Tässäkö se nyt oli?

En voi uskoa, että olen huomenna palaamassa Suomeen. Kolme viikkoa on mennyt niin nopeassa hujauksessa, että ihmettelen vain mielessäni tätä kaikkea mitä on tapahtunut. Olen tavannut täällä reissussa kymmenittäin tai oikeastaan varmaan jopa ainakin sata uutta ihmistä Suomesta ja ympäri maailmaa. Olen jutellut tuntemattomille ihmisille ja olen oppinut jokaiselta jotakin. Olen sitä mieltä, että elämässä ei saa koskaan lopettaa oppimista.

Haluan olla avoin, koska olen nähnyt jo tämän lyhyen elämäni aikana monta ihmistä, jotka ovat hävittäneet sen avoimuuden ja monesti heistä tulee katkeria elämää ja kaikkea muutakin kohtaan. 

kroatia split rannalla
Vain positiivisia fiiliksiä

Itseasiassa en taida vielä ymmärtää koko tätä vuotta, että mitä kaikkea tässä on oikein tapahtunut. Olen jostain ihmeestä saanut niin paljon rohkeutta tehdä isoja muutoksia elämässä ja nyt olen tässä tilanteessa – ihmettelemässä, että minne elämä on minua viemässä.

Tein päätöksen, että en halua yrittää vaikuttaa siihen mihin elämä vie vaan annan sen virran viedä. Olen jättänyt taakseni monia ihmisiä, jotka ovat jostain syystä katkeria siitä, että teen elämässäni juuri niitä asioita, joista nautin.

Olen päättänyt, että mun elämään ei mahdu enää yhtäkään ihmistä, joka aiheuttaa mulle pahaa oloa tai jarruttaa tätä menemistä. Ja tiedättekö mitä? Kun olen päästänyt sellaisista ihmisistä irti niin tilalle on alkanut tulla positiivisia ja ihania ihmisiä, joista monen olen tavannut täällä reissussa. 

Päätin muutamia kuukausia sitten, että opettelen olemaan yksin, koska en ole sitä oikeasti koskaan kunnolla opetellut. Olen edelleen sinkku ja olen päättänyt, että sinkkuna oleminen tulee jatkumaan niin kauan, kun tunnen olevani tarpeeksi vahva omillani.

En häpeä myöntää, että en ole vielä tarpeeksi vahva. Miksi mun pitäisi hävetä sitä?

Muistan täältä reissulta yhden hetken kun olimme Maijan kanssa Hard Island festareilla Novaljassa. Musiikki soi täysiä meidän takana, oli etelän yö, ihmisiä joka puolella. Jäimme juttelemaan syvällisiä ihmisjoukossa ja Maija sai minut siinä kyyneliin. En nyt ala erittelemään tarkemmin, että mistä puhuimme, mutta tuon tuokion jälkeen eräs brittiläinen tyttö tuli halaamaan minua ja sanomaan, että teillä taisi olla aika syvälliset keskustelut ja myönsin sen. Tyttö sanoi minulle asioita, jotka jäivät ikuisesti mieleeni ja hän sanoi myös, että voin olla juuri sitä mitä haluan enkä välitä muiden mielipiteistä sekä juuri niin herkkä ja keskeneräinen kuin tällä hetkellä olen. Vaikka olenkin ulkoa päin vahva, niin kyllä siellä sisällä asuu herkkä tyttö, joka kokee sen kaiken ja ei ole vielä ihan valmis. 

Tämä reissu on tehnyt musta taas astetta vahvemman. Tietysti vähän ahdistaa palata kotiin ja yksin, koska koko tämä reissu ollaan oltu vähintään kolmen henkilön, joskus jopa 20 henkilön kanssa samassa asunnossa. Ympärillä on ollut koko ajan ihmisiä ja entisestään rakkaista ihmisistä on tullut vielä rakkaampia ja toki ihan uusista ihmisistä on tullut uusia ystäviä, jotka tulevat varmasti jatkossakin opettamaan paljon elämästä. 

Täällä Splitissä on ollut todella upeaa ja varsinkin Ultra Europe -festarit olivat todellakin odottamisen arvoiset. Meillä on ollut täällä Splitissa Airbnb:n kautta vuokrattu asunto ja kaikki on toiminut todella hyvin. Asunnossa on kaikki tarvittava ja vuokranantaja on aivan ihana Kroatialainen vanha mies. Jos jotain ollaan tarvittu, niin se ollaan järjestetty. 

kroatia ruoka
Ruoka on täällä hyvää ja suhteellisen halpaa. Tämä ateria maksoi noin 10-12 euroa
split vanha kaupunki
Täällä on ollut kaksi päivää valtava metsäpalo ja myös Splitin vanha kaupunki on puoliksi taivaalta savun peitossa

Ultra Europe oli upea, ehkä kuitenkin vähän heikosti järjestetty. Festareilla oli ainakin kolme turvatarkastusta, mutta kuitenkin meno oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Toki ymmärrän tarkastukset kun festareilla on parhaimmillaan kymmeniätuhansia ihmisiä. Stadion, jossa festarit olivat oli aivan jäätävän iso. Toiselle puolelle kävelyyn meni varmasti ainakin kymmenen minuuttia kun mukaan lisää ihmispaljouden 😀 Kolmas ja viimeinen päivä oli ihan eeppinen. Viimeistään illan pääesiintyjä Hardwell räjäytti stadionin niin, että olisin voinut tanssia aamu viiden jälkeen vielä monta tuntia.

Rakastuin tällä reissulla myös Hardstyle -musiikkiin Hard Islandin vuoksi ja tekno houseen, jota soi melkeinpä joka nurkassa Ibizalla ja myös Ultrassa.

ultra europe pauliina
Valmistautumassa Ultra Europen toiseen päivään

Olemmekin alkaneet suunnitella jo ensi kesän ja talven matkoja, jotka suuntaavat näihin tapahtumiin. Ja Ibizalla aiomme mennä myös ensi kesänä ja silloin ainakin viikoksi! Yksinkertaisesti rakastuin siihen paikkaan ja haluamme kaikki lähteä sinne uudelleen. Se on todellakin nuorten ihmisten kesänviettopaikka! 

Tänään on edessä vielä siivoamista ja rannalla loikoilua ja huomenna koittaa sitten lähtö Suomeen. Vaikka olenkin hiukan surullinen lähdöstä niin odotan todella arkeen palaamista. En ole treenannut koko reissulla, joten ikävä salille on todellakin järjetön! Meillä on teille Maijan kanssa tiedossa hienoja juttuja, joita tulemme julkaisemaan pian, joten kannattaa pysyä kuulolla. Tälläistä ei ole vielä ennen Suomessa ja fitnessmaailmassa toteutettu ja aiommekin yhdistää voimamme ja tarjota meidän seuraajille jotain ainutlaatuista. 

Katso edellisestä postauksesta miten voit oppia treenaamaan niin kuin minä!

pauliinafitworld

2 vastausta artikkeliin “Tässäkö se nyt oli?”

    • Joo kyllä todennäköisesti ollaan menossa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta