolella).
      Treenannut olen jo kuusitoista vuotta ja vasta parin viime vuoden aikana olen alkanut tajuamaan koska kannattaa oikeasti vaan jäädä sinne kotiin ja yrittää seuraavana päivänä uudestaan.

  6. Nyt kannattaisi avata pari kirjaa tai joku ammattilaisen blogi. Vuorokausi ei riitä palautumiseen. Kai ne bodaritkin treenaisivat 2x päivässä ja joka päivä samat lihakset jos enemmän olisi enemmän. Et ole sairastunut – vielä.

    • Tietäisitpä vain, kuinka monta kertaa bodarit voivat treenata päivässä. Väitän, että parhaimmillaan 3 treeniä päivässä. Jokainen tekee jutut omalla tyylillään. Toinen treenaa kerran päivässä, toinen kolme. Ei bodareillakaan se lihas millään aineilla kasva, jos luulet, että sen takia heidän ei ”tarvitse” treenata.

    • No voisko se bodareiden 3xpäivässä treenaaminen ehkä liittyä siihen, että niillä on niin sanotusti kemiallinen apu palautumiseen?
      Ja niinku yllä on jo moneen kertaan todettu, aikamoista huttua ja varsin rohkeita väitteitä.

  7. Tuota noin mulla itselläni esiintyy lihasarkuutta esim. jalkatreenin jälkeen vielä parinkin päivän päästä treenistä, minkä takia treenaan aina yhden lihasryhmän läpi kunnolla kerran viikossa (ts. viisjakoinen ohjelma). Ei tulis mieleenkään lihakset kipeinä lähteä tekemään uutta treeniä samoille lihaksille, tekniikkakin varmasti olis mitä olis koska tekeminen sattuisi aivan helvetisti. Ja ei ne lihakset kerkeä yhdessä yössä rakentumaan = palautumaan, joten mikä järki ärsyttää niitä palautumisprosessin aikana? Sun treenit taitaa olla sit aika kevyitä jumppailuja, vai mitä nää ”perustreenit” on? 😀

    Musta on äärimmäisen aloittelijamaista ajatella, että kehonrakennuksessa treenien määrä olis jotenkin verrattavissa treenien laatuun.

    Sit vielä tosta väsymyksestä. Oikeasti väsyneenä keskittymiskyky on heikompi kuin tavallisesti. Väitätkö, että juuri noilla parin tunnin unilla tehty treeni, jossa luultavasti keskittyminen olennaiseen on minimaalista, energiatasot muutenkin aika nollissa ja kroppa taistelee väsymystä vastaan, on parempi ja HYÖDYLLISEMPI vaihtoehto kuin antaa kropan levätä rauhassa esim. päivän? Meinaatko, että tollanen vähän sinnepäin tehty treeni korvaa sen kovan treenin, jonka olisit voinut tehdä seuraavana päivänä 100% panostuksella? Elämä ei ole aina käsinkirjoitettua eikä aina voi vaikuttaa esim. unensaantiin.

    Ja kyllä, olen kehittynyt kehonrakennuksessa.

    • Itsellänikin on monta kertaa niin, että esimerkiksi jalkalihakset saattavat olla kipeänä edellisestä treenistä. En ole kuitenkaan kokenut, että se vaikuttaisi negatiivisesti kehitykseen, itseasiassa päinvastoin. Paljon jalkoja treenaamalla olen saanut kehitettyä itselleni jalkalihakset. En usko, että jalkapäivä kerran viikossa -periaatteella jalkani olisi saatu kasvamaan. Lihas tarvitsee tarpeeksi ärsykettä kasvaakseen ja tarpeeksi vaihtelua, jota ei perustreenillä saa aikaan. Mielestäni kehonrakennuksessa on paljon myyttejä, joita suurin osa ihmisistä noudattaa. Treenaan mahdollisimman isoilla painoilla joka treenissä ja pyrin viemään voimat loppuun saakka, eli kevyistä treeneistä ei kyllä varmasti ole kyse.

      Olen treenannut nyt kohta kahden vuoden ajan viideltä aamulla ja silti saanut ison kehityksen aikaan verrattuna parin vuoden taakse. usein unta on treenissä alla 5-6 tuntia. Se on mielestäni ihmisestä kiinni, miten pystyy omaa päätänsä huijaamaan ja keskittymään treeniin. Väsymyksenkin pystyy sivuuttamaan, kun tarpeeksi haluaa. Yleensä kuitenkin pyrin nukkumaan 7-8 tuntia, joka on minulle optimaalisin. Jos en ole saanut sitä unta yöllä, menen treenaamaan, mutta nukun sen jälkeen päiväunet, joskus 1-3:kin tuntia, riippuen siitä, paljonko nukuttaa. Itselleni sopii parhaiten aamutreeni, jossa keskittyminen on parasta.

  8. Terve Ninni ja tietysti muut.

    Nytten kyllä sun ”ammattilaisten” blogi ja sun kirjat ovat menneet sulta täysin ohi.
    Tarkennan sinulle: ammattilaiset kehonrakentajat ”bodarit” treenavat 2 kertaa päivässä ja seki minimissään.
    Kohdelihakseen pitää kohdistua sen verran kova rasite että se kasvaisi ja 1 treeni joka yleensä teillä taviksilla on se 1h ei siihen riitä.

    Marian kommenttiin:
    Urheilu ja huom urheilu, ei pelkästään kuntosali lisää flunssaa ja sen oireita, se on kehon merkki heikkoudesta, uskon että tällä hetkeellä et kärsi kovinkaan usein flunssasta koska sun kroppa on vahvempi. Oikeilla vitamiineilla ja niitteen määrillä kyllä pidät flunssan poissa hyvin.

    Ja yleisesti vielä tässä kaikille, jos lihas särkee se ei tarkoita että ei sillä voi treenata tai että se ei ole palauttunut, erota OIKEA kipu hyvästä kivusta.Lihas kasvaa ärsykkeessä ja on suoraan verrannollinen ravintoon eli miten kovempi ja useampi treeni sitä enemmän tarvitset energiaa eli ruokaa palautumiseen, eikä pelkästään ole merkitystä YÖ unilla, päivä unet ovat myös mahdollisia ja jossain tutkimuksissa jopa tehokkaampaa yö unien kanssa.

    Aamen.

    T.Bodari

  9. Nyt oli niin paksua palturia etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.. Alle 24h huoh.. Avaappa tosiaan niitä kirjoja ja mieti mitä kirjoitat. Muutenkin tuo itsensä jalustalle nostaminen on naurettavaa.

  10. Ainakin mielenkiinnon herättää nämä kärkkäämmät mielipidepostaukset. Minua kiinnostaisi kovasti kuulla tavoitteellisesti treenavilta mielipiteitä siitä, että miten esimerkiksi hoitohenkilökunta voi erottaa ns.häiriökäyttäytymisen ja tavoitteellisen elämäntavan toisistaan. Koska samanlaisia ajatuksia ja maneereja on esimerkiksi bikinifitneskisaajilla ja syömishäiriödiagnoosin saaneilla. Ja taka-ajatuksena tosiaan olisi lisätä tsäänssejä varhaiseen, mutta oikein suunnattuun hoitoonohjaukseen:). Pitääkin varmaan keksiä joku kohtelias tapa kysyä tätä useammilta kommenttibokseissa: D.

  11. ”Läskit vaan keksii tekosyitä laiskottelulleen”… HERÄTYS! Itse treenasin aikanaan juurikin näin, en kuunnellut oman kehon signaaleja ja varoitusmerkkejä vaan painoin jääräpäänä menemään täysillä päivästä toiseen. Väsytti, lihakset eivät palautuneet ja yöllä ei tullut uni. Kroppa oireili monella tapaa, mutta en vain voinut antaa periksi ja höllätä, koska ajatusmaailmaan mahtui lähinnä ”minäminäminä ja mun tavotteet”. No, tästä hienosta asenteesta ja ”päättäväisyydestä” sain palkinnoksi ylikunnon ja lopulta pahan kilpirauhasen vajaatoiminnan. Olin niin huonossa hapessa että en kirjaimellisesti pystynyt nousemaan enää sängystä ylös. Hiukset lähti, kasvot turposivat, tuli näkö – ja tasapainohäiriöitä, nukuin suurimman osan vuorokaudesta, vatsa ei toiminut OLLENKAAN, paino nousi nopeasti vaikka söin entiseen malliin.. Masennuin todella pahasti. Elimistöni oli kypsää kamaa, vähän yli parikymppisenä. Pilasin oman terveyteni ja nyt saan napsia hormoneja loppuikäni purkista jotta pystyn elämään edes suht normaalia elämää. Kannattaisi ihan oikeasti miettiä millaisia asioita täällä kirjoittelee. Näitä blogeja lukevat nuoret naisenalut jotka etsivät vielä itseään ja haluavat tuntea kelpaavansa. Rakkaat ystävät, ÄLKÄÄ OTTAKO VAIKUTTEITA TÄSTÄ POSTAUKSESTA! Arvostakaa kehoanne, liikkukaa, syökää terveellisesti, levätkää, nauttikaa ystävien seurasta ja antakaa itsenne välillä vain olla.

    • Hei Jessi,
      Todella ikävä kuulla, että sinulle on käynyt noin. Jos minulle alkaisi tulla ongelmia yöunien kanssa (pidemmän aikaa) huolestuisin todella asiasta, koska yöunet ovat kuitenkin tärkeä asia tässä hommassa ja vaikuttavat myös henkiseen puoleen. En tiedä, millainen kuva tästä postauksesta nyt tuli, mutta jos oikeasti tuntisin oloni huonoksi ja en jaksaisi nousta vaikka sängystä ylös, niin kuin sanoitkin, en kyllä pystyisi tekemään tätä hommaa. Kysymys onkin siitä, että saan treenistä ja ruokaluista niin paljon energiaa, että jaksan tehdä tätä.
      Minua ihmetyttää tuo ajatus, että minua pidetään jonakin superihmisenä. Veikkaan, että olen varmaan yksi maailman parhaimmista rentoutujista. kun rentoutudun, niin oikeasti rentoudun. Kun herkuttelen, niin herkuttelen. Esimerkiksi mieheni ihmettelee jatkuvasti, miten voin syödä enemmän, kuin hän. Täytyy ilmeisesti laittaa tänne itsestäni kuva lauantai-iltana, kun istun sohvan ääressä popparikippo kädessä ja maha pystyssä 😀

  12. Moikka, on pakko kommentoida. Laiskat ihmiset käyttävät liian usein tekosyynä ”väsyttää” ja jättää treenit väliin, mutta muutamasta asiasta olen kanssasi eri mieltä. Itse en ole mihinkään kisoihin tähtäämässä ja omaksi ilokseni reenailen salilla 4krt vko ja lujempaa mitä moni muu salilla käyvä mies, olen saanut tuloksia paljonkin aikaan ja syön paljon sekä terveellisesti. Silti en skippaile reenejä turhanpäiten vaan kyllä jätän salireenin väliin jos minua _oikeasti_ väsyttää. Tarkoitan oikealla väsymyksellä sitä etten vaan kertakaikkisesti jaksa. Mielestäni silloin on aivan turha mennä salille heilumaan ja tekemään reeni ”vähän sinnepäin”. Olen pari kertaa väkisin väsyneenä reenailemaan mennyt eikä siitä kyllä suoraansanottuna tullut p*askaakaan koska olen tottunut pistämään 110 lasissa treeniin, ja koko reenistä jäi huono maku suuhun. Mielummin menen paremmissa voimissa ja teen hyvän reenin :). Ja mun mielestä ei ole leikkimistä asian kanssa jos on pientä lämpöä tai vähän tukkoinen ja menee salille väkisin, kyllä minun mielestä olla jokaisella päässä senverta järkeä että terveenä menee salille, eikä lähde riskeeraamaan. Sydänpussitulehdus ja ylikunto on yllättävän yleisiä, ei pidä aliarvioida muiden jaksamista.

  13. Lisään vielä edelliseen kommenttiin että olen kyllä kuullut monen ammattilaisen suusta ”Lihas kasvaa levossa eikä kuntosalilla” Jep jep että en ymmärrä miksi fitnesmimmit hinkkaa kuntosalia niin monta kertaa viikkoon. Kyllä se lihas kasvaa pienemmälläkin määrällä jos sitä osaa oikein hermotuttaa, liekö sitten moni tekee väärin ?
    Sanoit näin vielä ylemmässä kommentissa ”Ylläpitävään kuntoon riittää kyllä se 3, enintään 4 treenikertaa viikossa” hmm miksi minä kehityn silti jatkuvasti eikä ole ylläpitävää kuntoa, miksi myös bodari ystäväni kehittyy jatkuvasti nelijakoisella treenillä?
    Kuulostaa tosi pelottavalta sinun ajatusmaailmasi ja ei kuulosta hirveän terveeltä ? :/
    Ja kun joku muu kirjoittaja tuolla laittoi että puolustellaan omia sohvaperunoita, ööhm ei, voit tulla toki minun kanssa treenaamaan ja katsomaan paljonko höllin. Olen ihmeissäni vain nimenomaa kilpaurheilijan kommenteista ja levon vähättelystä.. Ja jos esim. minulla on jalat kipeät edellisestä treenistä vieläkin, en niitä todellakaan pysty reenaamaan jos ne eivät ole kunnolla palautuneet, ei toivoakaan että prässi nousisi saatika kyykkyyn ylös liike onnistuisi.

    No joka tapauksessa tsemppii Pauliina reeneihin, en pahalla kirjoita 🙂

  14. Minulla on yleisurheilusta kokemusta 15 vuoden ajalta. Kiinnitin huomiota otsikkoon, koska se on aivan päinvastainen omaan blogikirjoitukseen nähden http://sannareenaa.blogspot.fi/2014/10/omaa-kehoa-kuunnellen-kohti-pimeaa.html

    Kehittynyt olen myös voimassa, vaikka määrät on maksimissaan pari voimatreeniä viikossa. Monet urheilijat harjoittelee enemmän, mutta olen kokopäivätyössä, jonka vuoksi palautuminen on myös hitaampaa. Palautumisaika riippuu pitkälti siitä miten kova treeni on ollut. Kovasta treenistä usein palautuminen kestää yli vuorokauden. Ei tulisi mieleenkään harjoitella väsyneenä kovaa tai tehdä uutta voimatreeniä valmiiksi kipeille lihaksille. Lajimme on erilaiset enkä tunne kehonrakennusta lajina, mutta voimaharjoittelu on osa omaakin lajia. En silti vähättelisi aerobisesti tehtyä palauttavaa harjoittelua. Samat treeniohjelmat ei sovi jokaiselle eikä kaikki pysty harjoittelemaan yhtä paljon. Tässä keskustelussa oli monta hyvää kommenttia.

  15. Ymmärrän sun pointin, että treenaat jalat monesti viikossa(et kai sentään enempää kun 2x?) mutta onko järkeä lähteä repimään heti seuraavana päivänä samaa lihasryhmää uudestaan? Eikö olisi järkevämpää vetää vaikka joku muu lihasryhmä seuraavana päivänä ja sitten taas jalkatreeni? Lihakset ei todellakaan palaudu alle 24h jos on kunnon treenistä kyse. Mistä sä oot ton edes repäissyt? 😀

  16. Tämän tekstin tarkoitus oli nostaa itseään muiden yläpuolelle ja provosoida.

  17. Terve Pauliina itse blogin pitäjä ja muut kommentoijat!

    Yleensä vain sivustaseuraajana käyn vähän lueskelemassa mitä blogeissa on asiaa eri keholajeista, nyt kuitenkin jossain määrin liian mehukas ja toisaalta kärkäs keskustelu käynnissä, että pystyisin olla ottamatta osaa, joten seuraavassa vähän omia ajatuksia ja muutama lainaus tukemaan ajatuksia, toivotaan että teksti ei mene ihan hyppelyksi edes taas. Koitan myös pysyä itse asiassa puuttumatta kenenkään henkilökohtaisiin treenimetodeihin tai ajatuksiin sen suuremmin kuin ehkä pieniä huomioita. KAtsotaan miten onnistun siinä. 🙂

    Pari otosta liittyen palautumiseen ja lihaskasvuun:

    Seuraavassa suora lainaus ”Lihastohtori” Juha Hulmin blogista, kyseinen ukkeli on liikuntatieteiden tohtori.
    http://lihastohtori.wordpress.com/2012/04/21/lihaslevossa/
    ————————————————————————————————–
    ”Lihas kasvaa siis levossa. Kuulostaa lupaavalle komeita lihaksia tavoittelevan sohvaperunan kannalta. Lihas ei kuitenkaan kasva jos vain lepää. Lepoa pitää siis edeltää lihaksien kuormitus esimerkiksi riittävästi lihaksia rääkkäävän voimaharjoituksen muodossa. Pitää myös muistaa, että ravinnosta saadun proteiinin ja energian määrän pitää olla mielellään kohtuullisen runsasta. Lihaskasvun tavoittelussa kannattaa näin nyrkkisääntönä syödä hieman enemmän kuin mitä päivän aikana kuluttaa.

    Kuinka usein kannattaa sitten harjoitella eli kuinka kauan harjoituksen jälkeen pitäisi lepäillä?

    Lihasproteiinisynteesi on koholla noin 1-2 vuorokautta kovan voimaharjoituksen jälkeen ja monet muut palautumisprosessit jopa tätäkin kauemman, joskus jopa viitisen päivää. Lihaskasvun evoluutiossa tehottomat harjoitteluohjelmat ovat vuosien saatossa kuihtuneet pois. Suurin osa kovimmistakin bodareista harjoittelee lihasryhmän kovaa vain 1-2 kertaa viikossa, ei käytännössä koskaan enempää. Tällaiselle harjoittelulle on siis myös tieteellinen peruste. Helpointa on jakaa harjoitteluohjelmassa keho lihasryhmien suhteen 2-5 osaan ja harjoitella kutakin lihasryhmää kerran viikossa. Tällöin kukin lihasryhmä ehtii palautua noin viikon ennen seuraavaa harjoitusta, jolloin lihakset ovat jälleen valmiina uuteen rääkkiin. Muistakaa, no pain no gain pitää osittain paikkaansa eli ainakin välillä pitää puskea kovaa, jotta tuloksia tulee!”

    http://lihastohtori.wordpress.com/2012/08/15/lihaskasvun_yrkkisaannot/

    -Sopiva treenijako? Keskustelu kääntyy aina jossain vaiheessa treenijakoihin. Oikeata vastausta tähän ei ole. Olennaisinta on saada sopiva kuormituksen ja levon suhde ja tähän pääsee monella tavalla. Joillekin ihmisille kehon jakaminen 3-5 osaan sopii paremmin kuin toisille. Jotkut taas eivät voi harjoitella kuin 1-2 kertaa viikossa, jolloin 1-2 jakoinen ohjelma sopii parhaiten. Riippuen hypertrofisen voimaharjoittelun toteutustavasta treeni saa aikaan mm. lihassoluissa mikrovaurioita ja muita muutoksia, joiden palautuminen lähtötasolle, ja mahdollisesti jopa sen yli (superkompensaatio), vie useita päiviä. Ja kun eri lihasryhmiä treenataan eri päivinä mahdollisesti rajoittaen palautumista, voi palautuminen viedä 5-7 päivää ennen kuin on valmis seuraavan kerran treenaamaan samaa lihasryhmää (esim. Ahtiainen ym. 2011). Lihas kasvaa siis levossa. Tämä perinteinen superkompensaatioajattelu ei kuitenkaan ole ainut tapa toimia ja vaihtoehtoisista jaksotus- eli periodisaatiomalleista tulee pian blogissa artikkeli.

    -Treenaa tasaisesti ja riittävän oikein kaikkia lihasryhmiä, mutta erityisesti heikkouksiasi. Opettele lihasten anatomiasta ainakin perusteet!

    Juha Hulmi
    ———————————————————
    Homman voi tietysti tehdä monellakin eri tavalla, Itse esimerkiksi olen treenannut jonkinlaisella modifioinnilla ”lihas kerran viikossa” ja 2-jakoisen eli 2kertaa viikossa välimuodolla oman jaksamisen ja palautumisen mukaan, minkä tärkeyden ainakin omassa kehittymisessä on oppinut hiljalleen entistä paremmin ymmärtämään. Perus pohja siis itsellä 4 treenipäivää viikossa vaihtelevilla ja progressiivisilla ohjelmilla. Lisäksi mikäli tarve saatan lisätä viidennen (5) treenin viikolle, mikäli koen tarpeelliseksi, että jokin treeni jäi esim pidemmän palautumisprosesessin takia vajaaksi. Näin saan vähintäänkin 2 täysin salitreenivapaata päivää, minkä olen huomannut olevan merkittävä etu palautumisessa. Oma treenikierto on yleisesti ti ke pe la. Saliharrastusta on takana noin 13 vuotta, josta voisi kehonrakennuksen piiriin laskea ehkäpä noin puolet. En kuitenkaan usko kilpailevani tulevaisuudessakaan, koska itsellä ei ole hinkua pällistelemään lavalle, teen hommaa ihan omaksi iloksi ja elämäntavaksi.

    Jossain vaiheessa joku puhui täälläkin että alan huiput kehonrakennuksessa saattavat treenata kolmekin kertaa päivässä, kyllä ehkä silloin tällöin hakeakseen ylimääräistä erityisen kovaa ja vaihtelevaa ärsytystä, mutta ainakin oma käsitykseni alan huipulla vallitsevista päätreenimetodeista jakautuvat moneen leiriin, osa vannottaa tiukasti monijakoiseen kerran viikossa jokaisen lihasryhmän totaalisen tuhoamisen puolesta, sitten on sellaisia, jotka treenaavat käytännössä ympärivuoden tuplatreenejä päivässä, joskin herää kysymys pystytäänkö tälläiseen pelkkien aminohappojen ja vitargojen voimilla loputtomiin, vai ovatko toiset sitten vain geeneiltään niin superihmisiä verrattuna toisiin, että pystyvät tälläisiin suorituksiin joihin monetkaan eivät pysty. Kiellettyjä aineita? En lähde sitä sen tarkemmin purkamaan, mikä on oma näkemykseni asiasta. Mutta sanottakoon, että jos joku esim Suomen tasolla ”huipulla” jo vuosia, ja yhtäkkiä pieniä muutoksia tekemällä lihasmassan kasvu on kymmeniä kiloja parissa vuodessa, ei se kyllä ihan puhtailta papereilta vaikuta.

    Tuplatreenaus (2 reeniä päivässä, yleensä noin 4-6h välitauolla) voi kuitenkin olla hyvinkin tehokas erikoistreenimetodi väliaikaisesti lyhyelle ajalle, tai silloin tällöin viljeltävänä treenimuotona, esim. Taka- ja etureisi treenien tuplittaminen, tai vastalihakset esim Rinta ja selkä. Tai voima-volyymi. Tälläisten tehosykäyksiä olen ainakin huomannut Utti Hietalan kaltaisen natubodauksen sanansaattajan käyttäneen training campeillään jne lyhyin aikajaksoin.

    Palataanpa vielä omiin mietteisiin palautumisesta. Esimerkkeinä nyt ne vaikkapa etureiskat tai rintalihas. Oletetaan että salimarko tai -pirkko treenaa yhtäjaksoisesti vuoden ympäri tavoitteellisesti, jolloin lihashermotukset ovat hyvällä mallilla ja palautumisprosessit selvästi nopeampia kuin vaikkapa pitemmän tauon jälkeen. Jos treenataan vaikkapa maanantaina etureisitreni 12-15 sarjan pituinen treeni, lyhyitä, pitkiä siltä väliltä, kyykkyä, jotain eri stanssin prässejä, peppua, pari sarjaa jotainerikois vempuiluja, ja homma hoidetaan kovalla intensiteetillä, treenin jälkeen ollaan puhki ja tuntuu että voisi joku tulla hakemaan paareilla kotiin. Noh palautuminen alkaa ja seuraavana päivänä ei välttämättä edes itsellä ole vielä kuin vähän väsähtäneet jalat, jonka voi huomata vaikkapa mikäli pitemmin joutuu portaissa ravaamaan, ja useimmiten lihakset tulevat kipeiksi vasta seuraavana eli keskiviikkona. Tyypillisesti kun tässä kuitenkin treenataan seuraavina päivinä muita lihasryhmiä, vaikuttaa tämä toki palautumisen nopeuteen, ja lihakset voivat ainakin itsellä olla monesti vasta perjantaina valmiita seuraavaan kovaan treeniin. Kun vkl:na lepopäiviä tulee kaksi putkeen la-su niin maanantaiksi keritään palautumaan. Tälläiseen nopeatahtiseen 2 kertaa viikossa treenaamiseen keho ja lihakset kyllä tottuu ajan kuluessa mukautumaan. Mutta auta armias kun sitten eräänä kauniina perjantaina kaveri tulee kylään/pt/valmentaja/joku muu joka teettää sinulle aivan erilaiset jalkatreenit jonka tyyppisiä et ole tehnyt pitkään aikaan, esimerkkinä Marko Supermassa SAvolaisen jokseenkin kuuluisan reisien räiskytyksen, brutaalin tuhoamisen todella suurivolyymisillä sarjoilla. Menee lihakset siitä aivan shokkiin ja palautumiseen voi mennä helposti 5-7pv ellei hieman pitempäänkin, ja lihakset voivat olla useamman päivän helposti todella arkoja arkisissa tilanteissa. Nimim, tavallisella pehmeällä toimistotuolilla istuminen on ollut mahdotonta, koska takareidet ovat niin arat. Siinähän sitä sittenpaiskitaan töitä seisaaltaan.

    Tälläisen brutaalin treenin jälkeen kipeitten lihasten rasitus ei missään nimessä edesauta lihaksen kehitystä päin vastoin. Sama koskee flunssaa, lämpösenä saatikka kuumeessa treenaamista. Mutta asioita voi tehdä monella tavalla ja sitä voi leikitellä asioilla kunnes joskus kolahtaa omaan nilkkaan. Eräs hyvä ystäväni pelasi esim pienessä jälkiflunssassa salibändytreeneissä, ja sai sydänlihastulehduksen eikä sitten kävelyä rankempaa liikuntaa harrastanutkaan seuraavaan yhdeksään (9) kuukauteen. Onhan se harvinaista, mutta mahdollista.

    Tekstistä alkaa tulla jo varsin pitkä ja ajatus katkeilemaan, niin ehkäpä jään vain odottamaan ristiinnaulitsemista.
    —————————————————————————
    -Nikke

  18. Niin on väsymystä ja väsymystä…. Tärkeintä olisi kait oppia kuuntelemaan omaa kroppaa ja toimimaan sen viestejenkin mukaisesti. Tärkeää olisi myös miettiä mistä väsymys johtuu… Kyllä mä oon skipamnut treenejä väsymyksestä, mutta olen myös miettinyt mistä se väsymys johtuu ja miten sitä hoitaa 😉 Jokainen omalla tyylillään, itse kehottaisin kropan ja mielen hyvinvointi edellä 🙂

    Tuo otsikko jo provosoitsi ja niin tekstikin taisi tehdä….

    http://outinfitness.fitfashion.fi/

  19. Ihana, inspiroiva ja nöyrä Pauliina! Yleensä en myöskään näihin järjettömiin keskusteluihin ota kantaa, mutta paistaa taas läpi täällä perinteinen suomalainen katkeruus, negatiivisuus ja pieniin yksityiskohtiin tarttuminen. Henkilökohtaisesti tiedän miten järjettömän motivoitunut, hyväntuulinen ja vastuullinen oot kaikista sun satalasissa treeneistä huolimatta, ja pääset sillä vielä pitkälle. Harmi että kaikki lukijat ei nää millainen kirjoittaja ruudun takana oikeasti on, mutta kyllä sun sijoitukset ja kehityksen määrä todistaa sen 🙂

    Peukut täältä maailmalta ♥

    • Voi ihana Mira <3 Oli kyllä todella piristävä tää sun kommentti. Monelta tosiaan ehkä jää huomaamatta se nöyryys, joka kuitenkin on se suurin osa mussa ja mun tekemisessä ja sen takia haluaakin aina yrittää kovempaa 🙂 Tsempit ja halit myös sinne maailmalle!! <3

  20. Mira, mikähän suomalainen katkeruus? 😀 Moni puhuikin juuri siitä että omaa vartaloa pitää kuunnella, en usko että tänne sohvaperunat kirjottelisi ilkeilläkseen? mielipiteitä on monia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta