Paljastuksia, paljastuksia!

Mun piti alunperin kirjoittaa dieetin etenemisestä, kun kisoihin on 8 viikkoa aikaa, mutta päädyinkin pohtimaan ”elämän suuria kysymyksiä”.

Mulla on tänään lepopäivä salilta ja aloitinkin aamun rauhassa ja siitä sitten lähdin rauhalliselle, palauttavalle kävelylenkille omien ajatusteni kanssa. Mä olen sen verran introvertti ihminen, että tarvitsen jokaiseen päivään vähintäänkin sen yhden tunnin omaa aikaa. Mä olen aina ollut vähän sellainen, että en tavallaan tarvitse muita ihmisiä, koska nautin myös niin paljon yksin olosta. Mulla on muutamia läheisimpiä ihmisiä, jotka sitten ovatkin olleet mun elämässä jopa kymmeniä vuosia.

Yksi mun "voimapaikoista" uudella kotiseudulla
Yksi mun ”voimapaikoista” uudella kotiseudulla

Tämä viikko on mennyt yhdessä hujauksessa ja sitä nautti taas niin täysin rinnoin siitä, että voi olla täysin omien ajatusten kanssa, eikä ole kiire minnekään.

lenkkeily

Mä asun nykyään sellaisessa paikassa, josta luontoon pääsee omalta takapihalta. Kaunis meri on kivenheiton päässä ja lähialue koostuu pääasiassa idyllisistä lähiöistä. Mulla on tapana miettiä, millaistakohan elämää tuon ja tuon talon sisällä asutaan. Millaisia ihmisiä siellä asuu? Ovatko he onnellisia?

Mä olen kotoisin Tampereelta tai tarkemmin ottaen Pirkkalasta, joka on kunta aivan Tampereen kyljessä. Välillä täällä ”isossa kaupungissa” asuminen alkaa ahdistaa. Onneksi pääsen aina helposti ”kotiin”, jos mieli tekee. Mun vanhemmat jaksaa aina muistuttaa mua, että sinä olet tyttö kotoisin maalta, et kaupungista!

Ja onhan se totta. Olenhan mä maalta kotoisin. Ala-aste käytiin pienessä kyläkoulussa, johon käveltiin tai pyöräiltiin. Välitunnit rakenneltiin metsässä majoja ja syötiin ketunleipiä. Talvisin jäätiin koulun jälkeen kavereiden kanssa pyörimään ja kikattelemaan lumihankeen, koska se oli kaikista hauskinta. Silloin ei ollut myöskään kännykät ottaneet valtaa ja siitä oon kyllä todella onnellinen, että sain elää lapsuuden ilman kännykkämaailmassa elämistä.

Mulla on tällä hetkellä elämässä palaset loksahdelleet oikein mukavasti paikoilleen, eikä musta tunnu, että multa puuttuisi jotain.

luonto

Silti en voi kieltää sitä, että näin 24-vuotiaana mietin, että mikä on juuri se mun elämän tarkoitus.

Monilla mun ikäisillä on jo lapsia ja se omakotitalo ja kultainennoutaja. Mulle itselleni nuo ajatukset tuntuvat todella kaukaisilta ja enkä edes tiedä, ovatko ne todellisuudessa sellaisia asioita, joita haluan elämältä. Pidän kyllä lapsista, mutta pidän niin monista muistakin asioista tässä elämässä, kuten läheisistä, ihan perus arjesta, vapaudesta ja matkustelusta.

aurinkolasit

Tuo vapaus onkin sellainen asia, jota olen pohtinut viime aikoina paljon. Mä teen töitä sen vuoksi, että voisin olla vapaa ja tehdä enemmän niitä asioita, joista nautin. Mä arvostan perus turvallisuutta, mutta materialisti en ole.

Mä arvostan enemmän maanläheisiä asioita, omaa terveyttä, hyvinvointia, luontoa, pysyvyyttä ja itsensä kehittämistä, oli se sitten jonkin uuden asian tai vaikkapa matkustelun avulla tehtävää oppimista. Mä en itseasiassa edes tiedä, mitä tekisin lottovoitolla, jos voittaisin sen. Ehkä sijoittaisin osan järkevästi, mutta sen tiedän, että ne rahalla saatavat asiat eivät tekisi mua onnelliseksi.

Mieluummin köyhä ja täynnä kokemuksia, kuin rikas ja onneton.

Mä olen tavannut viime aikoina paljon uusia ihmisiä ja olen saanut kuulla muutamaankin otteeseen olevani hyvin maanläheinen ja rauhaa huokuva ihminen. Ja sellainenhan mä olen aina ollut. Vähän sellainen haaveilija, mutta toisaalta taas niin spontaani, että voin ottaa äkkilähdön vaikka huomenna ja olla pelkästään innoissani siitä, että en tiedä, mitä kaikkea uutta jännittävää tulen kokemaan. Välillä on vaikea tasapainotella näiden kahden välillä.

Mä olen myös huomannut viime aikoina, että ei todellakaan kannata tehdä oletuksia ihmisen luonteesta ulkonäön perusteella. Super kaunis tai komea ihminen voi hyvin useinkin olla maailman hyväsydämisin ihminen. Moni saattaa saada mustakin pinnallisen kuvan mun sosiaalisen median perusteella ja ei tämän lajin harrastaminen varmasti auta asiaa yhtään. Toki lajin sisällä on paljon pinnallisuutta, mutta myös niitä kultaisia ihmisiä vaikka kuinka ja paljon.

Mä oon yrittänyt opetella ja opettelen joka päivä pysähtymään ja vain nauttimaan niistä ihan pienistäkin asioista.

luontomaisema

Mulla meni keväällä aivan liian lujaa. Se onkin ihan toinen tarina, mutta kärsin loppukeväästä pienestä työuupumuksesta. Voisin siitä kertoa lisää ihan erillisessä postauksessa, mutta se vaatii ihan oman postauksensa.

Mä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja onneksi tajusin ajoissa, että liika on liikaa ja kaikkeen ei tarvitse sanoa kyllä. Nyt kun mulla on ollut aikaa pohtia näitä asioita, niin tulee näitä syvällisiäkin asioita pohdittua useammin. Liian kiireisessä arjessa helposti unohtaa itsensä ja ne asiat, jotka on itselle oikeasti niitä tärkeimpiä ja joista saa ammennettua energiaa ja hyvinvointia. Teenkin siis itselleni jatkuvan lupauksen, että lupaan kuunnella itseäni ja huolehtia myös siitä levosta ja vapaa-ajasta. Uskon, että kun on sinut itsensä ja omien ajatusten kanssa, niin myös oikeat asiat ja ihmiset tulee luokse.

Löytyykö mun lukijoista muita yhtä ”pahoja” haaveilijoita tai elämän tarkoituksen pohtijoita? Tai tuntuuko, että olet keksinyt elämän tarkoituksen? Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia ajatuksia mun lukijoilla on tästä aiheesta 🙂

Ellos-tuotteet.