Pois se minusta!

Oletko koskaan pohtinut, että millaisella mielellä aloitat päiväsi? Aloitatko sen positiivisilla ajatuksilla vai nousetko useinkin väärällä jalalla? Tuntuuko elämä enemmänkin aurinkoiselta vai siltä, että kaikki on sinua vastaan?

Mä olen miettinyt näitä asioita. Paljonkin. Mä olen muuttunut todella paljon ihmisenä viimeisimmän kahden vuoden aikana. Voisi sanoa, että olen viimeisimmän vuoden aikana löytänyt itseäni yhä enemmän viime kevään rankkojen aikojen jälkeen. Mun blogia pidempään lukeneet tietää, että mulla on ollut aika rankkoja aikoja mun elämässä, jotka ovat onneksi tätä nykyä historiaa ja voin katsoa elämää ihan uusin silmin.

Jossain vaiheessa mä huomasin olevani enemmän negatiivinen, kuin positiivinen. Ajattelin, että mun elämässä tapahtuu enemmän huonoja, kuin hyviä asioita. Pysähdyin miettimään monta kertaa, että mistä se oikein voi johtua, kunnes tajusin, että ei mun tarvitse mennä omaa itseäni pidemmälle.

Ymmärsin, että vedän puoleeni sellaisia asioita ja ihmisiä, mitä heijastan ulos päin.

pauliinapakarinen2

Mä tiedän paljon ihmisiä, jotka elävät päivästä toiseen katkeruudessa ja kadehtivat toisten ihmisten suorituksia. Sellaiset ihmiset ovat pahan suopia, puhuvat pahaa selän takana ja toivovat toisten epäonnistumista. Sitten on sellaisia energiasyöppöjä, joiden kanssa tunnet hengästyväsi jo vartin keskustelun jälkeen, ahdistuksesta. Huomaat, miten joistakin ihmisistä negatiivisuus oikein huokuu ulos päin.

Mä olen sellainen, että en halua kaataa mun huolia muiden niskaan. Toki mä kerron mun huolista mun ystäville ja läheisimmille ihmisille, mutta mun mielestä ei ole myöskään heidän tehtävä kantaa sitä koko taakkaa, mikä mulla itselläni on. Mä haluan antaa energiaa mun ympärillä oleville ihmisille, en viedä sitä pois.

Mä kiinnitän mun ajattelutapaan huomiota joka ikinen päivä. Nykyään osaan tunnistaa ne hetket, kun olen vaipumassa negatiivisuuteen ja yritän kääntää ne positiivisiksi mahdollisimman nopeasti.

Useasti ihan jokaisesta asiasta pystyy löytämään sen valoisammankin puolen.

pauliinapakarinen1

Jos vaikka mietitään tätä ihan kilpaurheilunkin kannalta, niin jos mietin joka päivä, että en pysty, niin en varmasti pystykään. Pyrin ajattelemaan joka päivä, että olen tarpeeksi vahva ja pystyn tähän. Ajattelulla on todella suuri vaikutus siihen, mitä pystymme elämässä saavuttamaan.

Mä olen pyrkinyt ympäröimään itseni ihmisillä, joihin voin oikeasti luottaa ja joista huokuu se positiivinen energia. Sellaisten ihmisten kanssa pystyt ihan mihin vaan. Mä en kuluta mun aikaani sellaisiin turhan päiväisyyksiin, kuten esimerkiksi pahan puhumiseen selän takana tai muiden ihmisten kadehtimiseen. Mun mielestä toisten ihmisten saavutukset täytyy ottaa haasteena. Haluan ajatella, että voin ihan yhtä hyvin päästä tuohon samaan asemaan, kun teen tarpeeksi töitä.

Nykyään mulle tulee heti stoppi, jos tunnistan tälläisen energiasyöpön. Sitä haluaa tavallaan suojella sitä omaa ”auraa” pahan suovalta energialta.

Jos mietitään ihan tätäkin päivää, tai mun arkea yleensä. Mä vietän tänään lepopäivää salilta ja olin poikkeuksellisesti yhdeksän tuntia töissä. Tulin kotiin, tein vähän kotihommia ja valmennuksia. Vaikka olen väsynyt, niin nautin esimerkiksi näiden valmennuksien tekemisestä, koska haluan auttaa ihmisiä ja nautin siitä. Tää ei tunnu työn teolta. Jos ihan työn tekoa mietitään, niin täytyy olla kiitollinen siitä, että on töitä. Huomenna on uusi päivä ja odotan jo illan treenejä. Työkaverit on ihan parhaita. On niin paljon asioita, joista ole kiitollinen ja onnellinen, joka päivä.

Onko täällä muita, jotka kiinnittävät aktiivisesti huomiota omaan ajattelutapaan? Tai onko täällä joitakin ihan päinvastaisia ajattelijoita? Kuulen mielelläni teidän lukijoiden ajatuksia tästä aiheesta 🙂

 

pauliinafitworld

4 vastausta artikkeliin “Pois se minusta!”

  1. Kannattaa olla varovainen tällaisia tekstejä kirjoittaessa. Asiat kun ei ole niin mustavalkoisia.
    Minä esimerkiksi olen kyllä huomannut sinun blogista joskus huokuvan ylimielisen ja äksyn asenteen, ihan näin omana mielipiteenä. Tällaista ei ole enää aikoihin näkynyt ja olet selvästikin kasvanut ihmisenä huikeasti, sitä en kiellä, mutta toisaalta voi olla itsellesi iso sudenkuoppa kirjoittaa tällaisesta ikään kuin oisit kaiken tämän yläpuolella ja suuri valaistunut. Sinustahan kerran huokui se sama ärsyyntyneisyys; miksi et mieluummin kirjoittaisi, mitkä asiat päivässä auttaa voittamaan negatiivisuuden positiivisuudesta. Energia on fysiikan termi kyvylle tehdä työtä, joten en hyväksy sen ”huokumista” selityksenä, meinaan jotain konkreettisempaa.

    Myöskin on mielestäni erittäin lapsellista aina tämä ”pysyn erossa ilkeistä ihmisistä”-selittely. Oman käytöksen objektiivinen arviointi on sen verran vaikeaa, että mielestäni ennemmin pitäisi puhua keinoista, joilla itse hoitaa riitatilanteet ja tuo positiivisuutta muiden elämään. Niitä riitojakin nääs kaikille joskus tulee. Työpaikoilla on lähes aina ilkeilijöitä, pienen uhmaikäisen äksyilijän äiti ei voi penskaansa tekemättömäksi tehdä ja aviomiehen mukana saattaa tulla pirulainen anoppi. Näitä kaikkia ei voi elämästä sulkea vaan ennemminkin opetella työkalut näiden kanssa toimimiseen.

    ”Nykyään mulle tulee heti stoppi, jos tunnistan tälläisen energiasyöpön. Sitä haluaa tavallaan suojella sitä omaa ”auraa” pahan suovalta energialta.”

    Tämä on sen takia mielestäni aina yhtä lapsellisesti sanottu eikä siinä ole mitään realistista totuusperää. Hyvin loppuunkulutettu lausahdus, mutta ikinä siihen ei ole ynnättynä mitään parempaa selitystä. Saat valita ystäväsi, saat tuoda lähipiiriisi vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tulet toimeen, mutta hei, niin kauan kuin elämässä on paljon perseilijöitä, kannattaa ennemmin opetella keinot näiden ihmisten kanssa toimeentulemiseen, kuin sulkeutua täysin. Ihmisillä on elämässä välillä erittäin vaikeitakin asioita jotka heijastuu jokapäiväiseen käytökseen, ja kaikkia ei tule ylimielisesti heti sulkea pois vaan sen takia, että sinulla on jonkunlainen aura ympärilläsi.

    Kirjoitan tahallani provosoivasti, haluan herättää ajatusta, elä suutu.

  2. Tää postaus tuli niin hyvään aikaan! Mä just mietin (taas) yks päivä tätä samaa asiaa, mikä johtu ihan mun isästä. Se on niinku negatiivisen energian ”isä”, oikeesti. Mä jopa jouduin vakavasti pohtimaan sen ihmisen poistamista mun elämästä. Oon pohtinu tota jo aivan lapsena.

    Edellinen kommentoija sano, että pitäs löytää työkalut näiden negatiivisten ihmisten kanssa työskentelyyn, mutta ihan oikeesti, ei se aina onnistu. Jos tuntisitte mun isän, niin tietäisitte mitä tarkoitan. Sillä ihmisellä on jotain niin pahoja ongelmia, että sen pitää vaan itse käsitellä ne, ei mun tarvitse sitä tehdä. Mä oon yrittäny vaikka mitä keinoja ja työkaluja haalia sen ihmisen kanssa toimimiseen, mutta mikään ei auta. Yritän aina olla isän läsnäollessa positiviinen ja optimistinen yms., ajatuksena jakaa sillekin sitä hyvää energiaa, mutta niinku ei ja ei, ei vaan auta ei. Tuntuu, että se välillä jopa ihan tarkoituksella, ei ehkä tietoisesti, yrittää saada munkin iloisen fiiliksen huonoksi…

    Taas sain viikko sitten lähteä porukoilta itkien omaan kotiin, koska faija sai mut tuntemaan itseni arvottomaksi, ja vähän ajan päästä se laitto tekstarin ”sori olen vain pahalla päällä en sulle”… se ihminen purkaa kaiken sen oman paskan aina muihin ja heijastaa omat vikansa niihin. En oikeesti tiedä, tiedostaako se sitä itse, mutta terapia vois tehä sille tosi hyvää. Mutta ei sitä sinne ikinä saa.

    Mutta enivei. Mä oon ite ollu kans muutama vuosi sitten todella negatiivinen, tai sellanen pessimistinenkin. Oon sairastanut anoreksiaa, masennusta ja ahdistusta. Edelleen kärsin huonoina aikoina ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöstä, mutta enää en anna niiden huonojen aikojen hallita koko mun elämää. Elämässä on niin paljon hyviä asioita. Kun sä oot ite positiivinen ja optimistinen, niin monet ikävätkin asiat näyttää paremmalta tai ainakin niistä selviää helpommin 🙂

  3. Ainakin se on hyvä alku että tajuaa sen oman negatiivisuuden ja haluaa muuttua positiiviseksi. 🙂

  4. Hyvä kirjoitus!
    Olen ihan samaa mieltä, että ei kannata väkisin ylläpitää niitä kaverisuhteita, joissa tuntuu työltä kuunnella sen toisen murheita. Toki meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä, mutta joillain ihmisillä niitä päiviä on enemmän kuin toisilla. Tietty kaikkia ihmisiä ei voi karistaa kannoiltaan, esimerkiksi jos kyseessä on se ensimmäisen kommentoijan mainitsema ilkeä työkaveri tms., mutta lähinnä tässä varmaan puhuttiin vapaa-ajan vietosta.
    Mielestäni siinä ei ole mitään lapsellista tai naiivia, että yrittää tehdä omasta elämästä siedettävämpää. Tietty siihen liittyy myös vahvasti tuo mainitsemasi itsetutkiskelu, että kiinnittää huomiota niihin omiinkin ajatuksiin ja virheisiin. Mutta olen seurannut blogiasi siitä alkaen kun aloitit Fitfashionilla ja ajatusmaailmasi on selkeästi muuttunut ainakin tekstien perusteella. Liekö kyseessä sitten aikuistuminen vai se, että oikeasti on tyytyväinen elämäänsä ja löytänyt ne oikeat ihmiset ympärille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta