Fitnessfriikistä tasapainoiseen elämään

Mä olen ollut vähän hämmentynyt, kun olen saanut viime aikoina blogiin kommentteja, että on ihana löytää fitnesskilpailija, joka elää tätä lajia tasapainossa muun elämän kanssa. Mua sinänsä vähän huvittaa ja kauhistuttaa, koska en ole suinkaan aina ollut tälläinen 🙂

Mä olen vasta viimeisen vuoden aikana oppinut löytämään tasapainon fitnesin ja muun elämän välille.

Ennen tätä vuotta olen ollut todellakin tiukkapipo, mitä tulee fitnesiin. Voin sanoa, että vuosi sitten oikeasti elin ja hengitin fitnesiä joka päivä. Söin 100%:sti ruokavalion mukaan, melkein jopa halveksin ihmisiä, jotka söivät milloin mitäkin herkkuja, joita oli tarjolla. Ajattelin, että tämä mun oma tapa toteuttaa asioita on se ainut oikea ja että ainoastaan sillä tavalla voi saada aikaan kehitystä. Tokihan sitä kehitystä tulikin ihan SM pronssin verran, mutta tämä kesä on osoittanut mulle sen, että tätä lajia voi harrastaa myös niin, että kaikki muutkin elämän osa-alueet ovat tasapainossa.

Tamoereella vanhempien hoivissa :)
Tamoereella vanhempien hoivissa 🙂

Mä olin keväällä pienen hetken ilman valmentajaa ja elin silloin pientä kriisiä tämän lajin kanssa. Ei ollut enää ketään, joka tuomitsisi jokaisen syömäni suupalan ja herkun. Ei ollut enää ketään takapiruina treeneissä huomauttamassa pienimmästäkin virheestä. Mulla oli vapaus tehdä periaatteessa aivan, mitä mua huvittaa. Keväällä olisi voinut käydä klassinen turpoaminen, kun fitnesskilpailija onkin ilman tarkkoja ohjeita. Oli oikeasti kasvun paikka tämän lajin ja sen harrastamisen kanssa ja ”jouduin” ottamaan itse monista asioista selvää.

En kuitenkaan vetänyt hommaa läskiksi, vaan noudatin kuitenkin ruokavaliota, mutta aloin elää kaikinpuolin rennommin. Herkuttelin viikoittain, keksin uusia variaatioita ruokavaliooni, näin ystäviäni, aloin tehdä enemmän asioita, joista nautin ja aloin kehittää itseäni myös muissa, kuin urheiluun liittyvissä asioissa. Olen mä ennenkin ollut kunnianhimoinen ja kiinnostunut hyvinkin laajalti erilaisista asioista, mutta jotenkin siinä fitnesskuplassa eläminen sai mut sulkemaan kaiken muun elämän ympäriltä pois. Mua on oikeesti lähiaikoina vähän kauhistuttanutkin, miten olen unohtanut monia asioita, jotka ovat olleet mulle päivänselviä muutamia vuosia sitten ja olenkin alkanut kehittää niitä pikkuhiljaa.

pauliina-selfie-treeni-baseativa

Mä tiedän sen, mitä kilpaileminen varsinkin siellä finaalipaikoilla vaatii. Se vaatii todellakin täydellistä sitoutumista tähän lajiin ja vaikka kuinka tekisi mieli poiketa vaikkapa ruokavaliosta, niin siitä ei silloin poiketa. Viimeistään kisadieetillä punnitaan, kenellä on vahvin itsekuri ja kovin pää. Ei ole kuitenkaan mikään ylpeiltävä asia, että kuinka monta viikkoa pystyt olemaan syömättä herkkuja tai kuinka monta aerobista teet viikossa. Elämässä on niin paljon muutakin. Musta tuntuu, että tämä fitnessbuumi synnyttää näitä uusia kiihkoilijoita jatkuvalla syötöllä.

Mä oon aina tiennyt, että haluan menestyä ja sain, mitä halusin ja menestyin omalla mittapuullani hyvin. Jos kuitenkin pääsisin palaamaan ajassa taaksepäin, tekisin joitakin asioita eri tavalla. En tarkoita tässä kuitenkaan kisadieettiä, koska silloin ei ole varaa sooloilla, jos haluaa menestyä. Tarkoitan kaikkea sitä kilpailujen ulkopuolella vietettävää aikaa. Koska sitä on ja paljon. Silloin mennään pahasti metsään, jos alat esimerkiksi laiminlyödä perhe -tai ystävyyssuhteitasi fitnesin takia. Pitäisi osata miettiä asioita pidemmällä tähtäimellä. Loppujen lopuksi se kisakunto on yksi hailea, kun alkaa miettiä niitä asioita, jotka ovat elämässä oikeasti tärkeitä.

Kuka sitten kanssasi juhlii voittoa, jos olet laiminlyönyt perheesi ja ystäväsi omassa fitnesskuplassasi?

Mä tiedän sen, että haluan vielä kilpailla ja todennäköisesti jo syksyllä 2016. Aion siis ostaa lisenssit sun muut, kuten aiempinakin vuosina, mutta esimerkiksi dieetille lähden täysin erilaisella mentaliteetilla. Se ei saa tällä kertaa olla kuolemanvakava asia. Tällä kertaa asiat tehdään myös järkevästi. Dieetti aloitetaan hyvissä ajoin, pikkuhiljaa mennään kohti kisakuntoa ja pyritään jatkuvasti optimoimaan jaksaminen ja kehittyminen. Moni asia on muuttunut ja tulee muuttumaan tulevan vuoden aikana.

Eilisestä selkätreenistä
Eilisestä selkätreenistä

 

Yksi asia, josta mä nautin on taide ja kulttuuri. Mä oon todella visuaalinen ihminen ja mut voisi hyvin löytää vaikka taidenäyttelystä 🙂 Tänä viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa vanhaan kunnon teatteriin, kun olimme naisporukalla katsomassa Desiree -näytelmän Tampereen työväen teatterissa. Mä niin rakastan sitä tunnelmaa teatterissa ja ihan aitoa oikeaa näytelmää. Kävin teatterissa paljonkin, kun asuin vielä Tampereella. Tämä on yksi sellainen asia, jossa aion oikeasti ryhdistäytyä myös Helsingissä asuessani! Harmi vain, että suurin osa teatterikävijöistä on vanhempaa sukupolvea ja on surullista, että teatterikulttuurikin alkaa pikkuhiljaa hiipua täällä meillä 🙁

Väliaikatarjoiluna suklaakakkua ja kahvia <3
Väliaikatarjoiluna suklaakakkua ja kahvia <3

Mitä viikonloppu olisikaan ilman treeniä? Uuden kahdeksan päivän treenikierron vuoksi treenit tulevat usein sijoittumaan myös viikonlopuille ja mä olinkin treenaamassa eilen ja myös tänään olisi tarkoitus mennä tekemään jalkatreeni. Mua ei kyllä oikeastaan haittaa pätkääkään treenata näin viikonloppuna, koska olen päässyt lepäilemään ja syömään kunnolla täällä vanhemmilla ollessani ja energiaa riittää hyvin.

Mitäs mieltä mun lukijat on fitnessbuumista ja sen synnyttämistä lieveilmiöistä? Kommenttiboksi on vapaa 🙂