Yksinäinen susi

Nyt on vihdoin pakko kertoa myös teille lukijoille, mitä mulla on mielen päällä. Olen tätä asiaa pohtinut jo pitkään ja kaikista eri näkökulmista. Päätös ei ole todellakaan ollut helppo ja sen vuoksi otsa onkin ollut rypyssä monen monta kertaa viimeisten viikkojen aikana. Voin vihdoin sanoa, että olen tehnyt päätöksen, jonka takana seison. Tulimme tänään siihen lopputulokseen, että en jatka enää Badass Fitnesin ja Timo Elorannan valmennuksessa.

Monia kuitenkin kiinnostaa syyt tähän päätökseen ja ihan ensimmäiseksi haluan sanoa sen, että arvostan suuresti sitä kaikkea apua, jota Timolta sain syksyn kisoihin valmistautumisessa. Timo on hyvä ihminen ja ammattitaitoinen valmentaja ja mulla oli koko ajan sellainen fiilis, että olen hyvissä käsissä. Valmennus oli jopa kisadieetille mennessä fiksusti suunniteltu ja pidin siitä, että asiat tehtiin järkevästi ja mun henkistä- kuin myös fyysistä puolta kuunnellen. Sen vuoksi tämä päätös ei ole ollut mulle todellakaan helppo.

Periaatteessa valmennuksen lopettamiseen ei ole siis mitään valmennukseen liittyvää syytä, vaan syyn löytää musta itsestäni. Mennyt dieetti oli mun pisin dieetti koskaan ja panostin siihen 110%. Mun ajatukset oli ihan täysiä dieetissä ja täytyy sanoa, että esimerkiksi työ ja koulu kärsivät, koska keskitin kaiken mun energian dieettiin. Oli hyvä, että mulla oli valmentajana järjen ääni, joka seurasi tilannetta ja osasi herättää tai jarruttaa silloin, kun se oli tarpeellista.

Dieetti oli niin intensiivinen, että omille ajatuksille ei paljon aikaa jäänyt, kun arki täyttyi dieettiin kuuluvista rutiineista. Niin se meneekin, jos haluaa pärjätä ja siinä on varmasti yksi syy siihen, miksi kisat loppujen lopuksi menivät niin hyvin.

Kisojen jälkeen on selkeästi vapautunut energiaa myös itsetutkiskeluun, jota olen tehnyt aina, enemmän tai vähemmän. Mä olen välillä maailman pahin haaveilija ja saankin välillä kuulla siitä mun lähipiiriltä. Mulla vaan nyt on yksinkertaisesti niin paljon ajatuksia, ideoita ja pohdittavaa, että välillä täytyy ihan tietoisesti tehdä sille loppu. Salitreeni on ollut mulle aina sellainen pakopaikka, jossa pääsen näitä ajatuksia pakoon. Se on se mun henkireikä ja tiedän, että en tule siitä koskaan elämässäni luopumaan.

Mä koen, että tämän vuoden kisat ja dieetti olivat jollain tapaa vasta alkusoittoa jollekin pidemmälle matkalle, johon olen nyt lähtenyt. Dieetti opetti mulle paljon ja joskus niinä maailman yksinäisimpinä hetkinä sai kaivaa sen taistelijan esiin, jotta pystyi jatkamaan eteenpäin.

Mä löysin tällä dieetillä itsestäni jotain sellaista, jota en tiennyt mussa olevankaan. Se on jotain sellaista, joka tulee esiin, kun keho viedään äärirajoille ja ollaan epämukavuusalueella tarpeeksi kauan. Silloin tapahtuu väistämättä muutoksia omassa ajattelussa.

Mä sain tällä dieetillä jo pienen maistiaisen siitä, mihin ihminen on kykeneväinen, kun todella jotain haluaa ja on valmis keskittämään kaiken energiansa siihen. Mä tiedän sydämessäni, että mun täytyy jatkaa tätä matkaa yksin. Mä tiedän, että nyt on mun aika kasvaa ihmisenä ja myös urheilijana. Mä haluan ottaa enemmän vastuuta ja haastaa itseni. Haluan nähdä, mihin voin pystyä, kun johdan itse itseäni.

Mä tiedän, että helppoa se ei todellakaan tule olemaan, mutta haluan ottaa sen haasteen vastaan. Mä pystyn johtamaan itseäni myös yrittäjänä, niin miksen pystyisi siihen myös tässä asiassa? Mä tiedostan, että aina ei voi onnistua ja mutkia voi hyvin tulla matkaan, mutta mä olen valmis ottamaan sen riskin, jotta pystyn kasvamaan ihmisenä siihen täyteen pituuteen, missä tiedän, että en todellakaan vielä ole monella osa-alueella. Virheistä opitaan ja onneksi niin. Toki mulla on paljon auttavia käsiä ympärillä ja täytyy osata pyytää apua silloin, kun oikeasti sitä tarvitsee, mutta matka itseeni mun täytyy tehdä yksin.

Loppujen lopuksi kukaan muu ei pysty motivoimaan sinua paremmin, kuin sinä itse. Meillä kaikilla on mahdollisuus tulla joka päivä paremmaksi ja muutoksen avaimet on sinulla itselläsi. Mä en olisi jaksanut tehdä töitä päivästä toiseen näiden vuosien aikana, jos en itse haluaisi sitä.

treenihousut
Tänään oli hyvä selkätreeni! Housut: House of Brandon

Tästä tulikin syvällisin postaus pitkään aikaan. Tulipa hyvä olo, kun sai kirjoitettua ajatukset ”paperille” 🙂

 

 

pauliinafitworld

4 vastausta artikkeliin “Yksinäinen susi”

  1. Vau.

    Oon blogin perusteella pitänyt sua aina rohkeana ja määrätietoisena persoonana ja oon tykännyt sun teksteissä rehellisyydestä ja siitä, että pystyt puhumaan asioista kiinnostavasti ilman turhaa kaunistelua. Tänä syksynä aloin seurata sua myös Snapchatin puolella. Ja vitsit olet paljastunut kaiken lisäksi hirmu lämpimän oloiseksi ja ajattelevaiseksi tyypiksi!

    Painin omassa elämässä tällä hetkellä kans
    itsenäistymispaineiden kanssa ja sain tästä postauksesta tosi paljon ajattelemisen aihetta. Oot huippu, kaikkea hyvää sulle ja tsemppiä uusiin haasteisiin! Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä kaikkea mahtavaa tuut vielä saavuttamaan! 🙂

    • Oi että, kiitos tästä ihanasta kommentista. Ihana kuulla, että jäät seuraamaan. Ihanaa talvea sulle! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta