Fitnesslajeissa kilpaileminen on hölmöä, jos..

Mä olen pohtinut paljon viime aikoina menneitä vuosien kilpailemisen parissa. Menneeseen kolmeen vuoteen on mahtunut erilaisia kilpailuja, joiden avulla olen oppinut paljon uusia asioita itsestäni. Jokainen dieetti on ollut erilainen ja sisältänyt omat haasteensa. 

En missään nimessä kadu sitä, että olen kilpaillut usein, mutta täytyy sanoa, että tekisin varmasti erilaisia päätöksiä nyt 24 -vuotiaana, kuin 21 -vuotiaana aloittaessani kilpailemisen bikini fitnesissä.

Jos saisin nyt päättää, niin kilpailisin maksimissaan kerran vuodessa, jos sitäkään. Liian moni lähtee kilpailemaan liian aikaisin, keskeneräisellä fysiikalla ja valmistautumisella. Kilpailuista haetaan ehkä joitakin muita asioita, kuin itse kilpaurheilun tuomaa haastetta.

kisapäivä

Monelle nuorelle kilpailijalle tulee yllätyksenä se, miten rankka kokemus kisadieetti on mielelle ja keholle. Musta tuntuu siltä, että alan olla nyt vasta itse palautunut viimeisimmästä kisadieetistä henkisesti ja fyysisesti.

Alunperinhän mulla oli suunnitelmissa kilpailla jo kevään Fitness Classicissa, mutta luulen, että siirrän kisasuunnitelmia suosiolla syksyyn 2017, jos sinnekään. Kilpailulisenssi tulee maksaa tammikuun aikana, mikäli mielii kilpailla ensi vuoden aikana. Mä haluan tuoda lavalle täysin uuden paketin ja haluan, että pystyn panostamaan kilpailemiseen vähintään 110 -lasissa, kun dieetille lähden. Kevät näyttää näillä näkymin siltä, että sen täyttää muut tärkeät asiat, joten kilpaileminen ei ole silloin järkevää. 

Mua tietyllä tapaa kauhistuttaa katsoa vierestä nuoria naisia ja miksei miehiäkin, jotka kisaavat monta kertaa vuodessa. Mä tunnen mun kehon jo sen verran hyvin, että voin sanoa, että muutaman kuukauden palautumisjakso ei riitä mulle kisadieetistä palautumiseen. Palautumisessa tulee huolehtia siitä, että kaloreita nostetaan pikkuhiljaa korkeammalle, jolloin saadaan todennäköisesti hitaammin toimiva aineenvaihdunta toimimaan optimaalisesti. Se, että huolehditaan fyysisestä palautumisesta, ei ainoastaan riitä. Dieetti on kova puristus myös mielelle, joka kaipaa palautumista ihan yhtä lailla, kuin kehokin. 

Mä tein aiemmin kisapäätöksen jo meneillä olevan kisadieetin loputtua ja sille dieetillehän sitten lähdettiin, vaikka aikaa olisi kulunut vain muutama kuukausi.

En silloin osannut vielä kuunnella itseäni ja kehoani. En osannut tunnistaa, että voinko hyvin. Menin sokeasti sen mukaan, mitä valmentaja haluaa.

Moni valmentaja kilpailuttaa nuoria ihan vain sen vuoksi, että oma maine ja meriitit kasvavat. Loppujen lopuksi tälläisissä tapauksissa valmennettavan terveys on sivuseikka. Monia valmentajia motivoi raha. Kenet tahansa saa kuntoon, kun kalorit lasketaan tarpeeksi alas ja hinkataan aerobista verenmaku suussa. Usein se ei vain ole kovin terveellistä.

Näin itse personal trainerina osaan kyseenalaistaa niitä paperilappuja, joita mun käteen annetaan. Mä en lähde noudattamaan mitä tahansa ohjeita, jotka ovat sadalla muullakin ihmisellä. Mä osaan arvioida, milloin mulle annetut ohjeet ovat yksilöllisiä.

Monella kilpailijalla ei ole samaa käsitystä asioista, joka on aivan ymmärrettävää. Vaikka mulla on paljon tietämystä ruokavaliosta ja treenaamisesta jo ennestään, niin vasta personal trainerin opinnot avasivat silmäni lopullisesti ja nykyään osaan pohtia asioita ammatillisten linssien läpi. Monelta unohtuu maalaisjärki, jonka vuoksi valmentajaa kuunnellaan kuin puoli jumalaa. Siinä vaiheessa mennään pahasti metsään, jos itsellä ei ole faktatietoja asioista. 

Mä toimin tällä hetkellä itse itseni valmentajana ja tulen miettimään hyvin tarkkaan, ennen kuin lähden noudattamaan toisen ihmisen ohjeita. Pystyn viilaamaan ohjelmat viimeistäkin kulmaa myöten, kun vastaan itse itselleni kaikesta.

Aluksi mua tietenkin vähän jännitti, että miten pärjään yksin, mutta ainakin vierestä matkaa seuraavat ovat sanoneet, että tuloksia näkyy ja oma olo on tällä hetkellä todella hyvä, vahva ja urheilullinen. Viime aikaiset treenit ovat olleet ihan mahtavia ja alan löytää mulle sopivat tavat tehdä asioita, joka toki vaativat jonkin verran kokeilua. Aika syksyn kisojen jälkeen on ollut opettavaista, mutta on kasvattanut henkisesti paljon.

 

Henkinen kasvu on mulle tärkeää ihan kaikilla elämän osa-alueilla ja on niin mahtavaa nähdä sitä myös tässä asiassa, joka on mulle näin tärkeä. 

Käy nappaamassa loistava alekoodi joulushoppailuja varten edellisestä postauksesta: Nyt kannattaa shoppailla!

pauliinafitworld

9 vastausta artikkeliin “Fitnesslajeissa kilpaileminen on hölmöä, jos..”

  1. Yllätyskäänne, fiksu sellainen. Yhdessä vaiheessa tuntui että elämäsi oli jatkuvaa diettiä. En myöskään ymmärrä miksi on kauhea kiire/suorituspaine kisata jokaisessa kisassa varsinkin kun monet ovat aika tiuhaan. Huomannut(sano jos olen väärässä)että harvoin kisaajat/comebackin tehneet vuosien jälkeen menestyvät myös parhaiten. Jos elämässäsi on nyt muuta on päätös järkevä. Voihan salilla käydä muutenkin kun kisamielessä. Valmennuksesta; millainen koulutus fitnessvalmentajilla yleensä on? Miten löytää ns. asiantunteva valmentaja, voiko luottaa että osaa asiansa? Tuntuu monien luottavan liikaa valmentajan sanaan, ikään kuin hän ratkaisisi kaikki pulmat vaikka se työ tulee tehdä itse. Personaltrainereitakin on nykyään NIIN laidastalaitaan, on viikonloppuvalmennus-pt:tä ja sitten ihan ”ammattilaisia” joilla esim. fysioterapeutin/liik.ohjaajan amk tutkinto. Koetko itse että pysyt valmentamaan itseäsi vai jäätkö valmentajan ns. henkistä tukea vailla?

    • En vois enempää olla samaa mieltä kuin Ninna!! Pauliina, sun blogistasi tosiaan sai syksyllä sellaisen fiiliksen, että oot menossa aivan tukka putkella kohti uusia kisoja, vaikka vaikutit myös hieman väsähtäneeltä. Joka on täysin ymmärrettävää, luonnollista ja FINE, mutta ihan itsesi kannalta mä mietin silloin, että kumpa et uuvuttaisi itseäsi myöskään loppuun! Äärirajoille voidaan mennä, mutta sen yli ei parane astua, koska sieltä palaaminen voi olla todella hidasta. Arvostan hurjan paljon blogisi tiedontäyteistä ja asiallista antia, sekä sinua ihmisenä – vaikutat vahvalta ja päämäärätietoiselta, mutta myös lämpimältä ja empaattiselta. Mutta muista olla sitä itseäsikin kohtaan!

    • Oot kyllä ihan oikeessa. Vähän liian kova vauhti oli syksyllä päällä ja tässä oon nyt totutellu ajatukseen, että aina ei tarvi olla sata rautaa tulessa. Onneksi tajusin sen, ennen kuin poltin itseni loppuun.

    • Ihan totta puhut ja ennen elin itse samalla mentaliteetilla. Pieni rauhoittuminen on tehnyt hyvää. Ja juurikin näin, pystyn heti nimeämään muutaman kilpailijan, joka piti kunnon tauon ja sen jälkeen räjäytti potin. Hyvä palautuminen näkyy myös kisakunnossa.
      Nykyään Suomen fitnessurheilu ry:n valmentajana saa toimia ainoastaan vähintään pt koulutuksen käynyt henkilö ja en ole varma kriteereistä, mutta varmaan pitää osallistua myös liiton juttuihin jonkin verran. Toimintaa pyritään kehittämään jatkuvasti. Toki voit olla jonkun sellaisen valmennuksessa, joka ei ole listalla ollenkaan ja niitähän löytyy laidasta laitaan.
      Henkinen tuki on toki sellainen, jota en itse valmentajalta saa, vaikka koen olevani aika itsenäinen ja pärjääväni yksin. Mulla on ympärillä ihmisiä, jotka seuraavat mua vierestä ja tsemppaavat, joten koen saavani valmentajan tuen pääosin siitä. En ole vielä päättänyt, että otanko seuraavalla kisaprepille valmentajan. Lähinnä tuo valmentaja toimisi silloin valvovana silmänä, kun jossain vaiheessa dieettiä oma silmä sokeutuu kunnolle ja tekemiselle.

  2. Tää postaus muutti kyllä mun mielipiteen susta täysin! Olin aatellu että sulla ei pyöri muu mielessä ku kisat ja kisakunto, mutta tää sai näkemään että ootkin oikein järkevä tyyppi. Hienon päätöksen oot tehny ja monien muidenkin pitäis ottaa mallia tästä 🙂

    • Mukava kuulla, että mielipide voi muuttua. Näitä asioita oon tosiaan pohtinut ja oli aika kertoa ne ääneen 🙂

  3. Hienoa Pauliina! Rohkeasti vain eteenpäin. Tunnet kroppasi varmasti parhaiten ja saat tuloksia aikaan!
    Nyt vain luottoa omaan tekemiseen!

  4. Hei! Missä kävit pt-koulutuksesi ja olitko tyytyväinen koulutukseen ja sen laatuun? 🙂 Mietein vain koska itsekin olen miettinyt pt-koulutuksen hankkimista. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta