Minä ja mun täydellinen elämä

Onpas tällä viikolla tapahtunut paljon!

Flunssa on oikeastaan jo selätetty pientä silloin tällöin tuntuvaa tukkoisuutta lukuunottamatta ja täytyy sanoa, että kyllä sitä taas osaa arvostaa tätä terveenä olemista aivan eri tavalla. Salitreenit saavat odottaa ensi viikkoon, koska en halua riskeerata mitään ja viikonloppuna sattuu muutenkin olemaan mukavaa tekemistä 🙂

image

Aiomme mennä hyvän ystäväni kanssa reivaamaan pitkästä aikaa Solarstoneen ja täytyy sanoa, että odotan kyllä innolla huomista ja kaikista eniten sitä musiikkia, joka saa samantien hyvälle tuulelle. 

Ja onhan tässä aihetta juhlaan uuden työpaikan saamisen vuoksi, jolle varmasti aion nostaa maljan 🙂 Niin odotettu on ollut tämä muutos työkuvioissa. 

Osa ilmeisesti käsitti mun edellisen tekstin hiukan väärin, kun oli saanut siitä ylimielisen kuvan. Mä en välillä rehellisesti sanottuna ymmärrä tätä suomalaista mentaliteettia, että täällä ei voi oikeasti sanoa olevansa ylpeä itsestään, vaan heti saat ylimielisen ihmisen leiman. Mun mielestä on kaksi täysin eri asiaa olla ylpeä itsestään tai ylimielinen.

Yhden asian haluan sanoa ja se on se, että mä en esimerkiksi jaksa vihata ketään ihmistä, koska koen siihen vihaan käytetyn energian niin ajanhukkana. Mulla on aivan tarpeeksi pohtimista mun oman elämän koukeroissa, että jaksaisin pohtia niiden lisäksi vielä sitä, miten muilla on paremmin. 

Mä en edes pidä itseäni mitenkään erityisen menestyneenä, eihän mulla ole esimerkiksi  miljoonia tai muuta sellaista, joka varmasti aiheuttaisi kateutta muissa ihmisissä. Mä olen vain aina tehnyt parhaani siinä, mihin olen ryhtynyt ja sen vuoksi olen saavuttanut jotain.

En ole myöskään koskaan suostunut kuuntelemaan ulkopuolisten ihmisten masentavia kommentteja, koska niitä joutuu kuuntelemaan aina, kun ryhtyy johonkin uuteen. Sitten on taas ne hyvät ihmiset, jotka osaavat olla vilpittömästi onnellisia toisten saavutuksista. Mä haluan itse ja pyrin omassa elämässäni pyrkimään jälkimmäiseen porukkaan. 

Enkä muutenkaan lähtisi kadehtimaan elämää, jota joku toinen elää, koska milloinkaan et voi tietää, millaisen polun se ihminen on kulkenut päästäkseen siihen pisteeseen, jossa on. Eikä varmasti ole olemassa ihmistä, jolla ei ole surua, huolta tai ongelmia ollenkaan. Ei myöskään mun kohdalla. Kyllä sitä on saanut oppia kaikenlaista kantapään kautta ja muutenkin. 

Mä olen onnellinen, että eri elämän osa-alueet alkavat loksahdella paikoilleen. Mun ympärillä on ihania ihmisiä, joiden kanssa voin olla oma itseni ja kasvaa entistä paremmaksi versioksi itsestäni. 

image

pauliinafitworld

16 vastausta artikkeliin “Minä ja mun täydellinen elämä”

  1. Ole rohkeasti vaan ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi! Itsehän olet työn tehnyt sen eteen mitä oletkin saavuttanut 🙂
    Mä luin myös tuon edellisen postauksen ja jos rehellisesti sanon, niin pari kohtaa särähti munkin korvaan, mutta en viitsinyt niistä alkaa kommentoimaan, koska en halua varta vasten pahoittaa kenenkään mieltä. Mutta esimerkiksi kun kerroit lukiosta, jota olet käynyt, niin se tapa jolla jatkoit siihen, että kyseinen lukiohan taitaa olla nykyään suomen arvostetuimpia lukioita – särähti hiukan munkin korvaan (tai silmään, miten sen nyt ottaa 😀 )
    Kerron tämän nýt siksi, että et varmastikaan tarkoittanut olla ylimielinen tai muuta vastaavaa, mutta se tapa jolla sen kerroit, oli ehkä vähän helposti väärin ymmärrettävissä.

    • Kiitos kommentistasi ja mukavista sanoista ja ennen kaikkea rakentavasti kritiikistä, jota moni ei osaa antaa! 🙂

  2. Moi.
    Mulle taas jäi edellisen tekstin perusteella susta paljon ”parempi” kuva kuin aikaisemmi. Vaikka ei se aikaisemminkaan huono ollut 🙂 Se oli rohkea ja rehellinen teksti ja tuollaisesta terveestä itsevarmuudesta ei ois kenellekään haittaa. Hyvä sinä.

    • Moikka! 🙂 Kiitos, ihana kuulla. Käsitit siis tekstin aivan oikein, koska tarkoitus ei ollut mitenkään kerskuilla.

  3. Ööh.. Täytyy sanoa, että en todellakaan ole sun isoin fani, mutta en myöskään ottanut edellistä kirjoitusta mitenkään ”uuh oon paras kaikessa”! 😀 What the hell!? Kai nyt ihminen saa olla itsestään ylpeä? Apua, vai pitiköhän kaikki läheiset mua kauheana leuhkana kun viimeeksi työhaastattelun jälkeen puhelin soi vartin päästä ja sain työn, ja daaaamn miten hehkutin sitä kaikille 😀 No, me ollaan erilaisia. Nyt kun mieleni pahoitin..

    • Haha jep sitä mäkin ihmettelin 😀 Sun ois pitänyt olla ihan hiljaa vaan ja kertoo vaan jos joku kysyy hahaha 😀

  4. Minua itseäni ärsyttää se stereotypia, että nainen ei voisi olla samanaikaisesti hyvännäköinen & oikeasti älykäs ja menestyvä. Kovin usein ihmisillä on se harha, että jos vähääkään kiinnostaa treenaaminen tai ylipäänsä oma ulkonäkö yhdistettynä vielä terveeseen itsevarmuuteen (hui kauhea!) = osaamaton, itsekeskeinen bimbo. Etenkin nuorten naisten kohdalla muut ovat nopeita tuomitsemaan.

    Itselleen täytyy olla se parhain tsemppaaja, hyvien läheisten lisäksi, koska tässä maailmassa ei millään itsensä latistamisella tule pärjäämään 🙂

    • Et olisi voinut paremmin pukea ajatuksiani sanoiksi. Nimenomaan juuri näin, hyvännäköinen nainen saa helposti bimbon maineen ja kohtaa ennakkoluuloja. Monesti ulkonäkö voi pettää ja ketään ei saisi tuomita pelkän ulkonäön perusteella.

  5. Minulle tuli oikein hyvä mieli eilisestä tekstistäsi, on mukava lukea tarinoita joissa ihmiset ovat rohkeasti tavoitelleet haluamaansa 🙂 Sitten luin tämän tekstin ja kävin katsomassa että mitä ihmiset muka ovat sinne kommentoineet. Ja täytyi kyllä järkyttyä ja harmistua 🙁 Mä en vaan ymmärrä ihmisiä jotka tahallaan yrittää lytätä toisia.. Taitavat itse vain olla epävarmoja omista valinnoistaan kun tuollaista pitää pitää..

    Oot upea, hyvää kevättä sinne ja onnea uusiin hommiin 🙂

    • Sama täällä, en mäkään 🙁 Eikö näille ihmisille tule vain itselleen pahempi olo muiden lyttäämisestä :/
      Kiitos paljon ja ihanaa kevättä myös sinne! 🙂

  6. Kylläpä ihmiset jaksaa pahottaa mieltään ja arvostella… Mielestäni sun ura- ja opiskelu tarina oli mielenkiintoinen ja positiivisella asenteella kirjotettu. Hienoo että menee hyvin ja uskallat kertoo siitä.
    Etenkin lukio-kokemuksesi oli mielenkiintoista kuulla, sillä yleensä 9-10 oppilaat nauttivat lukiosta (tai sellaisen kuvan olen saanut :’D). Itsellä oli sellainen 8 tokari yläasteelta ja sain paljon lukiosta irti. Ehkä joku on samanlaisessa tilanteessa kuin sä ja uskaltaa tehdä saman päätöksen.

    • Kiitos Clarissa :)Juuri näin, tärkeintä on tehdä sitä, mistä nauttii.

  7. Mun kommenttini edelliseen postaukseen ei ainakaan johtunut siitä, että ajattelisin sun jotenkin leveilevän. Totta kai ihminen saa ja pitääkin olla ylpeä itsestään ja saavutuksistaan. Olet varmasti valinnut oikean polun just sun elämään, ja on hyvä että olet siihen tyytyväinen.

    Mutta se, että puhuu paskaa ja käytännössä valehtelee asioista joista nuoremmilla lukijoilla ei ole hajuakaan, on toinen juttu. Haaga-Helia ei ole maan paras korkeakoulu, ei edes maan paras ammattikorkeakoulu, millään mittarilla. Mistä edes olet saanut tällaista päähäsi? Liiketalouden alan amk:t on käytännössä kaikki arvostuksessa samalla viivalla. Jos haluaa bisnes-alalla jotenkin erottua edukseen ja edetä oikeasti hyvään asemaan, on parasta mennä kauppakorkeaan. Sieltäkin valmistuneita on 13 tusinassa, ja kilpailu työmarkkinoilla kiivasta.

    Faktat faktoina. Toivon, ettei kukaan bisneksestä kiinnostunut junnu nyt tekstisi perusteella hakeudu Haaga-Heliaan siksi, että luulee sen olevan alan paras koulu tässä maassa.

    • Kyllä se parhaimpiin kuuluu ammattikorkeakouluista. Mikähän siinä nyt sitten on väärää, jos joku tekstin perusteella hakeutuu Haaga-Heliaan, hyvämaineinen koulu on kuitenkin kyseessä..

  8. Mä oon tykännyt lukea sun kirjoituksia juurikin siksi, että ne on niin aitoja. Ei mun mielestä ole leuhkimista jos jotain on omalla työllä saavuttanut ja kertoo sen. Muutenkin niin kyllästyttää se suomessa melko yleinen mentaliteetti että kun sua kehutaan niin ei sanota kiitos, vaan ruvetaan heti mitätöimään itseä.

  9. Tämä teksti on ihan just niin kuin itsekin ajattelen ja aina olen muille sanonut. Olen myös JOPA omasta mielestä hyvännäköinen, hyvässä tikissä ja en myöskään ihan huonoiten työelämässä pärjännyt. Elämässä toki ollut vaikeuksia, mutta niistä vahvana selvitty. Mua on myös kiusattu ja sama pointti tullut esiin; ei mulla olis aikaa käyttää siihen, että toimisin yhtään ketään kohtaan sillä tavalla kuin mua on kohdeltu. Ei ole ylimielistä sanoa myös itse ääneen sitä mitä muutkin sinusta ajattelevat 😊 Ja sanontahan menee, että jos et itse pysty itseäsi rakastamaan, niin ei pysty kukaan muukaan. Mukavaa kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta