Masennuslääkkeet olivat minulle huijausta

Tässä yhteiskunnassa on monta isoa asiaa, jotka saavat minut säännöllisesti kohottamaan kulmiani. Suurimmat niistä ovat lääketeollisuus ja ruokateollisuus, joiden uskon olevan molempien suurimmissa määrin huijausta ja uskon, että niillä johdatetaan tehokkaasti ihmisiä harhaan.

Aion tässä postauksessa kertoa omia kokemuksiani terveydenhuollosta ja lääketeollisuudesta. Nämä aiheet kiinnostavat minua näin fitnessihmisenä ja liikunnan alan ammattilaisena hyvin paljon. Vuodet ovat opettaneet rakastamaan omaa kehoa ja myös omaa mieltä ja saan helposti puistatuksia, kun huomaan miten ihmisiä johdatetaan harhaan niin lääke -kuin ruokateollisuudessa.  

Olen tietyllä tapaa vanhanaikainen tai jopa liiankin tietoinen omasta kehosta, terveydestä ja sen muutoksista, että olen jonkin sortin painajainen, kun satun joskus eksymään terveydenhuollon ammattilaisten pariin. Minulle on turha selittää jonkin lääkkeen hyvistä vaikutuksista, koska koen, että minua on monta kertaa johdettu harhaan.

masennuslaakkeet kokemuksia

Ensimmäinen iso asia on ehkäisy, josta olen monesti myös täällä blogissa puhunut. Siitä asti kun kuukautiseni alkoivat 11 -vuotiaana, olen syönyt erilaisia e-pillereitä, minipillereitä, käyttänyt ehkäisyrengasta, kokeillut jopa hormonikierukkaa, jonka päädyin poistamaan tämän vuoden maaliskuussa.

E-pillereistä minulla on kammottavia kokemuksia, jossa ympärille tulee sumu, seksuaaliset halut poistuvat lähes kokonaan, iho muuttuu huonoon kuntoon enkä tunne itseäni elinvoimaiseksi. Jos sinua kiinnostaa lukea kokemuksia e-pillereiden lopettamisesta niin lue tämä postaus. Tai jos haluat lukea miten kierukan poisto on minuun vaikuttanut niin se postaus löytyy täältä. 

Sen melkein 1,5 vuoden ajan kun käytin hormonikierukkaa, voin huonosti. Akne vaivasi taukoamatta, en ollut yhtä aktiivinen seksuaalisesti kuin normaalisti, emätintulehdus vaivasi lähes jatkuvasti ja koin, että hormonitoiminta ei ole omani. En tuntenut kehossa oikeastaan mitään. Kuukautiset jäivät pois, mutta täytyy sanoa, että en pitänyt siitä. Mielestäni ei ole terveellistä yrittää vaikuttaa kehon luonnollisiin toimintoihin ja nyt kun olen maaliskuusta asti ollut hormonittomalla ehkäisyllä, en ole koskaan voinut näin hyvin!

Seuraan kiertoa kännykkäohjelman avulla ja kierrosta on tullut säännöllinen muutaman päivän tarkkuudella. On ihan täyttä puppua, että et voisi elää ilman hormonaalista ehkäisyä. Jos kiertosi on säännöllinen, ei tämän helpompaa keinoa voi edes olla.

Näin hurjia muutoksia ihossa ja kehossa jo muutamia viikkoja kierukan poiston jälkeen. Ihon normaali säteily alkoi palautua, karmeat hormonaaliset isot paiseet leuassa ja poskilla alkoivat väistyä, minusta tuli iloisempi ja pian omat kuukautiset palasivat. Joudun edelleen hoidattamaan kosmetologilla aknearpia, jotka kierukka minulle aiheutti.

On ihan uskomatonta miten alentavaa palvelua sain terveyskeskuksessa, kun menin ja ilmoitin, että haluan poistaa kierukan. Lääkärin kommentti oli todella halveksiva: ”noo, kaikkea sitä voi kokeilla” ja minua tuijotettiin kulmien alta kuin mitäkin vähä-älyistä. Kouraan lyötiin pinkka esitteitä erilaisista hormonaalisista ehkäisyistä. Kotiin päästessäni revin ja heitin ne roskakoriin.

Nyt kun olen kohta 9 kuukautta ollut ilman hormonaalista ehkäisyä niin en enää ikinä aio palata hormonaaliseen ehkäisyyn elämässäni! Nautin siitä, että tunnen ovulaation, saatan olla ennen kuukautisia kiukkuinen ja vähän väsyneempi, kuin normaalisti, mutta mikään ei voita sitä, että tunnen mitä kehossani tapahtuu ja se vie voiton kaikilta pikku oireilta! 

masennuslaake

 

Vuoden 2016 lopussa mulla todettiin lievä masennus. Sain masennukseen lääkkeen nimeltä Escitalopram. Huomasin nopeasti aloituksen jälkeen, että voin helposti pahoin ja seksuaalisuus ikään kuin sammui. Nämä ovat hyvin yleisiä haittavaikutuksia masennuslääkkeiden käyttäjillä.

Muun alan terveydenhoidon ihmiset ovatkin sanoneet, että masennuslääkkeet vain lamaannuttavat toimintoja, jotta masentunut ihminen saisi hiukan lisää armonaikaa. Eipä tätä minulle lääkäri kertonut tai myöntänyt. Lääkkeet eivät masennusta paranna.

Lääkäri oli määrännyt, että minun pitäisi syödä lääkkeitä puoli vuotta ja vielä senkin jälkeen jatkaa. Kesän alussa ensimmäinen puolen vuoden kuuri loppui ja päätin lopettaa lääkkeet seinään, koska en kokenut, että sumuinen olotila, jatkuvat pahoinvointi ja tunnottomuus oikeastaan koko kropassa on sitä mitä kutsutaan parantumiseksi.

Mulle ei tullut lopetuksesta oikeastaan mitään oireita, vaan aloin voida paremmin! Päivä päivältä mieli kirkastui ja aloin tulla taas onnelliseksi, normaaliksi itsekseni. Tapahtui paljon asioita ja muutoksia, jotka lisäsivät positiivisuutta ihan arkipäiviin. Ymmärsin, että olin tehnyt itselleni vääriä asioita ja ollut väärien ihmisten seurassa. Aloin ikään kuin parantua itsekseni.

Olen sitä mieltä, että on vaarallista yrittää muuttaa aivojen kemioita. Itse koin sen ihan konkreettisesti, koska sain lääkkeistä inhottavia sivuoireita. Uskon, että masennuslääkkeisiin on helppo jäädä koukkuun, vaikka varmasti suurin osa parantuisi kun pääsisi vain puhumaan asioista ammattilaisen kanssa.

escitalopram masennuslaake

Luulen, että myös masennuslääkkeet ovat suurta huijausta. En vain usko, että puoli miljoonaa ihmistä Suomessa oikeasti tarvitsee masennuslääkkeitä. En halua edes kuvitella, että millaisessa koukussa voisin olla, jos minut olisi pakotettu jatkamaan masennuslääkkeiden syömistä.

Uskon, että koko tätä soppaa johtaa joukko ihmisiä, jotka rahoittavat lääketeollisuutta ja pääsevät vaikuttamaan esimerkiksi suosituksiin. Netistä löytyy monen monta artikkelia, jossa jopa lääkärit ja johtajat ovat saaneet potkuja, kun ovat kertoneet oman viiltävän mielipiteensä masennuslääkkeiden tehottomuudesta.

Itse en halua syödä mitään lääkkeitä, jollen ole 110% varma, että tarvitsen niitä. En syö edes antibiootteja, jos ei ole pakko. On vain vaikea uskoa hyvää lääketeollisuudesta, kun lukee, että miten koko homma on aikoinaan lähtenyt liikkeelle ja millaisia ihmisiä tuolla korkeammalla tasolla on vaikuttamassa ihmisiin ja asioihin.

On sairasta millaisia koekaniineja me ihmiset voimme olla ja raha on se joka puhuu. Itse en todellakaan usko sinisilmäisesti kaikkea, mitä mainoksissa toitotetaan. Kannattaa joskus kyseenalaistaa, että mitä uskot. Mieti, että mikä on juuri sinulle, sinun keholle ja mielelle paras vaihtoehto. Onko asiaan mahdollisesti muita ratkaisuja kuin lääkitys? 

Laahaavatko ojentajat jäljessä? Nappaa edellisestä postauksesta super tehokas kolmen liikkeen ojentajatreeni talteen!

 

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

pauliinafitworld

54 vastausta artikkeliin “Masennuslääkkeet olivat minulle huijausta”

  1. Hei, Tämä kuukautiskalenteri puhelimessa on täysin uusi tuttavuus, mutta kuulostaa super hyvältä! Minkä nimistä käytät?:)

  2. Voisitko linkata sun lähteitä? Olisi kiva kuulla, missä näin on sanottu, ihan mielenkiinnosta. Yleisesti ottaen masennuslääkkeitä ei kannata lopettaa seinään. Itse olen kokenut sen, ja ei muuten ollut kivaa. Siitä olen samaa mieltä, että masennuslääkkeitä määrätään liikaa.

    • Harvardin professori Irving Kirsch on tutkinut paljon masennuslääkkeitä ja niiden placebo vaikutuksia. Löytyy vaikka mitä googlettamalla 🙂

  3. Tälläsissä postauksissa olisi faktatieto myös paikallaan.. Haluaisin tietää mikä on mielipiteesi rokotteista tai homeopaattisesta lääkinnästä?

  4. Joo jäi vähän turhan mutuilupostaukseksi tämä, kun lähes jokainen sisältää sanan ”uskon” tai ”luulen”. Monille varmasti kyllä on myös hyötyä masennuslääkkeistä

    • Kyllä, nämä on omia kokemuksiani, mutta asiasta löytyy myös paljon ihan tieteellisiä artikkeleita kun vähän googlettaa 🙂

  5. Minä aloitin vanhaan tuttuun tapaan e-pillerit kun tytön imetys loppu vajaa 5 vuotta sitten. Kun oli pitkän aikaa ollut ilman niitä, oli muutos nähtävissä helposti enkä pitänyt siitä yhtään. Iho huononi ja olin todella äkkipikainen ja välillä alakuloinenkin. Jätin pillerit pois ja kas vain, olo kohentui huomattavasti. Masennuslääkkeistä en niin tiedä kun en ole koskaan joutunut niitä käyttämään, joten en ota kantaa niihin. Sen tiedän, että tietyn asteisissa masennuksissa ne ovat paikallaan ja yhdistettynä sopivaan terapiaan mahdollisuudet parantua ovat hyvät. Lääkkeet yksinään tuskin parantavat ketään (en toki tiedä kun en ole sen alan ammattilainen).

    Töissä näen kipeitä ihmisiä päivittäin, jotka ovat tulleet lääkäriin ”koska pakko saada antibiootteja tähän tautiin”. Jengi ei ymmärrä ettei antibiootit tepsi virustautiin, vaikka niitä söisi kuinka paljon. Onneksi lääkärit (ainakin meillä) määräävät antibiootteja vain jos siihen on oikeasti tarvetta. Mutta tämä uskomus niin kaikki parantavasta vaikutuksesta pitäisi kyllä saada muutettua. En itsekään syö mitään lääkkeitä ellei oikeasti ole pakko.

  6. Moro!

    Mä olen psykiatrialla työskennelleenä lääkärinä nähnyt monen potilaan hyötyvän valtavasti masennuslääkkeistä. Ei, ne eivät välttämättä hoida masennusta aiheuttanutta elämäntilannetta, mutta tukevat aivojen toimintaa ja kantavat pahimman vaiheen yli. Useissa tutkimuksissa on voitu todeta, että masennuslääkkeet ja erilaiset terapiat ja keskusteluavut yhdessä hoitavat masennusta tehokkaammin yhdessä kuin erikseen. Vaikeissa masennuksen muodoissa taas keskustelusta ei ole apua, koska masentunut ei ole silloin ”vastaanottavainen” eikä kykeneväinen osallistumaan terapiaan. Silloin lääkehoito on tärkeintä, mitä voimme antaa.

    Ei ole olemassa vain yhtä masennuslääkettä. Käyttämäsi essitalopraami on SSRI-ryhmän masennuslääke, joka on tehokas, mutta aiheuttaa joillain sivuvaikutuksena juurikin kuvaamaasi seksuaalihaittoja. Silloin voidaan kokeilla jotain toista valmistetta, jolla riski samaan haittaan on pienempi.

    Ehkäisylääkityksessä pätee sama: se, mikä sopii ensimmäiselle, ei sovi välttämättä laisinkaan toiselle. Jos tietty e-pillerimerkki ei sovi, silloin se täytyy yksinkertaisesti vaihtaa. Sopiva estrogeeni- ja progesteronipitoisuus e-pillereissä vaihtelee yksilöittäin, ja markkinoilla on useita kymmeniä näitä lääkeaineita eri pitoisuuksia pitäviä valmisteita, samoin vaikuttavia lääkeaineita on useampi. Joskus pelkkä progesteroni (= minipilleri, hormonikierukka, ehkäisykapseli…) on paikallaan, varsinkin jos on e-pillerille vasta-aiheita. Lähes kaikille löytyy heille sopiva hormonaalinen ehkäisy. Tarvitaan vain kärsivällisyyttä – joskus pitää kokeille jopa 5-6 valmistetta, jotta sopiva löytyy.

    Lääkehoidon demonisoiminen on haitallista etenkin mielialahäiriöistä kärsiville.Tästä postauksesta tulee vaikutelma, että lääkehoito on psyykkisissä sairauksissa tarpeetonta – näin ei todellakaan ole. Esimerkiksi itsemurhakuolleisuus on tippunut rajusti -90-luvun alusta, ja osatekijäksi tähän tiedetään olevan SSRI-lääkkeiden tulemisen markkinoille. Tälläisillä puheilla joku, joka tarvitsisi lääkettä, saattaa jättää sen ottamatta tai kokonaan saamatta, jos samanlainen vähättelevä mutuiluun perustuva näkemys leviää laajemmallekin, eikä esimerkiksi sairastuneen läheinen auta ja tsemppaa masentunutta hakemaan itselleen apua terveydenhuoltoalan ammattilaisilta.

    • En väitä että kaikissa tapauksissa tarpeetonta, mutta lievä ja keskivaikeaa masennus ainakin omiin kokemuksiin pohjautuen voi parantua ilman lääkkeitä.
      Ainakin 5 eri pillerimerkkiä kokeillu eikä yksikään sovi. Joillekin ei vaan sovi mikään ja moni ei edes tajua niitä haittavaikutuksia mitä niistä saa

    • Niin, nämä ovat sinun _omia kokemuksiasi_. Isot, laadukkaat ja toistetut tutkimukset ovat todistaneet, että useimmille löytyy sopiva masennuslääkitys ja/tai hormoniehkäisy, ja niistä hyödytään. Yksittäiset kokemukset ovat yksittäisiä kokemuksia, eikä niitä voi yleistää koko väestöön.

    • Kiitos EL, itse en tiedä miten olisin selvinnyt ilman masennuslääkkeitä vaikeasta masennuksesta. Siinä vaiheessa kun ei jaksa nousta sängystä ja itkee aamusta iltaan, essitaloprami oli pelastus. Pauliina, en tiedä mitä lääkärisi muuta sanoi, mutta tokkopa pyysi varaamaan aikaa mielenterveyssairaanhoitajalle, jotta pääset jatkohoitoon eli sitä kautta parantumaan? Lääkkethän ovat tarkoitettu psykologisen ja psykiatrisen hoidon tueksi, jotta yksilöllä on tarpeeksi voimavaroja edes käsitellä vaikeita asioita. Kaikki eivät toki tarvitse lievään masennukseen lääkehoitoa, mutta pidän itsekin masennuslääkkeiden demonisoimisen vaarallisena asiana, sillä niistä voi olla _elintärkeä_ apu monelle vakavasti masentuneelle.

  7. Kuinka paljon masennukseen auttaa paremmin esim. Ruokavalio ja liikunta ku lääkkeet! Ainakin lievään masennukseen! Suolistolla on suora yhteys ihmisen henkiseen puoleen eli olet mitä syöt. Ravintorikasta ruokaa kun syö niin voi paremmin!

    • Todella hyvä kommentti, niillä molemmilla on tosi iso vaikutus!

  8. Hormonaalisen ehkäisyn ensisijainen indikaatio on luotettava ehkäisy. On huomattava, että varmoja päiviä ei ole ja käyttämällä kyseistä sovellusta ainoana eskäisymeneyelmänä hyväksyt raskauden mahdollisuuden. Tämä on kiistaton tosiasia.

    Monet kokevat hormonaalisesti ehkäisystä kiistatonta hyötyä, minkä vuoksi sillä on myös muita indikaatioita, kuten runsaat kuukautiset, lievä akne ja endometrioosi.

    Tämänhetkisen konsensuksen mukaan SSRI lääkityksen käyttöä puoltaa näyttö sen tehosta. Yksittäiset tutkijat ovat asiasta toista mieltä, mutta laajemmat meta-analyysit puoltavat nykyistä ajattelutapaa.

    Kaikki lääkitykset eivät sovi kaikille ja toiset saavat haittavaikutuksia helpommin kuin toiset. Tälle ei voi mitään.

    Lääketeollisuus on liiketoimintaa, mutta eipä muuten meille tulisi ja kehitettäisi uusia lääkkeitä. Lääketeollisuus tukee myös valtaosin ammatillista kouluttautumista. Pitäisin myös suomalaisia käypä hoito -työryhmiä varsin lahjomattomina. On myös kaikkien tarkistettavissa, mihin tutkimuksiin suositukset perustavat.

    Kannattaa suosia hieman vähemmän mustavalkoista ajattelua, niin monet asiat vaikuttavat kulloiseenkin tuntemukseen ja olemiseen. Suomalainen terveydenhuolto on mielestäni arvostettavaa ja palvelu aidosti oikeaa ja hyvää osittain juuri siksi, että se on julkisin varoin kustannettua. Salaliittoteoriat voi sysätä syrjään.

  9. Komppaan vahvasti EL:n kommenttia. Vastavalmistuneena lääkärinä tämä postaus kouraisi – eikä hyvällä tavalla. Toki Suomessa on sananvapaus ja voit toki vapaasti puhua omasta kokemuksestasi, mutta bloggaajana kannattaa miettiä omaa vastuutaan. Tämän postauksen vuoksi joku masennuksesta kärsivä ei välttämättä uskalla hakea apua, koska ei halua ”tulla koekaniiniksi, jolla lääketeollisuus muuttaa aivokemioita”. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille, mutta harkitsisin toiseen kertaan tällaisen tekstin kirjoittamista julkisesti.

    • En voi sille mitään jos kirpaisee ja puhun vain omasta kokemuksesta joka on huono niin mielialalääkkeiden kuin ehkäisyn kohdalla. En kuitenkaan kehoita tällä kirjoituksella ketään kieltäytymään lääkityksestä, ainoastaan pohtimaan tarkkaan olisiko muitakin keinoja hoitaa masennusta

  10. Ikävä kuulla, että sinulla on noin huonoja kokemuksia masennuslääkkeistä. En kuitenkaan lähtisi yleistämään omien kokemusteni pohjalta. Oma muistikuvani aiheesta tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista on se, että masennuslääkkeet tehoavat tilastollisesti merkittävästi vasta vaikean masennuksen kanssa (näin muistelen, ei kannata siteerata!). Tuosta plasebo-vaikutuksesta: se on ihan tunnettu ilmiö monien muidenkin lääkkeiden kanssa ja sen takia tieteellisissä tuktimuksissa on aina (vähintään) kaksi ryhmää. Toinen saa lääkettä ja toinen ei. Henkilö ei itse tiedä saako vaikuttavaa lääkettä vai ei. Näitä ryhmiä vertailemalla voidaan arvioida plasebon ja ”oikean” vaikutuksen määrä.

    Itsekin olen käyttänyt escitalopramia, ja kokemukseni ovat olleet hyviä. Diagnoosina minulla on yleistynyt ahdistuneisuus. Lääke on ehdottomasti auttanut ahdistuksen myötä tulleisiin fyysisiin oireisiin: päänsärkyyn, leuan kireyteen, huimaukseen, pahoinvointiin. Terapiaakin minulle on suositeltu, mutta sitä en halua. Uskon, että jokainen meistä on yksilöitä näissä asioissa: toiselle sopii lääkkeet, toiselle terapia, joku hyötyy molemmista ja joku paranee itsestään.

  11. Liputan hormonittoman ehkäisyn puolesta mutta ”varmat päivät” ei ole ehkäisykeino. Tutkitusti varmojen päivien ”ehkäisyteho” on melko huono – 21% pidemmällä tähtäimellä ellen ihan väärin muista. Kondomi ja kuparikierukka ovat hormonittomat ehkäisykeinot! Miksi et valinnut niitä vaan Mobiilisovelluksen? Itselläni on hyviä kokemuksia kuparikierukasta. Pillereitä en söisi ikimaailmassa, koska mielestäni terveen naisen jonka oma hormonitoiminta pelaa, ei pitäisi sotkea lisähormoneilla kehoaan. Vaikutukset voivat olla merkittävät niin mielialan kuin fyysisten oireiden osalta.

    • Taidat kyllä muistaa väärin. Kuulostaa todella uskomattomalta luvulta. Esimerkiksi ehkäisykoneella (samat metodit mitä käytän muuten) ehkäisyteho on lähes sama kuin pillereissä. Tässä ote Ladycompin sivuilta:

      ”Yli kahden vuoden pituisen tutkimusjakson aikana 686 käyttäjää Saksassa, Sveitsissä ja Meksikossa vastasi kysymyksiin kokemuksistaan LadyComp- ja BabyComp-laitteiden käytöstä. Tutkimuksessa kirjattiin 10601 kuukautta ja sen kuluessa alkoi 39 suunnittelematonta raskautta. Näistä kuusi alkoi ”vihreänä” päivänä, mikä antoi menetelmän Pearl-indeksiksi 0,7, ja 33 alkoi ”punaisena” tai ”keltaisena” päivänä, minkä vuoksi käyttöturvallisuuden Pearl-indeksiksi laskettiin 3,8. Tätä voidaan verrata J. Trusselin vuonna 2011 ehkäisypillereistä tekemään tutkimukseen, jossa menetelmän turvallisuus oli 0,3 (hiukan parempi kuin LadyCompilla) ja käyttöturvallisuus 9 (huonompi kuin LadyCompilla). ”

      Oisko ehkäisypillereissä sama homma kun masennuslääkkeiden kanssa, että raha puhuu. Naisille määrätään pillerit mieluummin kuin he ostais ehkäisytietokoneen, jossa rahat menee yksityiselle toimijalle. Tätä on hyvä miettiä.

  12. en nyt tiedä jäikö ihmisiltä tuo otsikon sana ”minulle” väliin, ei tässä nyt yleistetty noita lääkkeitä vaan jaettiin uskomuksia. samalla lailla jotkut uskoo litteään maapalloon.
    ite en olis ajatellut, että /lievään/??? masennukseen annetaan lääkkeitä noin vaan. ennemminkin ajattelisin terapian auttavan. itse uskon kanssa että noita lääkkeitä määrätään aika helposti. ja myös jos joku jostain syystä ei halua niitä, niin niitä tuputetaan joka ikinen kerta.
    olen nyt kolmannella lääkkeellä, joka on ok toiminut. latistanut vaan tunne-elämääni aika hemmetisti, mutta toisaalta parempi se kuin uusi itsemurhayritys. terapia on taas pitkässä aikavälissä auttanut enemmän kuin ne lääkkeet, jotka mulle olivat ns. ensiapu tuohon mielen mustuuteen. jossain vaiheessa olin niitä vastaan (stigma), eikä lääkäri sitä meinannut ymmärtää. no toisaalta ihan hyvä että suostuin. mutta onhan jokaikinen masennuslääke edelleen kokeiluasteella. ei ole taattua vastetta. lista on pitkä, kun ihminen ryhtyy etsimään hänelle sopivaa lääkettä. lista on vielä pidempi kun lähdetään sivuoireita luettelemaan. on se toisaalta pelottavaa miettiä kuinka aivokemian kanssa testaillaan. mutta raha on lääketeollisuudessa, osin ansaitusti, ja osin amerikan mallia eli kulissia

    • Älä muuta sano, itseäni pelottaa kanssa miten helposti näitä lääkkeitä määrätään..

      Se on juuri noin niin kuin sanoit. Pitää punnita mikä on juuri itselle sopiva vaihtoehto ja lääkkeet eivät olleet sitä mulle.

  13. Ja se minkätasoiseen masennukseen tarvitsee lääkehoitoa, niin sitä voi miettiä..jos voi paremmin ilman lääkitystä ehkä se ei ollut edes tarpeen.kovin helpostihan noita nykyään määrätään.

  14. Hei!

    Hyvä, että olet itse huomannut mikä juuri Sinulle on hyväksi ja mikä ei.
    Itse olen käyttänyt hormonaalista eihkäisyä jo vuosikymmeniä. Aloitin hormonaalisenehkäisyn, lähinnä en ehkäisyn takia, vaan siksi, että minulla kuukautiset olivat välillä niin kipeät, että pahimmillaan jouduin sairaalaan tiputukseen. Tämä kipu loppui siihen, että aloitin syömän e-pillereitä. Välillä jouduin käyttämään myös kipulääkkeitä. Tämän jälkeen olen saanut kaksi lasta ja kokeillut myös kuparikeirukkaa. Ei sopinut minulle. Olen palannut taas pillereihin.

    Kärsin myös kaamosmasennuksesta. Siihen olen myös kokeillut kahta eri masennuslääkettä, mutta niistä ei valitettavasti ollut minulle apua. Nyt sitten vain yritän selvitä talvista ilman lääkkeitä, mutta helppoa tämä ei ole. Harkitsen taas jonkin uuden lääkkeen kokeilua. koska kun tuntee olvevansa ” ei oma itsensä” puoli vuotta vuodesta on se aika raskasta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mielialalääkkeiden kanssa pitäisi aina tarjota myös terapiaa. Lääkkeet hoitavat vain oiretta, syytä voidaan auttaa monesti terapialla.

    Eli pitkän viestin ydin on kait se, että se mikä sopii tai ei sovi toiselle voi olla hyvä tai huono toiselle. Näin jo ”vanhempana” ( ikä 52v) olen huomannut että asiat ovat erittäin harvoin musta-valkoisia. Valitettavasti tuntuu, että tätä somea lukevat ihmiset eivät osaa enää lukea, että joku asia on jonkun oma koemus ( vaikka hän kuinka ilmottaa, että tämä on vain oma mielipde/kokemus). Ja kuitenkin olen sitä mieltä, että on hyvä että omista kokemuksista on hyvä kertoa, koska jollakin voi olla samoja kokemuksia. Ja silloin kertomuksista saa vertaistukea, joka voi josku olla jopa elintärkeää.

    Hyvää loppu syksyä Sinulle. Ja kiitos, että kerroit oman kokemuksesi.

    • Kiitos hyvästä kommentista. Ymmärrän hyvin, että hormonaaliset oireet ovat syy ehkäisyn käyttämiseen. Itselläni oli myös nuorempana niin pahat kuukautiskivut, että meinasin pyörtyillä kotona. Jostain syystä horminikierukan poiston jälkeen kivut ovat siedettävät ja sen vuoksi näin luonnollisena olo tuntuu hyvältä.

      Olet ihan oikeassa, että moni ottaa (tämänkin) tekstin liian mustavalkoisesti. Okei, sanon mielipiteeni suoraan ja tapa saattaa ärsyttää monia, mutta juuri niin kuin sanoit niin puhun vain omasta kokemuksestani ja mielestäni on tärkeää puhua myös niistä negatiivisista puolista näiden lääkkeiden käytössä.

      Ihanaa loppy syksyä myös sinne! 🙂

  15. Hei, ei muuta kun lääketiedettä opiskelemaan, ja voit saada uuden näkökulman asiaan.

    Omassa työssäni sairaanhoitajana näen, kuinka lääkkeistä oikeasti on apua.
    Näen päivittäin erilaisesti sairaita ihmisiä: keuhkokuumetta ja muita VAARALLISIA tulehduksia, murtumia, syöpäpotilaita, psykoottisia/sekavia, yksinäisiä ja masentuneita vanhuksia, leikkauksista toipuvia..

    Ja mietin tuota teksiäsi lukiessani, että ilman lääkkeitä ei meillä olisi riittäviä keinoja hoitaa esimerkiksi noista sairauksista voimakkaita kipuja, käytöshäiriöitä, sydänoireita, tulehduksia, ahdistuneisuutta, hengenahdistusta, verensokeritasapainoa, kuumeilua……… vaan ihmiset joutuisivat kärsimään!!!

    Vaikka lääketeollisuus on bisnes niin ilman sitä olisimme pulassa ja kuinkahan paljon ihmisiä olisi edes elossa. Mielipiteesi saat toki ilmaista, mutta ilman että sinulla on oikeasti näkökulmaa ammattipuolelta tai ymmärtäisit lääkehoitoa, niin voisit ehkä ilmaista tuon kärjistyksesi hieman neutraalimmin.. Kiitos!

    Ja vitsit että joskus vituttaa kuulla tuota terveydenhuollon arvostelua!! Tätä työtä suuri osa tekee oikeasti sydämmellään ja saa käteen paskan palkan mutta onneksi myös paljon kiitosta! Tiedän, että sapettaa jos sinulle on alettu ehkäisyä tuputtamaan, mutta se ei kerro alasta yleisesti mitään. Kylläsinä olet niin mielesi pahoittanut, mutta niin minäkin pahoitin tästä.

    • Itse terveydenhoidon ihmisenä myönnät vielä että lääketeollisuus on bisnes ja varmasti tiedät siitä paljon enemmän mitä kerrot. Niin se on jokaisella alalla. Nimenomaan niin kuin sanoin alussa niin tämä on oma mielipiteeni ja pysyn täysin kannassani. Postaus pohjautuu täysin omiin kokemuksiini ja mielestäni on tärkeää kertoa niistä julkisesti. Tässä puhuin lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta, en hengenvakavista sairauksista, joihin varmasti lääkkeet ovat paikallaan.

      Ehkäisyn tuputtaminen on lievä ilmaus siitä, miten alentavaa kohtelua olen saanut julkisella puolella terveydenhuollossa. en voi sille mitään jos nyt pahoitit mielesi, koska postaus ei ollut myöskään sinulle henkilökohtaisesti tarkoitettu. En automaattisesti hauku koko terveydenhuoltoa, mutta yllättävän monta huonoa kokemusta olen sieltä saanut.

  16. Harvoin mitään minnekään kommentoin mutta nämä ovat aiheita mitkä on lähellä sydäntä. Tajuan pointtisi paremmin kuin hyvin..
    Itse olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta, ja jokaikinen terapiakerta painostettiin mielialalääkkeiden ottamiseen. Jossain vaiheessa kyllästyin jankutukseen, ja valehtelin kokeilleeni lääkitystä huonoin tuloksin saaden sivuoireita. Olen todella onnellinen siitä että pidin pääni, ja pikkuhiljaa tervehdyinkin. Olen itse sitä mieltä että masennus ei ole mikään ”serotoniinin puutostila” vai millä sitä lääketiede haluaakaan selittää. MInä uskon että kyse on täysin mielen vaurioitumisesta, ja se on normaalia että me olemme kaikki joskus rikki. Ja miten yllättävää, että kaikkien, joiden olen kuullut masennuksesta kärsivän, menneisyydestä paljastuu epävakaa lapsuus tai muu traumaattinen tapahtumaketju.

    No sitten noi pillerit. Itse käytin pari vuotta, ja meni kauan ennen kuin tajusin yhdistää herkkänä ihmisenä lähes päivittäisen itkuisuuteni sekä raivonpuuskat, limakalvojen kuivumiset, toistuvat huuliherpekset ja seksuaalisen halukkuudeen katoamisen pillereihin. Sain jopa ensimmäistä kertaa elämässäni migreenikohtauksen. Lopetettuani pillerit palauduin nopeasti normaaliksi. Olenkin päättänyt etten koskaan enää elämässäni käytä hormonaalista ehkäisyä. Mikä tarkoittaa kortsuja, mutta se on mulle ihan ok.

    Kuten sanoit, niin mielestäni myös kannattaa kyseenalaistaa KAIKKI ja kuunnella itseään. JOs tuntuu, että pillerit ja masennuslääkkeet on se sun juttu, niin ok. Mutta muistaa samalla, että välttämättä mikään mitä joku taho meille markkinoi totuutena, ei sitä välttämättä ole.

    • Ihan kuin omasta suustani tuo sinun ensimmäinen kappale. Sitähän ei ole edes pystytty todistamaan, että aivoissa olisi serotoniinin puutos. Kun markkinoille tulevia lääkkeitä tutkitaan niin kaikkia placebo tutkimuksesta saatuja tuloksia ei edes julkaista. On helppoa valita testiin juuri sellaiset ihmiset, kuin halutaan, jotta saadaan halutut tulokset. Pahimmillaan tähän riittää yksi tutkimus ja uusi lääke on markkinoilla. Olen kuullut ihan terveydenhuollon ihmisiltä, että lääkärit saavat rahaa kun reseptejä määrätään. Ihan uskomatonta touhua sanon minä.

      Mulla oli myös osa noista sun oireista, joita sulle tuli pillereistä. Ja olen kokeillut varmaan 5 tai 6 eri merkkiä, joten ei ole kyse siitä, että joku merkki ei vain sovi mulle.

      Samaistun täysin myös tuohon viimeiseen kappaleeseen.

    • ”Olen kuullut ihan terveydenhuollon ihmisiltä, että lääkärit saavat rahaa kun reseptejä määrätään” Ihanko totta?? :D:D Lääkärit saa siis työstään rahaa… hhuhhuh! 😀 Mulla aina kiehahtaa, kun luen tällaista! Enkä ole lääkäri. Läheltä seuranneena lääkäreiden työtä ei voi muuta kuin hattua nostaa.. Ihan oikeasti.. Toivottavasti kaikki joskus tajuavat kuinka tärkeää ja vastuullista työtä lääkärit ja sairaanhoitajat yms. terveydenhuollon ammattilaiset tekevät. Ja muistakaa, lääkärit, kuten me kaikki ovat vain ihmisiä, jotka tekevät joskus virheitäkin! Ja paineen alla voi olla helpompi määrätä lääke masennukseen entä kun ruveta selvittämään 20 minuutin aikana syitä asialle, mikä olisi järkveintä tietenkin. Ei kannata kaikesta syyttää lääkäreitä. Joskus lievästi ja keskivaikeasti masentuneiden olisi varmasti paikallaan mennä suoraan terapeutille eikä lääkärille.

      Ps. useimmat lääkärit EI todellakaan saa rahaa sen mukaan montako reseptiä ja mitä lääkettä he määräävät. Se on urbaania legendaa ja kuulopuhetta. Saavat palkkansa julkisella puolella ihan muutenkin. Yksityisellä voi olla eri ja sielähän maksetaan potilasmäärän mukaan ihan kuin Personal traineritkin saavat asiakkaidensa mukaan palkan. 🙂 Tai toki he saavat myös ravinto-ohjelmistansa palkkansa montako tekevät.. Toivon todella, että niitäkin tehdään vastuullisesti ilman mitään Valion boikotointia vain sen takia koska ruokateollisuus on bisnes.

      Ja usein kuultu väite on, että joo lääkärit määräävät vain tietyn lääketehtaan lääkettä tms. Mitä väliä silläkään olisi, kun se jokatapauksessa vaihdetaan apteekissa halvimpaan, jos itse niin haluaa? Ja tiedoksi, että useimmat lääkärit pyrkivät valitsemaan juuri sen halvimman lääkkeen asiakkaan parasta ajatellen, jos päätyvät lääkkeen määräämään.

      Tuohon vielä pakko sanoa, että kun mollataan, että lääkärit määräävät paljon lääkkeitä, niin eiköhän se osittain ole ihmisistä kiinni.. Ei jakseta tehdä elämänmuutoksia, vaikka siihen lääkärit ensiksi kehottaisivatkin. Halutaan vaan helpommin ne kolesteroliarvot, verenpainearvot,sokeriarvot kuriin eli lääkkeillä. Ja kärsitään sitten haittoja lisäksi. Ja joskus vaan mikään elämänmuutos ei yksinkertaisesti auta, jos on semmoiset geenit, että on alttius noihin sairauksiin.

  17. En vähättele masennusta mutta on myös ihmisiä jotka kokevat olevansa masentuneita heti kun on huono päivä ja väsytää ja asiat ei suju sitten mennään lääkäriin valittamaan kun kaikki on niin huonosti ja kas kummaa resepti kädessä sieltä lähdetään sehän on helppo ja nopea ratkaisu molemmille osapuolille, huonot fiilikset on normaaleja se ei ole masennusta johon tarvitsee lääkkeitä, tuntuu että tämä uusavuttomuus näkyy tässäkin kohti. Lääkkeet ovat korvaamaton apu kun kyseessä on masennus, tämän tietää ihminen joka on ollut masentunut.Se voi pelastaa hengen, ihan niinkuin sydänlääkekin ja lääkitystä ei koskaan saa lopettaa itse jos sen syömiseen on syy.

    • Olen kanssasi samaa mieltä. Moni suurentelee oireita ja kun lääkärille hyvin perustelee niin varmasti saakin helposti kouraan masennuslääkkeet. Lääkkeistä voi olla apua pahassa tilanteessa, mutta siihen yhdistettyä terapiaa ei saa unohtaa. Uskon, että mielen kehittämisellä on vielä suurempi vaikutus, kuin lääkkeillä kun puhutaan masennuksesta.

  18. Olen käyttänyt 6kk Escitalopram lääkitystä ahidstuksen ja siitä seuranneen lievän masennuksen hoitoon. Hoitoon on toki yhdistetty terapia, joka on myös ollut korvaamattoman arvokasta. Kärsin ennen lääkäriin hakeutumista noin vuoden, enkä osannut edes yhdistää oireitani ahdistukseen tai masennukseen. Aloitin lääkkeen käytön pienimmästä mahdollisesta määrästä ja nostin sitä lääkärin ohjeiden mukaan vähitellen. Sivuvaikutuksina lääkkeestä tuli lievää pahoinvointia ja seksuaalista haluttomuutta. Nämä sivuoireet paranivat parissa kuukaudessa, kun taas lääke alkoi vaikuttaa jo kuukauden jälkeen.

    Lääkärini on erikoistunut kognitiiviseen psykoterapiaan eikä halua määrätä lääkkeitä, mikäli siihen ei ole syytä. Hän puhui kuitenkin vahvasti SSRI-lääkkeiden hyötyjen puolesta nähtyään monen vuosikymmenen urallaan kuinka nämä lääkkeet vaikuttavat. Hän myös korosti ettei Escitalopram aiheuta riippuvuutta ja sitä voidaan määrätä jopa raskaana oleville ja imettäville naisille.

    Jokaisella on toki omat kokemuksensa, joita voi jakaa vapaasti. Koen kuitenkin hyvin ongelmalliseksi sen, että spekuloit sillä, miten tämä lääke olisi todennäköisesti saanut sinut riippuvaiseksi. Tämä voi olla monelle masennuksesta tms. kärsivälle kynnyskysymys lääkehoidon aloittamiseksi, joten tällainen spekulaatio ilman faktoja on todella edesvastuutonta.

    Kaikki eivät tietenkään saa apua SSRI-lääkkeistä, mutta monelle ne ovat myös pelastus. Itse en olisi jaksanut enää yhtään kauempaa sairauteni kanssa ilman oikeaa lääkitystä. Terapiaan yhdistettynä lääkityksen on tutkittu olevan paras hoitomuoto masennuksen, ahdistuksen ja paniikkihäiriöiden hoitoon. Kaikkea ei tietenkään kannata uskoa kyseenalaistamatta esimerkiksi lääkkeistä ja niiden tarpeellisuudesta, mutta kannattaa silti miettiä omia kannanottojaan julkisuudessa, varsinkin jos ei ole asian arvioimisen vaatimaa koulutusta (tarkoitan lähinnä tuota riippuvuus-väitettä).

    Onneksi olet kuitenkin löytänyt itsellesi sopivan tavan hoitaa masennusta ja voit paremmin! Sitähän me kaikki samojen ongelmien kanssa kamppailevat toivomme 🙂

    • En voi olla olematta skeptinen noihin lääkärisi sanoihin. Luulen, että moni lääkäri saa rahaa siitä, että määrää tiettyjä lääkkeitä ihmisille. Mukava kuitenkin, että olet löytänyt myös itsellesi sopivan hoidon, joka tepsii 🙂

    • Lääkärit eivät saa rahaa lääkkeiden määräämisestä, se on urbaanilegenda. Ota selvää, ennen kuin huutelet.

    • Kumma juttu että sellaisia tarinoita liikkuu vielä näin nykypäivänäkin 🙂

  19. Hei!
    Haluaisin kertoa omista kokemuksistani masennukseen ja lääkkeisin liittyen.

    Sairastuin keväällä vaikea-asteiseen masennukseen ja kävin ihan itsemurhan partaalla ennen kuin hain ja sain apua. Ensimäinen lääkäri tunki escitalopramit kouraan saman tien eikä oikein antanut muita vaihtoehtoja vaikka ilmaisin haluavani päästä ensisijaisesti juttelemaan. Aikoja psykiatrille kun ”ei ollut”. Aloitin pitkin hampain lääkkeet, mutta olo oli aivan kamala. En tuntenut itseäni omaksi itsekseni enkä päässyt sängystä ylös . Lääkäri kertoi että ensimmäiset pari viikkoa lääkkeen kanssa voivat olla hankalat. En silti halunnut jatkaa niitä, ja lopetin ne pian ja yritin pärjätä ilman.

    Aloin soitella ihan päivittäin terveyskeskukseen että saisin apua olooni, ja lopulta pääsin sairaanhoitajan kanssa juttelemaan. Näitä käyntejä oli yksi tai kaksi viikossa koko kesän ajan, mutta oloni vain paheni. Sairaanhoitaja (jolla myös oli masennuksesta henkilökohtaisia kokemuksia) suositteli myös lääkkeiden aloittamista, mutta pidin pääni. Elokuun lopulla pitkän odotuksen jälkeen pääsin viimein terapeutin vastaanotolle. Hän sanoi heti, että olen psyykkisesti niin huonossa kunnossa, että kuntouttavaan terapiaan minulla ei ole mahdollista siinä tilassa. Toinen lääkäri oli antanut reseptin toiseen lääkkeeseen, ja terapeutti suositteli sitä. Aluksi en suostunut, mutta oloni paheni niin että minulle ehdotettiin osastohoitoa. Silloin päätin kokeilla sitä toista lääkettä.

    Masennus on edelleen päällä ja vaikea, muttta nyt pääsen sängystä ylös, pystyn käymään töissä ja jaksan käydä suihkussa tai syödä. Varmasti lievässä masennuksessa lääkkeet ei aina ole se keino, mutta tällaisessa tilanteessa lääkkeet mahdollistavat edes jonkinlaisen elämässä kiinni pysymisen. Lääkkeissä on valtavasti eroja, siinä missä escitalopram aiheutti ihan hirveät sivuoireet, ei tämä uusi lääke ole aiheuttanut yhtään mitään sivuoiretta muutaman ensimmäisen päivän siedettävän päänsäryn lisäksi. Kovin kallis se se vain on, mutta sen hinnan olen valmis maksamaan elämästäni.Lääkkeen ja terapiakäyntien avulla olen siinä tilanteessa, että kuntouttava vuosien terapia saadaan alkamaan ehkä jo tämän vuoden puolella. Olen ollut todella lääkevastainen, mutta kun tilanne on riittävän paha, sitä haluaa kokeilla kaikki apukeinot ja tällä kertaa se minun kohdallani auttoi

    • Mukava kuulla, että olet löytänyt sulle sopivan lääkkeen. Jokainen on niin yksilö, että se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle.

  20. Komppaan Pauliinaa täysin. Mieheni söi jonkin aikaa masennuslääkettä ja muuttui täysin zombiksi jolla ei ollut mielipidettä mihinkään. Ainoa hyöty mikä lääkkeestä oli, olis se että tajusi miten onnellinen on ilman niitä… Itse olen ollut ilman e-pillereitä 7 vuotta, enkä enää ikinä aio syödä. Raskaaksi en ole tullut ja jos tulen lapsi on tervetullut. E-pillerit veti täysin pohjalle päänsärkyineen, kiukutteluineen ym. oireineen.

    • Sulla on hyvä kokemus kun olet nähnyt omin silmin mitä lääkkeet aiheuttaa. Yksinelävän on ehkä vaikeampi huomata niitä vaikutuksia itsessään. Itse koin olevani zombi jo ihan pienistä vaikutuksista mitä lääke teki. Ymmärrän täysin e-pillereiden lopettamiseen johtaneet syysi!

  21. minä olen syönyt citalopramia useanvuoden ahdistukseen. ja olen ollut tyytyväinen. minulle suositeltiin myös kohnitiivistä psykoterapiaa, jonne mielelläni menisin jos olisi varaa maksaa siitä. minulle ei ole yksikään tuttu tai kaveri tai sukulainen sanonut että lääkkeet olisi muuttaneet minua. enkä koe sitä itsekkään. tunnen edelleen surua, iloa jne ja ahdistustakin mutta ahdistus ei ole niin voimakasta. kaikista lääkkeistä voi tulla haittavaikutuksia ja eri ihmisille voi tulla eri haittavaikutukset. minulle yleensä ei tule paljoa mitään haittoja. citalopramista tulee minulle liika hikoilua ja se myös vaikuttaa orgasmin saantiin jonkin verran. haitat ovat minusta pienempi haitta kun itse lääkkeestä saatu apu. ainaei kaikki voi olla täydellistä, vaan täytyy punnita hyöty ja haitta ja arvioida itse kumpi sopii minulle.

    • Kyllähän se näin on, että asioita pitää aina punnita. Itse pidän myös seksuaalisuutta todella suuressa arvossa, joten itse en olisi valmis siitä edes tuolla tasolla luopumaan.

    • Mukava kuulla, että löytyy samanmielisiä. Tuossa onkin pari hyvää esimerkkiä niistä totuuksista. Olen nuo myös katsonut, hyvä pätkä ja lehtijuttu

  22. Aikamoista paasausta ja lääkevastaisuutta. Vaikka puhutkin omista kokemuksista, niin saa kyllä käsityksen, että kaikki lääkkeet on saatanasta ja lääketeollisuus on heti maitoteollisuuden jälkeen pahin mahdollinen. Kuten osa onkin sanonut, joku sinua ihannoiva ihminen voi jättää menemättä lääkäriin ja apu jää saamatta. Kyllä, bisnestähän se on, mutta niin on moni muukin ala. Tutkimukset ja lääkekehitys ei ole halpaa puuhaa, kuka ne maksaisi, jos ei firmat voi tehdä tulosta?

    Itse näen työssäni miten mielialalääkkeet vaikuttavat positiivisesti ihmisten elämään. Joskus täytyy kokeilla useampaakin eri lääkettä, mutta yleensä sopiva lääke löytyy. Joillakin masennuslääkkeet todellakin on hengenpelastavia. Joskus taas sopivaa lääkitystä ei löydy ja silloin se elämä voi kirjaimellisesti päättyä. Tämmöisen hihhuloinnin sijaan toivoisin, että kannustaisit ihmisiä etsimään ja hakemaan apua masennukseen terveydenhuollosta. Oli se sitten lääkkeellistä apua, keskustelua tai terapiaa.

    Lisäksi vielä mainittakoon, että lääkärit eivät saa palkkioita kirjoitetuista resepteistä.

  23. Hyvä postaus, joka jakaa mielipiteitä.

    Itsellä käytössä hormonaalinen ehkäisy joka toiminut, eikä tuonut toistaiseksi mitään sivuvaikutuksia.

    Masennuslääkkeistä minulla samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Jatkuva pahoinvointi ja turta, tuntematon olo. Annosta myös nostettiin vaikka sanoin näistä sivuvaikutuksista.
    Lopetin käytön. Tämän jälkeen olo parani ja jatkuva pahoinvointi, turta olo hävisi. Eräässä ohjelmassa sanottiin juoksemisen lisäävän serotoniini tuotantoa aivoissa kuten nämä lääkkeet. Mielestäni myös lääkkeet annetaan liian herkästi kouraan ja sanotaan pärjäile, ilman että selvitetään syytä masennukselle.

    Jotain kertoo sekin, että psykologi Aku Kopakkala Mehiläisestä irtisanottiin kun hän ääneen oli kyseenalaistanut masennuslääkkeet. Taidan kuulua siis myös niihin jotka ei usko aivan kaikkea mitä kerrotaan. Ja lääkkeethän ovat bisnestä.

    Jokaisella on mielipide ja saakin olla. Mielipiteeseen ja oman kokemuksen jakamiseen on myös oikeus. Sananvapaus on ainakin jokseenkin vielä olemassa! Kiitos Pauliina tuhannesti mielipiteesi jakamisesta vaikkakin jotkut sitä kritisoivat. Jatka samaan malliin ja kerro kantasi jatkossakin.

  24. Hei Pauliina. Mielestäni on hyvin edesvastuutonta kirjoittaa tälläistä tekstiä varsinkin kun olet monen idoli. Itse olen kisannut fitneksessä sm-tasolla, olen suorittanut maisterin tutkinnon ja myös sairastanut lievää/keskivaikeaa masennusta koko tämän ajan. Escitalopraami pelasti mun hengen, toki terapian kanssa yhdessä. Mutta ilman tuota lääkettä että en usko että olisin päässyt kuopastani pois. Tai ehkä vuosien saatossa. Ja elämässäni oli ruokavalio ja urheilu koko ajan kunnossa, mutta masennus teki myös niistä taakan. Kiitos lääkkeen pystyn taas toimimaan normaalisti ja olen oma iloinen itseni. Sivuoireita ei juuri ole. Aion toki lopettaa lääkkeen syönnin jossain vaiheessa, mutta mielestäni sinun kokemukseen pohjaten et voi sanoa, että niistä ei ole hyötyä. Minut ko. lääke pelasti.

    • Kerroin tässä omista kokemuksistani, joka oli selkeästi merkitty postaukseen. Mielestäni ei ole edesvastuutonta vaan päinvastoin tärkeää kertoa omista kokemuksistani. Jokainen tekee omat päätöksensä.

  25. Täälläpä yksi lääkealan ammattilainen ottaa kantaa! Olen opiskellut farmaseutiksi ja lisäksi ravitsemustiedettä. Haluaisin, että kaikki ensinnäkin miettisi mikä täällä maailmassa EI ole bisnestä.. sitä on ihan kaikki. Myös lääketeollisuus! En voi ymmärtää miksi lääketeollisuus ja bisnes saa monien karvat nousemaan pystyyn! Bisnestä tämä nouseva hyvinvointibisnes.. Jolla on myös kääntöpuolensa varmasti:) Hyväntekeväisyydelläkö niitä lääkkeitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset sais apua vaikeisiinkin sairauksiin ja ongelmin? 😮 En puolustele turhaa lääkkeiden käyttöä/määräämistä. Toiselle kuitenkin lieväänkin masennukseen voi olla apua masennuslääkkeistä,vaikka on tutkimuksillakin todettu että lievään masennukseen saattaa auttaa jo ihan liikunta ja terapia (lääkkeistä voi kuitenkin saada ihan jo vaikka lumevaikutusta, jolla on ihan todellinen fysiologinenkin vaikutus todistettavasti,jos asiaan uskoo), mutta toinen saattaa hyötyä pelkästä liikunnasta ja terapiasta. Terapiaa pitäisi ehdottomasti enemmän olla saatavilla masentuneille ja muista häiriöistä kärsiville. Mutta lääkehoidotkin ovat usein paikallaan varsinkin vaikeissa ongelmissa. Itse pystyn lukemaan kriittisesti tämän tekstin, mutta toivon todella lääkäreiden tavoin, että kukaan ei jätä menemättä hoitoon ja jätä masennuslääkkeitään syömättä näiden kaikkien omakohtaisten tekstien jälkeen, jotka eivät ole faktaa. Toki jokainen saa sanoa mielipiteensä. Ja joku voi saada voimaa tästä tekstistä, että toipuminen on mahdollista! E-pillerithän on jokaisen aivan oma valinta. Turha siitäkään on lääketeollisuutta syyttää😅 Sitä tarjotaan mitä ihmiset haluaa tietenkin.. Minua ei ole ikinä pakotettu ehkäisyn käyttöön ja kaikilla on oikeus olla ilman ehkäisyä ja tietenkin pitää sitten ottaa vastuu teoistaan. Ja onhan niistäkin monelle hyötyä ollut vaikkei itselle tai muutamille muille olisikaan. Ja niitä käytetään myös sairauksien hoitoon (akne, pco, endometrioosi…).

  26. miksi lääkärit ja farmaseutit ,hoitajat yms. auktoriteetit suhtautuvat niin negatiivisesti kun joku kertoo omakohtaisia negatiivisia kokemuksia lääkkeistä ja niiden haitoista? kuka olisi parempi kertomaan sekä lääkkeen hyödyistä ja haitoista kuin joku joka lääkettä on itse kokeillut?
    oman kokemukseni mukaan lääkärit ja hoitajat kieltäytyvät uskomasta kun heille kertoo haitoista tai haittoja vähätellään joskus on jopa suututtu ihan kuin olisi potilaan syy että lääkkeellä on pahoja haittavaikutuksia jotka jopa on tuoteselosteessa mainittu niitä vain ei voi olla jos ne sattuvat olemaan vähänkään harvinaisempia.
    masennuksesta ei myöskään saisi parantua ilman lääkehoitoa.

    https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/jorvin-sairaalan-psykiatrinen-yksikko-kriisissa-laakarit-aikeissa-irtisanoutua-johtamisongelman-vuoksi/

    tässä lyhyt kappale jutusta
    ”Tyypillisesti lieväasteinen masennus pyritään tunnistamaan perusterveyden- ja työterveyshuollossa, ja sen jälkeen aloitetaan asianmukainen hoito. Tärkeää on seurata, että potilaat eivät lopeta lääkkeiden ottoa tai terapioita kesken.”

    eli tärkeintä on että lääkitään ja niin kauan kuin lääkärin mielestä on tarpeen ilmeisesti ihmiset eivät itse tiedä miltä heistä tuntuu.

    ja edelleen ei ole pystytty koskaan tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla osoittamaan että masennus johtuisi aivojen kemiallisesta epätasapainosta eikä näitä aineita kenenkään aivoista edes pystytä mittaamaan joten on hieman hankala ymmärtää että näiden lääkkeiden teho muka näiden kemikaalien tasapainottamiseen perustuisi.

    https://yle.fi/uutiset/3-6173100

    ”Psykiatri: Masennuslääkkeillä voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia”

    omien tietojeni mukaan potilasturvakeskus tai kukaan muu ei korvaa mistään psyykelääkkeestä (joihin masennuslääkkeet lukeutuvat) aiheutuvia haittoja tai ainakaan en ole kuullut ainoastakaan tapauksesta suomessa korjatkaa toki jos olen väärässä.

    ainakin osassa masennusääkkeitä haitoiksi mainitaan myös masennus sekä kohonnut itsemurhariski.

  27. Mielenkiintoinen kirjoitus.
    Jokainen saa valita mitä lääkkeitä syö. Itse olen syönyt e-pillereitä noin 15 vuotta kärsimättä mistään sivuvaikutuksista. Voin kaikinpuolin normaalisti.

    Varmat päivät ei ole ehkäisy. Kai tiesit, että kaikki eivät tule koskaan raskaaksi, vaikka eivät ikinä käyttäisi mitään ehkäisyä. Nämä varmoihin päiviin luottavat laitteet sopivat niille, jotka yrittävät raskautta tai raskaus ei olisi katastrofi. Myös omat hormonisi voivat mennä sekaisin vaikka stressistä, ilman että syöt mitään lääkkeitä.

    Koska lääketeollisuus on bisnestä ja pahasta,mitä mieltä olet lapsille annettavista rokotuksista?

    Luitko tänäpäisen hesarin jutun personal trainereistä? Onko sinulla millainen koulutus ruokavalioiden tekemiseen?

    Lääkäritkin voivat ”hurahtaa” mihin vaan. Tunnen kaksi saman suvun lääkäriä. Toinen luottaa ns. normaaleihin asioihin, normaaliin ruokaan ja liikuntaan, lääkitykseen jos tarpeellista ja toinen taas suosittelee kaikille lisäravinteita a:sta ö:hön, jotka parantavat kaiken. Ja molemmilla sams lääkärin koulutus.

  28. Oon sun kanssa samaa mieltä monessa asiassa, ja näin vanhempana sitä on alkanut miettimään asioita paljon enemmän itse omilla aivoilla kuin että kuuntelisi muita ihmisiä. Esim. mun äidillä on paha tapa ottaa neuvoja vaan ”ammattilaisilta”, siis niiltä, joilla on jonkin alan tutkinto kuin että ottaisi neuvoja ihan tuiki tavallisilta ihmisiltä tai niiltä, jotka ovat itseopiskelleet. Se on välillä tosi ärsyttävää kun tiedän itse paljon asioista kun olen lukenut ja opiskellut, mutta äiti ei ota mua tosissaan :/ Sitten käy aina lopulta niin, että äiti lukee jostain hänen mielestään luotettavalta sivulta tai kuulee ”alan ammattilaiselta” jostain sellaisesta aiheesta, josta olen puhunut hänelle monet kerrat mua uskomatta, mutta nyt kun hän on saanut asiasta kommentin jostain luotettavammalta taholta, hän uskoo sen. Ymmärrätkö mitä yritän selittää? 😀 Tämän jälkeen olenkin äidilleni aina että ”mitä mä sanoin”.

    Mä oon ite käyttäny masennuslääkettä Seronil 15-16-vuotiaana anoreksiaan ja keskivaikeaan masennukseen. En osaa sanoa auttoko lääke tai oliko sillä haittavaikutuksia. Olin niin nuori, ja olin käytännössä hoitajien ja lääkäreiden ohjaamana koko ajan ympärivuorokautisella osastolla niin mulla ei ollut sananvaltaa kauheasti mihinkään, ja elämä oli sillon aika sumusta niin en tajunnut mistään mitään – tein vaan mitä käskettiin. Ja mulla oli tietysti samalla psykoterapia (kuten myös fysioterapia) tukena. Puol vuotisen osastohoidon jälkee käytin lääkkeitä vielä kai toiset puol vuotta. En osaa sanoa oliko lopettamisella vaikutusta olotilaan. Elämä oli aika hullunmyllyä tuolloin :/ Masennus ja syömishäiriö ei ikinä eikä oikein vieläkään ole päästänyt otettaan musta. Terapia loppui melkeinpä heti osastohoidon jälkeen (mitä ihmettelen suuresti, että 16v tytölle annettiin semmoinen mahdollisuus itse omasta halusta lopettaa), joten kunnon terapiaa ja pitkäaikaista semmosta ei ole ollut, mikä on tärkein syy siihen, että olen edelleen todella rikki sisältä. Lääkkeitähän mullekin ollaan ehdoteltu heti ensi näkemältä tänä vuonna kun hain apua masennukseen, ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Osastollakin pääprioritrettina oli saada vain paino nousemaan ja lääkkeet olivat siinä sivussa, mutta mielen parannus jäi aina taka-alalle. Mun mielestä siihen pitäs heti panostaa, koska mielihän se on meillä joka menee hajalle; siellä se ongelma on syntynyt.

    Mä oon edelleen näin 22-vuotiaana todella katkera siitä, miten oon saanut niin paskaa hoitoa. Osastohoidon jälkeen mut siirrettiin nuorisokotiin (mihin syömishäiriöpotilaat EIVÄT TODELLAKAAN KUULU!) koska paino laski kotiuduttua ripeeseen tahtiin ja muuta paikkaa ei ollut!! Lol!!! Siis miten niin ei 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on vakava syömishäirö, ole parempaa paikkaa kuin nuorisokoti, jossa KELLÄÄN ei ole kokemusta syömishäiriöistä!? Syyksi tähän sain taas vaan että ”no kun osastohoito ei näemmä tehonnut”. No ei tehonnut, koska hoito kesti vain 6 kk (osaston ikäraja oli 16v), jossa ei paljon koko syntymästä asti lähtösin oleviin ongelmiin paneuduttu. Alkaa taas turhauttaa kun kirjotan tästä aiheesta. Tuolla nuorisokodissahan musta tuli AIVAN eri ihminen – tottakai kun ”porukka tekee kaltaisekseen.” Alotin käyttää kannabista, tupakkaa ja alkoholia. Tähän voisi joku sanoa, että ”tuo vaihe tapahtuu monella normaalillakin nuorella”, mutta voin sanoa, että tuolla siihen vaiheeseen oli suurempi todennäköisyys, varsinkin kun oma mieli oli niin hajalla enkä ymmärtänyt mikä on itselleni parasta, tai olenko edes sen parhauden arvoinen kun muutkaan eivät ole sitä mieltä näköjään. Samalla paino nousi alkuperäisiin mittoihin koska kukaan ei osannut hoitaa mua, eikä mulla ollut terapiakontaktia. Elämä oli vaikeaa tuolloin. En vieläkään oikein ymmärrä miten noin pääsi käymään. Muut nuoret samalla osastolla olleet, eivät olleet joutuneet samaan tilanteeseen. He olivat joko kotona tai osastolla. Mut oli huostaanotettu.

    Tästä tuli nyt tosi pitkä kommentti ja ehkä hieman ohi aiheen, mutta mun oli pakko saada tää ulostettuu. Ehkä joku päivä kirjotan omaelämäkerran :’D Mutta kaikin puolin tää kaikki on saanu mut todella kriittiseks kaiken suhteen ja mietin aina ensin itse asioita ennen kuin kuuntelen muita. Ja vanhemmilanihan ei ollut myöskään tuolloin minkäänlaista sananvaltaa sossuja ym. vastaan. Olisivat varmaan joutuneet poliisin käsiin jos olisivat pitäneet mut kotona eivätkä olisi suostuneet mun sijoitukseen. He olivat siis koko nuorisokotihoitoa täysin vastaan, mutta eivät voineet asialle mitään. Ja siis mun perheessähän ei ole mitään alkoholi- tai huumeongelmaa tai mitään muuta vakavaa. Mun vanhempien omat suhdeongelmat vaan vaikutti muhun (ja olin koko lapsuuden lihava ja herkkä), that’s it.

    Pakko vielä kommentoida tota ehkäisyasiaa. Oon nimittäin lukenut nyt tosi paljon eri blogeja ja kommentteja muilta asian tiimoilta. Alotin Yaz-pillerit viime vuoden helmikuussa eli en ole kovin kauaa käyttänyt. Hoitaja ehdotti niitä heti ekaks melkeen kun kävin Kallion terveysasemalla. Mulle tuli hyvin nopeesti pahoja sivuoireita. Olin todella riippuvainen poikaystävästä ja tulkitsin KAIKKI sen puheet ja teot eroaikeeks, joten pelkäsin koko ajan että se jättää mut ja se teki musta vielä riippuvaisemman. Itkin tauotta. Mietin helpointa itsemurhakeinoa. Maailma tuntu yhtäkkiä todella sumuiselta ja vaaralliselta. Vielä viime kuussa tuolloin, olin oikeasti todella iloinen ja kiinnostuin asioista helposti. Erohan siinä tuli hyvin pian ennenkuin suhde oli päässyt edes kunnolla alkuun. Selvisin pahummista oireista parissa kuukaudessa. Kävin samaisen hoitajan ehdotuksesta nuorten kriisipisteessä, eikä siinä vaiheessa kumpikaan vielä tajunnut epäillä pillereitä. Olen edelleen lievästi masentunut. Välillä on tosi hyviä päiviä, välillä erittäin huonoja. Kaipaan sitä nuorta minää todella paljon. Tuntuu, että joku osa musta olis oikeesti kuollut. Kyllä vielä 22-vuotiaana kuuluu ja saa olla leikkimielinen ja kunnon ilopilleri. En halua syyttää liikaa pillereitä, mutta toivoisin, että yksilöiden historiaa ja temperamenttiakin käsiteltäisiin ensin, ennen kuin pillereitä määrättäisiin, koska mulla varmasti yks osasyy pahoisin sivuoiresiin on varmasti mun historialla ja geeneillä. Siks toiset kestää oireet paremmin tai he eivät yksinkertaisesti huomaa oireita.

    Tässä on mielenkiintosia pointteja pillereistä: https://www.hormonesbalance.com/articles/pill-can-seriously-affect-womans-health/ Omaan kohtaan osu montakin kohtaa mm. voimatasojen heikkous ja lihasmassan hankala saatavuus vaikka tekisin mitä salilla ja mitä ja miten söisin. Ennen pillereitä sain nopeasti voimaa, lihasta ja olin energisempi. Se on muuten hassua, että vaikka miten sitä yrittäs hymyillä ja olla ilonen, niin se ei onnistu – ja ei tietenkään koska se tuntuisi teennäiseltä. Siksi aionkin lopettaa pillerit jotta saisin luontaisen hymyni takaisin 🙂

  29. kiitokset pauliina että jaat kokemuksiasi ja mielipiteitäsi olen kanssasi hyvin samoilla linjoilla.

    ylen mot ohjelmassa on asiaa käsitelty tässä linkki https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA

    alla muutama pointti

    ”euroopan lääkevirasto joka valvoo myös suomessa myytäviä lääkkeitä myöntää että kaikki masennuslääkkeet perustuvat vanhaan seratoniini teoriaan ja tällä perusteella myönnetään lääkeluvat.tämä on se hypoteesi jonka perusteella toimimme ehkä kymmenen vuoden kuluttua on parempaa tietoa.” Hans-Georg Eichler ylilääkäri euroopan lääkevirasto

    STAR*D masennuslääketutkimus

    Yhdysvalloissa suoritettiin laaja julkisesti rahoitettu naturalistinen, oi­keiden potilaiden depression hoitotutkimus, STAR*D (Sequenced Treat­ment Alternatives to Relieve Depression)

    Kahdentoista kuukauden seu­rantatutkimuksessa alkuperäisestä 4041 potilaasta vain 108 potilasta oli edelleen re­missiossa eli toipunut ( HDRS <8) eikä ollut relap­sannut (eli ma­sentunut uudestaan) tai ei ollut lopettanut osallistumista.

    http://mnermes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196932-masennustutkimus-stard-%E2%80%93-miten-farmafaaraot-vaarensivat-tulokset

    https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/psykiatrian-professori-laakariliiton-varoituksen-saaneelle-kollegalle-korruptiosyytokset-loanheittoa/

    "Professori Teppo Järvinen on arvostellut julkisuudessa voimakkaasti nimenomaan kansallisia hoitosuosituksia laativien Käypä hoito -lääkäreiden ja lääketeollisuuden yhteistyötä."

    https://www.youtube.com/watch?v=uop5x0kKDDo MOT – Onnettomuuspilleri (LYRICA Dokumentti)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 19
Tykkää jutusta