Voihan anemia

Ei ole mistään mukavimmasta päästä puutostilana tämä raudan puutostila.

Rautakuuria on nyt takana kohta kaksi viikkoa ja olen sentään niin sanotusti noussut kuolleista kun olo ei ole päivittäin kuin zombilla. Sellainen inhottava sumu silmien edessä alkaa pikkuhiljaa helpottaa, treeneissä alkaa voimatasot pikkuhiljaa palautua ja heikotusta ei ole enää niin usein.

Huomaan edelleen että hengästyn usein helpommin kuin normaalisti ja sen vuoksi kovin kovatasoinen liikunta on vielä pannassa. Pientä siistimistä voi tässä samaan aikaan tehdä, mutta millekään tiukalle dieetille ei ole vielä asiaa.

anemia
Hymy alkaa irrota kun treenitkin alkavat luistaa

Lääkärin mukaan runsaista kuukautisista kärsivä nainen saattaa tarvita jopa 4 tai 5 rautakuuria vuodessa ja uskon sen pitävän paikkaansa.

Syön sellaista rautavalmistetta kun Maltofer jonka pitäisi ärsyttää vatsaa mahdollisimman vähän. Jonain päivänä ei tule mitään oireita ja joinain päivinä vatsa on sitten ihan kokonaan sekaisin tai kipuilee. Todella raivostuttavaa.

Olen käyttänyt hormonitonta ehkäisyä kohta vuoden ja yhtenä raudanpuutteen ehkäisykeinona on hormonaalisen ehkäisyn hankkiminen. Sitä en todellakaan aio tehdä. Nautin tästä hormonittonuudesta ja mua ei haittaa yhtään vaikka kuukautiset tulee runsaina, koska se on täysin normaalia ja tiedän että hormonitoiminta toimii. En ole koskaan kokenut kuukautisia ongelmaksi vaikka matkalle lähtiessä. Tarpeeksi vain suojaa mukaan niin ei haittaa yhtään. Mieluummin kärsin tästä rautakuurista kun alan muuttamaan hyväksi todettuja asioita. 

anemia

Homma tulee siis tulevaisuudessa olemaan niin, että joudun melkein ympäri vuoden syömään rautalisää, jotta tilanne pysyy kurissa. Sen voin sanoa, että kyllä tämä pitkään tulee vielä kestämään ennen kuin olo normalisoituu.

Hyvän ystäväni sanoin anemiaa voisi kuvailla näin: ”Tiedän miltä toi tuntuu kun on niin väsynyt ja kun se väsymys ei ole sitä et ohho olipa raskas päivä vaan anemian kanssa se on kuin että jalat ois lyijyä ja silmien räpsyttäminenki käy välillä työstä.” Oikeastaan tämän paremmin aneemista oloa ei voi kuvailla. No, päivä päivältä parempaan päin ja taas vähän viisaampana tulevaisuuteen. 

Lue edellisestä postauksesta mikä järkytti minut ruokakaupassa

 

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

pauliinafitworld

Yksi vastaus artikkeliin “Voihan anemia”

  1. Todella tutun kuulosta. Mun olo ajautui vuosi sitten samaan tilanteeseen ihankuin hiipien, niin hitaasti, etten tajunnut tilannetta ennenkun olin siinä tilanteessa etten paljon muuta voinut kun olla vaakatasossa kaiken ajan minkä pysty. Luulin vaan että oon vaan muuttunu tosi laiskaksi ja aikaansaamattomaksi, mutta onneks tuli viimein mieleen testata rautavarastojen tilanne, joka olikin sitte aivan surkea. Kuulostaa niin tutulta tuo sun kuvailu, mitä se olo on! Kyllähän se tuntu niinkun ois ollut elävä kuollut, joka yrittää pakosta tehä arjen pakollisia askareita, mutta neki meinas olla vaikeita kun päässä ei liikkunut mitään, muisti pätki ja kaikki mitä teki tuntu jotenki oudon epätodelliselta. Mutta… Niin se olo vaan alko sitte helpottaa kun kuuria oli jonkun aikaa syönyt ja uskallan väittää että sun olo kohenee aivan varmasti, kun jatkat kuuria samaan malliin kun tähänki asti! Pikkuhiljaa ne voimat sieltä taas tulee entiselleen, ja saat taas tuntea sen saman virkeyden kun ennenkin. Se ei tuu hetkessä, mutta pikkuhiljaa aivan varmasti. Tsemppiä! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta