Bikini fitness kisakunto – mitä se vaatii?

Periaatteeni on se, että haluan kertoa asioista rehellisesti blogissa, enkä esittää jotain sellaista, mitä en oikeasti ole. Joskus tuntuu, että bloggaajilla on tapana suurennella tiettyjä asioita, tai puhua asioista, joista heillä ei ole omakohtaista kokemusta, saadakseen lukijoita. Haluan tällä kertaa raottaa vähän verhoa siihen, millaista on OIKEASTI sen tiukan kisakunnon tavoittelu käytännössä, koska luulen, että se kiinnostaa aika monia.

Ensinnäkin, täytyy sanoa, että helppoa se ei todellakaan ole. Olen treenannut nyt aika lujaa nämä kaksi viimeistä viikkoa flunssasta parantumiseni jälkeen ja täytyy myöntää, että dieettiväsymys on alkanut painaa. Energiaa riittää kyllä treeniin, mutta kyllä aika monena iltana on ollut aikamoista kamppailua itsensä kanssa, että lähtee sinne salille tekemään päivän treenit. Kieltämättä myös sosiaalinen elämä on kokenut pienen kolauksen, kun treenit täytyy saada sovitettua aikatauluun ja siinä sivussa käydä töissä ja koulussa.

Mä syön vielä kohtuullisen hyvin, mutta jostain syystä mun kroppa on ottanut jonkun ihan super rasvanpoltto -vaihteen päälle. Rasva palaa ihan silmissä ja nestettä on lähtenyt lihasten ympäriltä varmaan kahden kilon verran. Pakko sanoa, että olen muutaman kerran pelästynyt salin peilistä näkyvää peilikuvaa, jossa verisuonet pullottaa pitkin käsivarsia ja kädet paisuu pumppiin pienestäkin liikkeestä.

Kun ollaan näin lähellä kisakuntoa (ja puhun nyt siis oikeasti tiukasta kunnosta, eikä pelkästä uhopuheesta, joita tuolla somessa kuulee alhaisista rasvaprosenteista), niin viimeiset viikot ovat ne, joissa se tahdonvoima tätä hommaa kohtaan oikeasti punnitaan.

Jos kisakunto näyttää lavalla kireältä ja pepussa ei ole muhkuran muhkuraa, niin silloin voi sanoa, että kisakunnon eteen on tehty lujaa töitä. Moni ihmettelee, että minkä takia rääkätä itseään joidenkin kisojen takia, mutta itse rakastan tätä niin paljon, että se saa minut dieettaamaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Tuo ylläoleva kuva ei ole vielä sinällään mikään paha. Joku tarkkasilmäinen voi ehkä huomata vähän pullottavan suonen alavatsalla ja oikealla olevassa kuvassa käsivarressa. Olin tällä viikolla kehonkoostumusmittauksessa ja rasvaprosentti alkaa olla jo alimmillaan, mitä se bikini fitneksessä saa olla. Jos tästä mennään alemmas, niin kisakunto alkaa muistuttaa enemmän body fitness -vartaloa. 

Joku lukijani kyseli aiemmin, että olenko mitannut rasvaprosenttiani kisojen alla ja nyt kävin tosiaan mittauksessa. Seuraavassa kuvassa näkyy, miltä näyttää oikeasti n. 10-12 rasvaprosentin kisakunto.

Sexy or not?
Sexy or not?

Tämä kuva on siis otettu tänään aamulla herätessäni ja lihaksia ei ole pumpattu yhtään millään. Tässä vielä alhaalla kuva bikini fitness junior kisoistani vuonna 2014, joka on otettu kisaa edeltävänä päivänä.

Itselläni näin kireä kunto tulee yleensä eteen juurikin näin alle kuukautta ennen kisoja. Tämä on siis vain väliaikanen tila ja pikkuhiljaa off -kaudelle siirtyessäni vatsasuonet menevät piiloon. Moni ehkä miettii kisaamista, mutta ei välttämättä osaa arvata, mitä se todellisuudessa vaatii.

Off -kausi on tämän homman helpoin osuus, kun mennään korkeilla kaloreilla, voi ehkä herkutellakin välillä ja treeni luistaa. Mutta mitäs sitten, kun siitä rasvasta pitää oikeasti päästä eroon? Ja mitä jos on onnistunut keräämään monta kiloa ihan turhaa rasvaa lihasten päälle, niin kuinkas sitten vedetään dieetti läpi? Loppuvaiheessa kurniva vatsa on melkein jokapäiväinen riesa, mutta treenaamaan on silti lähdettävä. Se kuka leikkiin ryhtyy, niin leikin kestäköön.

Kun ollaan kisadieetillä on erittäin tärkeää kuunnella valmentajan neuvoja. Moni ihan normaali laihduttajakin kompastuu siihen, että oman valmentajan neuvoja ei kuunnella, vaan sovelletaan. Toinen osa syö liian vähän, koska ei vaan voi uskoa, että niin suurella ruokamäärällä voi laihtua ja toinen osa taas syö kaikkea ylimääräistä, joka ei ruokavalioon kuulu.

Se, miksi pysyn ruokavaliossa niin hyvin, johtuu siitä, että tiedän, että jos poikkean ruokavaliosta, niin huijaan siinä vain itseäni. Valmentajani antaa mulle niin hyvät eväät tehdä tätä oikein, että olisin vain älyttömän tyhmä, jos poikkeisin ohjeista yhtään. Jos itse huijaa, on turha syyttää jälkeen päin valmentajaa, jos paino ei vaikka tipu. Sen vuoksi olen aina luottanut valmentajaani ja tuloksiakin on sillä tavalla tullut.

Mielenhallinta on erittäin suuressa roolissa. Omassa mielessä voi kehitellä vaikka mitä mielihaluja, jos haluaa. Joka päivä täytyy kuitenkin pitää se tavoite mielessä.

Dieettejä on monia tapoja toteuttaa, mutta itse olen nyt siitä onnellisessa asemassa, että kunto on mennyt näinkin lujaa eteenpäin, jopa niinkin lujaa, että valmentajalta tuli käsky, että loppuviikon lepään ja nyt koko perjantain ja sunnuntain tankkaan kroppaa.

Tankkaus ei siis tarkoita mitään älyttömiä herkkuövereitä, vaan kroppaa tankataan hyvillä hiilihydraattien lähteillä ja proteiini ei ole niin suuressa roolissa ruokavaliossa. Tärkeää on ottaa myös erittäin rennosti, eli tänä viikonloppuna on turha tätä tyttöä hätyytellä mihinkään 😀 Lue lisää hiilaritankkauksesta!

Treenin täyteistä viikonloppua lukijoilleni! Kisamatkaani voit seurata myös Instagramissa! 🙂