Miksi emme osaa olla onnellisia toisen puolesta?

Mä oon taas niin fiiliksissä, että mun on pakko kertoa siitä teille. Parhaimpia asioita personal trainerin työssä on se kun näkee, että asiakkaat onnistuu. Mä tuun niin onnelliseksi siitä, kun asiakas kertoo mulle, että voi päivä päivältä paremmin, vaatekaappia voi laittaa uusiksi, kun kilot karisee vyötäröltä ja herkkuhimot on poissa. Mä en edes arvannutkaan, että miten hienoa on elää näitä hetkiä ihmisten kanssa tässä ammatissa. Olen tehnyt näitä hommia vuoden alusta ja olen päässyt jo tässä ajassa elämään mukana huimissa muutoksissa. Mä ajattelin, että voisin jatkossa jakaa mun asiakkaiden tarinoita myös täällä blogissa.

Mä olen aikamoinen itsetutkiskelija ja muutamia vuosia sitten tajusin, että mun ajatusmaailma on päivittäin negatiivinen ja saatoin olla kateellinen menestyneille ihmisille, joilla on jotain, mitä mä itsekin haluaisin saavuttaa.

Mä aloin tajuamaan, että miten negatiivinen ajattelu vaikutti ihan mun koko elämään. Mä halusin alkaa tietoisesti työstämään negatiivisia ajatuksia positiivisempaan suuntaan.

pauliina pakarinen

Muutos ei todellakaan tapahtunut yhtäkkiä. Mä päätin, että aina kun negatiivinen ajatus meinaa vallata mun mielen, niin yritän kääntää sen positiiviseksi. Negatiiviset ajatukset saattoivat koskea sitä, millä tavoin puhuin itselleni tai mitä ajattelin muista ihmisistä.

Aloin puhua itselleni kauniisti ja sanoin itselleni, että ”mä kyllä pystyn tähän”. Mun mielestä on tärkeää oppia tsemppaamaan myös itse itseään, jos esimerkiksi treenaa tavoitteellisesti. Kun huomasin kadehtivani jotain ihmistä, aloin pohtia, että mistä mun ajatukset oikein kumpuaa. Haluanko mä itse niitä asioita, joita sillä ihmisellä on? Aloin ymmärtää, että loppujen lopuksi melkein kaikki on saavutettavissa, kun tekee tarpeeksi töitä sen eteen.

Mä olen tosta hetkestä lähtien pyrkinyt heijastamaan itsestäni positiivista energiaa. Saattaa kuulostaa jopa kummalliselta, mutta musta tuntuu, että täysin uusi maailma avautui mulle sen jälkeen, kun muutin mun ajatusmalleja. Hyviä asioita alkoi tapahtua, kuin itsestään. Sama koski ihmisiä mun ympärillä. Opin päästämään irti ihmisistä, jotka aiheuttivat mulle pelkkää pahaa mieltä. Nykyään mä tunnistan samantien sellaiset ihmiset, joista huokuu negatiivista energiaa. Sellaiset ihmiset on kuin energiasyöppöjä. En halua sellaisia ihmisiä enää mun ympärille. Sen vuoksi olen hyvin tarkka siitä, ketä mun lähimpään ystäväpiiriin kuuluu.

Viha ja katkeruus on syövyttävimpiä tunteita, joita ihmisellä voi olla. Mä olen tuntenut joskus tosi pahaakin vihaa ihmistä kohtaan, joka on kohdellut mua huonosti. Tuosta vihasta luopuminen on ollut yksi eniten voimia vieneistä asioista mun elämässä. Mä pääsin vihan tunteesta eroon antamalla anteeksi sille ihmiselle. Joitakin asioita ei voi vain muuttaa.

Mun mielestä on turha olla katkera kenellekään. Varsinkin täällä netin maailmassa törmää katkeruuteen melkein päivittäin ja olen itsekin saanut siitä osani julkisena bloggaajana. Mun on ollut pakko oppia suodattamaan sitä roskaa, jota mäkin joskus mun kommenttiboksiin saan.

Jos ottaisin kaiken henkilökohtaisesti, en voisi blogata ollenkaan.

Usein vain mietin, että miten pahoin katkera ihminen oikein voi, kun suusta tulee niin kamalia juttuja? Mikä on ajanut ihmisen niin pahaan tilanteeseen ja miksi ei osata nähdä, että siitä voi päästä eroon? Mikä ajaa aiheuttamaan toiselle pelkkää pahaa mieltä? Ja miksi joku ylipäätään jahtaa netissä ihmisiä, joita suoraan sanottuna vihaa?

Yksi hyvä esimerkki viime aikojen onnistujista on Saara Aalto, joka näytti koko sille nöyristelevälle Suomelle, että suomalainenkin voi pärjätä maailmalla. Kuinkahan moni ihan oikeasti vilpittömästi on onnellinen Saara Aallon menestymisestä? Kuinkahan monen suusta on kuulunut ne sanat, että ”ei toi kuitenkaan tuu pärjäämään!”. Mun mielestä Saara on tehnyt ihan oikein, kun on haistattanut Suomelle pitkät ja nauttii nyt lahjakkuuden tuomasta menestyksestä.

saara aalto

Mun mielestä on niin surullista, että yhä nykyäänkin menestystä täytyy piilotella ja jos joku sattuu kehumaan vaikka sun uusia vaatteita, niin kuuluu tutut sanat ”no näähän nyt on tälläset vanhat vaan..” Miksei voida kiittää iloisesti ja kuuluvasti, kun joku vaivautuu kehumaan? Hyviä asioita sanotaan edelleen aivan liian harvoin.

Mun mielestä me tarvitaan enemmän iloitsemista toisen onnistumisesta, vähemmän katkeruutta ja enemmän itsevarmuutta. Elämästä tulee paljon mukavampaa, kun se ei ole pelkkää kilpajuoksua kanssaihmisten kanssa!

Onko täällä muita, jotka ovat kiinnittäneet huomiota samoihin asioihin? Tai oletko kenties menestynyt ja tuntuuko sinusta, että sitä täytyy peitellä, ettei muille tule paha mieli? 🙂

 

pauliinafitworld

Yksi vastaus artikkeliin “Miksi emme osaa olla onnellisia toisen puolesta?”

  1. Ittellä on välillä vaikea kertoa ihmisille omat iloiset uutiset/asiat jos ne just hetki sitten avautui mulle omista ongelmista yms.. Silloin tuntuu ettei mulla ole oikeuttaa iloitsa omista asioista ku toisella menee huonosti ja et mun pitää nyt tuntee sen toisen tuskan yms.. toivottavasti saa selvä siitä mitä tarkoitan. 😊
    Sitten se kateus, itte olin joskus katellinen tietyille ihmisille, haluisin ollaa niiden tilalla hyvässä hetkenä. Mut sit mietin, olisinko itte henkilökohtauisesti valmis kokee se saman (paskan), vaikea hetket mitä ne on kokenut omassa elämässä ennen ku ne onnistui/menestyi.. vastaus oli, ei en todellakaa ole valmis enkä halua…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta