Kuvat ennen salitreeniä

Mä muistelin tänään, että olen joskus saanut blogiini kommentteja, että voisinko laittaa kuvia niistä ajoista, kun aloitin treenaamaan ensimmäisiin Bikini Fitness -kilpailuihini.

Mä kaivelin tänään vähän arkistoja ja sieltä löytyikin aika sensuroimatonta materiaalia vuoden 2013 alusta, eli melkeinpä kolme vuotta sitten 🙂

Mähän kilpailin ensimmäiset kilpailuni Bikini Fitneksessä vuonna 2013 sijoittuen yhdeksänneksi yleisessä sarjassa. Tällä hetkellä kisoja on takana kuudet ja dieettejä 4. Viime syksynä voitin SM pronssia, jota pidän suurimpana suorituksenani Nicole Wilkins kuudennen sijan lisäksi. Nicole Wilkins on siis kansainvälinen kilpailu ja se olikin ensimmäinen kansainvälinen kilpailuni ja ihan mieletön kokemus, jota tulee muisteltua edelleen.

Mulla ei valitettavasti ollut saatavilla kuvia vuoden 2012 alusta, mutta löysin oikein mehevää materiaalia vuoden 2013 alusta, kun aloin sen hetkisen valmentajani avulla treenaamaan ja syömään oikein.

Siitä oikeastaan lähtikin oppiminen kehonrakennuksen parissa ihan kunnolla ja opin ymmärtämään puhtaan syömisen merkityksen ja mikä tärkeintä, opin treenaamaan lujaa. Suurin osa tuon aikaisista kuvamateriaaleista oli videoina, mutta sen myötähäpeän jälkeen, jota koin videoita katsoessani, päätin, että kuvat saavat kelvata 😀 

Oletteko valmiita, täältä pesee: 

maastaveto

 

Vähän maastavetoa - aika tuskalliselta näyttää ilme ;)
Vähän maastavetoa – aika tuskalliselta näyttää ilme 😉
X-mallia rakentamassa
X-mallia rakentamassa
Vipunostoja sivulle
Vipunostoja sivulle

vipunostot eteen

 

Vähän vipunostoja eteen :)
Vähän vipunostoja eteen 🙂

hauiskääntö tangolla

hauiskääntö tangolla

 

Kuvista huomaa, että aika jyvän alku sitä on itsekin ollut kolme vuotta sitten. Multa kysytään usein, että miten olen onnistunut kehittymään niin valtavasti kolmen vuoden aikana tai miten kehityn edelleen. 

Nykytilanne näyttää tältä: 

Body haba tänään :)
Body haba tänään 🙂

Jos alan miettiä asioita, jotka ovat tärkeimpiä, tulee mieleeni ensimmäisenä ruokavalio. Olen noudattanut säännöllistä ruokarytmiä eli syönyt 5 kertaa päivässä vuodesta 2012 lähtien. Syön tietyn ruokavalion mukaan ja ainoastaan ruokien määrät vaihtelevat.

Syön 95% ruokavalion mukaan rakennuskaudella ja 99% dieetillä. Nyt rakennuskaudella viikottaiseen herkutteluun kuuluu pizza/hampurilaisateria ja mahdollisesti muutama muu pieni herkku. Ajoitan ne yleensä viikonloppuun ja muun ajan pyrin pysymään tiukkana. En siis napsi herkkuja keskellä viikkoa. 

Syön todella askeettisesti. Sen huomaavat aina ihmiset, jotka ovat kanssani tekemisissä pidempiä aikoja. En käytä marinoituja lihoja tai ketsuppeja. Jos syön niin ateriani on yksinkertaisuudessaan esimerkiksi lämpimällä aterialla: tumma pasta/jasmin -tai basmatiriisi/bataatti ja niiden kylkeen jotakin lihaa vaihdellen: jauhelihaa/kanaa/valkoista kalaa. Mua ei kiinnosta niinkään, mitä siinä lautasella on, vaan kuinka hyvin tulen siitä kylläiseksi ja miten se auttaa mua treeneissä. Ruokavalio on ehdottomasti tärkein kehityksessä. Sitä ei vaan yleensä tajua muuten kun itse kokemalla.

Kun ruokavalio on kohdallaan, se tukee myös treeniä. Usein kuulee tarinoita salilla kävijöiltä, miten treenaataan jopa 7 kertaa viikossa, mutta sitten ei viitsitä panostaa ruokavalioon. Jos treenaat 7 kertaa viikossa, saat olla aika ammattilainen, että osaat syödä juuri optimaalisesti ja lihasta polttamatta.

Mä olen vähän sitä mieltä, että jos et viitsi panostaa ruokavalioon edes 80% verran, on turha treenata niin paljon. Kroppa on jatkuvassa rasitustilassa, kun se ei saa tarpeeksi hyvää ravintoa. Panosta treenin laatuun. Jos 3 salikäyntiä viikossa on itsellesi parempi, kuin 7, sillä kehittyy ihan yhtä lailla, jos osaat treenata oikein. 

On ihan totinen tosi, että jossain vaiheessa ne samat ateriat alkavat tulla korvista ulos ja olenhan itsekin syönyt oikeastaan ihan saman kaavan mukaan jo yli kolmen vuoden ajan. Moni nuori tyttö lähtee mielestäni myös kisadieetille liian hepposin perustein, koska jos jossain, niin dieetillä punnitaan, onko sinusta syömään samoja ruokia päivästä toiseen ja kamppailemaan jatkuvan nälän kanssa.

Välillä mietin, että mistä se motivaatio tähän tekemiseen kumpuaa ja olen tullut siihen lopputulokseen, että ulkonäöllisten seikkojen lisäksi halu tehdä tätä kumpuaa vielä syvemmältä ja ajatuksesta omasta terveydestä. 

Mun kroppa muuttuu jatkuvasti ja huomaan sen tietysti päivittäin peilistä. Yksi näkyvä juttu nykyisessä kropassa on hyvin näkyvä pintasuonisto. Sitä mulla ei ollut näkyvissä kolme vuotta sitten. Seuraava kuva ei ole herkimmille. 

Ruokailun jälkeen
Ruokailun jälkeen

Suonet tulee näkyviin varsinkin käsissä treenatessa ja esimerkiksi ylläoleva kuva on otettu tänään, kun söin lämmintä ateriaa treenin jälkeen.

Tää menee nyt tosi oudon kuuloiseksi, mutta tässä vaiheessa tätä hommaa oman kropan tuntee niin hyvin, että tuntee samantien, miten nopeat hiilarit alkaa vaikuttaa ja veri virtaa suonissa. Tietää, että aineenvaihdunta toimii ja tietää, että kohtelee omaa kroppaa hyvin. Siitä tunteesta ei halua luopua. En halua laittaa mun kroppaan sitä turmelevia ruokia. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka fitness itsessään saattaa ulkopuolisten silmiin olla pinnallista, niin itselleni ja varmasti monelle muulle se on oikeasti niin paljon enemmän ja joku sisällä oleva juttu. 

Tässä hommassa oikeastaan nälkä kasvaa syödessä joka osa-alueella. Mulla on tällä hetkellä tavoitteena rakentaa parhain fysiikka, mitä mulla on koskaan lavalla ollut. Mä huomaan, että mun kroppa tykkää tästä rennommasta tyylistä ja treenit todellakin menevät perille. Jos vielä jotain täytyy sanoa tuohon kehitykseen, niin se on kova tahdonvoima, joka ei saa horjua ulkoisista tai sisäisistä asioista. Kaikilla on kyllä se mahdollisuus, mutta on itsestään kiinni, käyttääkö sen 🙂

Mitä mieltä te lukijat olette, mikä on kehittymisessä kaikista vaikeinta? Onko se ruokavalion noudattaminen vai jokin muu?

pauliinafitworld

10 vastausta artikkeliin “Kuvat ennen salitreeniä”

  1. Upee muutos! 😀 Ruoka on yks niistä hankalimmista jutuista lisäks välillä kärsivällisyys on hankalaa. Aluks huomasin tulokset kun näkyivät hyvin ja nopeasti, mutta nyt kun hommaa on tehnyt pidempään niin tuntuu ettei mikään muutu. Oikeasti kyllä muuttuu muttei sitä huomaa enää niin paljoo ja kun joka päivä tuijottelee niin ei sitä ite huomaa. 😀

    • Kiitos! 🙂
      Toi on niin totta! Varsinkin tää suht siisti rakennuskausi saa välillä savun nousemaan korvista kun tuntuu, ettei kehitystä näy 😀

  2. Wautsi ! Oot kyllä kehittynyt ihan mielettömästi kolmessa vuodessa. 🙂
    Itselleni vaikeinta on ruokailut, ei niinkään se että söisin samoja ruokia, sillä niin olen tehnyt nyt vuoden verran. Ruokani koostuu yleensä maustamattomasta kanasta,kalasta,vihanneksista,juustosta ym.. Mutta se että söisi riittävästi,tarpeeksi usein ja sopivin väliajoin tuottaa ongelmia. On vaan jotenkin niin vaikea tajuta että kuin paljon se kroppa oikeasti tarvitsee ravintoa kehittyäkseen.
    Joten helposti jää syömättä tai ruoka-annokset jäävät niukoiksi sillä tuntuu että sitä pitäisi olla koko ajan syömässä.
    Mulla on siis fudis treenejä viikossa on 2-3 ja salilla käyn 4-5 kertaa viikossa.

    • Kiitos paljon! 🙂
      Itsellenikin oli alussa hankalaa juuri tuo tarpeeksi syöminen ja monesti jäikin aterioita välistä. Nykyään enää harvemmin, mutta joskus tulee korvattua jotain toisella 🙂 Sulla tuleekin kiitettävän paljon treenejä viikossa, respect! 🙂

  3. Itsellä ei ole mitään ongelmia / mielitekoja / paheita ruokavaliossa 🙂 Joka päivä menee samat safkat alas kuivaa riisiä ja kannaa ! Ehkä se on se sukupuolietu, eikös nais ihmisillä ole enempi näitä paheita 😀

    • Mahtava kuulla, että noin päin! 😀 Tuohon on kyllä vaikeaa antaa oikeaa vastausta, koska olen törmännyt niin miehiin, kuin naisiinkin, joilla niitä paheita on, mutta on varmasti totta, että naiset ovat helpommin tunnesyöjiä 😀

  4. Eihän toi lähtötilanne mikään huono ole?
    Mulla on kanssa kädet usein tommoset verisuoniset,rumat mun mielestä mutta hyvä jos se on positiivista:D
    Itselle vaikein juttu taitaa olla tarpeeksi syöminen,jotenkin ei millään uskalla mutta eipä sitä kehity miinuskaloreilla.

    • Ei se sillä tavalla huono ole, mutta lihasmassa on aika olematon. Mulla on vähän viha-rakkaussuhde mun suoniin 😀 Toisaalta makeen näköset ja joskus niitä kattoo että onko noi mun 😀 pääasiassa tykkään kyllä ja kun se kertoo varmasti jostakin hyvästä muutoksesta kropasta.
      Se on kyllä totta, että miinuskaloreilla ei tule kehitystä. Kaloreitahan voisi nostaa ihan pienissä erissä ja seurailla painoa viikoittain? Silloin ei ainakaan nouseva paino pääsisi yllättämään.

  5. Itselle ei oo ruokavalio tai treeniongelma, mutta ehkä se että odottaa tuloksia jatkuvasti ja tietenkin se, että kun yksin teen tätä hommaa yksin eikä täällä päin oo ketään joka muu panostaa yhtä lujasti kuin minä niin siinä tuppaa jäämään sitten yksin, vink vink ;D Onneks ei tuu kumminkaan mitään stressiä siitä.

    • Samanhenkisillä ihmisillä on kyllä suuri vaikutus. En tiedä, missä päin asut, mutta löytyykö sieltä kunnon asennesalia, jossa voisi treenata? Se ehkä auttaisi, jos muuten ympärillä ei ole samanhenkisiä ihmisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta