Fitness – hyvinvointiurheilua vai ei?

Onko tämä iänikuinen aihe? Jonkun mielestä ehkä on, mutta omasta mielestäni ei ollenkaan. Kovin usein törmään harmikseni blogikirjoituksiin tai artikkeleihin, jossa ilman minkäänlaista kilpailu/kovaa treenitaustaa omaavat ihmiset kertovat ”totuuksia” fitneksen vaaroista ja haitoista. Ehkä yleisimmät ”vaarat”, joihin fitness yhdistetään, ovat hormonitoiminnan häiriöt ja erilaiset syömishäiriöt.

Mulla on itselläni takana neljä kisadieettiä, joiden kesto on ollut n. 12- 14 viikkoa jokaisella dieetillä. Olen lähtenyt dieetille vähän vaihdellen 8-12 kilon lähtöpainosta katsoen kisapainoon. Kisadieetin aikaiset treenit ovat olleet intensiivisiä ja olen tehnyt paljon HIIT -tyyppistä aerobista ja myös matalasykkeistä aerobista vähän vaihdellen dieetistä ja mikä on tuntunut toimivan kropalle parhaiten. Jos voisin sanoa näin, niin minulla on aivan riittävästi kokemusta erilaisista kisadieeteistä, että voin puhua sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä näistä asioista 🙂

 

Syömishäiriöt

Syömishäiriö ja fitness samassa lauseessa saa verenpaineeni automaattisesti nousemaan. Ihminen, joka yhdistää nämä kaksi samaan lauseeseen, ei ymmärrä lihaksen kasvatuksen/ylläpitämisen päälle yhtään mitään. Lihas tarvitsee kasvaakseen oikeanlaista ravintoa, joka on ajoitettu oikeaan aikaan ja jota on niin paljon, että kroppa on ns. ”plussakaloreilla”, eli energiaa tulee yli kulutuksen. Itse olen tällä hetkellä juurikin tällaisellä rakennuskauden ruokavaliolla, kun kasvatan ja muokkaan lihasta. Syön aina viimeistään kolmen tunnin välein ja pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa.

Pidän tasaisilla ateriaväleillä verensokerini jatkuvasti tasaisena ja olen ympäri päivän pirteä ja energinen. Jaksan käydä töissä ja tehdä kaiken lisäksi myynnillistä työtä. Illalla jaksan lähteä treenaamaan pitkänkin päivän jälkeen, koska olen huolehtinut kropan energiavarastoista jo päivän aikana. Kärsin harvoin vatsaongelmista, vaikka syön päivittäin esimerkiksi todella paljon maitotuotteita. Nykyään tuntuukin olevan trendikästä jättää kaikki maitotuotteet pois ruokavaliosta. Varmaankin toimii jollekin, mutta olisi hyvä ensin katsoa ruokailujen kokonaiskuvaa, ennen kuin laittaa kaiken maitotuotteiden syyksi. Sitä tulee huomaamattaan päivän aikana popsittua kaikkea ylimääräistä, joka saa vatsan turpoamaan, jos ruokailujen suhteen ei tee tietoisia valintoja.

Kovaa treenaava ihminen ei antaisi kroppansa mennä säästöliekille, jolloin syödään reilusti vähemmän kulutuksen ja kroppa alkaa ottaa energiaa esimerkiksi lihaksistosta. Miettikääpä, miltä näyttää ihminen, joka on kuihduttanut itsensä elämällä säästöliekillä. Se on kaukana fitnessihmisen vartalosta. Tähän väliin voisi nokkelana nyt vetäistä kisadieetin ja miten sillä näännytetään itseänsä viikkotolkulla. VÄÄRIN. Myös kisadieetillä täytyy huolehtia siitä, että säilytetään mahdollisimman paljon lihasta –> pärjätään kisoissa paremmin. Se ei yksinkertaisesti onnistu kuihduttamalla kilpailijaa. Jos syödään väärin, on riski polttaa vaivalla hankittu lihas pois. Jos joku on kuivan kesän oravan näköinen kisoissa, ei sitä lihasta ole ollut tarpeeksi pohjalla, että lihaksisto näyttäisi hyvältä lavalla tai kroppa on pilattu liian alhaisella energiansaannilla.

Hormonitoiminnan häiriöt

Tässä sitten taas toinen aihe, joka saa verenpaineeni kuohumaan vielä lisää. Mä haluan nyt kertoa teille ihan omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta. Ensinnäkin sanon sen, että mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia hormonitoiminnan kanssa yhdelläkään mun kisadieeteistä. Mä haluan aina koputtaa puuta, kun puhun tällaisia ääneen, mutta mulla ei ole koskaan jäänyt kuukautiset pois edes dieetin loppuvaiheilla.

Viime syksyn SM -kisoissa mulla alkoi menkat juuri ennen lavalle nousua. Thank god yhdellä huoltajista sattui olemaan tamponi. Siinä oli lavalle astumisen estyminen niinkin pienestä asiasta kiinni. Tästä opin, että omat tamponit mukaan myös kisapaikalle 😀 On tullut myös ihan käytännössä todistettua, että hormonitoiminta voi hyvinkin toimia ihan koko dieetin läpi ja hedelmällisyys säilyy.

Nordic Fitness Expo SM 2014 :)
Nordic Fitness Expo SM 2014 🙂
nordic fitness expo
Voi että, kun tulee ikävä lavalle, kun näitä kuvia katsoo

 

Jos kilpailija pilaa hormonitoimintansa, on hyvä miettiä ensin valmennuksen laatua. Kovin usein näkee kisadieettejä, joissa kilpailija tarpoo eteenpäin muutama parsan palanen ja kananmunan valkuainen lautasella. Siihen, kun yhdistää kovat aerobiset päivästä toiseen, niin en ihmettele, jos hormonitoiminta sanoo stop. Mutta kun tämä ei ole välttämättä se kaikille sopiva valmennustyyli. Ammattitaitoinen valmentaja osaa kyllä huomioida, että myös kilpailija on ihminen ja tarvitsee ihan oikeata ruokaa elääkseen. Itse en osaa sanoa mitään esimerkiksi ketoosista, koska en ole koskaan sellaisella ollut.

 

Salitreenin hyödyt

Mä ihmettelen, miksi niin moni vierastaa salitreenin aloittamista tai ”fitnestä” yleensäkin. Pienellä pt:n opastuksella ja omalla vaivannäöllä siitä saa itselleen helpon harrastuksen, jossa pääsee lisäksi keskittymään täysin itseensä. Salitreenin avulla oppii tuntemaan oman kropan ja koko ajan paranevat treenitulokset motivoivat. On salitreenillä monia hyötyjäkin, joita ei välttämättä edes tule ajatelleeksi.

  • Lihasmassa kasvaa, joka taas lisää kalorinkulutusta – ihan mahtava tapa laihtua!

 

  • Lepoaineenvaihdunta kiihtyy. Jos olet treenannut edellisenä päivänä, niin seuraavana päivänä jopa sohvalla makoilu kuluttaa enemmän kaloreita, kuin ilman treeniä. Eikö olekin kätevää 😉

 

  • Lihasvoima kasvaa. Tunnet itsesi voimakkaaksi fyysisesti ja henkisesti. Treenitulokset kohottavat itsetuntoa.

 

  • Kroppa muokkaantuu. Teet pari kunnon treeniä viikossa (45-60 minuuttia kerrallaan) ja syöt oikein ja kroppa muuttuu. Mun mielestä paljon helpompi tapa, kuin esimerkiksi juosta päivät pitkät tai hinkuttaa cross traineria 🙂

 

  • Verenpaine laskee, kolesteroliarvot kohenevat, sokeriaineenvaihdunta paranee ja luusto vahvistuu. Luuston vahvistumiseen ei tarvita välttämättä tärähtävää liikuntaa, vaan myös salitreeni vahvistaa luustoa. Itse väittäisin myös että enemmän kulumia syntyy pitkään kestäneessä kestävyysurheilussa, kuin salitreenissä. Edellytyksenä tietysti on, että liikkeet tehdään oikein, eikä esimerkiksi kyykätä selällä.

 

 

Mun mielestä fitness teilataan vähän turhan kärkkäästi aina, kun siitä puhutaan. Parhaimmillaan se voi olla kuntoa ja itsetuntoa kohottava harrastus tai elämäntapa, jonka kautta tutustuu mahtaviin ihmisiin. On myös nähty tarinoita, joissa on parannuttu syömishäiriöstä fitneksen avulla. Ja sitä se voi juuri tehdäkin, kun asiat tehdään oikein. Itse en ainakaan kehtaisi kirjoittaa jostain itselleni täysin tuntemattomasta lajista, kuinka epäterveitä kyseisen lajin harrastajat ovat. On olemassa paljon urheilulajeja, joissa dieetit ovat vielä rajumpia, kuin fitneksen parissa, niistä ei välttämättä vaan puhuta ääneen.

 

 

 

 

pauliinafitworld

40 vastausta artikkeliin “Fitness – hyvinvointiurheilua vai ei?”

  1. Hyvä kirjotus!

    Vaikka en kilpaile, saan sukulaisilta (en suoraan vaan jonkun mutkan kautta) kuulla että epäilevät mulla olevan jonkun syömishäiriön. Vaan koska mittaan plussakaloreilla osan ruuista, jotta oikeesti tulee syötyä tarpeeksi ja varmasti nyt mulla on ainakin kun sanoin olevani dieetillä. Ja paheksuttaisiin luultavasti sitäkin jos vaan söisin ja söisin ja 10 vuoden päästä olisin paisunut koska en kertaakaan olisi kiristänyt kuntoani. En jaksa kyllä välittää enää mitä mieltä sukulaiset ovat ja olen selittänyt mielestäni ihan tarpeeksi… Onneksi tulee juhannus ja dieettini loppuu niin voin näyttää perheelle etten mitään punnitse. (Mitä ny arvioin määrät päässäni sitten..).

    Ja sivuutit noita trendiruokavalioitakin missä vältellään kaikkea. Ymmärrän jos joku tuote oikeasti tuo niitä vaivoja mutta itselläni se on yleensä ruuan prosessointi-määrästä ja laadusta kiinni. En ole pariin kuukauteen kärsinyt mistään turvotuksesta tai muusta heti kun jätin kouluruuan väliin. Ja jos liikaa välttelee uskon että sitten vatsa ei kestä mitään…

    • Kiitos!
      Tiedän niin tuon tunteen. Silloin, kun itsekin aloitin, niin sain kuulla kaikenlaista epäilyä ja kommentteja elämäntavastani, hyvällä ja pahalla. Nyt onneksi perhe ja läheiset ovat tottuneet koko asiaan ja nyt hommat meneekin niin päin, että multa kysellään, miten oon onnistunut treenaamaan itteni tähän kuntoon tai mitä syön 😀 Toivottavasti myös sun lähipiiri jossain vaiheessa oppii ymmärtämään, että tää on sulle pelkästään hyväksi.
      En muuten ihmettele yhtään, että kouluruuan vaihtaminen oikeeseen ruokaan lopetti vatsaongelmat. Mitä nyt viime vuosina muutaman kerrann oon eksynyt kouluruokailuun, niin kunnolla uitettuja ruokia on kyllä.

  2. Syömishäiriöillä varmasti lähinnä tarkoitetaan ortoreksiaa eikä niinkään anoreksiaa/bulimiaa!

    • No henkilökohtaisesti herkuttelu ei oo mulle mikään ongelma, päinvastoin, joten en koe, että se koskee minua.

  3. Hormonihäiriöt ym muu hormonitasapaino on kuitenkin vähän suurempi kokonaisuus kun kuukautiset, pakko sen verran huomauttaa. 🙂

    • Sanni, kyllä näin juuri. Lääkäreillä voisi olla tähän pari sanaa sanottavanaan.

    • Niinkun tohon aikasemminkin vastasin, niin puhuin hedelmällisyydestä, koska se yleensä otetaan esiin, kun puhutaan fitnessihmisten hormonihäiriöistä.

    • Totta 🙂 Yleensä vaan juuri hedelmällisyys otetaan esiin kun puhutaan kisadieetin vaikutuksista, niin sen takia sen nyt otin tässä esiin.

  4. ”Syömishäiriö ja fitness samassa lauseessa saa verenpaineeni automaattisesti nousemaan. Ihminen, joka yhdistää nämä kaksi samaan lauseeseen, ei ymmärrä lihaksen kasvatuksen/ylläpitämisen päälle yhtään mitään. Lihas tarvitsee kasvaakseen oikeanlaista ravintoa, joka on ajoitettu oikeaan aikaan ja jota on niin paljon, että kroppa on ns. ”plussakaloreilla”, eli energiaa tulee yli kulutuksen.”

    Ei ole todellista tämä sinun lässytys. Syömishäiriö ei ole synonyymi laihuushäiriön kanssa. Fitnesstä pidetään syömishäiriönä sen neuroottisuuden takia. Neuroottiset, täydellisyyttä hakevat ihmiset saavat siirtää sen päähänpinttymänsä lihasten kasvatukseen. Tämä on siis se mielipide, ja itsekin totesit juuri omassa tekstissäsi fitnessin vaativan erityistä tarkkuutta, joka voi joillekin olla syömishäiriön näköistä. Tätä aihetta ei kannata lähestyä siltä kantilta, että sitä pidetään anoreksiana.

    Tämän lisäksi lääketieteellinen tietämyksesi hormonitoiminnasta ja sen liittymisestä valmennukseen ja sinuun on niin pientä, että rusinani rasahtivat. Se, että sinun hormonitoimintasi ei loppunut, johtuu isolla todennäköisyydellä omasta pienikokoisuudestasi tai kroppasi hyvästä sopeutumiskyvystä. Minusta on naurettavaa, että pienikokoiset fitness-kisaajat paasaavat omista hyvistä hormonitoiminnoistaan dieetillä, samaan aikaan kun jokaista sellaista vastaa monta ihmistä, joilla on hormonitoiminta sekaisin. Tämä on ihan tiedetty fakta. Sinulla taas ei ole mitään tieteellisiä lähteitä tai tutkimuksia, pelkästään oma mututuntuma, ja sen perusteella kehtaat puolustaa, ettei sinulla ainakaan mennyt mitään sekasin.

    • Lol itsellesi.
      Mä voin sen sanoa, että vaikka en oliskaan fitnesskilpailija, söisin silti säännöllisesti ja puhtaasti ihan vain sen takia, että mun kroppa voi silloin hyvin. Muutama päivä paskaa ruokaa ja voin huonosti. Sitä oloa en halua itselleni. Mun muille näkyvä ”neuroottisuus” on huolehtimista omasta kropasta ja terveydestä.
      Et voi ihan tosissasi väittää, että hormonitoiminta liittyy siihen, miten pieni ihminen on 😀 😀 😀 Kunnon kotilääkäri siellä taas vauhdissa (Y)
      On todella huolestuttavaa, että myös sinä et ole tajunnut sitä faktaa, että jopa me fitnesskilpailijat syödään 100kertaa terveellisemmin, kuin sinä. Jos noin tuijottelet tutkimustuloksia, niin juotko itse vettä 3 litraa päivässä? Syötkö kilon hedelmiä ja vihanneksia? Mun mielestä on enemmän pelottavaa se, että suurin osa ihmisistä ei osaa tunnistaa oikeaa nälkää ja ruokatauoilla syödään suklaapatukoita ja muuta paskaa.
      Mulla ei tarvi olla tieteellisiä lähteitä, koska puhun tasan mun omista kokemuksista. Siihen ei mitään testejä tarvita, sori nyt vaan.

  5. Syömishäiriössä kyse ei ole ruuasta tai syömisestä itsessään, vaan sairaasta kontrolloinnista.
    Tämä ei tarkoita sitä että automaattisesti kaikki fitnessharrastajat olisivat sairaita. Toisaalta myöskään laihat ihmiset eivät ole automaattisesti syömishäiriöisiä. Turha on silti kieltää sitä tosiasiaa että hyvin monelle jatkuva syömisen OPTIMOINTI on tapa kontrolloida elämää.

    • Olen täysin eri mieltä. Se, että syön säännöllisesti on sitä, että PIDÄN HUOLTA TERVEYDESTÄNI ja optimoin mm. kehon aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa, pidän verensokerin tasaisena, syön oikeanlaista ruokaa, en tuki suoniani huonolaatuisilla rasvoilla + käyn salilla. Mä en ymmärrä, mitä vaikeaa siinä on tajuta, että se tekee mulle niin hyvän olon, että tekisin sitä, vaikka en olisi edes kilpailija…

  6. Varmasti olet oman kroppasi paras asiantuntija, ja voit puhua omista kokemuksista ”syvällä rintaäänellä”, mutta muista henkilöistä ei sinulla kokemusta ole. Totta on myös se, että olet nuori, etkä voi esimerkiksi vielä sanoa millaisia vaikutuksia dieeteillä on ollut pitkällä tähtäimellä, esim. 10 vuoden päästä. Siitä millaisia vaikutuksia erilaisilla kisadieeteillä voi olla muille henkilöille, ei nähdäkseni voi puhua kokemuksen kautta kuin valmentajat, jotka ovat soveltaneet erilaisia oppejaan moneen eri henkilöön tai vastaavasti asiaan perehtyneet lääkärit/tutkijat, jotka ymmärtävät mekanismit eri toimintojen taustalla, ja osaavat joko kokemuksen tai teorian kautta ymmärtää mitä reaktioita tietyt asiat aiheuttavat yleensä/voivat aiheuttaa ja kuinka muut terveydelliset erityispiirteet niihin vaikuttavat. Hyvä, että sinulla ei ole tullut mitään ongelmia, ja toivotaan, että pysyt terveenä niin fyysisesti kuin henkisestikin myös jatkossa. Joku toinen, joka olisi tehnyt kaiken samalla tavalla kuin sinä, ei välttämättä olisi selvinnyt vastaavasta kisarupeamasta ehjin nahoin.

    • Toivottavasti ollaan samalla vastaanotolla 10 vuoden päästä.

  7. Hyvä teksti ja oon sun kanssa samaa mieltä asioista. Tää vaan tuntuu olevan sellainen aihe, mikä saa ihmiset loputtomasti vänkäämään puolesta ja vastaan. Ne, jotka ei elä ns. fitness-elämäntapaa, ei tuu sitä koskaan varmaan ymmärtämäänkään… Itse oon ainakin kasvanut ihmisenä tämän elämäntavan myötä todella valtavasti, suhtautuminen itseeni ja myös muihin on muuttunut entistä positiivisempaan suuntaan, elämänarvot ja koko elämänkatsomus on muuttunut paljon parempaan. Voin hyvin joka ikinen päivä, mulla on hyvä olla itseni kanssa. Ja se heijastuu myös hyvänä käytöksenä muille ihmisille. Kaikille ei tosin ”kurinalainen” (heittomerkit koska kurinalainen kuulostaa kamalalta kärsimykseltä – itselleni tämä ei sitä ole, koska aidosti rakastan mitä teen) elämä sovi, ja siksi ne ei pysty meitä ymmärtämään

    • Kiitos paljon ja mukava kuulla 🙂
      Olet ihan oikeassa. Ihminen, joka ei ole kokeillut syödä terveellisesti ja säännöllisesti, ei voi koskaan ymmärtää, miten kokonaisvaltainen hyvä olo siitä tulee ja miten sen jälkeen ei halua enää pilata kroppaansa änkemällä sinne kaikkea paskaa. Ulospäin tää näyttää niin kauheen kärsimykseltä, mutta ei tosiaan haittaa ollenkaan, koska sen hyvän olon saa siitä kaupan päälle 🙂

  8. Moikka! Nyt on pakko huomauttaa itsekokeneena että hormonitoiminta on suurempi kokonaisuus kuin se että sulla tulee menkat. Teksti on jo niin monta kertaa luettu muidenkin kisaajien kirjoittamana….

  9. No tuohon syömishäiriöön ja neuroottisuuteen täytyy sen verran kommentoida, että itse punnitsin ruokana parin vuoden ajan ja söin 6 kertaa päivässä. Olo oli aina mahtavan energinen, juuri tuollainen mitä Pauliinakin kuvaili. Sekös ärsytti jokaista ja sain aina kuulla olevani jotenkin sairas. No, muutama kuukausi sitten ajattelin kokeilla ihan tätä ”normaalien” ihmisten toimintaa, syödä 5 kertaa päivässä ja arvioida itse kulutusta. Siitä lähtien on ollut jäätävä vitutus ja väsymys. Ei se ole mielestäni neuroottista, jos haluaa maksimoida oman jaksamisen ja hyvinvoinnin. Keittiövaaka tuli takaisin elämääni ja jaksaa taas treenata.

    • Mahtavaa!! 🙂 Todella huolestuttavaa, että näitä sinun kaltaisia kommentoijia on näistäkin kommentoineista varmaan vaan sellaiset 5%. Kuinka huonosti ihmiset sitten voivatkaan. Sitä kun ei tajua, ennen kuin on kokenut oikeanlaisen syömisen tuoman hyvän olon.

  10. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta! Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, että fitnestä voi harrastaa myös terveellisesti. Ihmiset ei aina tunnu tajuavan sitä, että totta kai jos koko elämänsä sohvalla maannut päättää kilpailla puolen vuoden päästä, niin huonoa jälkeähän siitä tulee. Ja nämä on juuri niitä esimerkkejä, joiden takia fitneksen maine menee pilalle.
    Yllä olevissa kommenteissa mainitaan ortoreksia yhtenä syömishäiriön muotona. Mielestäni syömishäiriön ja terveellisesti syömisen välinen raja on aika hieno, mutta varmaan hyvä mittapuu olisi se, että kuinka paljon henkilö ahdistuu jos syö kerran ohi ruokavalion. Jos lipsahdukset osaa ottaa osana elämää niin ei kai ruuan punnitsemisesta voi haittaakaan olla.

    • Kiitos! 🙂
      Niinpä. Ja hommassa kulkee nykyään niin paljon rahaa, että nuoret tytöt imetään ihan kuiviin ihan vaan huvin vuoksi, että päästäis lavalle.
      Hhehh, niinpä. Itselläni ei ainakaan herkuttelun suhteen ole ongelmaa, herkuteltua tulee joka viikko ja just viime viikollakin tuli oltua Amarillossa keskellä viikkoa. Itsekään en sitä ymmärrä, jos totaalikieltäytyy kaikesta.

  11. Kuten jo monet aiemmat kommentoijat ovat tuoneet esille, sinulla on selvästi jäänyt sisäistämättä mistä syömishäiriöissä on kyse.
    On totta, että esimerkiksi väite siitä, että fitness = syömishäiriö on täysin yksioikoinen ja typerä.
    Siltikin fakta on, että syömishäiriöön taipuvaiselle ihmiselle fitness tarjoaa yhteiskuntakelpoisen tavan toteuttaa omaa neuroosiaan. Ja ei – tämä ei ole fitneksen vika, eikä tämä tarkoita sitä, että kaikki fitness-urheilijat olisivat syömishäiriöisiä. Oman syömisen optimoinnissa ei ole mitään vikaa, niin kauan kuin ollaan liikkeellä oikeilla motiiveilla ja ilman pakkomielteitä.

    Toisekseen mitä tulee hormonitoimintaan, totean sinun olevan hyvin onnekas. Me ihmiset olemme yksilöitä ja on fakta, että toisten hormonitoiminta häiriintyy herkemmin kuin toisten. Itselläni kuukautisia ei näkynyt kahteen vuoteen ja tämän häiriintymisen sai aikaan liiallinen stressikuormitus (työt, opiskelu, pieni lapsi, kovat treenit). Totta kai tajuan jälkeenpäin, että tuohon stressimäärään nähden minun olisi tullut syödä ja levätä enemmän, jotta olisin voinut minimoida vahinkoja. Väitän kuitenkin, että joku toinen olisi kenties voinut tuossa minun tilanteessani toimia täysin samoin ja säilyttää kuukautisensa. Minä en kuitenkaan voinut. Pointtina on, että se ettei sinun kuukautiskiertosi ole häiriintynyt, tarkoita sitä, etteikö se häiriintyisi jollakin toisella vastaavassa tilanteessa.

  12. Fitness on sallittu ortoreksia, sitä on aivan turha alkaa kiistämään. Se joka väittää ettei se, että jokainen suupala punnitaan, ole syömishäiriö, valehtelee. T. Kolmannet kisat edessä syksyllä.

  13. Olen lueskellut sun blogia tässä muiden fitfashionin blogien rinnalla jo vähän pidempään. Nyt tuli tunne siitä, että haluan kommentoida. En kirjoita mitenkään vihaisesti, vaan ennemminkin siitä, millaisen kuvan itse saan sinusta.

    Sinulla on kova tarve puolustella fitnessiä ja elämäntapaasi. Haet hyväksyntää kirjoituksillasi lukijoilta, ja jos joku on eri mieltä, puolustat heti kiivaasti.

    Tiedän itse, kuinka hyvä olo tulee kun syö oikein, harrastaa liikuntaa jne. Teen niin itsekin, ehkä hieman sallivammin kuin sinä, mutta olen silti hyvässä kunnossa (muidenkin kuin itseni mielestä). Se mikä itseäni mietityttää usein fitness/missijutuissa on se ulkonäön kautta eläminen. Vaikka sitä ei haluta myöntää, niin omaa kelpaavuutta aletaan peilaamaan niiden ulkoisten tekijöiden kautta. Joillakin se voi mennä överiksi liikunnan kautta, joku toinen saattaa taas olla shoppailuholisti ja ostaa itsellensä vaatteita konkurssiin asti. Kun sitten alkaa saamaan niitä mukavia kommentteja miehiltä, voi itsekin alkaa jo uskottelemaan että oma arvo perustuu siihen kaikkinaisvaltaiseen ihanuuteen, vaikka susta nähdään vaan se ulkokuori. Esim. olin pitkästä aikaa viihteellä viime viikonloppuna, ja tuli kaikenlaisia flirttikommentteja, ihan pelkästään tanssilattialla ja mietin että mitä hekin musta tietävät, näkevät vain ulkonäköni.. Mua ei tyydytä se, että joku kuolaa perääni sen takia, kun perseeni sattuu tyydyttämään hänen silmäänsä. Onhan se omalla tavalla imartelevaa, mutta en tunne vetoa sellaisiin ihmisiin, millään tasolla. Mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka suorastaan huomiohuoraavat vaikkapa fb:ssa päivittämällä itsestään joka päivä kuvia ja toivovat saavansa klikkauksia ja laikkauksia.

    Mikä siis nykymenossa mättää, niin ajatus että tekoripset naamaan, suihkurusketus, pinkeenä loistavat lihakset, hiuslisäkkeet ym ovat ne onnen tuova asia. Hirveän harvoin tapaan naisia, joista huokuu_vain_se_jokin. He eivät välttämättä ulkoisesti tarkastellen ole mitenkään ihmeellisen näköisiä, mutta ovat saavuttaneet jotain sitä, mitä moni etsii ulkoisien tavoitteiden kautta. Silmistä näkyvä seikkailu, eletty elämä, jokin oleellinen naiseuden löytäminen itsestään you name it. Ehkä joku saa kiinni.

    Nykyään kiinnitetään hirveän vähän huomiota siihen osaan itsestä, mikä on oikeasti vähintään yhtä tärkeä kuin liikunnan harrastaminen, jotta keho voi hyvin. Sielu, sisin on unohdettu. Ja tiedätkö, jollain tasolla näen sinut pikkutyttönä, joka hakee huomiota tällä harrastuksellaan, toivoo että olisi rakastettu kun vielä vähän enemmän panostaa ulkoiseen habitukseensa. Sisälläsi on kuin epävarma pieni tyttö, joka haluaisi parantaa haavansa, mutta ei tiedä miten.

    En tiedä julkaisetko tämän tekstin. Toivon kuitenkin, että tämä herättää ajatuksia. Meillä jokaisella on oma polku ja omat issueet. Toivon kaikkea hyvää sinulle.

    • Tota noin. Ensinnäkin pakko sanoa, että mä en tarvitse hyväksyntää tähän mitä teen, keneltäkään. Ehkä joskus alussa vuosia sitten, kun kaikesta epävarmana aloitin koko fitneksen, haki hyväksyntää, mutta ei enää. Mä oon tiedostanut jo aikoja sitten, että suurinta osaa ihmisistä ei fitness jutut kiinnosta.

      Tää blogi on kuitenkin sellainen paikka, jossa saan vapaasti kertoa ajatuksiani ja nautin kirjoittamisesta. Ja näköjään näitä mun juttuja täällä jaksaa joku lukea. Tää on se paikka, jossa haluan inspiroida muitakin ja tottakai myös satunnaisesti puolustan mulle rakasta asiaa.

      Voi että mua suututtaa, mutta koitan jotenkin ymmärrettävästi koota ajatukseni tähän. Mä en nyt oikein ymmärrä, että millaisena ihmisenä mua pidät.

      Tiedätkö, miten paljon joudun kärsimään siitä, että mun perse vaikka näyttää hyvältä? Joudun kuuntelemaan joka päivä huutelua kadulla ja ihan sama vaikka mulla on lötköimmät farkut jalassa ja paita vielä peittää osan perseestä, niin joudun jopa ihan normaalista ruokakaupasta ulos tullessani kuuntelemaan sitä ”nice ass” ja vastaavaa juttua. Bussikuskit puhuu tuhmia kun näkee mut. En saa olla rauhassa missään. Ja mä sanon tän sulle: mä en todellakaan nauti siitä!! Mä ahdistun siitä!!

      Mä treenaan sen takia, että haluan olla tän lajin huipulla joku päivä, koska tiedostan potentiaalin. Mä olen ihmisenä helvetin nöyrä enkä voisi ikinä pitää itseäni muiden yläpuolella!

      Ja miettisin vähän tarkemmin, ennen kuin tulet tuntemattomalle ihmiselle puhumaan, etten olisi kokenut mitään tai mun silmissä ei ole sitä jotain.

      Mä en mun kovimmista läksyistä kirjoita tänne blogiin. Olen aika avoin, mutta myös monia asioita jätän kertomatta. Mä oon oppinu niin kovat läksyt kantapään kautta, että moni ei jaksais enää edes hymyillä mun saappaissa.

      Ja kun puhut noista uulkonäöllisistä asioista, niin mulla ei edes ole melkein mitään niistä. Mä olen saanut myös oppia tässä elämässä sen, että materialistiset asiat ei tuo onnea, enkä niitä kaipaa määräänsä enempää mun elämään. Tälläkin hetkellä elän TODELLA vaatimattomasti, vaikkei se ehkä päälle päin siltä näytä.

      Mulle ei merkitse paskaakaan kuinka hieno auto jollain on tai onko rahaa vaikka mihin. Mulle elämä on paljon muutakin, kuin ulkonäköä. Pinta voi olla huippuun hiottu, mutta mulle merkkaa tässä elämässä ihan muut asiat.

      Toivottavasti myös tämä vastaukseni saa myös jotain ajatuksia heräämään, koska kukaan, kuka mut oikeesti tuntee, ei ikinä kuvailisi mua noin, mitä juuri mua kuvailit.

  14. Tiedoksi kaikille, että sellaista syömishäiriöitä kuin ortoreksia, ei suomalaisessa tautiluokituksessa tunneta.

    • Ja sinä et selvästikään tajua mikä ortoreksia edes on.. Pakko mainita, että on sairauksia, joita ei ole (vielä) rekisteröity ”virallisiksi” sairauksiksi. Ortoreksia on vielä niin uusi asia, joka on tämän kyseisen fitnessbuumin myötä noussut esille. Usein ortoreksiaa sairastavilla sairaus johtaa anoreksiaan. Onko sillä edes mitään väliä onko ortoreksia joissain lääkärikirjoissa vai ei? Jos se täyttää sairauden luokituksen, eikö se ole silloin sairaus?

      Ja Pauliina sinulle kaikkea hyvää! Olet ihana ja fiksun oloinen tyttö. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä omia elämäntapaasi, mutta itsekin omaa kroppaa vaalivana ymmärrän mitä hyvän olon takia on tehtävä. Tsemppiä jatkoon 🙂

    • Ihanaa, kun täällä on muitakin samanlaisia! 🙂 Kiitos ja ihanaa kesää myös sinulle! 🙂

  15. Pakko kommentoida asiaan itekkin jollain tapaa! Ärsyttävää on tää yleinen yleistäminen! ”Jos käyt salilla-oot automaattisesti joku fitnesskisoihin pyrkivä” ”Jos harrastat fitnesstä/käyt muuten vaan salilla/elät terveellisesti-oot automaattisesti varmaan aina laihiksella”…..Esimerkiksi itse en kisaa, lähinnä pidän kuntoa yllä ja pyrin elämään terveellisesti, mutta minäkin joudun selittelemään hirveesti omia tekemisiäni tai syömisiäni. Fitness on nyt niin pinnalla että ehkä se johtuu siitä. Mutta ärsyttäähän se välillä itseänikin.
    Mua kummastuttaa aina tää nimenomaan fitnessalan ihmisten kisadiettien kauhistelu. Näissä niinkuin muissakin lajeissa löytyy ääripäitä, mutta suurinosaa hoitaa diettinsä järkevästi ja terveyttään ajatellen. Mutta kukaan ei kauhistele muiden lajien edustajia. Esimerkiksi painijat, nyrkkeilijät yms painoluokkien mukaan kisaavat. Onko kukaan seurannut miten nämä tyypit nimenomaan LAIHDUTTAA? Sielä vedetään viimen viikko nimenomaan syömättä, juostaan hikipuku päällä ja istutaan saunassa ja pyyhitään hiet pankkikortilla pois ettei nesteet imeydy takaisin. Se jos mikä on pahimmillaan sairasta. Enkä väitä että kaikki näiden lajien edustajat tekisi näin, mutta olen nähnyt monen tekevän joten yhtälailla voisin yleistää ja haukkua kaikki nuo sairaiksi.
    Tässä vaan yks näkökulma asiaan. Kaikki ei ole aina kaikki, vaikka joku joskus on ollutkin jotain. Moni tai suurinosa todennäköisesti ei ole

    • Voin vaan kuvitella. On niiiiin epäreilua, että terveellisiä elämäntapoja joutuu aina puolustelemaan.
      Just esimerkiksi noita mainitsemiasi lajeja ajoinkin tuossa takaa. Kovin monella ei tosiaan varmasti ole tietoa siitä, miten esimerkiksi painijoiden pitää laihduttaa todella isoja määriä ennen punnitusta. Sattumoisin tiedän myös näistä, koska erään kaverini isoveli on painija. Ei kyllä käy kateeksi heidän dieettejään.

  16. Jaa…en ajatellut etta Pauliina jotenkin puolustelisi omaa elamantapaansa, olen varmaan simppeli, mutta ajattelen, etta Pauliina kirjoittaa asiasta joka hanta kiinnostaa, eli omasta elamantavastaan, johon hanella selvasti on paljon motivaatiota. Hyva niin.

    Itsekin harrastan – huom. harrastan, en todellakaan kilpaile – fitnessta omissa rajoissani ja tunnustan etten ole koskaan voinut nain hyvin elamassani. Totuushan on etta jos syo mita tahansa eika koskaan liiku viimeistaan keski-iassa on ongelmissa itsensa kanssa. Toki kilpailijoilla on aika erilaiset tavoitteet ja ulkonako kuuluu osana siihen. Itsellani on tavoitteena painon hallinta ja hyva olo. Ylipaino on vakava terveysongelma lahes joka maassa. Useimmat kaverini ovat ylipainoisia. Pitavat minua hulluna kun olen salilla 4 x viikossa, en kay baarissa ja koetan syoda terveellisesti.

    Jokaisella on oikeus omaan valintaansa, jos se valinta on pizzan syominen ja ylipaino, se on sitten niin. Toiset taas haluavat valita toisin. Fitness on kylla paljon muutakin kuin ulkonakoa, mika nain keski-ikaisena muutenkin on sivuseikka – terveys on tarkeinta. Suomessa fitness on pinnalla ja sita tulee joka puolelta, mutta itse en koe sita mitenkaan ahdistavana, koska jokainen valitsee itse. Fitness harrastuksena on todella antanut minulle paljon, kavereita, hyvaa oloa ja hyvaa mielta. Kilpatasolla tietysti jokainen urheilulaji on aivan eri asia ja siihen pitaa panostaa eri tavalla.

    Tsemppia Pauliinalle tuleviin treeneihin.

    • Nimenomaan. Mitäs järkeä siinä olisi kirjoittaa aiheista, jotka eivät kiinnostaisi.
      Ihan mahtava saada kerrakin vähän kypsempää näkökulmaa. Olen niiin monien läheisten kautta nähnyt, että niitä ongelmia alkaa tosiaankin tulla siellä keski-iän paikkeilla, jos kropasta ei pidä mitenkään huolta. Voihan täällä kuolla sairauksiin, jotka eivät ole itsestä riippuvaisia, mutta itse kyllä aion elää parhaani mukaan niin, että välttyisin isoilta tai pieniltäkin ongelmilta tulevaisuudessa.
      Kiitos paljon ajatuksia herättävästä kommentista ja ihanaa kesää! 🙂

  17. Minä olin kanssa alun perin täysin fitness-vastainen. Tuntui älyttömältä että joku elää noin ”sairaallollisesti”. Ja sitten tuli nämä lehtien tekstit kun joku on sairastunut fitnessin takia siihen ja siihen. Mutta sitten myös luin muidenkin blogeja, joilla taas ei ole mitään sairauksia tullut. Eli tämähän on enemmänkin hyvästä/huonosta valmentajasta kiinni. Miten hoidetaan valmistelut offilla ja kisadieetillä. Hyviä esimerkkejä ovat ne jotka ottavat pitkän dieetin, eli saavat rauhassa tiputella pikkuhiljaa kaloreita, eivätkä nekään ilmeisesti silloin tipu ihan älyttömän alas. Ikävää, että joillain on mennyt hormonitoiminnat sekaisin ja tullut ties mitä vaivoja. Kaikki tietenkin olemme erilaisia kehoiltamme ja kroppamme toimivat erilailla.

    Itse kokeilin myös mittailla ruokaani tarkkaan ja urheilin säännöllisesti. Silloin minä voin parhaiten. Tietenkin olen myös ruuasta nautiskelija, joten en niin ehdoton ole koskaan ollut. 🙂

    Mielestäni ei ole mitään väärää ns. ”puolustella” fitnessiä, jos omaa ITSE hyvät kokemukset, tykkää siitä ja on OMA elämäntapa. Blogissahan on tarkoitus puhua siitä, mikä on lähellä sydäntä. Olisihan se nyt ihan hullua sinunkin olla fitness-bloggaaja, käydä kisoissa mutta sitten teksteissä puhua tyyliin täysin fitness-vastaisesti.

    Mukavaa kesäistä viikonloppua. 🙂

    • Juuri näin! 🙂 Itse juuri kuulun niihin, joilla kalorit eivät ole koskaan dieeteillä laskeneet kauhean alas ja tuloksia on silti tullut.
      Hahah, älä muuta sano, mitäs järkeä siinä sitten olisi 😀
      Kiitos samoin ja mukavaa viikonloppua myös sinne näin vähäsen myöhässä! 😀

  18. Kiitos Pauliina, sun kirjoitukset on aina ajatuksia herättäviä – siis hyvällä tavalla! Kerrot asioista niiden oikeilla nimillä.
    Oon vuodesta 2008 lähtien seurannut fitness-kisoja ja täytyy sanoa että taso on monella tapaa muuttunut. Kilpailijoita on tullut paljon enemmän – mikä on tietysti hyvä. Mutta se, että sinne lavalle on viime vuosina kivuttu noin puolen vuoden ”ankaran” treenaamisen jälkeen. Siis hohhoijaa… Expoillakin oli paljon sellaisia kisaajia, joilla ei käytännössä ollut kunnon pohjaa.
    Mitä tulee syömishäiriöihin niin oon samaa mieltä. Itse aloitin TAVOITTEELLISEN treenaamisen keväällä tavoitteena nousta kisalavoille 1,5-2 vuoden päästä – ihan vain siksi että ei näytä ”nopeasti kustulta” 😉 Ja oikeanlainen ruokavalio auttaa. Hyvin jaksaa painaa täyttä viikkoa töissä ja sen jälkeen salilla vaikka välillä koville meinaa ottaa 🙂

    Kiitos sulle, tsemppiä tulevaan!

  19. ”Syömishäiriö ja fitness samassa lauseessa saa verenpaineeni automaattisesti nousemaan. Ihminen, joka yhdistää nämä kaksi samaan lauseeseen, ei ymmärrä lihaksen kasvatuksen/ylläpitämisen päälle yhtään mitään. Lihas tarvitsee kasvaakseen oikeanlaista ravintoa, joka on ajoitettu oikeaan aikaan ja jota on niin paljon, että kroppa on ns. ”plussakaloreilla”, eli energiaa tulee yli kulutuksen”

    Syömishäiriö on pääasiallisesti psyykkinen ongelma, joka toki osalla syömishäiriöstä riippuen saattaa näkyä kehossa liiallisena laihuutena, mutta ei läheskään kaikilla! Lihaksikkaallakin ihmisellä voi olla hyvinkin vakava syömishäiriö. Kehottaisin kyllä tutustumaan hieman laajemmin aiheeseen ennenkuin alkaa kirjoittelelmaan moista soopaa.

    Kiitos ja anteeksi.

    • Mun mielestä on enemmän syömishäiriöö tappaa nälkä suklaapatukoilla, kun vois syödä oikeetakin ruokaa. Tai syödä vaan yks ateria päivässä ja pitää kroppaa säästöliekillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta