Millaista on kilpailijan normaali elämä?

Kisoista on nyt kaksi viikkoa. Tähän aikaan on mahtunut paljon ja olen nauttinut siitä niin sanotusta normaalista elämästä. Viime viikonloppuna oli blogigaala ja tämän viikonlopun olen pyhittänyt täysin rentoutumiselle.

Tultiin juuri äsken Cafe Carusellista, jossa olimme syömässä burgeria ja juotiin kahvit.

Ullanlinna

cafecarusel

Mä olen syönyt viikot puhtaasti ja jos viikonloppuna on tehnyt mieli herkkuja, niin olen niitä hyvällä omallatunnolla syönyt. Olen kuitenkin pyrkinyt syömään myös viikonloppuisin 3-4 tunnin välein makroista kiinni pitäen.

En käynyt kisoja seuraavalla viikolla vaa’alla ollenkaan. Painosta kun ei ole voinut sanoa vielä mitään, koska kisojen jälkeisellä viikolla treenasin ainoastaan kerran. Tuntui siltä, että kroppa tarvitsi lepoa ja annoin sille sitä. Treenit ovatkin luistaneet ihan uudella energialla tällä viikolla. Olen siis treenannut mun normaalin treenimäärän 5 kertaa tällä viikolla.

Näyttäisi siltä, että paino on nyt asettunut noin neljän kilon päähän kisapainosta. Sen enempää sillä ei ole tarvettakaan nousta. 13 kilon pudottaminen oli niin kovaa työtä vaatinut projekti, että sitä en halua enää uudelleen kokea. Rehellisesti sanottuna aloin olla jo hiukan turhautunut dieetin viimeisillä viikoilla, kun dieettiviikkoja tuli se 24 viikkoa yhteensä.

Nyt kun olen nauttinut myös elämästä nämä pari viikkoa, niin ymmärrän taas sen, miten eri ihminen sitä on kisadieetillä ja kehityskaudella. Sitä asiaa on turha lähteä kaunistelemaan ja niin kuin olen sanonut, niin haluan olla mun lukijoille rehellinen, Sanon ihan rehellisesti, että ero on kuin yö ja päivä. Huomaan sen itse ja kaikki mun läheiset ihmiset huomaavat sen myös. Mä olen normaalisti super energinen, iloinen, spontaani, äänekäs ja nauravainen ja yleensä olen porukassa se, joka heittää vitsiä ja koittaa keventää tunnelmaa. Viime viikot olen ollut taas se oma itseni.

pauliinapakarinen

Kun puhutaan mistä tahansa huippu-urheilusta, niin siellä huipulla homma viedään aina vähän yli. Haluankin painottaa sitä, että fitness kisadieetti on täysin eri asia, kuin se, että treenataan ilman kisatavoitetta. Kun kisadieetille lähtee, täytyy hyväksyä se, että joudut luopumaan joistakin asioista. Vaikka kisadieetti ei sinänsä estä esimerkiksi sosiaalisia menoja, niin mielenkiinto niihin on kuitenkin yleensä aika nollassa dieetin viimeisillä viikoilla. Viimeisillä viikoilla sitä on niin keskittynyt siihen tavoitteeseen, eli kilpailuun, että sitä sulkee automaattisesti monia asioita mielestä. Kisadieetti kannattaakin sijoittaa sellaiseen ajankohtaan elämässä, että pystyt antamaan sille oikeasti kaikkesi. Esimerkiksi töihin ja opiskeluun keskittyminen helposti herpaantuu, koska dieetti ja kilpailuun kuuluvat valmistelut vievät niin ison osan ajattelusta.

Näin kilpailijana on osattava arvottaa itselleen molemmat kaudet, kilpailukausi ja kehityskausi. Tällä hetkellä nautin hurjasti kovaa treenaamisesta ja olen niin fiiliksissä, kun olen päässyt kokeilemaan mun rajoja treeneissä ja olen päässyt nostamaan painoja uhkarohkeasti kuitenkin huomaten, että pystyn siihen. Mun mielestä tasapaino on tärkeää ja kyllä mä nautin myös koti-illoista, herkuttelusta, rakkaan kanssa olemisesta, ystävistä ja erilaisista tapahtumista, joita tähän syksyllekin näyttää tupsahtavan jatkuvasti. Aika menee hurjaa vauhtia ja aion nauttia joka hetkestä ennen keväällä alkavaa dieettiä, koska tiedän, että silloin tulen olemaan taas valmis keskittämään kaiken energian siihen.

bikinifitness

Välillä palaan kisakuviin, joita pystyy katsomaan nyt ulkopuolisin silmin. Täytyy sanoa, että useimmiten mun oma reaktio on ollut, että olenpas ollut tiukassa kunnossa. On ihan totta, että kisadieetillä sitä sokaistuu omalle kunnolleen ja sen vuoksi on hyvä, että mulla on matkassa valmentaja, joka huolehtii dieetin etenemisestä. Olen kiitollinen siitä, että olen terve ja pystyn kilpailemaan tässä lajissa ja saavuttamaan tuollaisen kunnon kilpailuihin. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Sitä havahtuu itsekin usein siihen, että mihin se ihmiskroppa oikein onkaan kykeneväinen mielen kanssa yhdessä. Kisakausi opetti taas hurjan määrän uusia asioita musta itsestäni ja jatkossa pään pystyy pitämään entistä kylmempänä. Tässä lajissa ei ole koskaan kokonaan valmis. Kilpaileminen on antanut aivan älyttömästi kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä myös muuhun elämään, josta olen todella kiitollinen ja jota hyödynnän ihan jokapäiväisessä elämässä. Mulla on luottavainen mieli tulevasta. Jos jotain on tästä elämästä oppinut, niin kaikelle on oma aikansa ja paikkansa.

pauliinafitworld

3 vastausta artikkeliin “Millaista on kilpailijan normaali elämä?”

  1. Mitkä sulla on tossa kuvassa käsissä, rannetuet vai sellaiset versagripit? Jos on jälkimmäiset, mitä olet tykännyt? Tai voisitko suositella hyviä vetoremmejä tai miksei salihanskojakin paljon treenaavalle?

  2. Eikös kisojen jälkeen ole tarkoitus nostaa paino takaisin siihen lukemaan mistä lähdettiin? Eli jos pudotit 13kg niin eikös sitten 13kg takaisin? 4kg kuulostaa tosi vähältä. Onko kisaajien ongelmana se ettei haluta nostaa painoa vaan pysyä ns kisakunnossa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta