Suruntäyteinen viikonloppu

En tiedä, kuinka moni teistä lukijoista on huomannut tuolla mun esittelyssä, että meidän perheeseen kuuluu myös rottweiler tyttö Becky. Mun oli tarkoitus kirjoittaa Beckystä jonkinlainen postaus aika piankin, mutta tämän viikonlopun tapahtumien jälkeen tämä postaus jää viimeiseksi. Ajattelin, että tässä olisi aikaa vaikka kuinka, koska Becky oli vielä nuori koira.

En pysty vieläkään käsittämään, että Becky nukkui lauantaina pois, eikä ole enää täällä meidän kanssa. Becky vietti juuri viime viikolla 6-vuotis syntymäpäiviään ja kaikki näytti olevan vielä silloin hyvin. Aika nopeasti kuitenkin Beckyn tila paheni ja viimeiseen viikkoon Becky ei syönyt oikein mitään ja muuttui väsyneemmäksi. Becky ei oikein saanut nukuttua ja heräilin monta kertaa siihen, kun Becky katsoo minua sohvan nurkasta, kun ei saa unta. Beckyllä oli myös muita oireita ja lauantaina päätimme viedä Beckyn eläinlääkäriin. Uskoin viimeiseen asti, että on vielä toivoa, koska Becky leikki aivan normaalisti ja oli innostunut ja yhtä huomaavainen, kuin aina. Beckyllä kuitenkin todettiin niin paha tulehdustila, että parhain vaihtoehto Beckyn kannalta oli päästää hänet täältä pois. Mä ehdin viettää Beckyn kanssa kaksi vuotta, joita en tule koskaan unohtamaan.

Becky pentuikäisenä
Becky pentuikäisenä
Pentuna Beckyllä oli vielä siniset silmät, joista näin vanhemmalla iällä näki pienen välkähdyksen tietyssä valossa
Pentuna Beckyllä oli vielä siniset silmät, joista näin vanhemmalla iällä näki pienen välkähdyksen tietyssä valossa

Rottweiler taitaa lukeutua niihin rotuihin, joista on kaikenlaisia ennakkoluuloja. Niin oli ehkä mullakin, kun ensimmäistä kertaa näin Beckyn Andonen luona. Olin päässyt lähietäisyydelle vain muutaman rottweilerin kanssa, mutta muistan niistä vain, että ne olivat aika aggressiivisia ja vahvoja. Kun pääsin tutustumaan Beckyyn paremmin, olin aivan myyty, Becky oli täysin vastakohta. Vanhemmillani on ollut useita eri rotuisia koiria elämäni aikana, mutta en ole koskaan elämässäni tuntenut noin kilttiä ja viisasta koiraa. Becky oli kuin enkeli, jokainen Beckyn tunteva tai tietävä on sanonut, että Becky vie sydämen saman tien mennessään. Jos Becky oli toisen koiran kanssa, antoi hän ruokansakin pois, koska ei halunnut kärpäsellekään pahaa. Vielä lauantainakin Becky jaksoi viimeisillä voimillaan ihmetyttää eläinlääkäreitä kiltteydellään. Becky melkein nukahti lääkärin tutkiessa häntä.

Laiskottelun Becky osasi. En ikinä unohda noita silmiä ja niiden viisasta katsetta.
Laiskottelun Becky osasi. En ikinä unohda noita silmiä ja niiden viisasta katsetta.

En ole koskaan kokenut sellaista huolenpitoa ja rakkautta, jota Becky vilpittömästi antoi minulle ja Andonelle päivittäin. Beckylle oma lauma oli se kaikista tärkein ja välillä lenkillä ollessa Becky saattoi murista epäilyttävän näköisille tyypeille, suojellakseen minua. En ikinä tuntenut pelkoa, vaikka myöhäänkin illalla käveltiin ulkona. Olo tuntuukin nyt todella turvattomalta. Kyynelet valuvat nytkin pitkin poskia tätä kirjoittaessa. Viime yön pyörin sängyssä ja heräilin monta kertaa aivan järkyttävään ahdistuksen ja ikävän tunteeseen.

Beckyn juhannus 2013
Beckyn juhannus 2013

Varsinkin Andonelle Beckyn menetys oli kova paikka, olihan hän viettänyt Beckyn kanssa kuusi vuotta ja osan niistä täysin kahden. Huomaamattaan sitä vilkuilee sohvannurkkaan, jossa Becky aina nukkui, tai muistaa, kuinka suihkussa ollessa Becky metsästi suullaan roiskuvia vesipisaroita. Koti ei tunnu enää samalta, kun en kuule Beckyn tassujen tepsutusta tai rauhallista tuhinaa, kun Becky nukkuu..

 

Tuntuu niin epäreilulta, että niin kiltti koira viedään pois niin aikaisin. Tiesin kyllä, että jonain päivänä tämä on edessä, mutta en ollut todellakaan odottanut tätä näin nopeasti. Ehkä Beckyn oli tarkoituskin olla enkelikoira. Kaksi viimeistä päivää on mennyt aika puoliteholla ja ajatukset ovat vielä vahvasti tapahtuneessa. Mieli koittaa kovasti käsitellä viikonlopun tapahtumia ja välillä mieleen palaa niin vahvoja muistoja, että purskahtaa samantien itkuun. Tänään olin treenaamassa ja se oli oikeastaan päivän ainut hetki, kun sain ajatukset melkein koko treenin ajaksi muualle. Niin kuin sanoin aiemmin, niin olen oppinut Beckyltä niin paljon, kärsivällisyyttä, hyväksyntää, rakkautta, lojaalisuutta ja huolenpitoa, että muisto Beckystä säilyy varmasti ikuisesti. Elämä ei tule todellakaan olemaan enää samanlaista, mutta varmasti ajan kanssa ei tunnu enää niin pahalta ja joku päivä voi katsoa näitäkin kuvia ilman kyyneleitä 🙁

Becky vielä muutama kuukausi sitten
Becky vielä muutama kuukausi sitten

 

 

pauliinafitworld

26 vastausta artikkeliin “Suruntäyteinen viikonloppu”

  1. Eläimet ovat perheenjäseniä. Paljon voimia teille, surkaa rauhassa ja muistelkaa häntä rakkaudella. <3

    • Niin ovat, niin rakkaita 🙁 Kiitos paljon sitä tarvitaan <3 Onneksi kauniit muistot jää <3

  2. Voi ei, otan osaa <3 meidänkin koiralla todettiin suolitulehdus joulun aikaan, joka levisi sitten koko elimistöön, tääkin hauva olis täyttäny vasta 7 vuotta.:( se oli niin kauheaa katsoa sitä toisen kipua, nuuttikin vain makasi paikoillaan eikä liikkunut enää ollenkaan ja nukkui sitten pois:'( kauheita juttuja!

    • Kiitos paljon 🙁 <3 Kuulostaa ihan kamalalta. On niin kauheaa katsoa sitä eläimen tuskaa 🙁 Voimia myös sinne, hän oli myös niin nuori vielä 🙁 <3

    • Kiitos paljon Clarissa sitä tarvitaan 🙁 <3

  3. Meni ihan kylmät vääreet tästä tekstistä…Osui tämä niin lähelle nimittäin. Voimia! Oman rakkaan menettäminen on kyllä niin sydäntä riipaisevaaa.

    Meillä tuli mieheni kanssa huoli meidän rakkaasta 7 vuotiaasta kissastamme, joka ei maanantaista alkaen syönyt mitään. Kissoille tämä syömättömyys on pahempi kuin koirille, mutta silti aiheutti hirveän huolen mitä nyt tapahtuu. Torstai-aamuna luonne oli hieman agressiivisempi ja jatkuvan murinan vuoksi ja päätin, että nyt on pakko mennä lääkäriin. Omat hermot ja omatunto ei vain kestänyt. Menimme lääkäriin ja kissastamme otettiin verikokeet ja röntgenit. Olimme ihan surun murtamia, että mitäs nyt. Mutta lääkäri iloksemme ilmoitti ettei ole löytynyt mitään tulehdukseen tai tukokseen viittaavaa. Odotellessamme tuloksia mielessäni juurikin pyöri vain se pahin, että kissa on saanut suolitukoksen tai maksa on vaurioitunut. Mutta onneksi ei. Itsekin ajattelin pitkään, että rakas kissamme on vielä hyvinkin energinen joten ei se voi olla vakavaa, mutta lääkäri sai säikähtämään…Voimia teille! <3

    • Kiitos paljon sinulle, voimia tosiaan tarvitaan rutkasti <3

      Hui, kuulostaa hurjalta. Kaikista pahinta on juurikin nuo pienet muutokset, jotka saa huolestumaan ja kun eläin ei voi kertoa, että mihin sattuu 🙁 Onneksi selvisitte säikähdyksellä ja saatte kerätä onnellisia muistoja lisää <3

  4. oon todella pahoillani teidän puolesta! itsellänikin on koira ja se on mulle kuin lapsi, enkä pysty ees kuvitteleen sitä tuskaa, mikä tulee kun joskus aika siittä jättää.. kovasti voimia molemmille!<3

    • Niinpä, koira on niin perheenjäsen, että ei sitä voi käsittää, kun se lähtee täältä pois 🙁 Kiitos paljon ja sitä tarvitaan <3

    • Kiitos ihana Sanna <3 Niin se on, joka päivä parempaan päin <3

  5. Minullakin on oman koiran hyvästely melko pian edessä, sairastaa nimittäin syöpää. Ymmärrän ikäväsi ja surusi aivan täysin, paljon voimia sinulle ja kaikille, jotka jäivät Beckyä kaipaamaan. ♥

    • Huh, on varmasti aivan yhtä vaikeaa, vaikka tietääkin, että tuo päivä on pian edessä. Vaikka sen tietäisikin, niin sattuu niin paljon 🙁 Kiitos paljon sinulle osanotosta <3

  6. Olen todella pahoillani :(. Itsekin menetin joulun alla myöskin 6-vuotiaan koirani, se meni viikossa aggressiiviseen syöpään. Ihan kauheaa, kun menetys tulee äkkiä, eikä pysty mitenkään valmistautumaan siihen. Tuntuu varmasti epäreilulta ja pohjattoman surulliselta. Voimia kovasti.

    • Kiitos 🙁 <3 Voimia myöskin sinne, ei ole kauaa tuosta teidänkään tapauksesta 🙁 Juurikin se epäreiluuden tunne on tässä yksi pahimmista, mutta onneksi joka päivä menee parempaan päin ja alkaa tulla vain ne positiiviset muistot mieleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta