Syömishäiriöt ovat pelottavan yleisiä

Työskentelen pääasiassa nuorten naisten kanssa valmentamisessa ja voin sanoa, että olen hyvin perillä siitä, että missä jamassa nuorten naisten ajatukset ovat itsestä ja omasta syömisestä. On kamalaa sanoa tätä ääneen, mutta huolestuttavan monella valmennukseeni tulevalla naisella joko on tai on ollut jonkinlainen syömishäiriö. Sanoisin, että tämä luku on lähes 50%, kun mukaan otetaan aiemmin olleet tai päällä olevat syömishäiriöt. 

Monesti taustalla on edellinen valmennus, jossa kalorit on viety nopeasti liian alas ja aineenvaihdunta on saattanut mennä pilalle, jopa monen vuoden ajaksi. Toinen syy syömishäiriön kehittymiseen on usein itse tehdyt valinnat, eli on toteutettu ruokavaliota ja treeniohjelmaa, jotka eivät sovellu itselle, koska tietämystä oikeanlaisesta syömisestä ei ole tarpeeksi. Monesti ohjeet on poimittu jostain netistä tai saatu valmentajalta, jolla ei ole tietoutta ravintoasioista (kyllä, olen törmännyt valmentajiin, jotka eivät edes suunnittele ruokaohjelmia, koska eivät tiedä siitä puolesta mitään)

syomishairio-verkkovalmennus

Näen hyvin vahvan yhteyden syömishäiriöiden ja sosiaalisen median välillä. Sosiaalinen media asettaa isoja paineita ja voin vain kuvitella miten rankkaa nykymaailmassa voi nykyään olla, kun joka puolelta vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän. On kamalaa törmätä parsakaali-kana kuviin esimerkiksi Instagramissa, jossa todella tunnetut valmentajat postaavat kuvia ”terveellisistä ja monipuolisista aterioista”. Mihin on kadonnut monipuoliset ja runsaat ateriat, joiden pitäisi kuulua jokaisen tavoitteellisesti treenaavan naisen tai miehen ohjelmaan?

fitnessruokavaliorasvanpoltto

Sosiaalinen media luo isoja illuusioita tämän asian ympärille ja melkein päivittäin pyörittelen silmiäni, kun somea selaan. Moni haluaa tuloksia nopeasti ja on valmis tekemään isoja uhrauksia sen eteen. Kun syömishäiriöinen asiakas tulee valmennukseeni, teen heti selväksi, että aineenvaihdunnan taltuttaminen normaalille tasolle ei lähes koskaan ole mikään lyhyt projekti. Voi lähes poikkeuksetta sanoa, että siihen menee vähintään puoli vuotta, jopa vuosi. Jos haaveilee rasvanpoltosta tai muusta ulkonäöllisestä tavoitteesta, on keho saatava ensin toimimaan optimaalisesti, jotta kunnollisista näkyvistä tuloksista voidaan haaveilla.

Moni on aluksi ihmeissään, että miten paljon terveellistä ruokaa voi oikeasti syödä. Varsinkin nuorilla naisilla aineenvaihdunta on niin korkealla tasolla, että ateriat saavat olla ihan kunnollisen kokoisia 4-6 kertaa päivässä, jotta oma päivittäinen kulutus tulee täyteen. Valmennuksessa on myös se hyvä juttu, että ruokamääriä voidaan kohottaa pikkuhiljaa ja keho oppii ajan kuluessa hyödyntämään yhä korkeampia kaloreita. 

ruokavalio fitness

fitnessruokavalio-syomishairio

Joku saattaa pohtia, että mitä tälläinen fitnesskilpailija tietää monipuolisesta ja runsaasta syömisestä, mutta olenkin sen asian suhteen ollut aina musta lammas. En harrasta ketooseja enkä muitakaan kikkailuja edes dieetillä ja energiansaanti pysyy myös dieetillä korkealla. Kisadieetti on asia erikseen ja kisavalmennus onkin sisällöltään täysin erilainen, kuin normaalit etävalmennukseni. En samaistu monenkaan fitnessvalmentajan ajatuksiin ja valmennan aina vastuullisesti, terveys edellä. Omatuntoni ei sallisi valmennustapaa, jossa asiakasta ei oteta yksilönä huomioon. Sen vuoksi uskallan sanoa, että eroan monista valmentajista paljonkin. 

Tämä syömishäiriöasia mietityttää minua usein ja mielestäni siitä pitäisi keskustella enemmän, niin iso ongelma se alkaa jo olla. Tarvittaisiin enemmän vastuullista valmennusta ja tietoutta, josta ammentaa kaiken tietotulvan keskellä. Vai mitä olette  mieltä?

Edellisessä postauksessa kerroin konkreettisia vinkkejä, joilla lisäät onnellisuutta vuonna 2018. Lue postaus täältä!

 

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

pauliinafitworld

2 vastausta artikkeliin “Syömishäiriöt ovat pelottavan yleisiä”

  1. Se että on ”kituuttanut” liian pienillä kaloreilla ”kitudieetillä” ei tee vielä kenestäkään syömishäiriöistä. Eikä vielä sekään että tieto/uskallus riitä lisäämään tarpeeksi niitä kaloreita 🙂 tämähän on enemmän kuin yleistä. Yleensä ei vain tiedetä kuinka paljon pitäisi syödä,tai voisi syödä.
    Syömishäiriö on psykosomaattinen vakava mielen ja kehon sairaus eikä siihen kukaan sairastu viikossa tai kuukaudessa. Sairastuneen elämässä syöminen ei ole enää luonnollinen osa päivärutiineja, vaan siihen sisältyy pakkoa, hallinnantunteen menettämistä, pelkoa, kieltäytymistä, itseinhoa ja ahdistusta.
    Itse olen sairastanut vakavan syömishäiriön, parantuminen kokonaan kesti 10 vuotta. Tai koen että siitä ei parane ikinä täysin. Kroppa kyllä, mutta mieli ei.
    Valmennuksia olen tehnyt nyt kokopäiväisesti 7 vuotta, ja kyllä monella syömiskäyttäytyminen menee ”yli”, ja nykyään varsinkin juuri some, ja sieltä poimittavat ”ihannevartalot” ym ovat varmasti lisänneet nuorten tyttöjen paineita.
    Mutta siis jos henkilöllä on oikeasti syömishäiriö, monesti taustalla on jo sellaisia psyykkisiä ongelmia että kannattaa miettiä valmennuksen aloittamista ja ohjata henkilö eteenpäin. Toki usein siinä käy niin että puhuu tyhjille korville, mutta itse en aloittaisi valmennusta syömishäiriöisen kanssa. Kun olen kamppaillut niiden psyykkisten (ja fyysisten) ongelmien kanssa itse, tiedän mitä helvettiä se on, eikä siinä yleensä PT:n ammattitaito riitä/ole järkevää.
    Toki jos paranemisprosessi on jo hyvässä vauhdissa niin asiaa voi miettiä uudelleen 🙂
    Hyvä että näistä asioista puhutaan. Voin kertoa että KUKAAN ei halua käydä läpi syömishäiriötä. Se siäinen inho ja pakkomielle on jotain sellaista mitä ei voi ymmärtää. On kuin sisälläsi asuisi kaksi eri henkilöä: toinen tietää että teet väärin ja ajat itsesi sairaalaan tätä menoa, mutta se toinen ei anna lopettaa..se on ihan jatkuvaa taistelua yötä päivää. Minulla lähti hiukset ja iho kasvoi nukkaa ja meni ihan harmaaksi..ei sellaiselta kukaan oikeasti halua näyttää.
    Kiitos tästä jutusta 🙂 onneksi nykyään jo tuo tarpeeksi syöminenkin on aika paljon pinnalla ja yhä useampi uskaltaa myös syödä niitä hiilareita.

  2. Kirjoitit tärkeästä aiheesta. Syömishäiriöt sekä muuten vain vaikeaksi tehdyt ja överikontrolloidut ruokailutavat ovat valitettavasti varsin yleisiä tänä päivänä, kun ruokaa on saatavilla joka puolella 24/7, ja netti on pullollaan ravintovinkkejä jos jonkinmoisista lähteista. Lisäksi ulkonäköpaineet ovat kovat.

    Mielestäni tapasi toteuttaa valmennusta henkilökohtaisesti ja terveyslähtökohtaisesti on arvostettavaa. Olen kokeillut eri valmentajia ja valmennusmuotoja etsiessäni sopivaa tapaa treenata ja syödä sekä saada tuloksia aikaan, ja voin todeta, että valitettavasti valmennuksia tuppaa olemaan vähän joka lähtöön.

    Eniten minua häiritsevät niin sanotut massavalmennukset, joita yleensä vetävät supersuositut some-gurut. Valmennukset eivät ole yksilöllisiä (tietenkään), eikä osallistujien lähtökohtia kartoiteta niiden alussa. Kaikille annetaan samat ruoka-, treeni-, ja makro-ohjeet, joilla kaikki etenevät tietyn viikkomäärän ajan. Yksilöt pyritään huomioimaan suljetuissa Facebook-ryhmissä, joissa valmentaja ei välttämättä itse ehdi lukemaan kysymyksiä, vaan toisinaan kanssavalmennettavat vastailevat kysyjille kokemuksella tai mutulla. Tällaiset netin välityksellä toimivat massavalmennukset voivat olla ihan ok sellaiselle, jolla on kokemusta valmennettavana olemisesta, tietoa ravitsemuksesta sekä treenaamisesta ja taitoa kuunnella kehoaan. Valitettavasti moni nuori nainen valitsee ensimmäiseksi valmentajakseen karsimaattisen some-kasvon, ja valmennusmuodoksi halvan viikkovalmennuksen, mikä pusketaan loppuun vaikka hampaat irvessä, koska tsemppi on kova ja before & after kuvat ovat motivoivaa thinspoa. Ja jos valmennettava sitten epäonnistuu, epäonnistumisen kanssa painitaan yksinään, eikä valmentajalla välttämättä ole resursseja auttaa valmennettavaansa sellaisessa tilanteessa.
    Tietysti suuria verkkovalmennuksiakin on erilaisia: eritasoisia sekä erilaajuisia eri tavoittteilla, mutta niiden heikkous onkin yksilön lähtökohtien ja erityistarpeiden huomioimisessa (tai siis huomioimattomuudessa). Valmentajan vastuu vähenee, ja se siirtyy valmennettavalle itselleen.
    Olen kerran ollut mukana verkkovalmennuksessa, jossa ateriasuunnitelman mukainen ravinnosta saatu energia väheni loppua kohden alle perusaineenvaihdunnan ylläpitokulutuksen, vaikka treenejä oli 4 kertaa salilla + 4 kertaa aerobista treeniä viikossa. Siinä vaiheessa totesin, että ei kiitos, kun kyse ei ole esimerkiksi yksilöidystä kisadieetistä, vaan jo puhtaasti ulkonäkökeskeisestä massavalmennuksesta. Eniten minua inhottaa, että valmennukseen osallistuu paljon nuoria tyttöjä (alaikäisiäkin), jotka saattavat saada tällaisesta valmennuksesta käsityksen, että tullakseen ja pysyäkseen fittinä, pitää liikkua överisti ja syödä ministi ruokavaakaa mukana kuljettaen.

    Pidä siis kiinni terveys ensin -linjastasi, sitä moni tarvitsisi! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta