Lapseton nainen = onneton nainen?

Mä täytän tasan kuukauden päästä 24. Mulla on vakituinen työ, opiskelupaikka, ystäviä, harrastuksia ja parisuhde. Jotain ainakin puuttuu, ainakin jonkun muun mielestä.

Mun oma äiti alkoi odottaa mua 24 -vuotiaana, asui omakotitalossa ja omisti kultaisennoutajan. 

Mun oma äiti ei ole koskaan painostanut mua lasten tekoon vaan pikemminkin painottanut sitä, että kaikille asioille on oma paikkansa. Oon mun lapsuudesta kiitollinen, koska se oli turvallinen ja hyvä. 

No, miksi päädyn kirjoittamaan tästä lapsiaiheesta blogiin, johtuu siitä, että kohtasin tänään suoranaista arvostelua ihan kasvokkain tästä aiheesta.

Toki tästä asiasta keskustellaan useinkin ystävien kanssa, joilla on saman tyyppisiä ajatuksia   tästä aiheesta ja muutaman kerran on ollutkin mielessä kirjoittaa tästä blogiin. 

 

Salilla oli tänään samaan aikaan nainen, arvioni mukaan noin oman äitini ikäinen. Nainen oli kyllä super mukava ja läppä lensi sarjojen välissä.

Menin siitä sitten suihkuun ja vaatteita päälle pukiessani nainen jatkoi juttua ja kertoi miten hänen lapsillaan on täitä ja että ei ne lapset aina päälle oksenna, että suurimman osan ajasta ovat mukavia.

Siinä myötäilin ja naureskelin, mutta nainen esittikin minulle kysymyksen: ”Sulla ei varmaan ole lapsia?” Siihen vastasin, että ”Joo ei ole ja mitä enemmän näitä tarinoita kuulen, niin sitä kaukaisemmaksi se ajatus menee”.

Virkkeet oli heitetty puoliksi huumorilla, mutta nainen ei jättänytkään keskustelua siihen, vaan jatkoi: ”Niin mutta eikö niitä lapsia kannattaisi tehdä useampikin niin voisit sitten eläkkeellä nappasta 25% jokaisen nettotuloista?”. Vastasin: ”Niin tai sitten voit sijoittaa kaikki ne rahat, jotka käytät lapsiin elämän aikana”.

Keskustelu oli selvästi menossa väittelyksi, koska vastaukseni ei ilmeisesti miellyttänyt vastapuolta, vaan nainen jatkoi: ”Niin mutta sitten sulla ei ole niitä lapsia! Itse olen ainakin tajunnut elämän tarkoituksen, kun lapsia tein, vaikka ei se mulle epäselvää ole ollut ennenkään niitä”. 

Tässä vaiheessa aloin kuivata hiuksia ja en enää vastannut keskusteluun mitään. 

Noista mun vastauksista varmaan huomaattekin, mikä on mun suhtautuminen lasten tekoon.

Rehellisesti sanottuna mulla ei ole ajatuksia siihen suuntaankaan ja lähes viikoittain pohdin myös täyttä lapsettomuutta.

Mä en koe, että mun elämästä puuttuisi joku palanen.

Olin sitten kuinka itsekäs tahansa, niin tällä hetkellä musta tuntuu, että lapsista on liikaa vaivaa, melua, sotkua ja lista jatkuu, anteeksi nyt vain. Tutuilla on ihania lapsia, mutta en voi sietää huonosti käyttäytyviä tuntemattomia lapsia. Toki mä ymmärrän myös sen kauniin puolen, mutta huonot puolet voittavat. 

image

Mun mielestä on äärimmäisen törkeää alkaa arvostella toisen aikuisen ihmisen päätöksiä. Mulla ei muutenkaan ole mitään velvollisuutta perustella mun valintoja kenellekään, varsinkaan tuntemattomille ihmisille. 

Mua raivostuttaa ajattelutapa, että elämän tarkoitusta ei voi löytää ilman lapsia.

Elämän tarkoitus ei tarkoita kaikille samoja asioita. Mulle se tarkoittaa tutkimusmatkaa itseeni ja omien hyveiden vaalimista. Mä haluan matkustella, kokea ja haen sitä elämän täyttymistä niistä kokemuksista, jotka pysäyttää ja saa tajuamaan mun pienuuden tässä maailmassa. 

image

Mun mielestä on myös typerää olettaa, että omat lapset tulevat elättämään sut eläkkeellä, kun eletään tässä nykymaailmassa. Ylipäätään typerää mun mielestä on tehdä lapsia tuolla perusteella. 

Mun mielestä kenenkään lapsettoman naisen ei pitäisi joutua kuuntelemaan tätä paasausta lapsista ja elämän tarkoituksesta. Onneksi meillä on mahdollisuus päättää näistä asioista. Munasoluja mä voisin luovuttaa, mutta siihen tämä lapsiasia jää mun kohdalla, ainakin toistaiseksi. 

Mitä mieltä te muut olette, lapsettomat tai te, joilla on lapsia? Lapsettomat: oletteko kohdanneet arvostelua tekemästänne päätöksestä ja mikä on saanut teidät päättämään, että lapsia ei tule? Kuulen mielelläni ajatuksia tästä aiheesta, koska kieltämättä hämmennyin arvostelusta, jota ensimmäistä kertaa koskaan koin tästä aiheesta. 

pauliinafitworld

83 vastausta artikkeliin “Lapseton nainen = onneton nainen?”

  1. Musta on tosi kummallinen ajatus että 24-vuotiaalta nuorelta naiselta kyseltäisiin mitään lapsista saati odotettaisiin sellaista. Ylipäätään toki sitä ei pitäisi odottaa ja kysellä keltään, mutta sä oot vielä niiiiiiiin nuori ettei mun mielestä sun ikäsillä ”kuulukaan” olla lapsia. Katsoo sitten 30+ jälkeen. 🙂

    • Oon ihan samaa mieltä, kyllä niitä ehtii myöhemminkin 😀

  2. Oon täysin samaa mieltä sun kanssa! 25-vuotiaana en ole koskaan vielä ajatellut hankkivani omia lapsia. Ihana vapaus ja tulot riittää tekemään (melkein) mitä haluaa!
    Tässä maailmassa on jo niin monta ihmistä jotka kärsii, että mielummin sitten vaikka adoptoisin lapsen joka on syntynyt huonoihin olosuhteisiin ja antaisin tälle mahdollisuuden parempaan elämään. Ei tarvi montaa minuuttia lukea uutisia ja tulee fiilis että näin pahaan maailmaan ei halua tuoda ketään…

    • Niin hyvä pointti! Mäkin mietin usein, että onko tämä maailma sellainen, että haluan lapsen siihen tehdä 🙁

  3. Mulla alkaa sauhu nouseen korvista jo kun puhutaan lasten ”tekemisestä”, ei niitä kai ihan niin vaan tehdä??!
    Muuten myös sitä mieltä, että nämä on ihan täysin jokaisen henkilökohtaisia asioita, joihin kenelläkään ulkopuolisella ei pitäis olla mitään nokan koputtamista!
    Ite oon 40-v lapseton ihan omasta vapaasta tahdosta, hyvin onnellinen tästä lapsettomuudesta ja luojan kiitos säästyny myöskin paria poikkeusta lukuunottamatta miltään asiaan liittyvältä tivaamiselta.

    • Ihana kuulla kokemuksia tietoisesta lapsettomuuden valinnasta ja siitä, että aivan yhtä onnellinen voi olla niin valitessaan. Oon samaa mieltä, että ei kellekään kuulu se teenkö lapsia vai en

  4. Se on hyvä säilyttää optiona jos haluat paeta joskus fitneksestä kunniasi säilyttäen, nythän sun ainoa konsti lopettaa fitnes on sulkea blogi ja lopettaa salilla käynti seinään.

    • Mitä ihmettä 😀 Vaikka en kilpailisikaan, niin terveellisesti syöminen ja treeni tulee varmasti säilymään mun elämässä aina, joten mulla ei ole mitään tarvetta exiitata lajista noin 😀

  5. Oikeastaan ainoat ihmiset jotka on edes puhuneet siihen sävyyn että olettavat minun jossain vaiheessa pyöräyttävän mukuloita, ovat mummo ja ehkäisyneuvolan tädit. Onneksi, hermothan siinä menisi.

    Oon miettinyt tuota lapsihommaa enkä vaan kerta kaikkiaan ymmärrä sitä, miten joillakin ihmisillä on niin voimakas tarve lisääntyä. Tai minkäänlainen tarve, itseä puistattaa jo ajatuskin siitä että joku olento pyörii mahassa + vielä se kun se pitäisi puskea ulos. Ja se kun se olisi kyljessä kiinni 24/7 seuraavat vuodet. Mäkin ymmärrän sen kauniin puolen ja muutamalla tutulla on tosi ihania lapsia, mutta en pidä sitä kaunista puolta ollenkaan niin ihanana kuin vapaa-aikaa, yöunia, kahdenkeskeistä aikaa, OMAA AIKAA jne.. Kyllä mä varmaan pystyisin olemaan ihan hyvä äiti mutta kun ei yhtään kiinnosta niin jätän sen lisääntymisen niille joiden elämässä se täyttää jonkun puuttuvan palasen 😀

    Ja sitäpaitsi niin pitkään kun vuorokauden äitipuoleilun / muutaman tunnin lapsenvahtina olon jälkeen hakeutuu viinilasin ääreen kiittämään onneaan siitä että on lapseton, uskon että tää lapsettomuus on ihan hyvä vaihtoehto 😀

    • Sama juttu täällä, että ne huonot puolet menee kauniiden puolien edelle. Haha, aivan loistava tuo viimeinen lause, kiteyttää niin hyvin sen, mistä nautin eniten ajatuksessa, että ei ole niitä lapsia.

  6. Mä täytän marraskuussa 25 vuotta ja mulla ei tulis mieleenkään hankkia lapsia vielä lähivuosina, ja nyt puhutaan siis melkein 10 seuraavasta vuodesta… Alotin just lääketieteen opiskelun, joka kestää 6 vuotta. Oon niin kiinni opiskeluissa, koirissa ja treenaamisessa, että en vois kuvitellakaan hankkivani lapsia ennen kun opiskelut on ohi. Monelta suunnalta oon kuullut, että eikö se 35 vuotta oo liian myöhään, sähän oot jo ikäloppu kun lapses täyttää 18 jnejne… Mulla ei vaan oo mahdollisuutta eikä halua tehdä aiemmin. Muutin Itä-Suomeen opiskelemaan ja kaikki sukulaiset ja muu tukiverkosto on pk-seudulla, joten tarvittaessa apua tuskin löytyisi päivänkään varoitusajalla.
    Muutenkin, musta on tyhmää suunnitella elämää niin, että lapset hankitaan 27-vuotiaana ja sitä ennen naimisiin. Antaa elämän näyttää mitä tuo tullessaan ja nautitaan nuoruudesta! 🙂
    On monia ihmisiä, jotka ei välttämättä koskaan hanki lapsia, lukeudun itse myös niihin. Se tuntuu olevan suurimmalle osalle vähän liiankin suuri ihmetyksen aihe. En koe tällä hetkellä, että käyttäisin kaiken vapaa-aikani kakkavaippojen vaihtamiseen ja yöt tuutulaulujen laulamiseen.

    • Eräs 65- vuotias gynekologi kommentoi hiljattain julkisesti, että hänen opiskellessaan lääkiksessä lapsia syntyi koulutuksen aikana 37, nykyaikana hyvä jos ”muutama” toistasataa opiskelijaa kattavassa ryhmässä. Hänen sanomansa oli voimakkaasti se, että opiskelujen jälkeen hedelmällisyys ei ainakaan ole parantunut, koska ”aikaikkuna” on kuitenkin varsin lyhyt biologisesti. No- fiksut naiset varmaan tulevaisuudessa pakastaa munasolunsa, jotta lapsia voisi yrittää saada vielä lääkiksen, erikoistumisen, väitöskirjan ja post doc- vuosien jälkeenkin! ;D
      Toinen näkökulma: sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluissa lapsia syntyy pitkin lukuvuotta tasaiseen tahtiin. Edes työharjoittelut, jotka siis tehdään kolmivuorotyönä, eivät estä sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-ja kätilöopiskelijoita saamaan yhden tai useamman vauvan kaiken sen muun elämän keskelle.

    • Amk:n terveysalojen opiskelu on lastenleikkiä verrattuna lääkäriksi opiskeluun. Toinen vaatii vaan paikallaoloa ja kuuntelemista, toinen jäätävää uurastusta ja lahjakkuutta. Hoitajan työ on toki yhtä arvokasta, mutta varmasti on helpompi jo senkin takia pyöräyttää lapsi, kun oma ala ei vaadi jatkuvaa hermojaraastavaa opiskelua.
      Ja se, että onko kannattavaa hankkia lapsi keskelle työharjottelua, on jo juttu erikseen. Ehkäpä lääkäriopiskelija osaa miettiä fiksummin, milloin kannattaa hommata lapsi? Ja sairaanhoitaja onkin vaan tyhmä tehdessään pennun keskelle kaaosta?
      En halua ikinä lapsia itse, ellei äidinvaistot herää. Olen tyytyväinen, että maailmasta on tulossa erilainen kuin mitä ovat olleet menneet sukupolvet, eikä lapsia tarvitse enää tehdä viittätoista heti kun kuukautiset on alkaneet.

    • Ja lääkärit on jotain jumalasta seuraavia yli- ihmisiä? 😀
      Tuostahan voisi vetää sen johtopäätöksen, että koska alan opiskelijat todella ovat lahjakkaita/ kyvykkäitä/ menestyjiä, sitä suuremmalla syyllä heillä on edellytyksiä ”selvitä” myös perheen perustamisesta näiden amk- opiskelijoiden tason ylittävien voimavarojen varassa.
      Pointti nyt kuitenkin oli se, että tuo gynekologi korosti sitä naisen hedelmällisen iän rajallisuutta. Mitä myöhempään raskauksia yritetään, sitä enemmän riskejä sisältyy raskauteen ja synnytykseen sekä äidin että vauvan näkökulmasta. Ehkä evoluutio sopeuttaa naisen kehoa hyvin pitkällä aikavälillä, mutta toistaiseksi tiettyjä luonnon asettamia rajoja ei voi ohittaa. Ja miten ”ihanaa ” onkaan laittaa vauvaa ”alulle” labrassa niiden pakastettujen munasolujen avulla? 😀

    • voi luoja:D jospa nyt ei alettaisi väittelemään sh ja lääkärin fiksuudesta, todella typerää ylipäätään arvostella ihmistä koulutuksen perusteella. Ihan kun fysiikan ja kemian osaaminen tekee susta ihmisenä ”fiksumman” kun mitä joku muu on….

      Tähän alottajan gynejuttuun just sitä, että jos odottaa sitä oikeeta aikaa liikaa, niin sanotaan että sitä ei myöskään koskaan tule. aina keksii uuden proggiksen mitä tehdä seuraavaksi ja lykätä lasten tekoa vuodelle. biologinen kello tosiaan on meillä aika lyhyt toisin kuin miehillä. tää ei kyllä liity nyt sitten taas tähän postaukseen oikeen mitenkään:D iski vaan silmään.

    • Oisko syynä, että hoitoalalle varmaan herkemmin hakeutuu naiset, joilla se hoivavietti tulee luonnostaan ja lapsiajatukset ovat myös luonnollisempia heille?

    • Mun on pakko tähän kommentoida, että ei hakeudu 😀 Mä en todellakaan mennyt lukemaan sh:ksi koska halusin hoitaa, vaan koska ajattelin, että mulla on pakko olla joku järkevä ammatti jossa työllistyn… Sitten voin ruveta toteuttamaan näitä omia hömppiäni. Kasvoin kuitenkin alaan kiinni ja tykkään työstäni, etenkin jos pääsen tekemään sitä sille erikoisalalle, jossa minun vahvuuteni ovat.
      En myöskään koskaan suunnitellut, että tulen 26-vuotiaana heti häiden jälkeen raskaaksi, vaan annettiin lapsen tulla kun on tullakseen. Mulla tuskin koko elämäni aikana nimittäin olisi tullut sitä vauvakuumetta ja ymmärrän ihan täysin sinun ajatuksesi lapsettomuudesta.
      Haluan kuitenkin perheen, joten se on vähän hankalaa saada jos ei niitä lapsia tee 😀 Eniten kuitenkin odotan lasten kanssa sitä aikaa, kun he ovat jo vähän vanhempia, en niinkään tätä vauva aikaa, mutta tottakai siis varmasti sekin on ihanaa kun siihen omaan lapseen vaan tutustuu<3
      Edelleen ärsyynnyt kiukuttelevista lapsista, enkä ihastele jokaista pikkuvauvaa, enkä todellakaan arvostelisi ketään joka on valinnut lapsettomuuden. Nää on niin henkilökohtaisia juttuja kaikki!

    • Ai, eikö sinulla ollut perhettä miehesi kanssa kun olitte ”vain” kahdestaan?
      Kyllä ainakin itselleni minun ja avomieheni muodostama yksikkö on perhe, vaikkei meillä lapsia olekaan.

    • Oon niin samaa mieltä, että elämää ei voi, eikä kannata suunnitella, vaan kaiken pitäisi antaa nimenomaan mennä omalla painollaan. Mun mielestä kaikkien ei tarvitse olla veistetty samasta muotista.
      Ja tuo viimeinen lause, veit sanat suustani.

  7. Moi! Mun mielestä on jokaisen oma asia hankkiiko lapsia vai ei. Itselläni on lapsi ja olen aina äidiksi halunnut. Minua myöskin ärsyttää tällaiset yleistykset että ei tiedä elämäntarkoitusta ilman lapsia. Vaikka lastani paljon rakastankin, on elämässä paljon muutakin! Juurikin tuon kaltaiset ihmiset, jonka kanssa juttelit salilla, saa aikaan mielikuvan että lasten saannin jälkeen elämässä ei muka olisi mitään muuta. Sitten kerrotaan noita huonoja puolia lapsiperhe-elämästä😀😀 En ihmettele että jotkut lapsettomat kammoksuvat ajatusta lapsista, koska jotkut ihmiset luovat siitä niin suppeaa ja huonoa mielikuvaa 😀

    • Haha ihana kommentti ja vielä sellaisen suusta, jolla on lapsia 🙂 sun lailla ajattelevia pitäis olla enemmän.

  8. Hyvästä aiheesta kirjoitit. Itse olen 30-vuotias, ja vielä pari vuotta sitten ajattelin että en ikinä halua lapsia. No, kello alkoi kuitenkin jossain vaiheessa tikittämään ja nyt olen onnellinen yhden tyttölapsen äiti. Vaikka rakastan omaa lastani yli kaiken, en silti edelleenkään pidä itseäni ”lapsi-ihmisenä”, en pidä erityisesti lapsista enkä halua puhua niistä jatkuvasti. Minulta ei koskaan kukaan onneksi tivannut haluanko lapsia, koska olin tehnyt kantani aika selväksi jo monta vuotta, ja kuinkas sitten kävikään:D nyt kyllä pistää ärsyttämään se, että jatkuvasti toitotetaan, että koskas teette toisen? Olen vain vastannut, että tämä yksikin riittää tähän saumaan ja katsotaan sitten jos joskus haluamme yrittää toista lasta. Ne katseet, mitä saan, pistävät minut lähinnä hymyilemään…:D

    • Ihana kuulla, että tälläiset ei-lapsi-ihmiset myöskin saattavat päätyä tekemään lapsia. Ja mun mielestä just hienoa, että elämässä on muutakin kuin se lapsi. En voi toki näin lapsettomana ymmärtää millaista on, kun on oma lapsi, mutta kuvittelisin, että myös äiti on onnellisempi, kun elämä ei pyöri pelkästään lapsen ympärillä.
      Haha, ihmisillä on kyllä aina omat oletuksensa 😀

  9. Itseäni ihmetyttää tarve painottaa ja todistella , että elämä on hyvää ilman lapsia. Miksi sitä pitää erikseen todistella jos näin on. Useat lapsettomat usein selittelevät miksi lapsia ei ole, perään ihmettelevät TARVETTA lisääntyä. Usein myös lapsettomat näin syyllistävät äitejä. Luulisi senkin olevan jokaisen oma asia. Oma elämäni ei ollut parempaa ennen lasta, ei se nytkään ole täydellistä. Itse olen äiti, minulla on myös työ, harrastuksia ja lemmikkejä, toivottavasti myös opiskelupaikka syksyllä. Lapsi ei ole poistanut elämästäni mitään.

    • Hip hei, hieno kommentti. Ajattelin jo että onko tämä kommenttiboxi täynnä ainoastaan yksinkertaista ja kapeakatseista ajattelukantaa.

    • Se todistelu alkaa yleensä siitä, kun muut päivittelevät, että onpas siinä itsekäs ihminen, kun ei kerta lapsia halua hankkia. Pitäisikö olla vain hiljaa ja kuunnella, miten huono ihminen on?

    • Hyvä kommentti, syyttelyä on puolin ja toisin. Paras ois antaa jokaisen elää omaa elämäänsä ja keskittyä siihen omaan elämään

  10. Omasta mielestä lapsiasioista ei voi väitellä, koska meitä on niin moneen lähtöön :’D Itse kuulun näihin ”haluan paljon lapsia ja lässytän lapsista” henkilö. Olen aina halunnut lapsia nuorena ja mielellään ihan lähivuosina. (olen nyt 21v). Olen myös aina ajatellut että kun täytän 25 niin haluan että mulla on jo lapsia. (tyhmä ajattelutapa määrittää asia tiettyyn ikävuoteen tiedetään..) ja myöskin lapsia haluan 3-4. Saan kuulla paljon siitä että ettei kannata hankkia lapsia nuorena koska pitää elää elämää ja kun lapsi syntyy niin et voi tehdä enää mitään. Tuo on ehkä raivostuttavin lause, sillä eihän lapsi estä tekemästä hienoja asioita! En ikinä haaveilisi lapsista, jos ajattelisin että mun elämä oli sitten tässä, tästä alkaa kurjuus..

    Meni ehkä tän sun tekstin ohi, mutta toinen näkökulma miten raivostuttavaa ihmisten kommentit on myös näin päin! Antaa jokaisen elää ihan niinkuin itse haluaa; nuorena paljon lapsia, lapsia vasta 40v jälkeen, ei lapsia ikinä, ehkä joskus yksi lapsi.. Kukin tyylillään ja kellään ole siihen mitään sanomista 🙂

    • Hyvä kommentti ja siitä oikein huokuu se, että olet aidosti tuon halun takana ja sellainen on hienoa. Huomaan myös, että et tuomitse muiden päätöksiä ja sellaista ajattelutapaa arvostan. Sitä menisi ihan sekaisin jos alkaisi kuunnella ulkopuolisten mielipiteitä, kun niitäkin on niin miljoona 😀

  11. En omista lapsia ja näillä näkymin en niitä halua, ainakaan moneen moneen vuoteen. Katselee tuttavien elämää, osalla lähtenyt vielä mieskin lätkimään niin yh:n arki on melko raskasta. Nyt jo tuntuu että tasapainoilu 3-vuorotyön ja tavoitteellisen treenaamisen välillä on haastavaa ja sitä oleskeluaikaakin pitäisi löytyä niin sitten vielä joku rääkyvä kakkalinko tohon kainaloon niin ei terve. 😀

    • Joo toi on kanssa itellä yks syy, että en haluaisi joutua yksinhuoltajaksi. Toki sitä varmasti pärjäisi sillonkin, mutta ennen kun lapsia tekisin, niin parisuhteen pitäisi olla toooodella vahva, että uskaltaisin ”päästää” itseni raskaaksi. Tällä hetkellä tuntuu, että ihan jo muistakin syistä en sitä tule haluamaan. Aika näyttää, mutta oon kanssa samaa mieltä, että en kauheasti kadehdi lapsia omaavien perheiden elämää. Haha, hyvä toi kakkalinko 😀 😀

  12. Katotaan reilun kymmenen vuoden päästä uudelleen,ootko samaa mieltä..nuori olet vielä.mun sisko oli samanlainen mutta neljänkympin paikkeilla tapas elämänsä miehen ja ääni muuttu kellossa..ja siunaantukin pari lasta.jotku havahtuu liian myöhään ja joillekin ei suoda.kyllä itse oon sitä mieltä että lapset on elämän suola,meluineen ja sotkuineen..kukin tavallaan,mutta sääliks käy paria tuttua kellä ei ole omia lapsia eikä sisaruksia,kovin yksinäistä se elo vanhemmiten näyttää olevan..

    • Mikähän ihme sutkin saa uskomaan, et a) jos sun siskolle käy jollain tavalla, kaikille käy samoin, tai b) jonkun toisen elämä olisi yksinäistä siks, et SUSTA vaikuttaa siltä?

      Käsittämätöntä, ettei jonkun päähän vaan yksinkertaisesti mahdu se, että erilaiset valinnat tekee eri ihmiset onnellisiksi ja tyytyväisiksi. Sun ”elämän suola” on monen muun kauhistus, ja jokainen ei todellakaan halua elää elämäänsä samalla tavalla, kuin sinä. Ja ne, jotka valitsevat toisin, eivät tarvitse sun sääliä ja ylenkatsontaa yhtään mihinkään.

    • Hyvä kommentti Jarilta. Olin myöskin havaitsevinani arvostelua aiemmassa kommenttissa.

    • Niin kuin sanoin, niin mieli on avoin, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan elämältä jotain muuta, kuin lapsia. Toi yksinäisyys nyt varmasti riippuu siitä, miten elämänsä rakentaa ja millaisia valintoja tekee nyt jo näin nuorena. Mä en itse usko, että lapsettoman elämä olisi jotenkin huonompaa tai yksinäisempää, kuin lapsia omaavan

  13. Mun mielestä nainen saa tehdä ihan mitä ikinä haluaa. Ei kukaan ala tykkäämään pinaattikeitosta jos joku painostaa sitä syömään koko ajan. Mun mielestä on hienoa, että meitä on joka lähtöön, joku haluaa paljon koiria (minä), joku haluaa lapsia, jotkut ei ajattele koko asiaa ja joku haluaa juosta maratoonin. Kaiken pitää mennä omalla painollaan ja ärsyttää tommonen ”toisten elämään puuttuminen”. Ite oon 22 ja oon kuullu paljon sitä että ”Kyllä nyt kannattaisi hankkia jo lapsia” ”Kyllä sä niitä myöhemmin kumminkin haluat”. No entä sitten jos myöhemmin haluan? se on sitten ja nyt on nyt, en ala tekemään nyt lapsia sen takia että saatan tykätä niistä myöhemmin :’D go with the flow ja sillee relatkaa naiset ja tehkää niitä asioita mistä tykkäätte ja unelmoitte. Tästä on jotenkin tyhmä puhuakin koska eläkäämme kaikki omaa elämäämme 😀

    • Oon niiin samaa mieltä sun kanssa! 🙂 Mun mielestä liikaa mennään sen mukaan, mitä massa tekee ja sitten ollaan onnettomia. Jos annettais kaiken mennä omalla painollaan, niin monella ois paljon mukavampaa 😀

  14. Naisen suhtautuminen kuulosti kyllä siltä, että hän olisi pikemminkin hieman katunut päätöstään tehdä lapsia (nuorena?), tai ei välttämättä katunut mutta totta kai silloin jää kokematta se lapseton huolettomuus, jota sinä juuri nyt elät. Ehkä taustalla oli pieni kateus. Keski-iän kriisi, että onkohan tässä nyt ehtinyt nähdä maailmaa ja tehdä kaikkea mahdollista, kun ei nuorena joutanut, koska lapset? Ikävä kyllä juuri tällainen ajattelumalli (jos en minä saanut, niin ei saa muutkaan saada) on hyvin yleinen Suomessa.

    • Mä en tiiä, mitä siinä oli taustalla, mutta tosiaan arvosteluna sen otin. Mut tossa oot kyllä ihan oikeessa, valitettavasti :/

  15. Niiiin mielenkiintoinen aihe. Itse olen 27-vuotiais, enkä vielä tähän päivään mennessä ole oikeasti haaveillut lapsista. En edes pidä niistä ja tuntuu hullulle, ettei kukaan vanhempi ihminen tunnu sitä ymmärtävän. Itse olen alkanut provosoitumaan kommenteista, jotka suorastaan vähättelevät omaa tahtoani. Ihmiset sanovat aina vaan, että mieleni muuttuu ja talo ym. pitäisi hankkia lapsiajatus mielessä. Nuorempana pidin lapsivaihtoehtoa vielä avoinna (=”en tiedä pystyisinkö tekemään aborttia”), mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen kaukaisemmalta asia on alkanut tuntua. Olen luonteeltani melko introvertti ja rakastan omaa rauhaa ja vapautta. En myöskään uskaltaisi ottaa elämääni jotain sellaista, minkä menettämistä pelkäisin yli kaiken. Kaipaan elämältä haasteita ja kaikkea uutta, mutta lapsenkasvatusta ja ikuista huolta en :/ TAI mikä olisi vielä pahempaa, niin voisin myös olla välinpitämätön vanhempi, eikä kukaan sellaista ansaitse.

    Ja lapsettomuus ei ole tippaakaan itsekästä, kenelläkään täällä ei ole velvollisuutta lisääntyä 🙂 voisin keskustella aiheesta ties kuinka paljon, koska tämä herättää aina niin paljon tunteita, mutta jätetään tällä erää tähän.

    • No en yhtään ihmettele, että arvostelevat kommentit alkavat ärsyttämään. Itse kuulin arvostelua tästä asiasta ensimmäistä kertaa ja jo sekin sai savut nousemaan korvista!
      Sulla on paljon hyviä pointteja. Mä olen myös tajunnut, että olen introvertti ja siinä on yksi syy, miksi ajatus toiseen ihmiseen sitoutumisesta ahdistaa jo pelkkänä ajatuksena niin paljon. Jos olen jo nyt välilä stressaantunut siitä, että en saa omaa aikaa, niin mitä se olisi lapsen kanssa, joka vaatii huomiota 24/7. Ja tuo jatkuva huoli on myös asia, jota usein mietin. En kestäisi sitä, jos omalle lapselle tapahtuisi jotain, johon en voisi vaikuttaa.

  16. Aiheeseen liittyen on ihan hyvä postaus: http://liselotteroosen.blogspot.fi/2015/09/Overpopulation.html
    Onko siis oikeastaan itsekkäämpää tehdä ne lapset kuin olla tekemättä..? Vaikka joskus kyllä törmää siihen, kuinka lapsia hankkineet toivovat jonkinlaista arvostusta siitä, kuinka ovat uhranneet elämästään ison osan jälkikasvulleen. Mä en enää oikein tiedä, mitä vastata, kun tuore vanhempi toivoo niin kauheesti pääsevänsä matkalle, mutta ”kun ei oo rahaa tai aikaa, kun on toi lapsi”.

    Itse en ajattele, että mun elämäni top 10 haavetta -listalle kuuluisi omien geenien siirtäminen eteenpäin. Niin kuin kirjoititkin, on myös aika typerää tehdä lapsia sen takia, että niiden velvollisuus on elättää tai huolehtia vanhemmistaan sitten myöhemmin. Vaikka vähän kyllä harmittaa, jos/kun multa jää kokematta se suuri äidinrakkaus (tunteista vahvin?), niin en silti näe, että jäisin voitolle lapsia tehdessä. Onneksi ihmisiä on erilaisia, eikä kaikkien tarvitse ryhtyä perheellisiksi, mutta perheen perustaminen on myös ihan ok.

    • Kävin lukaisemassa, erittäin hyvä kirjoitus ja monia pointteja, joita olen itsekin miettinyt. On mielenkiintoinen ajatus, että onko tosiaan lapsia hankkiva ihminen se itsekkäämpi.
      Äidinrakkaus on varmasti se tunteista suurin, mutta tosiaan, tällä hetkellä ne huonot puolet vie voiton siltäkin. Onneks tosiaan nykymaailmassa voi olla juuri sitä mitä haluaa

  17. Multa ruvettiin vasta lähempänä 30 kyselemään enempi lapsista ja oikeastaan sen jälkeen kun mentiin naimisiin. Blogissa otin viime viikolla kantaa tarkoituksenmukaisesta lapsettomuudesta kun multa kantaa tiedusteltiin. Ensimmäinen ajatus oli, että pitäiskö asiasta olla jotain mieltä 😛 Tällaiset lapsiasiat ovat mun mielestä henk.kohtaisia juttuja, hyvien ystävien ja läheisten kanssa ne tulevat yleensä luonnostaan esille, niistä kyseleminen on kyseenalaista ja epäkohteliasta kuitenkin.
    Mun postaus löytyy alla olevasta linkistä
    http://outikarita.fitfashion.fi/2016/03/09/kerronko-itsestani-liikaa-ja-mita-mielta-olen-tarkoituksenmukaisesta-lapsettomuudesta/

    • Oot niin oikeessa, että periaatteessa nää asiat ei ulkopuolisille kuulu. Hyvä postaus! 🙂

  18. Mullekki tuli mieleen että onkohan vaan kateellinen kun sulla ei ole lapsia. Mää oon sukulaisille sanonu jo monia vuosia että katotaan niitä lapsia sit 10 vuoden päästä. Ikinä ei toi luku siis oo vaihtunut. Tosin musta tuntuu että aikasemmin olin enemmän sitä mieltä että teen joskus lapsia. .. Eipä kukaan onneks tosissaan ole mitään lapsia odottanut kun opiskelen ja teen osa-aika töitä eikä poikakavereitakaan ole koskaan esitelty 😛
    Se, etten ole edes lemmikkiä viittinyt hommata kertoo aika paljon…

    • Mä en osaa sanoa, mutta en yhtään tykännyt tavasta, jolla nainen mulle asiansa esitti, joten voi hyvin olla.
      Mulla on ihan sama juttu, jotenkin lapsiajatukset ovat menneet vain pois päin 😀

  19. Ite oon 25 v ja monella mun ystävällä on jo useampiakin lapsia. Heidän elämää seuraillessa, kun heillä viimeset 3-5 on mennyt pelkästään lasten kanssa, niin en kyllä koe jääneeni mistään paitsi. Lasten aika tulee sitten kun tulee. Ei ole ensinnäkään sopivaa isää osunut kohdalle aiemmin, nyt sellanen on ollut rinnalla vasta hetken, ja nyt on vielä liian aikaista tehdä muksuja.

    Olen erittäin onnellinen, että en ole 25v yksinhuoltaja, jonka lasten isä on joku nuoruuden villitys. Enkä joudu elämään parisuhteessa lasten takia tai miettimään omia menoja muksujen mukaan. Toistaiseksi näin on erittäin hyvä 🙂

    • Samoja ajatuksia täällä, kun kuuntelen nuorten perheellisten elämää. Säkin oot vielä niin nuori, että onneks meillä on tässä vielä paljon aikaa, jos niitä lapsiajatuksia tulee! 🙂 Ja tuossa viimeisessä, paljon hyviä pointteja, jotka on myös itselläni käynyt mielessä.

  20. Hyvä aihe ja herättää ajatuksia. Mun vastaus kaikille kyselijöille oli 32-vuotiaaksi asti, etten tiedä haluanko ikinä lapsia. Sellaista tunnetta ei vain ollut ikinä tullut, enkä oo koskaan ollut prinsessahäistä, ydinperheestä ja omakotitalosta haaveilevaa tyyppiä. Noh, 32 täytettyäni biologinen kello alkoi tikittää, ja minulla alkoi pitkä pohdinta-aika. Olen saanut vapaasti luoda uraa, matkustaa, urheilla, viettää aikaa kumppanin ja ystävien kanssa tähän asti. Nyt olen puolessavälissä raskautta ja mikäli kaikki menee hyvin, esikoiseni syntyy kun olen täyttänyt 34. En koe että tämä olisi yhtään liian myöhään. Raskausaikanakin on välillä tullut päiviä, jolloin en ole yhtään varma mitä olen tekemässä 😀 En ajattele mitään seuraavia lapsia tms. Ajatuksena on myös, että lapsi tulee meidän elämään, ei niin että kaikki menee uusiksi kun on lapsi. Oon seurannut vierestä hyviä esimerkkejä, joten tiedän sen olevan mahdollista 🙂

    Pitkät jorinat sikseen; ahdistavimmat kyselyt on tullu gynekologeilta, jotka on suoranaisesti painostanu lasten ”tekoon” siitä asti kun olen nykyisen miehen kanssa ollut 28-vuotiaasta X( Onneksi kaveripiirissä on ollut paljon 30+ ikäisiä ensisynnyttäjiä sekä lapsettomia, niin on ollut koko ajan vertaistukea joiden kanssa ihmetellä kyselijöitä…

    • Ihana kuulla kommentti vähän eri näkökulmasta. Ja just ihana, että on ehtinyt kokea asioita ennen lapsen tuloa, niin ei tunnu siltä, että on jäänyt jostakin paitsi, siihen pyrin itsekin. Jos nyt lapsi tulisi, niin kokisin, että on jäänyt vielä paljon kokematta.
      Tosi ahdistavaa, että tota vihjailua tulee joka suunnasta :/

  21. Mä sain esikoiseni 25-vuotiaana ja vaikka olen aina jollain tasolla haaveillut perheestä niin ei mulla muutama vuosi ennen sitä ollut vauvakuumetta. Ajatus kypsyi oman aikansa ja nyt olen kolmen lapsen äiti. Lapsien lukumäärä tai lapsettomuus on mun mielestä aina vain pariskunnan oma asia vaikka usein tähän vedetään mukaan populisaation kasvun haittavaikutukset maapalloon. En nyt kuitenkaan puhu siitä, vaan muiden ihmisten mielipiteistä ja neuvoista suuntaan ja toiseen. En myöskään ymmärrä täysin ehdottomuutta joka tuomitsee että ”olen nähnyt vierestä kuinka kamalaa lapsiperheellisellä ystävällä on” jne. Mun mielestä omia haaveita ei kannata perustaa siihen miten luulee muiden kokevan vanhemmuuden ja elämän. Monestihan ystäville tulee purettua sydäntä niistä hankalista asioista vaikka itse ainakin toivon että tietävät että olen onnellinen silti.

    Sä oot 23-vuotias jolla on blogin kautta saaman käsitykseni mukaan takana vasta lyhyt parisuhde. Ei silloin tarvitsekaan haluta perhettä saati olla sellaista jo. Asiatonta arvostelua olet silti saanut ja kaikilla on onneksi vapaus tehdä omat päätöksensä. Myös lapsettomana elämä voi olla antoisaa ja ihanaa ja myös monet meistä lapsiperheellisistä tietää sen.

    • Erittäin hyvä pointti tuo, että ei kannata perustaa omaa ajatusta lapsien teosta muiden ihmisten kokemuksiin. Pätee niin hyvin myös muussa elämässä. Voi olla, että jostain syystä olen kuullut ainoastaan niitä negatiivisia tarinoita ja se saa ajatusta kauemmaksi.
      Oot ihan oikeessa, että lyhyt suhde takana, jossa nämä ajatukset todella kaukana vielä. Muutenkin mulle suhteen tulee olla super varma, että voisin edes ajatella tälläisiä asioita. Ja nimeomaan, onneksi on vapaus päättää, mitä haluaa tehdä ja kenenkään ei pitäisi sitä tulla arvostelemaan! 🙂

  22. Hei! Olen 31-v. ja tiennyt noin 18-v. asti etten halua lapsia. Olen sen myös avoimesti kaikille kertonut. Minusta lapset on aivan ihania, en vain halua omia, miehenikään ei halua lapsia. Minusta on kiva että muut tekee lapsia, kuuntelen mielelläni lasten kommelluksia ja hoidan mielelläni kavereiden ja veljen lapsia, mutta omia en halua. Ainoastaan kerran olen kuullut negatiivisen kommentin, parikymppisenä itseni ikäinen miespuolinen opiskelukaveri totesi että on itsekästä olla tekemättä lapsia. Tänäkään päivänä tuossa lauseessa ei ole mielestäni järkeä.
    Kaikki sukulaiset, ystävät, työkaverit ovat aina suhtautuneet asiaan tosi hyvin.

    • Kuulostaa niin mun ajatuksilta. Kyllä sitä usein tulee törmättyä söpöihin lapsiin ja useimmiten niitä on mukava katsella ja leikkiä niiden kanssa, mutta nimenomaan omien lapsien hankkiminen ei ainakaan tällä hetkellä tunnu siltä, että sitä haluaisin.
      Haha onpa ihme kommentti, ei ole kyllä päätä eikä häntää 😀

  23. Olen 28-vuotias naimisissa oleva nainen, enkä aijo tehdä lapsia. Omalla kohdallani syy on se, etten halua luopua huolettomasta elämäntyylistäni, mutta myöskin pidän lapsen hankkimista jokseenkin itsekkäänä tekona. Kävin juuri lääkäriltä utelemassa, olisiko steriloimislaissa mitään porsaanreikää, jotta pääsisi operaatioon. Ikävä kyllä joudun odottamaan vieä 2 vuotta, että pääsen sen tekemään.. it sucks!

    Tässä maailmassa on niin paljon jo porukkaa, lapsia kuolee nälkään yms yms, ettei tulisi mieleenikään lisääntyä täällä pienessä kuplassamme. Eniten ihmettelen köyhiä tai sairaita jotka tekee lapsia.. miksi? En tajua, mutta onneksi ei tarvikkaan 🙂

    • Toi on kyllä ikävää, että tota steriloimista ei oo mahdollista saada kuin tietyn ajan päästä :/ Moni kun oikeasti pystyy sen päätöksen tekemään jo nuoressa iässä. Erittäin hyvä pointti köyhät/sairaat perheet! Mä en itse haluaisi tehdä lasta epävarmaan tilanteeseen ja ajattelen sen niin, että haluan tarjota lapselleni vähintäänkin yhtä paljon, mitä itse olen saanut omassa lapsuudessa. Tällä hetkellä en pysty sitä tarjoamaan ja siinä myös yksi syy, miksi lapsiasia ei ole ajankohtainen itselleni.

  24. Koen samaa arvostelua lähes koko ajan. Olen 30, ja en ole aikeissa koskaan, enkä ole koskaan halunnut koko elämäni aikana hankkia lapsia. Kuulen koko ajan huomautuksia ja kommentteja että kyllä se sen mieli muuttuu jne. Jne. En näe lapsien hankkimiseen mitään syitä, koska minua ei a) kiinnosta b) en koe menettävät mitään c) maailmassa on muutenkin jo tarpeeksi lapsia ja ihmisiä d) ei huvita luopua omasta elämästä ja alkaa elää vain lasten elämää e) minulla ei ole kärsivällisyyttä tai empatiaa ruikuttavia ja tottelemattomia lapsia kohtaan f) hirveät rahanmenot aiheuttavat, sillä rahalla voi tehdä kaikkea muuta g) mieluummin tutkin maailmaa ja elän täysillä kuin kotiuttaa jumissa keskellä helvettiä jota en koskaan halunnut. Voisin jatkaa listaa pitkälle, mutta uskon että pointti tuli selväksi.
    Naurettavaa vain on että ihmiset ei voi ymmärtää että kaikkia ei kiinnosta ”yhteiskunnan asettama normi”. Miten ihmisen oma päätös oikeuttaa ”valtavirran” jäsenen arvostelemaan sua huonompana ihmisenä jos et jaa hänen mielipidettään? Mikä ihmeen pakko se on? Onko se vain kateutta siltä valtavirran edustajalla, kun itsekin haluaisi olla vapaa ja oma itsensä eikä lapsen orja? (Kyllä, kärjistän tietoisesti.)

    • Se on valitettavasti niin täällä Suomessa, että kaikkien pitäisi elää yhteiskunnan normien ja valtavirran mukaisesti, jotta voisit olla hyväksytty. Sen takia tämäkin aihe aiheuttaa niin paljon arvostelua. Ja sen takia mietin useasti muuttamista ulkomaille 😀
      Ja juuri näin, lapseton ihminen ei ole millään tavalla huonompi ihminen!! 🙂

  25. Jokainen saa itse tehdä omat päätöksensä, mutta yhteiskunta ei toimi, jos kaikki pitävät lasten hankintaa itsekkäänä tekona. Kyllä tänne meidän pieneen kuplaan tarvitaan uutta väestöä.

  26. Tosi hyvä teksti, kiitos siitä! Olen itse jo pienestä pitäen tiennyt että äidiksi en rupea ja täytän tässä keväällä myös 24. En ole siis mikään lapsivihaaja, päinvastoin. En vain henk. koht. halua olla lasten kanssa tekemisissä. Mun mielestä lasten hankkiminen tässä maailmassa on nimenomaan sitä itsekästä; lapsia kun on jo niin monta syntynyttä ilman omia rakastavia vanhempia + muutenkin hei, eikös meitä nyt oo täällä jo aivan liikaa? Samoin nämä ihmiset jotka vaan haluavat lapsia, ilman että ovat miettineet ollenkaan mitä lapsen elättäminen ja kasvattaminen vaatii, niin sepä vasta itsekästä onkin. ”Nokun mä vaan haluan!” . Jos lapsen parasta mietitään ja kaikki suunnitelmat valmiina, niin mikäs siinä, go ahead.
    Oon onnistunut onneks välttämään ”syytökset” tai muut lapsiutelut koko elämäni aikana. Tosiaan pienenä jo ilmoitin äidilleni, että lapsia ei tule ja asiasta ei sen koommin ole onneksi tarvinnut puhua.
    Kuten tuolla jossain aikaisemmissa kommenteissakin asiasta vähän mainittiin, niin jos lapsia pitää tehdä vaan siksi koska elämällä ei ole muuta tarkoitusta, niin kyllä siinä vaiheessa pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mikä on mennyt omassa elämässä vikaan. Älä tuo elävää olentoa maailmaan, jos se on vaan täyttämässä ”tyhjää aukkoa” itsesi sisällä.

    • Mä oon kanssa niin sellainen suunnittelija ja pohtija, että en ymmärrä, että lapsia tehdään vain sen ajatuksen takia, eikä mietitä, mitä se oikeasti vaatii. Oisko siinä yksi syy, miksi täällä on nykyään yhä enemmän ongelmalapsia, ken tietää..
      Hyvä pointti tuo tyhjän aukon täyttäminen. Mun mielestä se on vähän sama asia, kuin parisuhteen kanssa. Jos et pysty olemaan onnellinen oman itsesi kanssa, niin tuskin pystyt tekemään toistakaan ihmistä onnelliseksi. Mä en muutenkaan usko, että onnelliseksi voi tulla materiasta tai vaikkapa siitä omasta lapsesta, jos ei ole onnellinen itsensä kanssa.

  27. Mä olen 21 ja multa on udeltu milloin lapsia? pitkään olikin kauhea paineet ja toki olin 5 vuotta saman ihmisen kanssa mutta jossain vaiheessa vain tajusin ettei lapset ole sellainen asia jotka vaan päätetään tehdä. Ne tulevat jos tulevat. En erityisemmin suunnittele niitä, koska haluan elää elämääni niin että voin kokea ja tehdä mitä haluan. Vaikea selittää mutta jotenkin ajatusmaailmani kääntyi poispäin koko lapsi asiasta. Ei ole mikään hinku tulla äidiksi. Enkä tiedä tulenko koskaan. Minun mielestä tämän elämän tarkoitus ei ole tulla äidiksi joten olen löytänyt onnea ja tyytyväisyyttä ihan muista asioista. Tulevaisuuden jätän tottakai avoimeksi mutta vaikka lapsia ei koskaan tulisi ei se olisi minulta millään tavalla pois. Ja joskus joku viisas sanoi että lapsien tekeminen on sitä syvintä itsekkyyttä maailmassa 😉

    • Siis oikeasti, alkaa ihan ärsyttää, että miten vahvana tässä suomalaisessa yhteiskunnassa vielä asuu entisajan normit ja käsitykset, että 21-vuotiaan pitäisi tehdä lapsia ja olet tyyliin vanhapiika, jos 25-vuotiaana et ole vielä lapsia tehnyt. Onneks ajatusmaailma on kuitenkin muuttumassa, pikkuhiljaa, mutta kuitenkin.
      Sama juttu mulla, että en halua sanoa, että ei koskaan, mutta tällä hetkellä tuntuu juuri siltä 😀

  28. ””Keskustelu oli selvästi menossa väittelyksi, koska vastaukseni ei ilmeisesti miellyttänyt vastapuolta, vaan nainen jatkoi: ”Niin mutta sitten sulla ei ole niitä lapsia! Itse olen ainakin tajunnut elämän tarkoituksen, kun lapsia tein, vaikka ei se mulle epäselvää ole ollut ennenkään niitä”. ”

    ….. :—————–D
    hajottaa liikaa.
    Ihan samaa teksti ”mä oon ylpeä mun raskausarvista!!!” (= vihaan omaa peilikuvaani).

    • Niinpä, aika katkeralta tosiaan kuulosti…

  29. Mä pidän lapsista, olen aina saanut vahtia perhetuttujen lapset omien sisarusten sivussa ja olen ollut töissä harrasteryhmissä joissa on ohjattu eri-ikäisiä lapsia ja tykännyt hommasta kovasti. Mulla on muutama ihana kummilapsi joiden kanssa mielelläni vietän aikaa. Olin pitkään myös vakuuttunut isohkosta perheestä tulleena että ihan todellakin lapset kuuluu myös omaan elämään, että itsestäänselvää että jos sopiva kumppani löytyy niin niitä lapsiakin sitten. Mutta se oli aina siellä hamassa tulevaisuudessa, että sitten joskus. Että kyllä sitten tietää kun se aika on oikea. Nyt olenkin yhtäkkiä jo 35v ja edelleenkään toi biologinen kello ei tikitä. Mä tykkään kyllä edelleen lapsista mutta en ole lainkaan varma vieläkään että haluaisin omia. Nautin tästä vapaudesta mennä ja tulla, ja tuntuu etten vieläkään ole kypsä ja aikuinen kantamaan sitä vastuuta ja loppu elämän kestävää huolta. Hermorakenne kestää just ja just lemmikeistä aiheutuvan vastuun ja murheen. Ja jos niitä lapsia tahtoo niin alkais kyllä olla aika. Näin ollen on ollut pakko kohdata se totuus etten mä vain ehkä olekaan se äiti-ihminen joka aattelin olevani parikymppisenä ”sitten joskus”. Ehkä mä en tule olemaankaan perheellinen. Ehkä mä olenkin ihan tyytyväinen taiteilijahippitätinä.
    Ps. tuon naisen perustelut miksi lapsia pitäs hankkia rahasyistä oli kyllä ihmeellisimmät ikinä! 😀

    • Haha hyvin sanottu tuo hermorakenne, vähän samaa ongelmaa itsellänikin 😀 😀 Ja ihanaa, että voi sanoa olevansa onnellinen juuri tälläisenä ja tässä hetkessä, mun mielestä se on tärkeintä 🙂

  30. Minulla on 13, 7 ja 6 vuotiaat lapset. Olen yksihuoltaja ja vuorotöissä. Käyn myös salilla. Lapseni ovat tärkeintä maailmassa mutta siltikin tarvitsen ja haluan omaakin aikaa. Jokainen tekee elämällänsä mitä haluaa. Jos ei halua lapsia, se on oma päätös ja jokaisen päätöstä tulisi kunnioittaa.

    • Ihana kuulla, että huolehdit myös itsestäsi lasten kanssa, arvostan! 🙂

  31. Olen kohta 29-vuotias tyttö(HUOM! Tyttö, ei nainen ;)!). Kuulun kanssa tähän ”kerhoon”, että en ole ikinä pitänyt lapsista, en pidä edelleenkään, enkä koe, että ikinä haluaisin lapsia. Yritän kirjoittaa tätä kommenttia nyt niin etten provosoisi liikaa, mutta jotenki tästä aiheesta puhuminen saa kyllä vähän verenpaineen nousemaan…Hmp…Sanottakoon vaikka lyhyesti, että MINÄ koen elämässäni tärkeämpänä mm. seuraavat asiat kuin lapset: Se, että saan nukkua aamuisin niin pitkään kun haluan. Se, että mun koti on aina viimosen päälle siisti. Se, että voin lähteä vaikka keskellä kesäyötä pöyräilemään uimarannalle. Se, että duunipäivän jälkeen voit lähteä työkaverin kanssa yksille, ja kotiin ei ole kiire. Se, että voin varata ulkomaanmatkan ihan mihin kohteeseen haluan. Se, että saan nauttia miehestäni ihan milloin haluan. Se, että voin tehdä illallista vaikka 4 tuntia, ja nauttia siitä vaikka toiset 4 tuntia. Se, että saan käyttää rahani juuri niihin asioihin kun haluan. Se, ettei minun tarvitse vaivata lähipiriäni sillä että tarvitsisin lapselle hoitajaa. Se, ettei minun tarvitse olla huolissaan kenestään JA SE, ettei minun tarvitse huolehtia kenestäkään!!! Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin, mutta jätän sen nyt tähän. Kirjoituksestani saa varmaan kuvan että ompa itsekäs ihminen, mutta niinkuin moni muu on jo kirjoittanut; Jokainen saa elää elämänsä juuri niinkuin haluaa, ja kenelläkään ei ole varaa tulla arvostelemaan toisen valintoja!! Toivon syvästi, että joku kaunis päivä meidät ”ei lapsia haluavat”jätetään rauhaan 🙁 Peace!

    • Mun mielestä sä et kuulosta itsekkäältä, vaan nimenomaan siltä, että nautit sun elämästä. Me ollaan varmaan vähän saman tyyppisiä ihmisiä. Tunnistan niin itseni tuosta, että teen illallista 4 tuntia ja nautin siitä seuraavat 4 tuntia. Oon niiiin samanlainen, että haluan nauttia elämän hetkistä ja tehdä elämästä mahdollisimman stressitöntä.
      Mäkin toivon ja onneksi (ehkä) jo vähän parempaan suuntaan olla menossa myös tämän lapsettomuusasian kanssa! 🙂

  32. Eiköhän näissäkin asioissa pidä paikkansa puolin ja toisin sanonta se keneen kalikka kolahtaa, se siitä älähtää 😉 heh!

  33. Hmm tää aihe aiheuttaa keskustelua tasasin väliajoin, mutta olettaisin tämän ihmisten reaktion lapsettomuuteen (varsinkin siis naisten vapaaehtoiseen sellaisenn) kumpuaa ihan sieltä kun, ennen naisella nyt ei oikein ollut vaihtoehtoja tehdäkkö niitä lapsia vai ei. Siitä on loppuenlopuksi kovin lyhyt aika. Nämä nelikymppiset rouvat ovat kuitenkin itse eläneet aikaa nuorena, kun heille on painotettu että lapset ovat tulevaisuus jne, koska heidän vanhempansa ovat eläneet sota-aikaa. Päähän pinttymä ihmisillä mitä ei vielä ole saatu pois. Elämme aika murrosaikaa tässäkin asiassa. Lapsettomuus ja vapaaehtoinen sellainen on mulle täysin ok. Minulla on lapsi ja olen 24 mutta tämä oli minulle parempi. 🙂

    • Olet aivan oikeassa, elämme vasta murrosaikaa (tämänkin) asian suhteen, joten ajatusmallien muuttumiseen menee vielä paljon aikaa 🙂

  34. Haloo oot 24. Aika harva nykyään ton ikänä hankkii lapsia, naisten keskimääräinen ikä synnyttää kasvaa jatkuvasti. Lapsettomuus on sen lisäksi niin tavallista että tämä postaus on mielestäni tarpeeton. Oli asia sitten mikä tahansa, aina joku koittaa valittaa, kaikki eivät koskaan ole tyytyväisiä. Koita kestää.

  35. Niinpä! 🙂 Ja oikeessa oot, koskaan et voi miellyttää kaikkia.

  36. Mäkään en halua lapsia, en nyt- enkä todennäköisesti myöskään tulevaisuudessa.
    En halua sitoutua siihen nyyttiin loppuiäkseni, mulla ei ole minkäänlaisia äidinvaistoja. Hyvä kun noiden sukulaismuksujen kanssa osaan olla.

    Toinen asia mitä mietin on talous. Ollaan mieheni kanssa molemmat töissä, mutta välillä tuntuu että hyvä kun on varaa itsemme elättää. Jos mun päässä joku vinksahtais ja haluaisinkin lapsen niin millä rahalla mä sen elättäisin? Ajattelen kuitenkin niin, että jos lapsi tulis, se ei sais ”viedä” meiltä mitään. Pitäisi olla varaa syödä puhtaasti ja hyvin, maksaa laskut jne. Ei niin, että alettais syödä Saarioisen einespaskaa ja lopetettais salilla käynti. Meillä suurin osa rahoista menee juurikin treenaamiseen liittyviin asioihin.
    Ja sitten se aika! Mistä ihmiset pieree sitä aikaa lapsille? Itse oon yleensä 12-20 töissä. Plus sali. Entä mies joka saattaa olla sekä yön että päivän töissä? Tuntuu, että jotku vanhemmat on kunnon superihmisiä. Itse en jaksaisi!

    Mut päälimmäisenä syynä lapsettomuuteen on se, etten halua. Eikä mieskään halua. Ja kyllä, on tätä saanut perustella.
    ”Kyllä ainakin yks lapsi pitää tehä!” <- Yleinen kommentti. Toinen asia mihin kommentoijat vetoaa on se, että vanhana tulen olemaan yksin. No jos lapsettomuus on itsekästä niin lasten tekeminen yksinäisyyden pelossa on vielä itsekkäämpää! 😀
    Ollaan ehkä sitten itsekkäitä mut hei, kerran täällä eletään, enkä todellakaan aio elää elämääni miellyttääkseni muita.

  37. Järkyttävää, että joku tuntematon alkaa tuolla tavalla utelemaan! Tämä henkilö ei voi tietää A) haluatko lapsia B) voitko ylipäätänsä saada lapsia. Ihminen joka haluaa saada lapsia siinä onnistumatta olisi varmaan vetänyt aikamoiset herneet tuosta.

    Tuon henkilön kommenteista tulee mieleen, että taisi tuolla henkilöllä olla tarve todistaa itselleen miksi on hankkinut lapsia. Vaikka ei haluaisi lapsia 24-vuotiaana ei välttämättä edes tarkoita etteikö ikinä niitä haluaisi.

    Toki olisi kansantaloudellisessa mielessä toivottavaa että Suomessa tehtäisiin paljon lapsia (varsinkin fiksut ihmiset) jotten tule ihmiskatoa.. hehe! 🙂

  38. Suomessa vasta 30-v pidetään tarpeeksi kypsänä päättämään, ettei halua kolmea tai ei ollenkaan lapsia.
    Muissa pohjoismaissa jo 25-v saa päättää lisääntymiskyvystä luopumisesta.

    Nyt voi kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.
    ”Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta”
    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401

    Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta