Onko mulla syömishäiriö?

Olen taas viime aikoina törmännyt muutamiin kommentteihin ja kirjoituksiin, joissa fitnesslajeissa -tai fitness ruokavalion mukaan syöviä kilpailevia pidetään syömishäiriöistä kärsivinä. 

Mä olen sellainen ihminen, että keskityn siihen mun omaan juttuun ja en ole jaksanut pitkään aikaan tarttua tähän aiheeseen, mutta nyt haluan ottaa tähän asiaan kantaa pitkästä aikaa. 

Siitä lähtien, kun aloitin syömään suunnitellun ruokavalion mukaisesti, eli vuonna 2012, mulle oli selvää, että mä haluan tehdä asioita terveys edellä.  

Tätä ennen olin kyllä treenannut vuosia, mutta mulla ei ollut mitään käsitystä ravintoasioista. Jos pääsisin nyt tuohon aikaan takaisin, sanoisin todennäköisesti itselleni, että odota muutama vuosi, ennen kuin alat kisaamaan. Ehdin noudattaa ruokavaliota muutaman kuukauden, jonka jälkeen aloitin elämäni ensimmäisen dieetin. 

Olin ennen ravintoasioiden kuntoon laittamista, kuin kuka tahansa niin sanotusti ”normaali ihminen”. Perus ruokavalioon kuului muun muassa jogurttia, leipää, eineksiä, salaatteja ja viikonloppuja juhlittiin alkoholin voimin.

syömishäiriö

Voin henkisesti ja fyysisesti huonosti. Fyysinen jaksaminen oli aika heikkoa. Vartalo ja kasvot olivat pöhöttyneet ja painoa oli muutama kilo liikaa rasvan muodossa, vaikka muuten olin hoikka. Ihmettelin, kun ulkonäössä ei tapahdu muutoksia, vaikka olen treenannut salilla 3-5 kertaa viikossa 15 vuotiaasta lähtien. 

Se, minkä takia sanon, että olisin voinut odottaa lavalle astumista muutaman vuoden, johtuu siitä, että lihasmassa oli ensimmäisen dieetin jälkeen lähes olematon. Positiivista tuossa ajassa oli, että opin syömään oikein, puhumattakaan dieetin jälkeisestä ajasta.

Huomasin muutoksia olossa jo muutaman viikon kuluttua, kun aloin noudattaa uutta ruokavaliota. Jätin myös alkoholin melkeinpä kokonaan pois. Kuin itsestään ylimääräinen pöhö lähti pois ja paino tippui muutaman kilon.

Aloin pikkuhiljaa voida paremmin. Ihan kun maailma olisi kirkastunut mulle. Näinkin hyvältä musta voi tuntua! 

Nyt kun puhun näistä asioista, suljen ulkopuolelle kisadieetit. Silloin kalorit ovat miinuksella, mutta toisaalta voisin väittää, että jopa kilpailuun valmistautuessa ruokavalio on terveellisempi, kuin lisäaineilla ja sokerilla höystetty ruoka, jota ihmiset syövät. 

Kieroutunut ajattelutapa on jostain syystä täällä Suomessa todella syvällä. Olen kuullut luotettavista lähteistä, että jos menet sanallakaan mainitsemaan esimerkiksi äitiysneuvolassa, että noudatat säännöllistä fitness(harrastaja)ruokavaliota, niin saat kunnon arvostelevan ryöpyn osaksesi.

Jopa terveydenhuollon tasolla ei tunnu olevan mitään käsitystä ruokien ravintoarvoista ja kuinka ne meidän vartaloon ja sen toimintaan vaikuttavat. Se, että siellä neuvolassa kehotetaan syömään sitä suklaata, jos sitä tekee mieli, ei edesauta näiden asioiden muuttumista parempaan suuntaan. 

Jos mietitään vaikka omaa ruokavaliotani tällä hetkellä, on se toki mietitty optimoimaan lihasmassan kasvua, eli esimerkiksi proteiinin määrä on korkeampi, kuin tyypillä, joka harrastaa jotain toista lajia tai ei pahemmin liiku.  Siitä huolimatta hyvien rasvojen ja hiilihydraattien määrä on mietitty niin, että ne vastaavat mun kulutusta ja ollen jopa vähän sen yli. 

Hiilihydraatit ja hyvät rasvat ovat super tärkeitä meille kaikille! Pelkästään aivojen laadukas toiminta tarvitsee osakseen hyvistä lähteistä tullutta hiilihydraattia ja rasvaa.

Esimerkkejä ei-niin-aivoruoista ja aivojen toimintaa boostaavista ruoista
Esimerkkejä ei-niin-aivoruoista ja aivojen toimintaa boostaavista ruoista

Voiko joku ihan tosissaan väittää, että se energiajuomaa ja välipalapatukoita popsiva tyyppi on vähemmän syömishäiriöinen, kuin minä?! Mä voisin jopa sanoa, että asia on ihan toisinpäin!

Tuntuu, että suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä siitä, miltä voi oikeasti tuntua optimaalisesti toimiva keho, pää ja mieli yhdessä.

Suurin osa on sellaisessa sokeri- ja lisäainekoukussa joka ikinen päivä, että eivät sitä edes itse tajua. Jos mietitään asiaa ihan ruohonjuuritasolla, niin jo ruokateollisuus tukee tätä koukuttumista lisäämällä melkein jokaiseen ruokaan sokeria. Ruoka on kulutushyödyke, jota me ostamme joka tapauksessa! 

syömishäiriö

Mun ruoat tulee tietystä rungosta vuoden ympäri. Aika hyvin on oppinut päättelemään, miltä näyttää vaikka 100g kanaa tai 50g riisiä. Säännöllinen ruokavalio pitää verensokerin tasaisena. Mulle tulee hyvin harvoin himo vetää jäätävän kokoinen ateria illalla töiden jälkeen, koska syön hyviä ravintoaineita koko päivän ympäri.

Olo on kevyt, mahavaivoja on hyvin harvoin (sokeri on yksi niiden pahin aiheuttaja), Tunnen itseni hyvinvoivaksi. Hyvin harvoin mikään paikka kremppaa ja mieli tuntuu iloiselta. Jaksan aina ajatella positiivisesti ja mä voin sanoa, että se on sen ansiota, että mulla on tämä monen mielestä -syömishäiriö 🙂 

Niin moni vaiva parantuisi sillä, että ihmiset oppisivat syömään itselleen optimaalisesti. Kansansairaus diabetes paranee yleensä laittamalla ruokavalio kuntoon! Silti niitä omat purkkinsa ja ruokansa töihin katsovia katsotaan edelleen nenän vartta pitkin. Mä voin sanoa edes sitä ruokaa näkemättä, että suurin osa lounasruokaloista on ihan hirveetä kuraa. Sen rasvan käryn voi haistaa melkein kilometrin päähän. Sitten ihmetellään kun illalla kotona väsyttää eikä jaksa lähteä harrastamaan mitään. 

Mun silmin meillä on olemassa iso oravanpyörä, jonka monet osat eivät todellakaan toimi meidän ihmisten hyväksi. Ehkä jonain päivänä ravintotietoutta saadaan vaikka peruskoulun opetukseen. Näillä diabetesta sairastavien luvuilla se ois pitänyt jo tehdä! 

Kannattaa ensin tarkastaa faktat, ennen kuin ottaa sen syömishäiriö- kortin esiin. Maailma saattaa hyvin paljon avartua 🙂 

 

 

 

pauliinafitworld

40 vastausta artikkeliin “Onko mulla syömishäiriö?”

  1. Olipa todella typerä postaus. Näkee ettet sinäkään kyllä kauheasti tiedä mitä oikeasti on syömishäiriö, varsinkin tuon suurennetun ja tummennetun sitaatin perusteella. Asioihin voi ottaa kantaa mutta tuollainen diagnosointi ja arvostelu on kyllä ala-arvoista, varsinkaan kun sitä et hyväksy muilta.

    T. 6 vuotta vakavaa syömishäiriötä sairastanut

    • Jutun pointti oli ehkä se, että fitnesskisaaja ei automaattisesti tarkoita samaa kuin syömishäiriöinen. Yleinen mielipide on se, että kaikki kisaajat ovat syömishäiriöisiä ja heidän ajatusmaailmansa on täysin vinksahtanut. Mun mielestä Pauliinan esimerkki toi aika hyvin esille terveellisen ruokavalion merkityksen vs normitallaajan ruokavalio.

    • Et kyllä voi käyttää syömishäiriötä verukkeena ettet ymmärtäny jutun pointtia. Ei pidä kattoa kaikkia asioita sen syömishäiriöisen linssin läpi. Mä kyllä tajusin, mitä Pauliina tuo tässä esille.

      Terveisin,
      Itekki syömishäiriön omaava

  2. Mun mielestä hyvä kirjoitus!
    Pointtina se, että on tekopyhää väittää ravinteikkaasti ja riittävästi, mutta harkitusti syövää ihmistä syömishäiriöiseksi. (Toki järjetön kontrollointi ja sivutuotteena sosiaalisen elämän karsiminen on sairasta, mutta siitä ei nyt kirjoituksessa ollut puhe)
    Samalla viitata kintaalla keski-ikäistä naishenkilöä, joka aamupuuron (ei höysteitä) jälkeen työpaikallaan järsii pelkkiä kylmiä kasviksia lounaaksi, kahvitauolla käy keksikaapilla hakemassa pari keksiä pahimpaan nälkään, kotona syö lihakeittoa leivällä ja maitolasilla höystettynä ja iltapalaksi menee pussillinen suolapähkinöitä ja saattaa siinä samalla tuhoutua karkkipussikin.
    Että kumpi on syömishäiriöisempää?!
    Mun mielestä jälkimmäinen.

    • Tän täydellisemmin ei olis voinut mun ajatuksia kuvata. Ja monen mielestä kuvailemasi elämäntyyli on terveellistä, jota se ei todellakaan ole

  3. Heippa, vähän ehkä off topic, mutta voisitko suositella hyvien rasvojen lähteitä? Mitä tykkäät itse syödä saadaksesi tarpeeksi rasvaa? 🙂

    • Oon tästä ehkä joskus kirjoittanutkin, mutta ite tykkään ottaa ne esimerkiksi oliiviöljystä, avokadosta, pähkinöistä, kookosöljystä (jakaa mielipiteitä, onko hyvän rasvan lähde, mutta itse syön pienissä määrin), sitten ihan proteiinilähteistä lohi, tässä ainakin muutama 🙂

  4. Mua on just muutaman päivän nämä ruokavalioasiat mietityttäny. Oon ite jostain syystä lipsunu siihen, että ruoka mitä syön, ei ole kovin hyvää – siis ravintoarvoiltaan ja muutenkaan terveellisyydeltään. Liikuntakin on jäänyt vähälle stressin ja sen myötä tulleen väsymyksen takia. Mikä ihana oravanpyörä, kun tiedän, että liikunta piristäisi!

    Nyt kuitenkin viikko-pari sitten päätin, että perkele se suklaan syönti PÄIVITTÄIN (kyllä) saa riittää ja viljojen syönti minimiin, sillä olen huomannut, että viljat turvottavat kamalasti. On jännä huomata, kun nyt on pyrkinyt syömään ”parempaa” ruokaa, että useammin on pieni näläntunne. Varmaan se suklaan yms napostelu piti yllä sitä yltäkylläisyyden tunnetta. Mahasta hävisi pahin turvotus jo muutamassa päivässä sokerin syönnin lopettamisen jälkeen.

    Ainut ongelma on kouluruokailu. Opiskelen amk:ssa ja minulla on myös kaiken lisäksi (ykköstyypin, eli ei elintavoista johtuva) diabetes. Tarvitsisin siis myös hiilihydraatteja ruokavaliossani suhteellisen paljon, että verensokerit pysyvät kondiksessa. Koulussa on tarjolla aina useampi vaihtoehto, mutta on hirveää kikkailua kun pitää yrittää löytää mahdollisesti gluteenitonta ja tarpeeksi täyttävää ruokaa… Tuntuu myös, että koulun tarjoama ruoka turvottaa kamalasti, oli se mitä tahansa.

    Liikuntaa olen myös nyt muutaman päivän aikana lisännyt, kun pahin stressi on helpottanut. On kyllä selkeästi huomannut olossa jo näin lyhyessä ajassa sen muutoksen, mitä ruokailutottumusten muutos ja liikunnan lisääminen saa aikaan. Se on vain parempaan suuntaan. Pahin vastustaja mulla on juuri sokeri, olen siihen aivan uskomattomassa koukussa! Mutta pikkuhiljaa sekin nujerretaan…

    Mitä ruoka-ainevinkkejä sulla olisi, mitkä pitää parhaiten nälkää ja mitkä muutenkin olisi semmoisia ”todella terveellisiä” vaihtoehtoja? Mitä kannattaisi tehdä sokerinhimon yllättäessä/jyllätessä?

  5. Kaikki mitä kirjoitat tässäkin postaukesta omista tavoistasi, tottumuksista, säännöistä, grammoista, makoista, energioista, liikunnoisa, kauheksut sitä, että ihmiselle nyt vain sattuu olemaan terveellit syödä suklaata, jogurttia, leipää, eineksiä, salaatteja jne.. kaikki tuo kertoo, että ole hyvin hyvin hyvin monen fitness-elämäntapailujaksi itseään kutsuvan mukaa kyllä vain: syömishäiriö -sairauden keinoin toimiva. Olet onnekas, jos sinulla ei ole psyykkisiä oireita eikä syitä, että sairastaisit tuon sairauden mitään muotoa. Elät valitettavasti tuossa illuusiossa, jossa niin moni fitness ihminen elää. Olet varmasti ihana tyttö, mutta aika lailla vain hieman typerä ja tiedoton. Hienosti on oma elämä ”hanskassa” ja valjastettu kaikki tuon fitness-nimikkeen taakse piiloon. Kaikkea hyvää sulle kuitenkin, olethan sinäkin kuitenkin vain ”ihan tavallinen ihminen” 😉

    • Pienissä määrin voi herkutella, mutta jos ruokavalio koostuu täysin noista sun mainitsemista ruoista, niin se ei kyllä todellakaan ole terveellistä 😀
      Tohon loppuun en kommentoi mitään, menee jo niin ala-arvoiseksi 😀

  6. Tulipa tästä kummallinen olo. Tekstistäsi paistoi hieman ylinielinen vivahde. Varmaankin tahattomasti.

    Huomaa että selkeästi joku on pahoittanut mielesi ja tämä on väkevä reaktiosi. Kommentoit itse myös aika kärkkäästi niitä jotka eivät syö yhtä hyvin ja paremmin kuin sinä. Oletko miettinyt että ehkä he syövät epäterveellisemmin kuin sinä, mutta voisivat olla silti onnellisia. Ikään kuin koitat nostaa itseäsi jalustalle ja tuo diabetes kortti oli nyt hieman kehno tässä.

    Varsinki viimeinen kappaleesi kertoi paljon. Ehkä ei kannattaisi ihan noin tunnehlyryissä kirjoittaa.

    • Kirjotin tän kyllä ihan hyvällä mielellä. Mun tarkoitus on vähän herättää ihmisiä, että halutessaan voi myös voida fyysisesti paremmin. Tottakai ihminen on kokonaisuus ja henkistä puolta ei voi unohtaa 🙂

  7. Nyt meni kyllä tämä teksti ohi älyn. Syömishäiriö, eli jonkin asteinen ruuan pakkomielteinen kontrollointi, kuten ortoreksia on ihan niin kuin kirjoitat. Tai siis ihan sama tuleeko siitä hyvä vai paha olo, mutta silloin kun ruokaa syödään vaa an kautta täydellisen optimaalisesti lipsumatta, on kilpailijan elämäntyyli verrattavissa ortoreksiaan. Kuitenkin henkinen puoli saattaa erottaa kilpailijan ja muuten vaan sairaan. Mutta tässä postauksessahan vaan parjasit jotain sokeria? Ihan niinkuin ortoreksinen henkilö jolle terveys on a ja o. Tai siis et oikeastaan käsitellyt sitä syömishäiriö asiaa. Tämä postaus sai sinut kyllä juurikin sinut minun mieleeni siihen syömishäiriöisen kategoriaan.

    • Terveys on mulle ykkös sijalla ja sen vuoksi teen näitä päivittäisiä valintoja. Et ehkä osais arvatakaan, että myös herkuttelen hyvällä omallatunnolla. Kun kokonaisuus on kunnossa, niin niin voi hyvin tehdä 🙂

  8. Hmmm.
    Mielenkiintoisia ajatuksia tullut esille tekstin lukeneilta.

    Ruokavalio on jokaisen oma valinta ja ymmärsin tekstin enemmänkin reflektoituna näkökulmana terveellisen ruokavalion teilaajille, ei vastaiskuna tai teilaamisena normaalille syömiselle tai ruokavalioille. Ehkä teksti osuu sellaisten nilkkaan, ketkä lukiessaan huomaavat kategorisoituvansa juuri tähän toisen tyyppiseen ruokavalion noudattajaryhmään. Tällöin on hyvä myös pohtia, mikä aiheutti oman tunnereaktion tekstiä kohtaan. Huomaatko noudattavasi vapaampaa ruokavaliota ja koet siitä huonoa omatuntoa? Koetko, että sokerinsyöntiäsi arvostellaan? Mitä enemmän oma suhtautumisesi juuri sinun omaan ruokavalioosi on tasapainossa, sitä vähemmän teksti todennäköisesti herättää vahvoja kielteisiä tunteita tekstin kirjoittajaa kohtaan.

    Peace.

    • Aivan samoja ajatuksia mulla kun katson tulleita kommentteja.

  9. Itse ainakin käsitin, että viittaat tekstilläsi johonkin lehtijuttuun tms, eikä tarkoitus ole vähätellä ketään. Tottahan se on, että 2 tyypin diabetes on lähinnä liikalihavuudesta johtuvaa ja siihen pystyy itse vaikuttamaan omilla valinnoillaan. Tosiaan on typerää väittää, että ns. fitness elämää elävät olisivat jotenkin syömishäiriöisiä (toki varmasti joillekkin muodostuukin pakkomielteeksi), mutta muutenhan se on vain puhtaan ruoan syömistä ja vielä aika paljonkin 🙂

  10. Hyvä kirjoitus, ja niin asiaa . Asia kun on vaan noin . Ja mullakin tuli heti mieleen noista kommenteista että ” se koira älähtää, mihin kalikka kolahtaa… ” .
    Ei fitnessharrastajasta saa mitenkään syömishäiriöistä. Ainakaan ruuan ja sen määrän perusteella 🙂 .

    • Kiitos. Ja just näin, mehän vasta syödäänkin 😀

  11. Hahah no jos Pauliinalla on ortoreksia; riittävä itsekuri ja tarpeeksi tietotaitoa ravinnon yms suhteen, halu pitää itsensä terveenä ja tehdä asiaa josta pitää, niin joo mäkin haluaisin ”sairastua” tähän sairauteen. 😀 hyvä postaus Pauliina! Mä ihailen sun suhtautumista ja panostusta tähän. 🙂

    • Siiiis syömishäiriöthän on mielenhäiriöitä, eikä pelkkä terveellisesti syöminen tee kenestäkään syömishäiriöistä. Eikä myöskään syömishäiriöstä, kuten anoreksiasta kärsivä ihminen parane tuomalla eteen terveellistä ruokaa riittävästi, vaan se pääkoppa on se, mikä pitäisi saada ennenkaikkea kuntoon. Tän tekstin luettuani mulle tuli sellanen fiilis, että puhut ns. huonosti syömisestä (jos sellaista edes on) syömishäiriön sijaan. Se, miten itse suhtautuu omaan syömiseen ja omakuvaan määrittelee mun mielestä sen, oletko psyykkeeltäsi sairas eli tässä tapauksessa syömishäiriöinen vai et. Ja koska toisen mieleen on vaikea ulkopuolisen tunkeutua, on musta hyvin hassua leimata kaikki fysiikkalajien edustajat syömishäiriöisiksi.

      Eli vaikka toisaalta fysiikkalajien vaatimat ruuanpunnitukset ja kehonkuvan tarkkailut kuulostaa hyvin paljon syömishäiriöisen käyttäytymiseltä, niin se, miten näkee itsensä (eli ei perusta ihmisarvoaan em. ominaisuuksiin) ja aiheuttaako tälläinen ”elämäntapa” miten paljon päänvaivaa ratkaisee loppupelissä ”elämäntapansa” terveellisyyden.

  12. Kukin syököön mitä haluaa, mutta minäkin valitsen syödä terveellisesti koska siitä tulee MINULLE hyvä olo. En piittaa muiden syömisistä, se on jokaisen oma valinta, mutta en myöskään hyväksy sitä että terveellisesti syöviä vastaan hyökätään koska on muka heti liian tiukkapipoinen ja ortoreksinen jos ei halua vetää roskaa. Minä voin hyvin näin, jos toiselle toimii ne einekset ja karkit ja silti on onnellinen ja energinen, niin antaa mennä. Hyvä kirjoitus. Itselleni ei sopisi fitness-tyylin ruuan punnitseminen jne, mutta uskon että todellakin syöt terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin keskiverto tallaaja.

    • Sun kommentti vois olla mun suusta. Ei muakaan kiinnosta, mitä muut syö mutta liian usein saa kuulla että just meitä terveellisesti syöviä kohtaa hyökätään. Mä kuitenkin ajan hyvää takaa tälläkin tekstillä ja haluaisin saada ihmisiä oivaltamaan näitä asioita

  13. on kyllä todella radikaalia sanoa jonkun olevan syömishäiriöinen kun syö puhtaasti ja itselleen sopivalla tavalla.syömish ovat oikeasti vakavian hebkeäuhkaavia psyykkisiä sairauksia joiden taustalla on paljon muuta kuin kropan muokkaus syömättömyys ja ehdottomuus.ei ole kyse siitä mitä syö vaan miten suhtautuu ruokaan ja sallivuuteen.samaa mieltäettä ei sokerilimulla ja sipseillävoii voida hyvin vaikka ne kuinka maistuisi hyvältä

    • Munkin mielestä. Mä voin kuitenkin herkutella hyvällä omallatunnolla ja teen sitä ihan viikoittain. Suurimman osan ajasta haluan kuitenkin syödä mahdollisimman ravintorikasta ruokaa ja maksimoida sen hyvän olon. Ehkä tässä on just sitä, että sitä hyvän olon tunnetta ei tajua, ennen kuin sen itse kokee

  14. Niin kuin moni muukin kommentoija on jo maininnut, niin myös minusta sinulta Pauliina lähti tavoittelemasi aihe väärään suuntaan tai sitten et vain oikeasti ole käsittänyt sanaa ’syömishäiriö’. Sä lähinnä lähdit vertailemaan terveellistä ja epäterveellistä elämäntapaa.

    Syömishäiriö on nimensäkin mukaan häiriö, jossa henkilö elää kuin pimennossa ja omaa käytöstä ja valintoja on vaikea kontrolloida. Syömishäiriöitä on erilaisia, mutta niillä on samanlaisia ominaispiirteitä.

    On väärin sanoa, että kaikki fitnesskisaajat olisivat syömishäiriöisiä, mutta ei voida myöskään kieltää, etteikö kyseinen häiriö olisi hyvin yleinen heidän keskuudessa TAI etteikö heillä olisi joitakin sh:n tunnusomaisia piirteitä. Mutta se sun pitää tajuta, että syömishäiriö on mielenhäiriö. Ne ihmiset, jotka syövät terveellisesti tai epäterveellisesti, eivät automaattisesti ole syömishäiriöisiä.

    Kannattaa miettiä mitä tarkoittaa terveellinen ja onko olemassa yhtä ainoaa tervettä tapaa elää. Pitää huomioida SEKÄ psyykkinen, fyysinen ETTÄ sosiaalinen terveys.

    Suosittelen lukemaan Patrik Borgin kirjoituksen ’Liian hyvä syöminen’ hänen blogistaan Pöperöproffa☺

  15. Jos pystyy halutessaan elämään muutaman viikon punnitsematta ruokiaan ja laskematta kaloreita ja makroja pelkäämättä lihomista ja lihasten totaalista menetystä voi olla huoletta 🙂 ei tarvitse vetää siideriä suklaata ja sipsiä sohvalla röhnöttäen, mutta joustavuus itselle asetetuissa rajoissa on tervettä.

    Aika kiivaasti reagoit kyllä tällaisiin fitnestä ehdottomana onnellisuuden ja terveyden lähteenä kyseenalaistaviin näkemyksiin. Toivottavasti se ei johdu siitä, että olet rakentanut oman identiteettisi ja itsearvostuksesi niin vahvasti fitneksen pohjalle että pelkäät fitneksen menevän pois muodista. Koska trendejä tulee ja menee, julkisuutta ja ihailua suunnataan aina sen ajan ihanteita edustaviin ihmisiin, mutta se on niin ohikiitävää. Sinä olet kaunis nainen ja lahjakas kirjoittaja, kelpaat juuri sellaisena kuin olet ja olet arvokas ihminen ilman täydellistä vartaloakin. Tunnut vaativan itseltäsi tosi tosi paljon. Toivottavasti osaat myös olla itsellesi armollinen ja lempeä, olet ansainnut sen 🙂

  16. Mun mielestä aika monella kommentoijalla on mennyt tässä pointti ihan ohi, eihän tässä puhuta siitä mitä on syömishäiriö, vaan siitä että mitä se nimenomaan ei ole. Se siis ei ole automaattisesti syömishäiriöistä käyttäytymistä jos harrastaa fitnesstä, got it?

    Ja onhan se nyt vaan ihan kiistaton totuus että tasapainoisesta, säännöllisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta seuraa hyvä olo kun katsoo siis kokonaisuutta. Tottakai joskus herkuttelu on ihanaa ja tekee enemmän hyvää (mielelle) kuin haittaa (kropalle). Pitkällä aikavälillä ravinneköyhästä ruokavaliosta taas seuraa saamaton ja väsynyt olo, mut hienoo jos jollain on energinen ja iloinen fiilis päivästä toiseen vaikka söis niitä suolapähkinöitä pussillisen illassa. En vaan ole koskaan tavannut tällaista henkilöä.

  17. Mun mielestä syömishäiriön voi kukin todeta omalla kohdallaan, jos syöminen aiheuttaa jotain seuraavista:
    – Sen ajattelu, mitä pitäisi syödä, vie ylimääräistä energiaa
    – Pyritään välttelemään ruokaa x ja y¨
    – Eliminoidaan joku tietty ruoka-asia tai kielletään se kokonaan ”pahana”
    – Syödään selkeästi liian vähän, mielessä jokin kalorimäärä -> ei ole olemassakaan kahta samanlaista päivää energiankulutuksen suhteen
    – Ajatellaan, että vähän syömällä laihtuu, sen sijaan että panostettaisiin laatuun
    – Ajatellaan että elämänlaatu paranee ja ongelmat katoavat SITTEN kun on laihtunut

    Harva ymmärtää vielä tänäkään päivänä miten kokonaisvaltainen asia laihtminen onkaan. Se ei tule koskaan olemaan pysyvää jos lenkkipolulla pyöritään pelkkä kulutettu kalorimäärä mielessä tai paljonko laihtuu lenkin seurauksena. Henkiseen hyvinvointiin, omien issukoiden ja traumojen ratkaisuun kannattaa satsata vähintään yhtä paljon kuin ruokavalion ja liikkumisen pohtimiseen, jollei enemmänkin. Ylimääräinen painon on seurausta henkisestä painolastista.

    • Tässä oli paljon hyviä pointteja. Varsinkin loppu oli ihan täyttä asiaa. Laihtuminen ei ole pysyvää, jos kaikki osa-alueet eivät ole kunnossa

  18. 13 vuotta bulimiaa sairastaneena koin tämän tekstin todella typeränä ja loukkaavana. Älä kirjoita asioista, joista et selvästikään tiedä yhtään mitään. Joku energiajuoman juominen tai edes ”sokerikoukussa oleminen” ei todellakaan tee kenestäkään syömishäiriöistä. Kuten itsekin kirjoitit, niin kannattaa ensin tarkistaa faktat.

  19. Mun on pakko kommentoida sen verran, että diabetes ei KOSKAAN puhkea pelkästään elintapojen takia. Ärsyttää kun 2-tyypin diabetesta sairastavat ovat aina muka itse kaiken itselleen aiheuttaneet ja heitä lähinnä syyllistetään ja säälitään, kun ovat niin ymmärtämättömiä tyhmiä. Taustalla on aina (kyllä, myös 2-tyypin diabeteksessa) myös geneettiset tekijät. Haiman insuliinin eritys ei lakkaa siksi, että olisit läski 😀 Ylipaino voi kyllä voimistaa oireita, eli jos joku voi tietämättään sairastaa esim. ”lievää diabetesta” (verensokeriarvot eivät ole normaalit, muttei heittele niin, että siitä olisi arkielämässä suurta haittaa), mutta sitten liikalihavuus voi pahentaa tilaa niin, että tarvitaan lääkehoitoa. Ihan vain selvennykseksi 🙂

    • Pieni selvennys, 2-tyypin diabeteksessa haima kyllä tuottaa insuliinia mutta se ei pääse vaikuttamaan niin hyvin kuin tarvitsisi tai miltei ollenkaan. Ja kyllähän se on myös geneettistä, mutta kyllä jo ihan koulun penkillä iskostui päähän ainakin minulle se että kun et tupakoi, pidät painon kurissa oikeanlaisella ravinnolla, liikunnalla ja hyvinvoinnilla, voit pitkälle jo näin säästyä siltä. Ja mitä työssä taas olen nähnyt tämän sairaustyypin asiakkaita, on kaikki jollaintapaa ylipainoisia tai oikeasti ruokailut retuperällä, hoidettiinpa näitä nyt sitten ruokavaliolla tai lääkityksellä.

      Ihan mahtava kirjoitus muuten ylipäänsä pauliina. Minä niin toivon samaa että tulevaisuudessa olisi enemmän sääntö kuin poikkeus nämä terveelliset elämäntavat ja ruokatottumukset, eikä jokaista joka välttää lisättyä sokeria ja eineksiä, katsottaisi niin nenän vartta myöten kuin tällä hetkellä!

  20. Haluaisin haastaa kirjoittajan miettimään sitä, että mitä syömishäiriö tarkoittaa..

    Kuten monet edellä totesivat niin, mun mielestä tää postaus nyt käsittelee terveellisen vs. epäterveellistä ruokavalion eroa, niillä ei ole tekemistä syömishäiriön kanssa.

    Helpoin keino miettiä omaa suhtautumista ruokailuun on se, että jos syystä tai toisesta just nyt just tällä sekunnilla sun tapa syödä ”vietäisiin pois” eli et pystyisi noudattamaan sulle tyypillistä tapaa suhtautua ruokaan ja toteuttaa syömistä niin kuinka paljon ahdistusta se aiheuttaa.. Jos siitä ahdistuu niin silloin ollaan jo häiriön puolella. Jos ruoka ja ruokailut määrittelee ajatuksia ja aikatauluttaa elämää, on se häiriön puolella.

    Tietysti voidaan perustella sitä urheilulla, mut jokainen oikea urheilija on miettinyt myös plan b:n elämälleen? koska tosiasia on se, että urheilijan elämää ei voi viettää loputtomiin. Tää maa ei päällään kanna sellasta urheilulajia jossa voi ammattilaisena olla koko työikänsä. Eli silloin ruokailujakaan ei voi sillä verukkeella ylläpitää tietynlaisena koko elämää.

    Kaikenlaisia amatöörilajejahan saa harrastaa ja sillä verukkeella ”elää vaan terveellisesti” mut ehkä voi olla hyödyllistä miettiä et mikä se motivaattori siinä asiassa oikeesti on. Sisäinen intohimo urheilua kohtaan vai oman ahdistuksen kanavoiminen vaan johonkin enemmän siedettävään muotoon.

    Onks se oikeesti ”vaan terveellistä elämäntapaa” miettiä ruokaa, sitä kuinka paljon on optimaalista syödä, mitäkin millonkin, ihan herkutellakin, kuhan se vaan pysyy tiettyjen raamien sisällä. Vai onks se vaan sääntöjen luomista ja jos niiden sääntöjen sisällä ei pysy niin sit ahdistuu?

  21. Ei hyvää päivää miten typerä postaus! Ei ole mikään ihme miksi tuolla lajilla on niin hirveä maine, koska harrastajat tuomitsee ruoat epäterveellisiin ja terveellisiin ja HAUKKUU muita heidän ruokavalionsa perusteella!!

    Sä et todellakaan kyselisi onko sulla syömishäiriö jos sulla oikeasti se olisi. Itse olen 14 vuotta taistellut hengenvaarallista anoreksiaa vastaan, josta vasta nyt parantumassa. Sun kaltaisten ihmisten takia syömishäiriöitä ei nähdä niin vaarallisina ja elämää tuhoavina kuin ne on.

    Saat kuule ihan vapaaati harjoittaa shitnessiä mutta jumalauta tuo muiden tuomitseminen ruoan ja elämäntavan perusteella on jo niin hirveä asia, että älä oleta muiden suhtautuvan suhun ymmärtäväisesti.

  22. Mitenkään kantaa ottamatta siihen, onko sinulla syömishäiriöitä vai ei, on mielestäni melko hassua, ja paljastaa kirjoittajan asiasta ymmärtämättömyyden, jos perustelee syömishäiriöttömyyttään sillä mitä syö. Syömishäiriöissä kun on kyse ajattelun vääristymästä, ei itsessään surkeasta/yltiöterveellisestä syömisestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta