Kärsitkö tunnesyömisestä? Puuttuuko itsekuri?

Sain eräältä asiakkaaltani mielenkiintoisen postaustoiveen itsekurista, tunnesyömisestä ja elämänhallinnasta. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja herättää varmasti monessa ajatuksia. 

Mä kerron nyt teille salaisuuden. Mulla ei ole aina ollut näin hyvä itsekuri, kun tänä päivänä. Olen harjoittanut itsekuria tiedostamattomasti ja tiedostaen monilla elämän osa-alueilla jo vuosien ajan.

Olen sitä mieltä, että itsekuria voi harjoittaa. Jos sinusta tuntuu, että sinulla ei ole itsekuria ollenkaan, niin asian eteen voi alkaa tehdä töitä, yksi askel kerrallaan. 

Jos mietin elämässäni asioita, jotka ovat vaatineet tai vaativat itsekuria, tulee mieleeni montakin asiaa. Monet lähtevät jo lapsuudesta ja nuoruudesta asti. En saanut lapsena kaikkea samalta istumalta. Opin pienestä pitäen tekemään töitä asioiden eteen ja olin ahkera myös koulussa. 

Näin vähän vanhempana tulee mieleeni tilanne muutaman vuoden takaa, kun päätin hakea ammattikorkeakouluun ilman lukion papereita ja edessä oli kolmen kuukauden omatoiminen opiskelu.

Olin tehnyt tarkan suunnitelman, että teen matematiikkaa muutaman tunnin päivässä ja toiset kaksi tuntia luen suomen -ja englannin kielistä materiaalia. Olen ollut aina suht lahjakas matemaattisesti, joten tiesin, että pystyisin hyvin opettelemaan lyhyen oppimäärän myös omatoimisesti kotona ilman kalliita valmennuskursseja.

Kolme kuukautta pinnistelin, opiskelin, kurtistelin otsaa ja ratkaisin ongelmia. Olin päättänyt, että pääsen sisään kouluun. Ja niin myös tein ja pääsin. Tunne oli ihan sanoin kuvaamaton, kun hyväksymispäätös tipahti postiluukusta ja olit tehnyt kaiken sen työn itse! Koko kouluun hakemis -prosessissa tarvittiin valtava määrä itsekuria. 

itsekuri opiskelu

Sitten on tietysti tämä kisaaminen, joka on itsekuria sieltä ”pahimmasta” päästä.

Luulen, että suuri osa siitä muodostuu myös kärsivällisyydestä, jota olen salilla treenaamalla kehittänyt nyt jo 10 vuoden ajan. Kun tulokset eivät näy heti, on oltava itsekuria, jotta jaksaa jatkaa eteenpäin.

Kovat treenit muokkaavat kehoa fyysisesti, mutta henkisesti kasvattavat sitäkin enemmän. Kun laitat joka päivä itsesi ja mielesi äärirajoille, siedät valtavaa kipua lihaksissa, tunnet kuinka hengitys salpautuu ja sydän pamppailee tuhatta ja sataa rinnassa, mutta silti viet itsesi tietyn pisteen yli. Vaaditaan valtavaa sisäistä itsekuria ja itsensä tsemppaamista, jotta pystyy siihen.

Moni ei arvosta kehonrakennusta, koska se on ulkonäkökeskeinen laji, mutta silloin ei ymmärrä myöskään sitä, miten paljon tämän lajin harrastaminen antaa myös henkisesti. 

Olen ollut aina tosi myyntihenkinen ja ennen kokopäiväiseksi yrittäjäksi siirtymistäni olin myynnillisissä töissä, jossa pärjäsin aina keskivertoa paremmin. Tiedän, että osa myös myyntityössä tarvittavasta periksiantamattomuudesta on treenin ja sen tuoman henkisen vahvuuden ansiota. Myynti on myös asennekysymys, kuten elämässä menestyminen muutenkin.

Kun alan miettimään elämän koko palettia, niin säännöllinen, monipuolinen ja ravitseva ruoka on yksi sen peruspilareista.

Osaan arvostaa omaa lajiani varsinkin silloin, kun sairastun. Vaikka olen kuinka kipeä, niin pyrin syömään säännöllisesti, koska tiedän, että se pitää verensokerin tasaisena ja parannun nopeammin.

Vihaan muutenkin lääkärissä käyntiä. Tietyllä tapaa olen välillä aika mustavalkoinen ja en kestä katsoa itsesääliä. Leuka ylös ja rohkeasti eteenpäin! Mulle tuottaa välillä tuskaa nähdä ihmisiä, joilla ei ole sitä samaa energiaa, sisäistä liekkiä, joka mulla on mun elämässä. Mä pyrin ajattelemaan aina positiivisesti ja jos edessä on kova kasvun paikka, niin tiedän, että itsekuria hiukan lisäämällä pääsen kyllä sen yli!

En ole itse koskaan kärsinyt tunnesyömisestä, mutta itsekin todella vahvasti tuntevana ihmisenä saatan joskus hemmotella itseäni herkuilla huonolla hetkellä.

Tätä tapahtuu kuitenkin nykyään harvoin, koska kun muu elämä on tasapainossa, niin myös herkutteluhetkistä haluaa tehdä merkityksellisiä. Kokkaan mieluummin aikaa vievän aterian ja syön sen mieheni kanssa viinilasillisen kanssa, kun ahdan itseeni ylettömän määrän herkkuja, joka menee hallitsemattomaksi. 

tunnesyominen
Mieluummin maltilla, kuin suuria määriä kerralla

Ja jos puhutaan herkuttelusta niin vaikka ette ehkä usko, niin voin syödä aivan järjettömän määrän ruokaa ilman, että tunnen siitä oikeasti mitään tunnon tuskia. Mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa syömisen kanssa ja jos satun syömään joskus puoli litraa jäätelöä, niin mitä sitten? Mua ei kiinnosta paljonko siinä on kaloreita ja jos haluan vetää herkkupommin, niin kaloreilla ei ole siinä vaiheessa mitään merkitystä.

Tiedän kuitenkin, että vuosien aikana kehitetty itsekuri saa palaamaan tuttuihin arkirutiineihin hyvin nopeasti.

Mä nautin säännöllisyydestä ja tietystä hallinnasta elämässä. Ehkä sen vuoksi pystynkin tähän kilpailemiseen, yrittäjyyteen ja muihin itsekuria vaativiin asioihin elämässä.

Elämän langat pysyy käsissä, kun eteenpäin menee rennolla, mutta hiukan tiukalla otteella. Saatan ottaa silloin tällöin lasin viiniä, ostaa leffaan karkkia tai oikeasti mässäillä ihan kunnolla kotona, mutta se ei horjuta kokonaisuutta mihinkään suuntaan. Kun elämän peruasiat, ravinto, liikunta, ihmissuhteet ja lepo ovat tasapainossa, niin silloin elämän alamäet eivät niitä horjuta. 

Itsekuria voi siis harjoittaa ja itselleni henkinen kasvu on todella tärkeä osa-alue elämässä ja sen vuoksi tykkään itseni haastamisesta erilaisissa projekteissa.

Itsekurin harjoittamisen voi aloittaa ihan pienistä asioista. Jos mietitään sitä treenin kannalta, niin lupaa itsellesi käydä salilla kaksi kertaa viikossa ja tee se! Merkitse ajat kalenteriin ja älä anna itsesi lipsua.

On tärkeää kehittää itselleen näitä onnistumisen hetkiä, joita ei tarvitse todellakaan etsiä kissojen ja korien kanssa, kun ne löytyvät ihan silmiemme edestä! Niin yksinkertaista se on. Asiat on vain saatu kuulostamaan niin vaikeilta, että ei ole ihme, että moni on solmussa oman elämänhallinnan kanssa. 

Edellisessä postauksessa kerroin, miten voit laihtua lisäämällä päiviin hyötyliikuntaa!

pauliinafitworld

2 vastausta artikkeliin “Kärsitkö tunnesyömisestä? Puuttuuko itsekuri?”

  1. Moikka!
    Saattaa kuulostaa hiukan randomilta tämän kirjoituksen alle- meinaatko tehdä 10k kalori haastetta? Olisi tosi mielenkiintoista nähtävää 😀
    Olen seurannut blogiasi jo monta vuotta ja pidän tosi paljon sun tavasta ajatella 🙂
    <3

    • Ei ollu yhtään outoa ja itseasiassa aika hauska idea 😀 Mä pistän ehdottomasti tän harkintaan 😀 Ihana kuulla, että seuraat blogia <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta