Bikini fitness dokumentti, johon en voi samaistua

Oletteko jo nähneet Ylen dokumentin nimeltään Muodonmuutoksia? Dokumentti kertoo neljän bikini fitness kilpailijan kilpailuihin valmistautumisesta ja siitä, miksi nuoret naiset haluavat päästä kilpailemaan ruumiin täydellisyydestä. 

Mä oon ollut jo viime syksystä asti tietoinen siitä, että tälläistä dokumenttia ollaan kuvaamassa, nimittäin dokumentin yksi päähenkilöistä on entinen tiimikaverini. Kamerat olivat siis välillä kuvaamassa tiimin harjoituksissa ja kisapaikalla. Mua ei kuvaaminen haitannut, koska ajattelin, että tuskin päädyn dokumenttiin ainakaan missään suuressa roolissa.

Mulla meinas mennä eilen riisit väärään kurkkuun kun aloin katsomaan illalla dokumenttia ja se alkaa siitä, että minä itse katson kameraan hymyillen 😀

muodonmuutoksia dokumentti

Ironista sinänsä, että ulkonäön perusteella edustan ilmeisesti juuri tätä kliseistä bikini fitness kilpailijaa, jota dokumentissa yritetään kuvailla, vaikka en voi samaistua suurimpaan osaan dokumentin henkilöiden ajatuksista ollenkaan. 

Dokumentin alussa yksi päähenkilöistä on treenaamassa salilla ja purskahtaa itkuun kesken treenin. Seuraavan kerran sama nainen purskahtaa itkuun bikinien sovituksessa. Oikeasti tuijotin kohtauksia melkein suu auki ja mietin, että mitä ihmettä? Okei, tottakai dieetti on rankkaa, mutta itse näin varmaan viisi kisadieettiä läpi käyneenä en ole noin pohjalla ollut kertaakaan. Ja jos olisin, niin silloin harkitsisin todella tarkkaan, että haluanko olla lajin parissa ollenkaan.

Dokumentin lopussa on kuvattu Fitness Expon SM-kilpailua, jossa sama nainen kyseenalaistaa tuomareiden päätöksen siitä, että hän ei ole jatkossa. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa tunsin suurta myötähäpeää, kun nainen alkaa huutaa tuomarille, että tässä on pakko olla jokin väärinkäsitys, että en ole jatkossa, että olin elämäni parhaimmassa kunnossa ja niin edelleen.

Varmasti dokumenttiin on leikattu ne pahimmat kohdat tai jopa käsikirjoitettu joitakin kohtia, koska en voi uskoa, että joku voi käyttäytyä noin. Jokainen kilpailu on erilainen ja Fitness Expossa nyt vain on yleensä vuoden kovin taso mitä tulee kilpailijoihin. Jos on pärjännyt karsinnoissa hyvin, se ei välttämättä tarkoita sitä, että pärjäisit itse SM -kilpailussa, koska siellä on vastassa paljon myös kokeneita kilpailijoita. 

Mielestäni dokumentti antaa väärän kuvan bikini fitness urheilijan arjesta. Oma arkeni ei todellakaan ole pelkkää ruokien punnitsemista ja elämään mahtuu muutakin kuin oma napa ja sen tuijottelu.

Tilanne saattaa olla hiukan erilainen omasta näkökulmastani, joka olen kilpaillut monesti ja vartalossa alkaa olla jonkin verran lihasta ja kokemusta. Ehkä oma dieettini ei sitten ole niin rankka, kuin joidenkin, joilla perusaineenvaihdunta ei ole samalla tasolla lihasmassan vähäisyyden vuoksi.

En voi oikeasti sanoa, että miten voi olla mahdollista, että oma ajatusmaailma on sumentunut noin pahasti. Sanon nyt ehkä rumasti, mutta sitä mieltä olen.

Olisi hienoa nähdä dokumentti, jossa kuvataan ihan oikean bikini fitness urheilijan arkea. Jossa treenataan lujaa, syödään paljon ja nautitaan myös muusta elämästä. Pitäisi varmaan itse hankkia kuvausryhmä kasaan ja alkaa kuvata omaa arkeani, jotta tästä lajista saisi joskus todenmukaisen kuvan julkisuuteen 😀 

Pääset katsomaan dokumentin tästä

Edellisessä postauksessa kerron oman kisaraporttini Fitness Classicista. 

 

 

pauliinafitworld

19 vastausta artikkeliin “Bikini fitness dokumentti, johon en voi samaistua”

  1. Ja se helvetin musiikki😂 Oli ku suoraa jostain hautajaisista. Miksi? 😂
    Ja se, että salaatinlehdetkin punnitaan🙄

  2. Tosi naurettavaa rueta omasta sijoituksesta kinaamaan. O_o Jos kilpailee, hyväksyy samalla arvostelulajin erilaiset mielipiteet. Jos ei hyväksy, kannattaa valita laji, jossa voitto riippuu ajasta/metreistä tms.

    Jos noin paljon itkettää kuin dokumentissa, ehkä turha kiduttaa itseään, eikö?

  3. ite kanssa suu pyöreenä kun tyttö rupes kesken treenin itkemään ja valmentaja ”tää on ihan normaalia” ???? ja että meinaa oksennus tulla treenissä, huh, en nyt tiiä oonko vetäny vaan pinkillä painoilla vai mitä, kyllä se treeni rankkaa on mut ei nyt ihan roskakoria tarvi lähtee hakemaan kesken sarjan ja niin sen haluunkin pysyvän kiitos 😁

  4. Omasta mielestäni dokumentti oli todella mielenkiintoinen. Olihan siinä toki huomattavissa tietynlainen kriittinen lähestymiskulma lajia kohtaan, kun ohjaaja oli päättänyt näyttää juuri sellaisia tilanteita ja ajatuksia, jotka ulkopuoliselle voivat vaikuttaa täysin kaistapäisiltä, mutta en usko että dokumentissa esitellyt ihmiset olisivat mitenkään vähemmän oikeita urheilijoita kuin sinä. Heidän arkensa on aivan yhtä lailla bikini fitness -urheilijan arkea kuin sinunkin, vaikka muuta väität:

    ”Mielestäni dokumentti antaa väärän kuvan bikini fitness urheilijan arjesta. Oma arkeni ei todellakaan ole pelkkää ruokien punnitsemista ja elämään mahtuu muutakin kuin oma napa ja sen tuijottelu.”
    Oma arkesi on sitten varmaan erilaista kuin kuvattujen urheilijoiden, mutta millä perusteella tiedät sen edustavan ”oikeaa” fitness-urheilijuutta? Vai viittaatko nyt siihen, että dokumentissa oltaisiin tahallaan jätetty pois jokin olennainen osa urheilijoiden arjesta?

    ”Olisi hienoa nähdä dokumentti, jossa kuvataan ihan oikean bikini fitness urheilijan arkea. Jossa treenataan lujaa, syödään paljon ja nautitaan myös muusta elämästä. Pitäisi varmaan itse hankkia kuvausryhmä kasaan ja alkaa kuvata omaa arkeani, jotta tästä lajista saisi joskus todenmukaisen kuvan julkisuuteen”
    Väitätkö siis, että dokumentissa esiintyvät henkilöt eivät ole oikeita urheilijoita, mutta sinä olet? Millä perusteella oma arkesi edustaa lajia todenmukaisemmin kuin dokumentin henkilöiden? Vai tiedätkö siis, että dokumentissa oltaisiin jotenkin tahallaan vääristelty siinä esiintyneiden urheilijoiden tekemisiä näyttämään siltä, että he eivät nauti muusta elämästä mutta sinä tiedät näiden nauttivan?

    Hämmentävä postaus 🙂 Tuo itkeminenkin on niin henkilökohtainen asia, että ei kai siitä voi vetää johtopäätöksiä siitä, että toinen olisi jotenkin ”pohjalla”, kuten kirjoitat. Itse itkin viimeksi eilen, kun poikaystäväni näytti minulle suloisen kuvan eikä se viittaa vaikeuksiin elämässä 😀 Samoin saatan tirauttaa kyyneliä jalkaprässissä ilman, että olisin koskaan harkinnutkaan bikini fitness -uraa.
    Yritän lähinnä ehkä sanoa, että dokumentin perusteella ei voi tehdä tyhjiä olettamuksia siinä esiintyvistä henkilöistä ja on vähän kyseenalaista tällä tavalla julistaa, että siinä esitetty urheilijuus ja arki olisivat jotenkin huonompia kuin sinun urheilijuutesi ja arkesi.

  5. Mulle tuli kanssa vähän kummallinen olo siitä dokumentista. Mulle tuli hetkeks siinä sali-itkukohtauksessa sellanen olo, et oonko ihan paska treenaaja, kun en treenaa salilla itkien 😀 Vaikka en kisoihin tähtääkään, mutta kun pyrin silti tekemään kaiken täysillä oman projektin suhteen ja inspiraatiota oon kuitenkin kisaajilta monta vuotta saanut 🙂 Tän sun järkevän tekstin myötä tuli sellanen fiilis, et onneks päädyin ostamaan just sulta ruokavalion ja treeniohjelman! Oot niitä harvoja kisaajia jotka ainakin itselläni pitää edelleen yllä positiivista kuvaa tosta lajista.

  6. Moikka! Ymmärrän täysin sun pointin. Musta kumminkin on hyvä muistaa, että jokainen ihminen on yksilö ja jokainen kokee kisadieetin eri tavalla. Toisille se on rankempi ja toisille todella helppo. Siihen varmasti vaikuttaa kropan lähtötilanne, sen hetkiset sosiaaliset suhteet, paineen sietokyky, jne. Toisille se dieetti on koko elämä ja elämään ei sillä hetkellä haluta mitään muuta. Toisilla arki ja sosiaalinen elämä rullaa samalla tavalla kuin ilman dieettiä. Itse en ainakaan koe, että olisi ns. oikeita tai vääriä tapoja reagoida dieettiin. Musta harmillista oli ettei dokumenttiin valikoitunut enempää tyttöjä, jotta oltaisiin katsojalle saatu näytettyä monta näkökulmaa. Se olisi antanut realistisemman kuvan kilpailuun valmistautumisesta. 🙂

    johanonfitness.fitfashion.fi

    • Moikka! Oon Johannan (ylempi kommentti) kanssa täysin samaa mieltä. Ihmisistä tulee sellaisia kuin ovat kokemiensa asioiden perusteella. Veikkaan että dokumentissa salilla itkettiin ihan väsymystä ja muita elämän asioita kuin itse treeniä.. Elämäntilanne vaikuttaa ja varmasti dietin toteutus, läheltä oon seurannut mieheni kisadiettiä ja eihän se helppoa hommaa ole loppuvaiheessa etenkään. Dietin ulkopuolella taas elämä on ihan ”tavallista” elämää. Salille meno ja (pääasiassa) terveellisesti syöminen tuo hyvän olon ja on tärkeä tekijä myös henkisessä hyvinvoinnissa 🙂 Dokumentissa haluttiin antaa varmasti äärimmäinen ja negatiivinen kuva lajista. Mielestäni dokumentin henkilöistä sai aika pinnallisen, surullisen ja rikkinäisen kuvan. Ja valmentajista sain empaatittoman kuvan. Haluan uskoa ettei laji eivätkä sen harrastajat (myös dokumentissa olleet) ihan tuollaisia ole oikeasti ja myös lajinharrastajilla on positiivinen kuva itsestään!

  7. Moi,

    En itse kisaa fintess-lajeissa ja siinä mielessä en voi arvioida miten realistisen kuvan dokkari antaa dietistä.

    Tuli kuitenkin sellainen kuva että eihän tämä ole dokumenttiin osallistuneille normaali olotila vaan nimenomaan dietti. Ja moni sitä korostikin että dietillä teen näin ja näin. Myös 3/4 näistä seuratuista ei ole itse töissä liikunta-alalla ja sillä tavalla enemmän valmentajan varassa kuin sellainen jolla on itsellä vaikka pt koulutus.
    Sulla varmasti järkevä ajatus postauksen takana mutta ainakin näin maallikon silmään päälimmäiseksi jää ylimielinen suhtautuminen muihin kilpailijoihin. Sellainen että nämä dokumentissa seuratut olis sua tyhmempiä ja huonompia urheilijoita. Ymmärrän että olet ylpeä saavutuksestasi vetää dietti omin neuvoin onnistuneesti läpi mutta älä lyttää niitä jotka tekee valmentajan opastuksella. Se ei vaan anna susta itsestäs hyvää kuvaa, ei ammattitaitoista vaan tylyn kuvan.

  8. Dokumentissa tuotiin hyvin julki, miten sellaiset ulkonäkökeskeiset tyttöset, jotka eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita siitä itse urheilusta, kiinnostuvat lajista juuri tuon kisahetken takia 🙂 silloin varmasti tulee itku kun pitäisi vähän jotain tehdä, eikä se tunnukkaan kivalta kun siinä tulee hiki. Ihan pelle akkahan tuo oli. Mutta Paldanius on kova (y)

  9. Satun tietämään dokumentin taustoja vähän syvemmältä, ja Paldanius raottikin ”bäkkärin ovea” tämän päivän kirjoituksessa

    ”Haastattelujen teko oli yllättävän haastavaa, koska niissä nauraminen oli kiellettyä. Toisinaan taas pelkäsin, että tuleeko oikeasti se hetki kun hakkaan jonkun kuvausryhmän jäsenen. Olin oikeasti välillä todella lopussa toiston määrään. Samaa kohtausta saatettiin kuvata se sata kertaa ja aina kaikki extra 99 kertaa olivat yhtä tylsiä ”

    Dokumentin tekijä halusi näyttää lajin juuri sellaisena kuin valtaosa ihmisistä sen näkee. Ulkonäkökeskeinen, muovipurkkirumba, kaikki ilo pois, ei ystäviä, ja mahtui joukkoon vielä itkemistä ja maininta syömishäiriöstä. Ja ymmärrätte varmaan että dokumentin tekijä on ohjannut dokumentin sen näköiseksi kuin sen halusi, itkuineen päivineen. Todella suuri pettymys koko dokumentti.

    • Öö luuliko nämä henkilöt sitten tällä dokumentilla että tästä tulee jotenkin erilainen? Oisko kantsinu sit vähä miettii kaks kertaa lähteekö tähän mukaan. Ei kun pakko sitä julkisuutta on saada.

  10. Mulle tuli dokkarista mieleen, että kyseessä olisi joku ohjaajan päähänpinttymä bikini fitneksen demonisoinnista. Jos diettaaminen ja kisaaminen olisi oikeasti noin kamalaa mitä annetaan ymmärtää niin ei kai kukaan itseään rääkkäis tolla tavalla? 😀 en ymmärrä yhtään tota negatiivista sävyä, jota tossa on musta tietoisesti haettu.

  11. Ei dokkarista minusta tullut sitä vaikutelmaa että näiden tyttöjen elämä olisi pelkkiä purkitustalkoita, ja he sitä paitsi tuntuivat pitävän purkitusta diettiarkeaan helpottavana asiana. Jos käy säännöllisessä päivätyössä ministeriössä tai optikkoliikkeessä sunnuntain purkitus todennäköisesti mahdollistaa sen muun elämän vieton viikolla duunin ja treenin ohessa. Ja mitä tulee itkuherkkyyteen, niin sehän nyt tunnetusti vaihtelee ihmisten kesken ihan valtavasti muutenkin. Jotkut pillaa työpaikallaankin tämän tästä, ja itselle sellaista ei ole tapahtunut koskaan.

    Minulle, lajin ulkopuoliselle henkilölle tuli dokkarista hyvin samantyyppinen vaikutelma tyttöjen elämistä kuin mitä fitnessblogeista olen saanut. Paitsi Linda Paldaniuksesta tuli paljon sympaattisempi kuin blogissa 😍
    Ja siitä Sinun entisen tiimisi päävalmentajasta aivan totaalisen kusipäisen öykkärimäinen, valitettavasti.

    Täytyykin katsoa dokkari uudestaan, kun en tunnistanut Sinua alusta 😊

  12. Mun mielestä dokkari oli ihan hyvä, hieman melankolinen, mutta ihan todellisia asioita siinä saaliin kuvattua. Tunteet välittyi hyvin ja kuvamateriaali oli laadukasta. Tottakai juonta täytyy dramatisoida jotta keskittymiskyvytön yleisö jaksaa kiinnostua.

    Ja imo Jutta ihmetteli tuomarien päätöstä ihan aiheesta, edellisenä päivänä kv kisoissa kuudes ja seuraavana päivänä sm-kisoissa karsii heti. Ei se kunto ollut yhdessä päivässä muuttunut? Tää arvostelun epämääräisyys ja ailahtelevuus ei ole mikään uusi topikki bfitneksestä puhuttaessa. 🙂

  13. Sen verran vielä, että kyseessähän ei ollut mikään urheilijamuotokuva, vaan dokumentin ohjaaja oli kiinnostunut mistä bikini fitnessin yhtäkkinen suuri suosio johtuu ja miksi nuoret naiset haluavat sitä harrastaa. Ohjelmassa nähtiin ja kuultiin neljän kilpailijan ajatuksia aiheesta.

    Ja koska ohjelman aiheena oli bikini fitness, niin mielestäni oli aika luonnollista kuvata tyttöjen elämää valtaosin tästä näkökulmasta.

    Oliko ohjelmassa Sinun mielestäsi siis jotain mikä ei bikini fitnessiin kuulu? Ohjelmassa kuitenkin treenattiin, dieetattiin, harjoiteltiin poseerauksia, sovitettiin biksoja, seurattiin kunnon edistymistä aikataulun suhteen, levitettiin väriä ja kerrottiin mitä kukin oli oppinut itsestään fyysisen treenin ja dieetin aikana. Minusta nämä kaikki ovat asioita, joista olen lukenut lukuisista fitnessblogeista. Vai oliko ”ongelma” enemmän siinä että siitä puuttui se muu elämä?

  14. Musta vaikutti lähinnä siltä, että tässä dokumentissa haluttiin antaa vaan mahdollisimman negatiivinen kuva lajista. Jos tosiaan kuvauksissa oli hymyileminen kiellettyä ja kohtaukset uusittiin noin sata kertaa, niin tiedä sitten miten aito tuo itkukohtauskaan oli.. Toisaalta en ole itse ole bikinifitnesskilpailija, joten en pysty sanomaan kuinka totuudenmukaisen kuvan tuo dokumentti lajista antaa, mutta vaikea uskoa että se arki dieetilläkään ihan noin karua olisi tai miksi kukaan muuten edes kilpailisi 😀

    Ehkä tässä oli tarkoituksena jotenkin varoitella nuoria naisia fitnessin negatiivisista puolista kun niitä tuotiin niin voimakkaasti esille. Syömishäiriöt, lapsettomuusongelmat ym… Sitten vielä se hautajaismusiikki taustalla… 😀 Eihän uusimpien tutkimusten mukaan fitness ole niin vaarallista kuin aiemmin on kuviteltu ja kyllähän niitäkin tarinoita kuulee kun jotkut ovat jopa parantuneet syömishäiriöstä lajin löydettyään. Vähän turhaa demonisointia mun mielestä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 33
Tykkää jutusta