Ylisuorittaja täällä hei

Mä olen havahtunut tällä viikolla siihen, että en ole kohdellut itseäni kovin hyvin viime kuukausien aikana. Olen laittanut omat haluni ja hyvinvointini vaakalaudalle, taas kerran täyttämällä elämän töistä ja erilaisista projekteista.

Mä olen aina ollut ylisuorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Toki tiettyyn pisteeseen se on hyvä asia, mutta siinä samalla olen usein itselleni liian ankara. Vaadin täydellisyyttä itseltäni kaikessa, mitä teen ja loppujen lopuksi käy niin, että en pysty antamaan täyttä energiaani oikein millekään ja loppujen lopuksi väsyn. 

Moni meistä pitää ehkä itseään superihmisenä, joka kyllä kykenee pyörittämään kymmentä eri projektia samaan aikaan. Yhteiskunnan vaatimukset kasvaa ja pitää koko ajan tehdä enemmän ja enemmän töitä. Myös mä pidän itseäni vielä toisinaan tälläisenä ja sen vuoksi olenkin tässä kirjoittamassa tätä tekstiä. 

Mun täytyy myöntää, että olen väsynyt. Koulu, myynnillinen työ, blogi, oma yritys ja siihen päälle puoli vuotta kestänyt kisadieetti, oli mulle liikaa.

Mun täytyy myöntää itselleni myös se, että olen ollut liian naiivi, kun olen kuvitellut, että kykenen tähän kaikkeen yhtä aikaa. Mulla on välillä ongelmana se, että teen tunteisiin perustuvia päätöksiä. Jätän realiteetit punnitsematta ja saatan olla jopa liiankin optimistinen. 

Dieetti ei tuottanut mulle ongelmia, koska keskitin kaiken energiani siihen, syhäten sivuun joitakin velvollisuuksia ja joskus jopa väsymystä. Kyllähän mä olin dieetin lopuksi tajuttoman väsynyt, en sitä kiellä. Olen tajunnut dieetin päättymisen jälkeen monia asioita. Jos olisin jatkanut samaa vuoristorataa, olisin varmaan jossain potilaana ensi vuonna. Mä halusin ottaa vastuun mun terveydestä mun omiin käsiin ja siihen päätökseen olen hiton tyytyväinen. 

hermosto lepoviikko
Onhan tässä painettu lujaa treenienkin parissa jo 5 viikkoa!

lepoviikko

Olen ollut viime aikoina tosi ahdistunut ja viime viikolla päätin, että tälle pitää tulla loppu. Ahdistus on varmastikin merkki siitä, että nyt on aika tehdä muutoksia. Mun on pakko järkeistää asioita ja miettiä, mikä on oikeasti mulle merkityksellistä tässä elämässä. Ihminen hävittää energiansa tekemällä asioita, joista ei nauti. 

Mä haluan panostaa omaan hyvinvointiini ja omaan yritykseen. Siinä on suurimmat kehityskohteet ensi vuodelle. Mä en halua enää juosta paikasta toiseen päämäärättömästi ja tehdä asioita, joilla ei ole mulle mitään merkitystä. Jokainen päättää omasta elämästään ja millaisen siitä haluaa tehdä.

Ja mitä tulee kisadieetille lähtemiseen, niin sille lähden vasta sitten, kun myös muut elämän osa-alueet ovat tasapainossa. Dieetillä oleminen on jo itsessään keholle stressiä aiheuttava tekijä ja jos tuntuu, että elämässä on stressiä ihan tarpeeksi muutenkin, ei ole järkevää lähteä dieetille.

Ihminen on kokonaisuus ja fyysinen stressi monesti pahentaa myös henkistä stressiä ja toisinpäin. Dieetille ei pidä lähteä siksi, että joku toinen niin sanoo. 

fitness kisaaja

Kokemus on nyt tuonut varmuutta myös kisaamiseen liittyviin päätöksiin ja aion lähteä seuraavalle dieetille vasta sitten, kun kroppa alkaa oikeasti näyttää siltä, että sillä pärjätään myös kansainvälisesti. Mun mielestä on vähän turhaa, jos pärjää Suomessa, mutta ei oo kuitenkaan mitään mahdollisuuksia pärjätä vaikka arvokisoissa. 

No, kisaaminen ei nyt liity näihin mun tuntemuksiin muuten, kuin että osaan nyt punnita sitäkin puolta mun elämässä tarkemmin. Hormonitoiminta pelaa, jos joku nyt pohtii sitä. Kyse on uupumuksesta, jota lähden nyt askel askeleelta selvittämään. 

Olen tosiaan pitänyt tämän viikon salilta lepoa ja olen tehnyt venyttelytreenin, eilen olin 1,5 tunnin hieronnassa ja tänään kasvohoidossa. Mulla myös iho reagoi stressiin pukkaamalla näppyä pintaan ja oli ihanaa saada ”puhdistettua naamakin stressistä”. Tällä viikolla on vielä tiedossa muutama palauttava kävelylenkki ja venyttelyä sekä rullailua. 

Ylisuorittaja

Huomaan, että hermosto on ollut kovilla kovista treeneistä ja mielikin alkaa olla jo rauhallisempi. Lihakset voivat selkeästi paremmin, ei kolota tai kiristä. Alkuviikosta olin aika pökkelö lihasjumieni kanssa 😀 Keho tarvitsee vastapainokseen myös palauttavaa liikuntaa. 

Mä haluan olla itselleni armollisempi ja kerrankin pohtia asioita rauhassa, ennen kuin ryhdyn johonkin uuteen. Tietyllä tapaa tunnen olevani nyt käännekohdassa mun elämässä. Elämän uudelleenjärjestely on kieltämättä pelottavaa, mutta uskon siihen, että asioilla on tapana järjestyä parhain päin.

 

pauliinafitworld

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta