25 ikävuoden kriisi

Täytän seuraavan viikon sunnuntaina 25 -vuotta ja vaikka kuinka yritän unohtaa kyseisen luvun ja miettiä, että numero se vain on, niin silti se herättää mielessä paljon ajatuksia. 

Näen päivittäin somea selatessa, miten oman ikäiseni tutut ja tuntemattomat menevät naimisiin, saavat lapsia, ostavat talon, koiran, auton ja niin edelleen. Itse en omista näistä yhtäkään ja joskus tuntuu siltä, että munkin pitäisi. Tiedän, että nämä ajatukset kumpuavat vain niistä normeista, jonka mukana suurin osa ihmisistä elää. Hankitaan koulutus, työ, aviomies, lapsi, kyllä te tiedätte. 

En ole elänyt millään tavalla tämän normin mukaan. En haaveile lapsista (en sano, että en koskaan niitä haluaisi), en ole naimisissa, en omista taloa, enkä autoa enkä ole vielä valmistunut koulusta. Silti musta tuntuu, että mulla on juuri kaikki se, mitä tällä hetkellä tarvitsen. Ihana miesystävä, työ, joka antaa mulle paljon, elämäntapa, joka on mun intohimo.

swarovski earrings
korvissa swarovskin korvikset, jotka ostin itselleni täältä 25-vuotislahjaksi

Ja sitten on tämä matkustelu. 

Osaltaan nämä ajatukset kumpuavat sisältä varmasti myös siksi, että palaan keskiviikkona takaisin Suomeen. Koko ajatuskin tuntuu rehellisesti sanottuna masentavalta. Menin eilen illalla katsomaan Suomen pitkää sääennustetta ja alle kymmenessä asteessa oleva pilvinen sää ei ainakaan saanut hymyä huulille tämän kahden viikon +20 asteen jälkeen. Olen muuten ihan papu. Loman säät ovat todellakin suosineet ja aurinkoa olen ottanut joka päivä!

Parasta tässä reissussa on kuitenkin ollut se, että olen tajunnut, että haluan nähdä maailmaa lisää. Sain tästä hurjasti rohkeutta ja jotenkin paluu Suomeen tuntuu masentavalta myös siksi, että se maailma on siellä jollain tapaa niin pieni.

Vaikka Costa del Sol on suomalaiselle helppo matkakohde, niin kyllä mä olen täälläkin saanut niitä oivalluksia ja oppinut itsestäni ja muista ihmsistä lisää. Paikalliset ovat aivan ihania. Tuntemattomat hymyilevät toisilleen ja toisia katsotaan silmiin. Olen jutellut ihmisten kanssa salilla, kahviloissa ja kadulla. Jokaiselta ihmiseltä oppii jotain. Se voi olla tietävä katse silmissä tai pysäyttävä tarina, mutta oppimatta ei näistä tilanteista pääse. 

Olen ehkä vähän liikaakin omaksunut Espanjalaisen elämänrytmin täällä. Keskipäivällä juokseminen paikasta toiseen on vaihtunut rentoon kävelyyn ja asioita hoidetaan illalla vähän viileämmässä säässä. Aamunkoitot mykistävät täällä joka aamu. On varmasti päivän paras heti, kun rakennukset värjäytyvät vaaleanpunaisiksi ja aurinko nousee meren takaa. Siihen maisemaan en kyllästy ikinä!

Jostain syystä silmiini pongahti täällä Espanjassa mainos, jossa haettiin pohjoismaisia personal trainereita erääseen kansainväliseen yritykseen maailmalle töihin. Olen pyörittänyt ajatusta päässä jo monta päivää, mutta toistaiseksi en ole laittanut hakemusta. Musta tuntuu, että en halua jäädä Suomeen. Jos oikein kuuntelen ajatuksiani, niin mieli tekisi lähteä samana päivänä takaisin, kun palaan sinne!

pauliina pakarinen
En halua takaisin!

Ehkä mun ei ole vielä tarkoituskaan tehdä niitä ”elämän isoja asioita”, vaan oppia itsestäni lisää ennen niin sitovia asioita. Musta nimittäin tuntuu, että on vielä paljon uusia asioita, joita en vielä itsestäni tiedä.

Tarvitaanko siihen koko maapalloa?

Ehkä, en tiedä, mutta Suomessa en ainakaan saa sitä tarvittavaa etäisyyttä tiettyihin asioihin.

Millä aikataululla kaikki tapahtuu?

En tiedä sitäkään, mutta en ainakaan aio jäädä paikoilleni miettimään, vaan toimia.

Löydänkö koskaan niitä asioita, joista nyt tällä hetkellä haluan ottaa selvää?

Sitäkään en tiedä, mutta se ei mulle myöskään selviä, jos en edes yrittää ottaa niistä selkoa.

Joskus tuntuu, että olisi helpompi, jos voisi kurkistaa kristallipallolla tulevaisuuteen, mutta sitten kaikki olisi ennalta arvattavissa. Ehkä on kuitenkin parempi, että elämässä säilyy tietty jännitys ja antaa sen viedä omalla painollaan sinne, minne on tarkoituskin mennä <3

Lue edellisestä postauksesta, millainen on bikini fitness kilpaurheilijan kisakausi.

pauliinafitworld

9 vastausta artikkeliin “25 ikävuoden kriisi”

  1. Mulla oli kanssa 25vuotiaana ”ikäkriisi”. En nyt sanoisi, että oli kriisi, mutta ekaa kertaa tuli sellainen olo että apua kun aika menee nopeesti! Jotenkin olin jähmettynyt ajatukseen että tässä ollaa nyt kakskymppisiä about ikuisesti. Onneksi ikä on vain numeroita! 😉
    Minusta on ihana elää hieman ”normien” ulkopuolella. Melkein 6v yhdessä ollut avopuolisoni kanssa, vuokralla kerrostalon kaksiossa kahden kissan kanssa. Kyllä saa vähän väliä kuulla ”koska meette naimisiin, koska teette vauvoja, koska ostatte asunnon” jne. Osaltaan se raivostuttaa, koska tämän hetkinen elämä on just hyvä. Ehkä ostamme kämpän, ehkä joskus menemme naimisiiin ja ehkä joskus siunaantuu lapsi. Tai sitten elämme loppu elämän tässä ja näin.
    Ja nyt on hirvittävä matkakuume, oikeastaan juurikin Espanjaan! Muutaman kerran käynyt eri paikoissa ja ah, ei sitä tunnelmaa voita mikään. Kiva nähdä välillä myös muuta maailmaa, mutta Espanja on vienyt sydämen. Tsemppiä paluulennolle Suomeen, kyllä me tännekkin se kesä vielä saadaan! 🙂

    • Kuulostaa just ihanalta ja mitäs muuta sitä tarvitsisikaan kun ne rakkaimmat ihmiset ympärillä. Mua häiritsee myös se, että moni ajattelee, että ovat onnellisia sitten kun ollaan naimisissa tai on se lapsi, vaikka mun mielestä pitäis osata olla onnellinen ja kiitollinen ihan joka päivä.
      Älä muuta sano, Espanja on kyllä aivan ihana ja varmasti tänne tulee vielä monta kertaa uudestaan eri puolille. Kiitos paljon, eiköhän se kesä tosiaan Suomeenkin pian tule! 😀

  2. Ikä on vain numeroita ja mielestäni ei (enää) ole mitään normia, että tuon ikäisenä pitäisi olla naimisissa, asunto, lapsia jne. Tuo normi pätee ehkä 35-vuotiailla tällä hetkellä.
    Olet juuri sen ikäinen kuin haluat olla 🙂 Omassa kaveripiirissäni kukaan ei ollut naimisissa tai omistanut asuntoa vielä 25-vuotiaana.

    Tuohon ”ulkomailla on aina parempaa” ajatteluun haluaisin kommentoida. Kun olet lomalla, elämä vain on rennompaa ja tuntuu, että ulkomailla kaikki on paremmin. Arki on aika pitkälti samanlaista kuin suomessakin se arki on. Poikkeuksena harvassa maassa tehdään niin lyhyitä työpäiviä kuin suomessa.

    Mikään ei estä sinua matkustamasta paljon ja kannattaakin tutustua muuhun maailmaam, jos siihen on mahdollisuus.

    • Mukava kuulla, että tuoki ikä alkaa mennä pikkuhiljaa ylemmäs. Ei siis mitään hätää 😀

      Mähän en siis täällä ollu periaatteessa lomalla. Tein töitä ihan yhtä lailla kun Suomessakin ja pyöritin dieettiarkea. Eli lähinnä työt-sali-ruoka, ihan kun Suomessakin. Eli en kyllä ajattele noin ja ymmärrän arjen realiteetit, jotka tuli vastaan täälläkin ollessa 🙂

  3. Ehdottomasti kannattaa laittaa hakemusta menemään! Ei tollasia tilaisuuksia ihan joka päivä tuu vastaan ja Suomessa vielä vähemmän. Jos muutenkin on tollaset fiilikset Suomesta ja Suomeen paluusta niin ihmeessä hakemusta menemään ettei tarvii jälkikäteen voivotella! 🙂

    • Tää on kyllä hyvä pointti. Täytyy kyllä oikeesti miettiä jos vaikka repäsis hakemuksen 😀

  4. Moikka! Vähän asiasta poiketen, osaatko sanoa mikä on (bikini) fitness kisaajan optimaalinen rasva% offilla, niin että kunto siis pysyy suhteellisen siistinä? Niinkuin sulla on mun mielestä ihailtavasti pysynyt:) oot muutenkin huippu inspiroiva!

  5. Kun miettii normeja ja normaaleja tapoja, miten suuri massa elää. Onko se ainut polku miten oman elämänsä käyttää. En halua ajatella että pitäisi olla ikuisesti nuori kapinallinen, yhteiskunnan pelisäännöistä piittaamaton friikki / hylkiö mutta se oman elämän urapolku, sitä tietä tulisi kulkea. Itse olen valinnut tieni, varmasti monia ihmetykseksi, elää ilman näitä perinteisiä elämän kulmakivia. Paljon siinä varmasti häviää, mutta paljon myös välttää stressitekijöitä. Yksi rotu mekin olemme täällä maapallolla, muiden eläinlajien joukossa. Minkä perässä me täällä juoksemme, ikäänkuin kelloa vastaan. Ehkä aivan turhaan, kun miettii suurta kuvaa. Kukaan ei täältä saa mitään mukaansa ja on aivan sama, onko asunut kivilinnassa, luonut hienon uran, kasvattanut jälkikasvua jne.. normeja mukaillen elänyt, jos se ei tunnu siltä omalta jutulta. Kuin vaan miellyttääkseen tilastoja / lähipiiriä.

    Hyvää jatkoa Pauliina ja tsemppiä kisoihin!

  6. Ei muuta kun hakemusta vetämään!sun on vielä helppo muuttaa ulkomaille kun ei ole sitä perhettä,se mutkistaa huomattavasti kuviota,mutta silti haaveilen siitä,ehkä se vielä toteutuu😉 ja nuorikin olet😉 joten go for it!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta