Ovatko parisuhde ja lapset tekosyitä lihoa?

Kuulen usein naisten sanovan, että he ovat lihoneet parisuhteen tai lasten takia. Syitä voi olla toki muitakin, kuin nämä kaksi asiaa, mutta useimmiten kuulen juuri nämä.

Olen sitä mieltä, että parisuhde tai lapset eivät ole koskaan syynä lihomiselle. Jos lyödään totuus pöytään niin se on, että ihminen lihoo silloin, kun syö enemmän kuin kuluttaa. Kyllä sitä täytyy vain peiliin katsoa, jos kiloja alkaa kertyä vyötärölle.

lihominen-raskaus-parisuhde

Tiedän sen itsekin miten ihanaa on vain löhötä kullan kainalossa ja syödä herkkuruokaa, koska teen sitä itsekin joka viikonloppu, jopa molempina päivinä. Tässäkin asiassa pärjää maalaisjärjellä ja jos näyttää siltä, että herkutteluputki jatkuu viikonlopun yli, on vain yksinkertaisesti otettava itseään niskasta kiinni. Jos mietin tilannetta omalle kohdalleni, niin kaikista pahin tilanne on se, kun tulen kipeäksi enkä pääse treenaamaan. Silloin tekee kaikista eniten mieli poiketa ruokavaliosta ja herkutella.

Sama juttu tapahtuu, jos et harrasta ollenkaan liikuntaa ja syöt miten sattuu. Epäsäännöllinen ruokarytmi saa verensokerin poukkoilemaan ja nälkä yllättää monesti niin, että illalla tulee ahmittua kaikki, mitä kaapista löytyy. Moni syö myös todella niukasti töissä (jonkun salaatin), josta hiilarit unohtuvat kokonaan, jolloin nälkä on kahta kauheampi, kun pääsee illalla töistä kotiin. Kaiken A ja O on siis säännöllinen ruokarytmi ja aterioita olisi hyvä syödä päivän aikana 4-6, omasta päivästä riippuen.

lihominen-raskaus-parisuhde

Ei ole mikään tekosyy, että kiloja kertyy, koska on raskaana tai on pieni vauva. Jos oma terveys ja hyvinvointi kiinnostaa, niin oikein suunniteltu ruokavalio saa kilot pysymään kurissa myös näissä tilanteissa. Kun energiankulutus on suunniteltu itselle sopivaksi, ei kiloja pääse kertymään eikä nälkä yllätä. 

Tunnen monia yksinhuoltajanaisia, jotka kasvattavat lapset, käyvät treenaamassa ja syövät hyvin, koska he tietävät miten hyvä olo siitä tulee, kun pitää itsestään huolta. Hyvä olo heijastuu myös muihin ympärillä oleviin ihmisiin. Jos salille menolle ei löydy aikaa, ei sekään ole mikään ongelma. Jo 45 minuuttia vaikkapa kotitreeniä kolme neljä kertaa viikossa riittää pitämään yllä lihaskuntoa ja hyvää oloa. 

Kaikki on loppujen lopuksi itsestään kiinni. On mullakin joskus vaikeaa sovittaa treenejä kiireiseen arkeen, mutta tiedän sen tosiasian, että itsestään huolen pitäminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, joten sen vuoksi en siitä tingi. Kaikki asiat ovat järjestelyistä kiinni ja ehkä vielä enemmän siitä, että viitsii astua oman epämukavuusalueen ulkopuolelle. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei oikeasti vie päivästä kuin tunnin tai pari ja se on kyllä vähän!

Edellisessä postauksessa kerroin Fuenteventuran loman ensimmäiset tunnelmat.

Tästä postauksesta heränneeseen keskusteluun: Lihomis postaus nosti kohun

 

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

pauliinafitworld

195 vastausta artikkeliin “Ovatko parisuhde ja lapset tekosyitä lihoa?”

  1. ”Ei ole mikään tekosyy, että kiloja kertyy, koska on raskaana tai on pieni vauva. Jos oma terveys ja hyvinvointi kiinnostaa, niin oikein suunniteltu ruokavalio saa kilot pysymään kurissa myös näissä tilanteissa.”

    TIedän, että kirjoitustyylisi on kärjistävä, mutta tästä kirjoituksesta tulee sellainen kuva, että sinun olisi vaikea asettua toisen ihmisen asemaan. En usko, että näin on, mutta turhan yksinkertaistava kommenttisi on.

    Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, jonka toiminta on jatkuvaa vuorovaikutusta yksilöllisten tekijöiden (fyysiset ja psyykkiset tekijät, mielenkiinnon kohteet, arvot, taidot, sisäistetyt roolit jne.) ja ympäristön (sis. fyysisen ja sosiaalisen ympäristön). Me emme tiedä kenenkään tarinaa ja taustoja entuudestaan, joten emme voi määritellä kenenkään syitä ”oikeiksi syiksi” tai ”tekosyiksi”. Tätä haluan omassa työssäni terapeuttina korostaa.

    Meissä ihmisissä on energiapakkauksia, jotka eivät malta sekuntiakaan olla paikallaan ja joilla on aina monta rautaa tulessa. Sitten on niitä, jotka joutuvat tekemään jatkuvasti arjessa sellaisia valintoja, jotka sulkevat pois muita toimintoja. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Se arjen todellisuus voi joillakin olla sitä, että töiden jälkeen illalla joutuu miettimään, jaksaako tehdä ruokaa vai pestä hiukset. Vai onko sittenkin parempi käyttää se ainoa oma hetki rentoutumiseen heittämällä aivot narikkaan telkkarin edessä. Erityisesti pienten lasten kanssa tämä korostuu, kun tärkeimpänä roolina on huolehtia ensisijaisesti perheen hyvinvoinnista – oli sitten nukuttu yö takana tai ei.

    Ideaalimaailmassa ihminen aloittaa hyvän kierteen pitämällä ensin huolen itsestään, mikä auttaisi arjessa jaksamiseen ja muista huolehtimiseen, mutta aina tämä ei ole realistista. Eikä se ole mikään tekosyy, vaan toimintaa ohjaavat monet, monet muut sisäiset tekijät kuin pelkkä kylmä järkeily. Tärkeintä on tällöin löytää arkeen tasapainoa mielekkäiden ja tarpeellisten asioiden välille.

    Kuten totesin, me ihmiset olemme monimutkaisia otuksia. Ja siksi kaikki ainutlaatuisia. Samoin ovat syymme. Ollaan armollisia itsellemme ja yritetään ymmärtää toinen toisiamme. 🙂

    • Hei! Musta tää oli erittäin hyvä kommentti., siksipä kirkoitan omia ajatuksia tähän alas. Pauliinalla ei varmaan ollut tarkoitus arvostella tai vähätellä ketään, mutta oli aika ikävästi muotoiltu. Kaikkien raskaus ei mene niinkuin oppikirjassa ja niitä kiloja voi erilaisista syistä tulla, ihan vaikka ei edes muuttaisi elämäntapoja mitenkään (mulle kävi näin, mutta kilot lähti itsestään pois vaikka ei uskois).
      Mä oon itse kiitollinen helposta vauvasta ja siitä että mun on mahdollista (rahallisesti, ajankäytöllisesti jne) syödä terveellisesti ja treenata. Kuitenkin ymmärrän erittäin hyvin miksi kaikki äidit ei pysty pitämään itsestään huolta itsestään kuten haluaisivat. Siinä vaiheessa kun vauva nukkuu 30min pätkiä muutaman kerran vuorokaudessa ja itkee sen lopun 20h, sekä tukiverkosto on olematon, niin olis erittäin typerää käyttää se pari hassua tuntia johonkin muuhun kuin nukkumiseen ja syömiseen. Meilläkin vauvan ekat viikot oli haastavia, oli rinnalla jopa 12h vuorokaudesta ja nukkui max 2h putkeen. Sillonkin mietti jaksaako kävellä edes jääkaapille hakemaan sen valmisaterian, vaikka ei oo syöny koko päivänä vielä. Nukahdimpa muutamasti kirjaimellisesti seisaaltaankin, et ei, sillon ei oo tekosyy olla treenaamatta, se on pelkästään järkevää.

      Oon Pauiinan blogia seuraillut ja tykännyt, mutta tässä ulosanti oli melkoisen ikävä. Toivon, ettet Pauliina ole oikeasti noin kapeakatseinen. Tokihan niitä tekosyitä on paljon, mut on ihan oikeitakin syitä ja sinun ammattilaisena tulisi se ymmärtää (ja toivottavasti oikeasti ymmärrätkin).

    • Niin kuin tuolla aiemmin kommentoinkin, niin ruokavalio on isossa roolissa henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Varsinkin kun unet on vähillä ja liikkumaan ei pääse, niin omaa kehoa voi ravita ja rakastaa monipuolisella ruoalla. On ihan jokaisen oma valinta, että kantaako kaupasta kaappiin valmisruokia vai oikeaa luonnollista ruokaa. Terveellistä ruokaa ei tarvitse valmistaa edes sitä varttia parhaimmassa tapauksessa, joten sen vuoksi on mielestäni huono tekosyy olla syömättä ravitsevasti ja monipuolisesti missään tilanteessa. Varsinkin imettäessä energiankulutus on aivan valtava, jota valmisruoat eivät korvaa. Varmasti alkaa heikottaa, jos sellaisilla ravitsee itsensä tuollaisessa tilanteessa. Tottakai ymmärrän ammattilaisena nämä asiat, mutta näen ammattilaisena asiat myös hiukan eri tavalla ja olen myös helposti huolissani ihmisten hyvinvoinnista, varsinkin kun monessa kommentissa täällä kuuluu miten yksipuolista syöminen monella on. Moni ei ymmärrä sitä, miten suuri merkitys ravinnolla on meihin kokonaisuutena, fyysiseen ja henkiseen puoleen. Pysyn siis edelleen täysin kannassani

    • Tottakai on monimutkainen kokonaisuus, henkinen ja fyysinen puoli kulkevat käsi kädessä. Terveysteot voivat olla kuitenkin hyvinkin pieniä, esimerkiksi sitä, että väsymyksestä huolimatta ostaa esimerkiksi kaappiin monipuolista ja hyvää ruokaa, vaikka ei pääsisikään treenaamaan. Liian väsyneenä ei voi treenata, ainakaan lujaa. Treenin voi korvata vaikka vaunulenkillä. Postauksessa halusin herätellä sitä, että moni tekee tosi helpoista asioita itselleen tekosyitä ja lihavuudesta syytetään pahimmassa tapauksessa omaa lasta

    • Kommenttisi ovat avanneet aihetta huomattavasti enemmän kuin alkuperäinen kirjoituksesi.

      Toivon, että otat tämän ihan ystävällismielisenä palautteena, sillä sellaiseksi kommenttini on tarkoitettu.

      Jos olisit alunperinkin ottanut aiheeseen toisenlaisen näkökulman, se ei olisi herättänyt välttämättä näin paljon närää kanssakommentoijissa. Jos olisit kirjoittanut siitä, miten omasta hyvinvoinnista voi pitää pienilläkin teoilla huolta raskaissakin ja väsyttävissä tilanteissa, sinusta kirjoittajana ja liikunta-alan ammattilaisena olisi välittynyt heti empaattisempi ja lähestyttävämpi kuva. Nyt tekstin sävy on hieman syyllistävä ja itsensä (ja kilojensa) kanssa tuskailevalle ihmiselle voi helposti tulla tunne, että asetat itsesi ja valintasi heidän yläpuolelleen. Edelleenkään en usko, että tämä on totuus, ja olen varma, että siellä ruudun takana kirjoittelee ihan tavallinen, mukava ihminen.

      Se, mikä jäi edellisessä kommentissani sanomatta on se, että olen huomannut usein liikunta-alan ihmisille olevan hankalaa ymmärtää sellaisia ihmisiä, joille liikunta ei ole koskaan ollut mikään nautinto. Joillekin luonnostaan motorisesti kömpelöhköille ihmisille liikunta voi olla etenkin lapsuus-/nuoruusiässä loputon häpeäkokemusten sampo, mikä johtaa helposti liikunnan välttelyyn. Silloin saattaakin olla todella suuren työn takana tehdä liikunnasta elämäntapa, ja usein tämä vaatiikin melko otollisenkin elämänvaiheen ilman suuria stressitekijöitä. Kun sitten tapahtuu iso elämänmuutos, esim. uusi parisuhde tai perheenlisäys, voi olla, että herkästi ajautuu vanhoihin tottumuksiin, vaikka kuinka järki sanoisi muuta. Tällöin kaivataan sinua (ja minua, jos tarvetta terapialle on) kertomaan, mitkä ovat ne pienet arjen asiat, jotka ylläpitävät hyvinvointia ja terveyttä. Silloin ei auta, jos joku kertoo, että kyllä laihdut, kunhan viitsit.

      Toivottavasti tämä avaa hieman lisää sitä toista puolta asiasta. 🙂

    • Kuules nyt Pauliina. Ne äidit jotka on trimmattuja ja jaksavat käydä treenaamassa, heillä on todnäk helppo hyvin nukkuva vauva/lapsi ja tukijoukot. Itse kun ootin tyttöä niin kärsin kovasta raskauspahoinvoinnista koko 9kk ajan 24/7. Ainoa keino kyetä olemaan jotenkin oli syödä koko ajan jotain pientä. Silloin pahoinvointi pysyi kohtuullisena. Jouduin yölläkin pahoinvoinnin iskiessä nousta syömään. Liikkua ei pystynyt. Pienikin rasitus sai oksennuksen aikaan. Lisäksi istukka rupesi vuotamaan viikolla 14 ja olin vuodelevossa 10 viikkoa siitä eteenpäin ja koko loppuraskauden ajan piti olla hyvin hissukseen. Liikunta oli kielletty. Kun vauva syntyi, se oli koliikkivauva. Se huusi joka ilta 21-02 suoraa huutoa. Sen jälkeen pääsi nukkumaan kunnes esikoinen herätti klo7. Unta ehti siis saamaan 5 tuntia/yö ja sekin repaleinen. Mies teki pitkää päivää 3 vuorotyössä eikä voinut auttaa lastenhoidossa kuin harvoin.. Isovanhempia ei ollut auttamassa. Ylivilkkaan 3vuotiaan ja huutavan vauvan kanssa ei pystynyt millään tavalla treenata. Eikä jaksanutkaan. Jos joskus sain lapsivapaata, menin nukkumaan että jaksaisin arjen paremmin. Ruokailutkin oli mitä oli. Kyllä, lihoin raskausaikana ja läskit oli ja pysyi myös pikkulapsiaikana. Olen entinen fitnesskuntoilija jonka kroppa oli ennen tätä toista lasta huippukunnossa. Vaikea raskaus ja sairas vauva tekivät minusta ylipainoisen. Olen erittäin loukkaantunut mielipiteestäsi koska ei oo ollenkaan niin että kaikki voisivat itse vaikuttaa tähän asiaan. Se ei oo kaikilla pelkkä tahdon asia. Toivon että sinä saat vaikean raskauden ja huonosti nukkuvan vauvsn. Ehkä univeloissasi, kun kädet ja jalat tärisee väsymyksestä ja suurin unelma on saada nukkua 3 tuntia putkeen, ymmärrät miten järjenköyhä tuo mielipiteesi on.

    • Kannattaa lukea mun vastaukset aiempiin kommentteihin, jossa sanon, että erikoistilanteet ovat suljettu pois.
      Jos ei ole nukkunut niin en silloin suosittele ainakaan kovatehoista liikuntaa.

      Vähät yöunet alentavat vastustuskykyä, joten ruokavalio on silloin erityisen tärkeä.

      Tässä postauksessa tarkoitan välinpitämättömiä ihmisiä, jotka antavat painon kohota jopa vaaralliseen ylipainoon oman välinpitämättömyyden vuoksi ja jotka antavat itselleen siihen oikeutuksen em. Syiden vuoksi. Mielestäni se on huolestuttavaa. Ja ilmeisesti heitä on paljon, koska kommentointi näin räjähti ja näen tosi vihaisia ihmisiä täällä. Toki esitystapani on kärkäs, mutta mielestäni tästä aiheesta on tärkeää puhua, koska joka paikassa hyssytellään tätä aihetta. Mutta ihmisten vihaisuus kertoo myös siitä, että moni tunnistaa itsensä tekstistä

    • Minusta olisi hyvä ymmärtää tässä nyt sekin, että nämä ”erikoistilanteet” ovat oikeasti tosi yleisiä. Vauvavaihe on useimmiten erittäin raskasta ja kuormittavaa aikaa – harvemmassa ovat ne vanhemmat, joiden arki ei ole ainakin jossain määrin selviytymistaistelua jaksamisen kanssa. Monesti ne, joilla ei ole kokemusta lapsiperhearjesta, ovat niitä parhaita ”asiantuntijoita”. Omalla kohdalla ainakin halu arvostella ja neuvoa ylhäältä päin loppui kuin seinään oman napero myötä. Ei ole mennyt kuin ihanne-elämässä, mutta ei tarvikaan onneksi. Pääasia, että löytyy armollisuutta, ymmärrystä ja hyväksyntää – koko perheelle se on paljon tärkeämpi asia kuin muutama ylimääräinen kilo.

    • Aivan ,olet elänyt jopa 25vuotta, minusta on outoa ,että pitää ottaa mutka kuvia ja olla narsisti, noissa blogisi sivuilla saa sellaisen kuvan ,että tiedät kaikesta kaiken , toivoisin ,että näkisin sen hetken kun olet 50-60 vuotias ,no en ehkä elä enää ,silti kysyn : Millä oikeudella sinä arvostelet muita ihmisiä, onko elämäsi noin köyhää ,että onvain ,minä ,minä ,minä,simusta saa hyvän turhis julkimon , ole hyvä !!!

    • Ai nyt oon narsistikin 😀 jos ei kuvat ja jutut miellytä niin suosittelen että älä seuraa 😀

    • Hyvä kirjoitus!! Meillä on mieheni kanssa sopimus, että jos lihotaan, niin muutetaan erilleen, kunnes ollaan laihdutettu alkuperäisiin mittoihin 😀 Arjessa pitää meilläkin kiirettä, mutta se ei estä syömästä terveellisesti 🙂 ps. Ollaan mielettömän onnellisia ja huomenna häämessuille <3

  2. Täytyy sanoa,että olin aiemmin kanssasi täydellisesti samaa mieltä,ettei esim raskaus tai mikään muukaan ole muu kuin tekosyy päästää itseään huonoon kuntoon. Tällä hetkellä kuitenkin itse raskaana hieman yli puolenvälin,painoa tullut runsaasti lisää(+9kg),enkä yksinkertaisesti pysty käsittämään miten se on mahdollista. Syön tarkan ruokavalion mukaan,pohja on hyvin samankaltainen mitä käytin kisadietin alussa,hedelmiä on vain enemmän. Käyn salilla 3-4 kertaa viikossa ja lenkillä 2-3 kertaa , lisäksi fyysinen työ. On rajua pääkopalle ettei omaa kroppaa pysty kontrolloimaan vaikka se on aina ennen onnistunut. Nyt on vain loppuraskaus hyväksyttävä,että muutun todennäköisesti vielä epämiellyttävämpään suuntaan ulkoisesti ,mutta motivaation terveellisiin elämäntapoihin pitää salamatkustaja,joka varmasti hyötyy niistä. Tuloksia tulee varmasti taas raskauden jälkeen,kun saan oman vartalon takaisin hallintaani. Kiitos kivasta blogista.

    • Varmasti raskaus myös vaikuttaa, mutta veikkaan, että ruokavaliossa voi olla liian vähän kaloreita. Raskaana ollessa keho tarvitsee rutkasti enemmän energiaa. Painoa on mahdotonta pitää kurissa jos energiaa tulee liian vähän. Toki painoa kertyy ihan raskaudenkin takia.

    • Voin sua lohduttaa tässä painonnousuasiassa, että minulla nousi paino 25kg raskauden aikana raskausdiabeteksen vuoksi, mutta myös tippui alle puolessa vuodessa pois. Älä missään nimessä ala huolehtia 9kg painonnoususta tai treeneistä nyt vaan nautit olosta (jos voit) ja teet mitä tykkäät. Kun on järki kädessä niin kyllä ne kilotkin lähtee, sinulla on pian muutakin mietittävää kuin 9kg ylimääräistä (jotka todennäköisesti ovat tiessään ennenkuin huomattkaan),

    • Mitenköhän raskausidabeteksen vuoksi voi nousta paino enemmän? Itellä oli se kans ja söin tosi tarkaan ja nousi 8 kg koko raskauden aikana. Eli veikkaampa, että hormoneista / geeneistä johtuu tuo painonnousu eikä radista.. En toki ole varma.. Yleensä radilaisilla on vielä tarkka ruokavalio ja ei radi itsestään lihota. Tietääkseni.. Monesti kuulee sanottavan, että ei kerkeä liikkumaan jos on lapsia. Ruokavalio on kuitenkin paljon tärkeämpi asia kuin liikunta. Liikuntahan varmaan itsessään auttaa painonpudotuksessa, mutta olen kuullut, että sen vaikutukset jos pelkästään vaan liikuntaa lisää ovat muutamia kiloja. Riippuen toki lähtöpainosta!

      Itse olen pienen lapsen äiti ja ymmärrän, jos vauva valvottaa tai lapset ovat vaativia voi olla vaikea syödä terveellisesti. Mutta silti on omissa käsissä syökö joka päivä suklaalevyn.. Kukaan ei siihen pakota.Ja voi olla, kun alkaa syömään terveellisemmin tai liikkumaan ees varttitunnin , niin oma väsymys vähenee. Itse aluksi uudessa elämäntilanteessa kävin pienillä kävelyillä pihalla, jotka todella piristivät!! 🙂 Olen toki myös herkutellut imetysaikana, kun radin vuoksi en sitä uskaltanut (vaikka lähtöpainonikin oli 49,5 ja olen 162 cm pitkä eli ei ylipainoa 😀 ) Yllätyinkin koko radista, mutta niin se vaan diagnosoitiin yhden lievästi poikkeavan arvon seurauksena 🙂

  3. Haluat ilmeisesti provosoida, sillä niin kärkevästi kirjoitat. Muuten en voi oikein ymmärtää näin mustavalkoista ajattelutapaa. Olen siinä samaa mieltä, että lapset ja parisuhde eivät ole se perimmäinen syy, joka lihottaa, mutta hyviä tekosyitä ne oikeasti joskus todella voivat olla. Toisaalta sitä ehkä vähän myös antaa itselleen löysää lihomisen ja kilojen suhteen, kun tajuaa, miten merkityksettömiä ne muutamat ylimääräiset kilot tässä elämässä ovat. On surullista, jos onnellisuus on kiinni esimerkiksi kymmenestä kilosta. Toki kannustan terveenä pysymiseen ja omaan hyvinvointiin, mutta ymmärrän myös sen, että ihmisen ja naisen voimat ovat rajalliset. Toisinaan omaa hyvinvointia on järkevämpää pitää yllä muilla keinoin kuin liikkumalla.

    Tervetuloa kokeilemaan omaa elämääni, miten jaksaisit treenata ja pitää kiinni timmistä kunnosta 🙂 Et tarvitse muuta kuin kolme alle 5v lasta, miehen, joka on kaikki työviikot poissa ja lähimmät sukulaiset asuvat 200km päässä ja lisäksi edellisestä kokonaan nukutusta yöstä on lähes viisi vuotta aikaa ja edelleen heräilet parhaimpina öinä vain viisi kertaa. En tosin ole ylipainoinen, vaan jopa lähellä alipainoa, mutta jos kuuluisin niihin ihmisiin, jotka lihovat helposti, olisin varmasti kerännyt ylimääräistä painoa mukaani näiden vuosien aikana. Ymmärrän omasta tilanteestani käsin, että jaksaminen ei ihan aikuisten oikeasti aina riitä liikuntaan.

    Mutta niin, ehkä nämä on niitä asioita, joita myöhemmin katuu kirjoittavansa, koska silloin ei ollut omakohtaista kokemusta asiasta (paitsi parisuhde, jonka vaikutuksesta lihomiseen en ota kantaa). Tai sitten jos haluat ja lapsia saat, jaksat liikkua ja pitää yllä timmiä vartaloa, hyvää kuntoa ja käsitystä omasta viitsimisestä. Kukapa tietää, mihin elämä vie ja millaisissa vesissä sitä vielä ui. Kaikkea hyvää kuitenkin Sinulle! Minusta on aina mukava, että ihmiset kirjoittavat mielipiteitään, toivoisin niihin kuitenkin joskus hieman pehmeyttä ja ymmärrystä mukaan.

    • Tarkoitukseni ei ollut provosoida, vaan herättää ajatuksia. Tunnen itse niin monia äitejä, jotka pitävät huolta itsestään monenkin lapsen kanssa ja jopa yksin ja vaikka rankkaa on, niin oma hyvinvointi on kuitenkin tärkeä. Liikunta jossakin muodossa (kevyessäkin) edistää niin fyysistä kuin henkistä hyvinvointia, joten en allekirjoita sanomaasi, että joskus liikkumattomuus on hyvästä.

      En tarkoita, että pitäisi olla lihassäikeet esillä ja rasvaprosentti alhaalla, vaan ihan normaalipainossa. Moni nyt kun vain antaa kiloja kertyä epäterveellisen paljon, eikä asialle tehdä mitään edes silloin kun kaikki edellytykset liikuntaan ja hyvinvoinnista huolehtimiseen olisivat olemassa.

  4. Samaa mieltä Pauliina!!!! Pienen lapsen äitinä mulle ei ole koskaan ollut tekosyy parisuhde saatikka lapsi. Ja molemmat löytyy 🙂 Ja vaikka ihmiset on erilaisia ja geenit myös niin harvalla ne ”geenit” ovat niin vahvasti siellä ylipainossa, että niitä voisi syyttää. Se on täysin itsestä kiinni kaikki asiat. Toki jos motivaatiota ei ole pitää huolta itsestään, silloin ei kannata valittaakkaan kiloista. Ja jos pitää huolta muista, täytyy myös huolehtia itsestään muuten ei jaksa. Jos ei välitä omasta hyvinvoinnista heijastuu se myös lapseen ja näin ollen ei ole myöskään kykeneväinen välttämättä näyttämään sitä roolimallia mitä haluaisi. Se, että välittää itsestään heijastuu myös positiivisesti kaikkiin muihinkin elämänalueisiin 🙂 Ja liikuntaa ei tarvitse mitään järjettömiä määriä pysyäkseen virkeänä 🙂 Näin minä ajattelen ja hyvin on sujunut 🙂

    • Se on juuri näin, että jos itsestään ei pidä huolta, ei jaksa pitää muistakaan. Monella ei vain välttämättä ole tietoa, miten pitää itsestään huolta ihan yksinkertaisillakin tavoilla ja sen vuoksi lähes huomaamatta painoa kertyy. Olet oikeassa, että jos motivaatiota ei ole niin silloin ei saa valittaa, eikä varsinkaan syyttää lasta siitä, että ei vain viitsi

  5. Voisinpa olla täysin samaa mieltä. Olin vielä ennen, kuin itse pamahdin paksuksi 😀
    Järjetön pahoinvointi pysyi alkuun hallinnassa hiilaripitoisella ruualla, jota piti saada 90-120min välein. Eikä riittänyt jugurttipurkillinen, vaan pönttöä halaamaan, jos ruoka-annos ei ollut tarpeeksi iso. Nyt keskiraskaudessa on koko ajan nälkä ja heikotus valtava, jos sitä ihan oikeaa ruokaa ei saa koneeseen tarpeeksi usein. Ja valitettavasti mun ruokalistalta on pudonnut esim. kana, joka haiseekin tällä hetkellä ai-van hirveältä. Issias vaikeuttaa liikkumista ja voimatreeni on kokonaan pois kuvioista supistelun takia.

    Onneksi valmentajamieskin on sitä mieltä, että läskiä se vaan on. Ehdin laihdutella ne läskini pois, kunhan saan meidän yhteisesti haluaman lapsen ensin terveenä maailmaan. Harmittaahan se oma peilikuva tällä hetkellä itseä, mutta olisi ollut abortin paikka jos olisin halunnut jatkaa kuten ennen raskautta.

    • Jogurtti ei kuulosta kovin ravitsevalta ruualta. Ymmärrän toki, että pahoinvointi voi joskus olla niin sietämätön, että silloin on mahdotonta miettiä ainakaan kovatehoista liikuntaa. Kovaa voimatreeniähän ei edes suositella raskauden loppuvaiheessa. Lähinnä puhun tässä siitä, että monelle riittäisi ne vaunulenkit ja monipuolinen ruokavalio pitämään itsensä hyvinvoivana, mutta nekin tuntuvat olevan mahdottomia asioita monelle toteuttaa.

    • Pointti onkin siinä, mitä saa syötyä voimatta pahoin. Ennen söin erittäin terveellisesti, nyt valitsen mieluummin jugurtin joka ei aiheuta pahaa oloa 🙂 Minulla ei pahoinvointi loppunut taianomaisesti viikkoon 12, ikävä kyllä. Olen yrittäjä teollisuudessa (en siis istunut toimistossa koko päivää) ja pidin putiikkia auki sen 8-16 myös oksentaessani vähän väliä, eli voimat olivat aikalailla lopussa kotiin päästessä. En lähtenyt edes lenkille, vaan keskityin keräämään voimia seuraavaan työpäivään. Joudun jopa nukkumaan raskausaikaan sopivalla rauhoittavalla, koska hormoniryöppy vei yöunet. Kahden tunnin yöunet eivät mulla riitä edes pitämään työpäivää pirteänä. 🙂

      Salitreeni aiheutti minulle mahakipua viikosta 8 eteenpäin. Vähensin painoja aivan naurettaviksi, mutta mahakipu oli silti läsnä. Valitsin jättää salin tältä erää.

      Ja hei, se harmittaa! Siskoni heilui ja meni kunnolla liikkeellä viikko ennen laskettua aikaansa, muttei myöskään voinut päivääkään pahoin koko aikana ja nukkuikin pirun hyvin. Ottaisin paljon mieluummin sellaisen raskauden ja tämä jää melko varmasti minun ainoakseni, niin kamalaa tämä on.

  6. Mun mielestä tuosta vasta voi antaa mielipiteitä vasta sitten kun on itse käynyt raskauden läpi! Kun toimit lapsen/lasten ehdoilla päivät pitkät niin oot onnellinen jos saat jotain hotkaistua jossain välissä. Joskus huomaat että olet elänyt päivät pitkät juotavilla jogurteilla ja sit illalla oot valmis syömään vaikka hevosen. Toki ois fiksumpaa tehdä kunnon aterioita enrgianki takia mutta alkuvaiheessa se on vain kaunis ajatus. Varsinkin koliikkivauvan. Toki kumppani tässä voi halutessaan auttaa ja tehdä ruokaa, mutta yleensä se on tienaamassa leipää pöytään. Mielestäni on erittäin kärkevää puhua raskaudesta jos itse ei ole sitä kokenut! Hyvää loppuviikkoa!

    • Olen pahoillani, mutta itse en voisi elää juotavilla jogurteilla missään vaiheessa, niistä sokeripommeista vasta huono olo tuleekin ja olo muuttuu vetämättömäksi. Uskallan sanoa, että olokin paranee kun syö kunnon ravitsevaa ruokaa. Pieniä välipaloja voi syödä vaikka kävellessä ja sen vuoksi syömättömyys on mielestäni huono tekosyy. Jos luet postaukseni uudestaan, niin en kirjoita raskaudesta, vaan siitä, että ollaan välinpitämättömiä oman hyvinvoinnin suhteen, vaikka keinoja aina löytyy löytää oikeat ratkaisut itselle

  7. Oon samaa mieltä monen edellisen kommentoijan kanssa. Puhu sitten tuosta ”lapset ei oo syy lihoa” kannastasi oikeasti kun olet itse äiti. Toivottavasti sinulle siunaantuu hyvin nukkuva yksilö ja saat lapsen isältä ja muista tukiverkostoista apuja arjessa, niin jaksat pitää itsestäsikin huolta. Plus tietty että taloudellisesti pystyy mahdollistamaan kaiken. Asiat joita ei itse ole ikinä kokenut voi näyttää mustavalkoisilta.

    Olen itse hyvässä kunnossa oleva äiti, mutta tunnen monia jotka eivät ole ja ymmärrän heitä täysin.

    • Mulle terveellisesti ja monipuolisesti syöminen on niin juurtunut syvälle, että enpä usko, että täysin sokerimonsteriksi muuttuisin raskaanakaan ollessa. Tottakai ihminen on fyysinen ja henkinen kokonaisuus ja esimerkiksi väsyneenä ei kannata harrastaa kovatehoista liikuntaa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että ravinnon suhteen voi tehdä valintoja, jotka edesauttavat omaa hyvinvointia.

    • Mulla on kokemusta vain yhdestä raskaudesta. Mutta luulin itsekin, että raskausaikana lihoaa vaikka mitä tekisi. Eipäs niin käynytkään. Usealle vain ruoka maistuu silloin enemmän ja on ”lupa” herkutella! Minä en herkutellut (koska pelkäsin sitä ja eihän se hyväksi ole kenellekkään raskausaikana, koska osittain vaikuttaa vauvaankin ne syömiset, ei toki vähäiset määrät ja se vaikutti kyllä henkisen hyvinvointiini, että mileummin oisin herkutellut ja lihonut toisaalta ,kun ressannut)ja söin terveellisesti (alun pahoinvointien jälkeen, alussakin katsoin, että syön säännöllisesti ja napostelin pähkinöitä, kun tosiaan tarvi ruokaa sen 1-2 h välein silloin. Terveellinen syöminen on iskostunut alitajuntaani ja se jatkui raskausajan. Ei toki kaikkea terveellistä tehnyt mieli! Mutta yritin valita ees vähän terveellisempiä vaihtoehtoja vaikkakin aluksi ne oli valmisruokia, kun ei pystyny tehdä itse ruokaa. Valmisruokapaketin syömälläkään ei liho, voi yrittää valita sen parhaimman vaihtoehdon niistäkin.

      Eli uskon, että ei terveysintoilijat muutu sokerimonstereiksi raskausaikana, vaikka niin moni täällä väittää. Mun teki ihan hirveästi mieli lakua,salmiakkia,karkkia, herkkuja LOPPUraskaudessa, mutta yksinkertaisesti en niitä syönyt!! Mieli kyllä teki aivan järkyttävästi! Enemmän kuin koskaan ennen! Söin sitten marjarahkoja ja marjoja paljon. Ja light mehua pahimpaan makeanhimoon. Nyt imetysaikana olen nauttinut myös herkuista!! 🙂 Hyvällä omalla tunnolla. Ja en aio enää palata siihen elämään, ettenkö voisi herkkujakin syödä.

      Toisaalta en voi tietää millaista muiden raskaus on. Jos on hirveät pahoinvoinnit, niin on vaan pakko syödä sitä mitä pystyy, mutta varmaan osittain jossain vaiheessa raskautta pystyy vaikuttamaan asiaan vähän.. Ja osa sanoo, että paino nousee vaikka söisi kuinka terveellisesti. Se voi olla totta! Suurin osa siitä painonnoususta on kuitenkin ihan varmastii vauvaa,lapsivettä ja ihan turvotusta. Toisilla turvotus lisääntyy hirveästi, eli silloin siitä ei kannata stressata 🙂

  8. Pakko myöntää etten ole koskaan kommentoinut kenenkään blogia, mutta sattumalta tähän törmäsin ja tämä törmäsi takaisin. Valitettavasti asiat eivät ole niin yksinkertasia kuin ehkä sinun ajatusmaailmassasi on. Kunhan hoidat ensin 3kk koliikkilapsen yksin kun mies on viikot ympäri suomea töissä ja kärsit samanaikasesti raskaudenjälkeisestä masennuksesta ja eroat ennenkuin lapsi on vuottakaan ja jäät yksinhuoltajaksi,niin sitten voit postata kuinka helppoa on kaiken tämän yhdistäminen. Tosiaan oma tämänhetkinen työni on minun lapseni hoitaminen ja oma parantuminen mutta on järkyttävää kuinka voi olla ihmisillä suppea näkökenttä asioihin.

    • Kannattaa lukea vastauksiani aiempiin kommentteihin, niin ymmärrät ehkä mitä hain tällä postauksella takaa. Ei kuulosta helpolta tilanteelta sinulla, mutta esimerkiksi masennustakin voi hoitaa osittain ruokavalion ja kevyen liikunnan avulla. Kai sitä lapsen kanssa käy ulkona vaunulenkillä? Siinä on jo ihan tarpeeksi hyvää liikuntaa ja kun siihen yhdistää fiksun ruokavalion, kai jokainen syökin päivän aikana ja ainakin 3-4 kertaa päivässä syöminen onnistuu vaikka samalla kun lapsi syö? Niin tekee jo paljon oman hyvinvoinnin eteen

  9. Olen myös huomannut ilmiön, missä on paljon hyväksyttävämpää raskaana ollessa jäädä sohvalle vetämään mäkkisafkaa, kuin se, että söisi terveellisesti ja mahdollisuuksien mukaan liikkuisi. Tämä se vasta huolestuttavaa on. Kaikella toki rajansa, mutta kun on nähnyt ja kuullut näitä tarinoita kun lähipiiri on sitä mieltä että kakkuakin saa ottaa enemmän kun ”syöthän sentään kahden edestä”, niin en voi kuin ihmetellä. :/

  10. Osittain samaa, osittain erimieltä.

    Lasten saaminen, puhumattakaan perhe-elämä, joka jatkuu päivästä toiseen 18 vuotta, on niin suuri elämänmuutos, että siinä menee muutkin asiat kuin ruokavalio ja treeniohjelma uusiksi.

    Itse treenaan kotona, ja aina viikonloppuisin. Ruokavalio on ollut kunnossa ennen ja jälkeen raskauksien. Kiloja ei ole tullut ja olen ihan ok-kunnossa.

    Siltikin sanoisin, että perhearjessa painonhallinta ja kunto koostuu muustakin kuin tuosta simppelistä ”syö vähemmän kuin kulutat”-kaavasta. Itse teen myös asiantuntijauraa ja pitkiä päiviä. Illat haluan olla lasten kanssa LÄSNÄ, enkä lankuttaa vatsalihaksia. Myös tuo väsymys on ollut vauva-arjessa ihan nextillä levelillä, sitä ei oikeasti tee mitään muuta mieli kuin suklaata. Mutta ehkäpä et tätä tule kokemaan, jos lapsesi nukkuu heti kunnon unia. Kolmas muuttuja on hormonit – oma paino ei esim. Imetyksen aikana heilahtanut grammaakaan.

  11. Olen kolmen lapsen eronnut äiti. Erosimme kun vauva oli 2kk. Ja kyllä raskaudessa tuli kiloja, Mutta kun takaraivossa on se terveellisen syömisen malli niin siihen palasin ja tein hyviä valintoja jo imetyksenkin tähden. Ja vaikka vauva valvotti, oli pakko päästä vauvulenkille koiran kanssa jne. Salille otan lapset mukaan ja kauppaan voimme mennä kävellen. Ok-talossa myös lumityöt vauva rintarepussa on todellista hyötyliikuntaa! Itse myös painottaisin sitä kuinka tärkeää on pitää itsestään hyvää huolta. Jos en liikkuisi ja söisi ravitsevasti, En tätä rumbaa jaksaisi.

    • Tätä juuri hain, ei ole olemassa ongelmia, on vain ratkaisuja. Uskon myös niin täysin siihen, että sitä jaksaa paremmin kun ottaa myös oman hyvinvoinnin prioriteettilistalle niin kuin sinä olet tehnyt

  12. Ymmärrän tuon, että raskaus ei ole tekosyy siihen, että yhtäkkiä voi mättää lihiksiä sun muita naamariin niin paljon, kuin sielu sietää. Itse söin raskausaikana normaalisti, niin kuin muutenkin syön. Niin sanottuja irtokarkkiövereitä vähensin, jotka itsellä olivat/ovat erittäin huono tapa toisinaan…

    Mutta tuosta liikkumisesta sitten.. Minulla on kolme lasta syntynyt 2v välein. Ensinmäisestä palauduin ok, mutta toisen ja kolmannen kohdalla kestikin sitten kauemmin. Raskauden loppuvaiheessa oli järkyttäviä liitoskipuja ja synnytysten jälkeen ei todella tehnyt hetkeen mieli harrastaa mitään repivää liikuntaa. Kärsin myös esimerkiksi virtsankarkailuista, joka myös hankaloitti asioita.
    Ja voin kertoa, että kun yksin on näiden tenavien kanssa kotona, niin sitä omaa aikaa on todella vaikea löytää. Viikonloppuisin ja iltaisin hieman helpompaa, kun mies on kotona, mutta kyllämeidön arki aika hulabaloota välillä on 😀

    • Raskauden lopussa on suosittele kovatehoista liikuntaa ja tässä en hae nyt sitä. Uskon sen, että varmasti kiirettä pitää, mutta kun voit itse hyvin niin se näkyy myös muille. Varmasti keinoja löytyy helpottaa sun työtaakkaa

  13. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on tosi jees. Liian tiukalla ja mustavalkoisella ajattelulla aiheuttaa vaan ITSELLE ongelmia, ei muille. Normaalipainoisena, hyvinvoivana voi pysyä vaikka söisikin joskus mikroruokaa tai mättöä koko viikon. Totta kai siitä tulee paha olo jos ei ole sellaista tottunut syömään. Mutta teoria ja käytäntö ei totisesti aina kohtaa. Mitä ankarammat säännöt on itselle liittyen omaan syömiseen, juomisiin, ulkonäköön, painoon, hiustenväriin tai mihin vaan sitä ahtaammaksi elämä käy kun siihen tulee muuttujia joihin ei voi itse vaikuttaa.

    • Pysyy varmasti kyllä, mutta kovin terveellistä se ei ole. Pari päivää viikossa mättöä on ihan ok, mutta jos sitä tulee vedettyä kokonainen viikko niin silloin on jotain pielessä. Poikkeuksena esimerkiksi lomamatkat tms. missä ei välttämättä ole saatavilla niin laadukasta ruokaa. Niin kuin aiemmin olen kommentoinut, niin kaikki pitää suhteuttaa omaan tilanteeseen. Valitettavasti on vain olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneet omasta hyvinvoinnista, vaikka keinoja sen ylläpitoon kyllä löytyisi. Usein kyse on myös laiskuudesta

  14. Saattaa olla, että muutaman vuoden päästä luet tekstejäsi posket kevyesti punoittaen. Sannan kommenttia komppaan.

    • Tai sitten en. Pysyn kannassani, että jokaisessa tilanteessa on hyödyllistä pyrkiä lisäämään omaa hyvinvointia. Niin kuin aiempiin kommentteihin olenkin vastannut, niin tilanteet riippuvat aina ihmisestä ja liikunnan teho tulee suhteuttaa omaan jaksamiseen ja energiatasoon. Pysyn edelleen kannassani siinä, että ihan jokaisessa tilanteessa kevyt liikunta ja pyrkimys monipuoliseen syömiseen on hyödyllistä.

  15. Pohjalla voi käydä helposti ilman lapsiakin. Toki on ymmärrettävää, että houkutuksia tulee enemmän väsyneenä, masentuneena, kiireisenä jne. Houkutukset lisääntyvä kyllä, mutta eivät pakota syömään mitä sattuu. Jostain syystä monen on vaikea myöntää, että ihan omat kädet ovat sitä suklaata siirtäneet levystä suuhun. Toki omia elämäntapoja voi puolustella viimeiseen asti. Ilmeisesti nämä ihmiset olettava pt:n napsauttavan sormiaan ja samalla hetkellä jokainen kertynyt kilo on poissa. Valitettavasti itsekin on jotain tehtävä.

    • Juuri näin. Tässä voisi olla esimerkiksi vaikka sairastuminen, jolloin on yhtä tärkeää pyrkiä tekemään hyviä valintoja. Valitettavasti moni on todella välinpitämätön omaa terveyttä ja kehoaan kohtaan ja kohtelee sitä miten sattuu..

  16. Moi,

    ensilukemalta itsekin vähän hätkähdin ajattelutapaa, mutta sitten mietin lukemaani ja päädyin Pauliinan kanssa ihan samaan lopputulemaan. Siis itsehän sen ruoan sieltä kaupasta tuo. Tai joku muu tuo sitä omasta pyynnöstäsi. Sen ymmärrän että ajankäytöllisesti ei ole välttämättä mahdollista tehdä mitään kovin haastavaa ruokaa, mutta esimerkiksi valinta banaanin tai suklaapatukan välillä ei pitäisi olla kovin vaikea. Leipä jonka päälle heittää vähän leikkelettä ja kasvista valmistuu minuutissa. Puurokin muistaakseni on aika helppovalmisteinen vaikka mikrossa. Siihen pari marjaa päälle niin kyllä se lihapiirakan voittaa.

    Sama vaiva siihen ruoan suuhun laittamiseen pitää nähdä, joten ihan turha sanoa että keksit on ainoa asia mitä ehtii syömään. Allekirjoitan myös täysin sen, että edes vähän terveellisempi ruokavalio ja edes pieni määrä liikuntaa nostaa energiatasoa huomattavasti.

    Ja jos oma puoliso on niin kusipää ettei kykene sulle kotona ollessaan kerran viikossa safkaa tekemään valmiiksi pakkaseen, hänen on aika mennä vaihtoon.

    • Moikka!

      Juuri näin ja mahtavia esimerkkejä välipaloista, jotka valmistuvat ihan parissa minuutissa. Se on juurikin näin, että kaupassa kun käy joka tapauksessa niin miksi sieltä ei tuo kotiin hyviä valintoja.

      Hahah tuo viimeinen kommentti oli paras 😀 Ei mutta se on juuri näin, jos oma kumppani ei ole valmis tekemään eteesi asioita niin ei siinä silloin rakkautta ole ja pihalle saa sellaisen miehen laittaa.

  17. Mä oon osittain samaa mieltä sun kanssa, mutta osittain ymmärrän myös noita ”vihaisia” kommentoijia. Osittain, mutta en läheskään kaikessa. Ihan kauhulla aloin selata näitä kommentteja, kun arvasin, että sieltä tulee paskaa niskaan. :/

    Mutta sen halusin tulla sulle sanomaan, että todella hienosti vastailet kommenteihin ja pysyt omassa kannassasi!! Se on hienoa.

    Ja yksi asia missä oon samaa mieltä on se, että tosi helposti sitä antaa luvan itselleen syödä herkkuja yms raskauden takia. Mutta ei sekään vaadi, kun tahdonvoimaa pysyä poissa niistä herkuista. Sama asia, kun ilman lapsia ja raskauttakin on tahdonvoimaa pysyä niistä herkuista tyyliin 70%:sesti erossa.

    Ja jos mietin esim. bikinikisaajia, jotka voivat kertoa dieetin jälkeen syöneensä 1kk vaan suklaata ja maanneensa sohvalla ja sitten odottavat dieettiä sen takia, että pääsee taas rutiiniin kiinni, niin mun mielestä se kertoo vaan siitä, että ne ruokailut ei oo syvällä siellä päässä ja se käyttäytyminen on epätervettä eikä olisi välttämättä hyväksi edes kisata. Koska kuka urheilija lopettaa dieetin jälkeen koko treenin ja aloittaa pelkän suklaan syönnin ja sitten vaan on ruodussa kun ollaan dieetillä? Mun mielestä se vaan on outoa.

    Joten vaikka kisadieetti ja raskaus on asiat ihan erikseen eikä niitä voi verrata tietenkään. 😀 😀 Niin sanoisin, että vähän sama juttu kuin tuossa mun esimerkissä. Jos ne tavat on oikeasti siellä päässä ja oikeasti välittää siitä ravinteikkaasta ruuasta oman hyvinvoinnin takia, niin kyllä ne tavat silloin pysyvät myös raskausaikana ja lapsen synnyttyä.
    Munkin mielestä on todella utopistinen ajatus, että imettäessä ei ehdittäisi syödä vaikka sitä omenaa tai banaania tai kourallista pähkinöitä. Tai että ruokitaan lapset, mutta ei itseä siinä samalla?!
    Vaikka lapsella olisi mikä koliikki niin kyllä itse tuupertuisin jos en söisi vähintään 4h välein kuten syön nytkin.

    Terkuin,
    Äiti ja samalla bikinikisaaja itsekin

    • Eli nyt musta alkaa jo tuntua, että kyllä. Olen sun kanssa täysin samaa mieltä enkä vaan osittain. 😀

    • Olet ihan oikeassa, yhtä lailla tahdonvoimaa vaatii pysyä herkuista erossa myös ilman raskaana olemista. Tiedän sen itsekin 😀

      Hyvä kommentti joistakin bikinikisaajista. Näen tuota aika paljonkin tässä lajissa. Ajatukset ruoasta ja syömisestä on laitettu niin sekaisin jonkun valmentajan toimesta, että ajatellaan oman toiminnan olevan normaalia. Todellinen urheilija syö monipuolisesti ja runsaasti vuoden ympäri. Tiedän paljon myös muiden lajien SM tason urheilijoita, jotka syövät helposti sen 3000-5000 kaloria päivässä. Monikaan fitnesskisaaja ei pääse lähellekään tuota, vaikka liikunnan määrä ja teho ovat melkein yhtä suuria.

      Se on juuri näin, jos terveellisesti syöminen on tapa, niin ei sitä yhtäkkiä heitä omaa arvomaailmaa roskakoriin, vaikka olisi ihan missä tahansa tilanteessa. Vähän sama juttu, jos kuvittelen tilanteen, että sairastuisin pahasti niin olisi elintärkeää, että pidän kiinni hyvästä ruokavaliosta ja pyrin pitämään kehon vetreänä, jotta parannun nopeammin tai ainakin lievennän oireita.

      Siis eikö vain kuulostakin todella kummalliselta, että ei ole aikaa syödä edes noin pieniä aterioita. Banaanin ja pähkinöiden syöminen on nopeamapaa kuin tehdä reiät valmisaterian kanteen, laittaa se mikroon ja odottaa neljä minuuttia kunnes se on valmis 😀

  18. Moi!
    Kuinka toimisit itse tällaisessa tilanteessa:
    On aktiivinen, terveelliset elämäntavat omaava , kohtuullisesti liikkuva (lenkki, tanssi) äiti. On esikoinen 3,5v. Syntyy vauva. Vauva valvottaa, tosi paljon. Vauva ei nuku yöllä, äiti ei nuku yöllä. Aamulla herätään ajoissa, koska esikoinen. Menee puoli vuotta, vauva ei edelleenkään nuku, siis oikeesti. Ainut unipätkä on n klo 21-23.30 sekä 05-07. Muu aika valvotaan ja huudetaan. Vauvalla on allergiaa, refluksia, mahavaivaa ja äiti ravaa viikottain vauvan kanssa lääkärissä, labrassa, kokeissa ja miettii päänsä puhki mikä vauvaa vaivaa. Mies on useita pätkiä reissussa ulkomailla töiden vuoksi. Tukiverkko 200km päässä. Äiti pyörittää koko taloutta ja hoitaa kauppa asiat, osta terveellistä ruokaa ja pyrkii viimeiseen asti kokkaamaan terveellistä ruokaa koko porukalle, koska tietää sen tukevan jaksamista. Vauva nukkuu jonkin verran päikkäreitä jolloin voi tehdä lyhyitä vaunulenkkejä. Mutta äiti se ei nuku yöllä koska vauvakaan ei nuku. Kysynkin sinulta, ammattilaiselta, mihin väliin laittaisit tälle äidille treeniä ja liikuntaa? Ja kuinka äiti sen jaksaisi jos ei ole nukkunut yli puoleen vuoteen?
    Kiitos vastauksesta!

    • Jos unet ovat noin vähällä niin silloin ei kannata harrastaa sykettä korkeuksiin nostavaa liikuntaa, eli vaunulenkit ovat silloin hyvä valinta. Jos jaksamista on niin silloin lyhyt kotitreeni muutaman kerran viikossa voisi ehkä onnistua? Mutta omaa jaksamista on kuunneltava. Ja sinähän teet terveellisiä valintoja, joten tämä teksti ei suoraan ollut kohdistettu sinulle.

      Ihmettelen ehkä sitä (ei ainoastaan sinun kohdalla) kun on paljon kotiäitejä, joiden miehet ovat paljon reissussa niin tulotaso on varmasti vähintäänkin kohtuullinen. Miksei useampi palkkaa kotiin apua, jos tuntuu, että ei yksinkertaisesti jaksa yksin ja tukiverkko on kaukana? Lastenhoitoon, siivoamiseen jne? Ei ole mielestäni reilua jättää toista kotiin ilman apua, jos tuloja kuitenkin on..

    • Totta, apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan! Meillä käy perhetyö jota uuden lain myötä on oikeutettu saamaan jokainen lapsiperhe! Loistava uudistus. Lisäksi muutakin apua ilomielin otan vastaan jos saan.
      Reissuhommista huolimatta ei välttämättä ole miljonäärin tulot tai vaikka tulotaso olisikin parempi, on usein menoja (asuntolaina) sekä äidin äitiyspäiväraha on normaalia palkkaa pienempi, joita puolison tulot kompensoi.
      Jaksamista ei ole tällä hetkellä muuhun kun vaunulenkkeihin näiden olemattomien yöunien vuoksi. Sitä voi olla vaikeaa käsittää jos itse ei ole ollut vastaavassa tilanteessa. Mikäli haluat, blogisi puitteissa tai muuten , olet tervetullut tutustumaan meidän arkeen ja siihen, miltä tuntuu sovittaa treeni ja ruokavalio todella hektiseen perhe-elämään! Voit laittaa sähköpostia jos kiinnostuit.

  19. En voi olla muuta kuin samaa mieltä. Se on ihan oma päätös, ostaako kaupasta terveellistä ruokaa (joka voi aivan yhtä lailla olla helppoa ja nopeaa) vai täyttää sontaa. Monet yrittävät selittää tekosyitä omalle lihomiselle, vaikka tilanne olisi korjattavissa vaikka pienillä teoilla.

    • Nimenomaan, kaupassa kun täytyy joka tapauksessa käydä niin miksei tekisi siellä hyviä valintoja 🙂

  20. Olen kyllä osittain samaa mieltä kanssasi, mutta esimerkiksi omalla kohdallani, vaikka urheilullinen ja melkoisen terveellisesti elävä olenkin, nousi paino alkuraskauden aikana ihan ns. tavallisellakin ruoalla. Kärsin nimittäin hirveästä pahoinvoinnista, joka yltyi varsinkin, jos olin vähänkin nälkäinen. Ja varmaan raskaustilasta johtuen nälkä tuli paljon entistä helpommin. En myöskään kyennyt liikkumaan viikkoihin tuon pahoinvoinnin takia, jo alle kilometrin rauhallinen kävely sai melkein oksennuksen aikaan. Olen muutenkin isoruokainen, mutta tuolloin kärsin tosiaan nälästä entistäkin helpommin ja nälkä sai pahoinvoinnin vain lisääntymään. Oli siis käytännössä pakko syödä itsensä aina kylläiseksi (ei ähkyyn) ja vaikka söin paljon kevyehköä, terveellistä ruokaa ja herkuttelin hyvin harvakseltaan, nousi painoni parissa kuukaudessa useamman kilon ihan vain ruokamäärien vuoksi. Toisaalta jos olisin mättänyt vain herkkuja, olisi painon nousukin varmasti ollut vielä suurempi 😉

    • Erikoistilanteet ovat asia erikseen. Olet kuitenkin PYRKINYT tekemään terveellisiä valintoja, joten tämä teksti ei siis ollut sinulle.

  21. Moi!
    Pakko kommentoida, koska aihe koskettaa niin läheltä. Suurimmaksi osaksi olen kanssasi samaa mieltä, mutta tekstistäsi paistaa silti tietynlainen yksinkertaistus ja se, ettet ole täysin tietoinen, kuinka raskaus ja imetys (eli hormonit) voivat tehdä tepposiaan.

    Itse olin ennen raskautta normaalipainoinen, aktiivinen nainen. Alkuraskaudessa oli kovaa pahoinvointia ja ymmärrän täysin tuolla ylempänä olevaa kommenttia, jossa joku sanoi, että ainut mitä sai alas, oli jogurtti. Sinä kritisoit kyseistä valintaa. Et selkeästi ymmärrä, mitä raskauspahoinvointi voi olla. Jos sitä on pää pöntössä 3kk 24/7, eiköhän se ole tärkeintä, että edes jotain saa kurkusta alas. Itselläni ainoa, mikä meni alas, oli tietyt hedelmät. Oman vointini ja vauvan voinnin kannalta jotain vaan oli pakko syödä ja se jokin luonnollisesti on se, mikä ei nouse ylös kurkusta. Mitä hyötyä syödä asioita, jotka oksentaa heti perään pois? Pahoinvoinnin päälle sain ihanan väsymyksen. Kolme viikkoa nukuin kellon ympäri. Tämäkin ihan raskaushormooneitten aiheuttamaa. Toisilla nämä reaktiot on rankempia ja toisilla kevyempiä. Väsymyksen aikana pystyin syödä täysin terveellisesti, mutta siitä huolimatta olin nukahtaa seisaalleenkin ja luonnollisesti liikunta jäi vähemmälle.

    Loppuraskaus menikin erittäin helposti ilman mitään ongelmia, liikuntaa pystyi harrastaa ja söin terveellisesti. Mutta hupsista vaan, viimeiset 10 raskausviikkoa painoa tuli paljon. Jos olisit perhetynyt raskauksiin, tietäisit, että on erittäin normaalia, että vaikka tekisi mitä, loppuraskaudessa tulee turvotusta ja suurempaa painonnousua.

    No ei siinä, vauva syntyi. Minullepa siunaantui ihana kiltti vauva, joka nukkui ja söi hyvin ❤ Mutta synnärille ei jäänyt kuin vauvan painon verran kiloja. Ostin ruokavalion toisaalta tukemaan imetystä ja toisaalta vauhdittamaan kroppani palautumista. Ruokavalio oli erittäin järkevä ja helppo toteuttaa, koska olin syönyt aina terveellisesti. Mutta hupsis, kiloja ei tippunut yhtäkään, ennen kuin lopetin imetyksen. Imetyshormoonit on jännä juttu. Toisillahan imetys tiputtaa kilot hetkessä, toisilla taas imetyshormoonit pitää kiinni kiloista. Ja kyllä, söin tarpeeksi paljon ja kävin vaunulenkeillä.

    Kropan palautumiseen synnytyksestä meni myös yllättävän kauan ja noin 8kk vaunukävelylenkit oli ainoa mahdollinen liikunta. Vasta nyt pystyy tekemään muutakin. Onneksi järkevällä ruokavaliolla voi silti pudottaa kiloja kevyelläkin liikunnalla. Mutta minä olen tosiaan ollut onnekas, että vauvani viihtyy vaunuissa, kaikilla ei ole niinkään. Näin olen imetyksen jälkeen saanut kiloja tippumaan.

    Olen siis samaa mieltä sinun kanssasi, että jokaisessa elämäntilanteessa olisi hyvä panostaa omaan hyvinvointiin terveellisellä ruualla ja liikunnalla. Mutta tekstissäsi on vedetty kyllä mutkat suoriksi raskauden ja pikkulapsiarjen suhteen. Kaikilla ikävä kyllä raskaus ja vauva-arki ei mene kuin strömsössä. En usko, että itsekään oksennustaudissa söisit pakolla kaikkea terveellistä, mikä nousee ylös ja lisäksi kävisit liikkumassa. En usko, että liikkuisit paljoa, jos omat yöunesi olisivat kaksi tuntia ja vauva ei suostuisi olemaan vaunuissa huutamatta. Minä ainakin olisin masentunut, jos joku olisi vielä imettäessäni tullut sanomaan, että kyllä nuo kilot olisi pitäneet jo lähteä, jos söisit ja liikkuisit terveellisesti (mitä siis tein, mutta mitään ei tapahtunut ennen imetyksen lopettamista).

    Asiat eivät ole mustavalkoisia, tulet sen varmasti huomaamaan. Mikäli joskus itse saat ja haluat lapsia, toivon todella, että sinulla kaikki menee niinkuin strömsössä. Olisi silti hyvä hieman kehittää empatiakykyä ja ymmärtäää ettei näin aina ole. ☺

    • Ei tietenkään kannata syödä asioita, jotka oksentaa samantien pois ja erikoistilanteet, kuten todella paha raskauspahoinvointi ovat eri asioita. Aiemmassa kommentissa sanottiin sitä, että hiilarit otettiin jogurtista tms. ruoista, joka saa varmasti kehon sekaisin ja turhaa rasvaa kertymään kehoon.
      Aiempiin kommentteihin olenkin jo vastannut, että vaunulenkit ovat hyvää liikuntaa ja siihen yhdistettynä ruokavalio niin omaa hyvinvointia voi lisätä paljonkin. Kommentoin myös aiemmin, että liikunnan teho pitää aina mitoittaa energiatasoon, unen määrään jne… En ole tässä kertaakaan sanonut, että pitäisi harrastaa kovatehoista liikuntaa, jos yöunet ovat parissa tunnissa. Mutta silloinkin voi panostaa laadukkaaseen ruokaan.
      Joten, en ajattele asioita mustavalkoisesti, otit tämän vähän liian kirjaimellisesti itse

    • Nyt on sen jogurttikommentin kirjoittajan pakko älähtää – se hiilari otettiin jogurtista, kun se oli ainoa mikä yhdessä vaiheessa pysyi sisällä. Minä en missään vaiheessa sanonut mättäväni herkkuja ja minulle eivät herkut edes ole maistuneet, vaan riisi ja peruna ovat olleet minun hiilarikohteeni. Yritin kommentillani nostaa sitä näkökantaa, että pahoinvoinnin jatkuessa viikkoja muuttuu se ruokavalio väkisin sellaiseksi, mikä menee ja pysyy alhaalla. Minulla se oli jogurtti ja villiriisisekoitus/keitetyt perunat. En syönyt karkkia, leivoksia, eineksistä ainoastaan pinaattikeittoa kun oli pinaattikeittokausi.

      Tämän vastauksesi perusteella kuulostaa siltä, että oletit minun syövän pelkästään herkkuja ja puolustelevan sillä tavalla kerättyjä kiloja. Minun lisäkiloni (alle 10 tällä hetkellä, btw) kerättiin normaalilla ruualla, jota kokkasin myös muulle perheelle. Nostin jogurtin esille siinä, etten ennen raskautta ole käyttänyt vuosiin maitotuotteita ollenkaan maidon aiheuttaessa minulle iho-ongelmia. Joskus on pakko syödä sitä, mistä sivuongelmat ovat pienemmät kuin hyöty. (finnit vs. oksentaminen…)

      Oman kantansa takana seisominen on ihailtavaa, mutta älä tee samalla oletuksia ilman faktoja. Olisin oikein hyvin voinut lusikoida rahkaa parempien ravintoarvojen takia ja oksentaa sen ulos – kokeilin sitäkin – mutta olin myös lähellä joutua oksentamisen takia sairaalaan tiputukseen kropan kuivuessa.

    • Täysin samaa mieltä, ja ei vaadi mun mielestä edes todella pahaa raskauspahoinvointia että on hyvä syy syödä tasan sitä mikä vaan alas menee. Itse en lihonnut alkuraskaudessa enkä paljoa nyt loppuraskauteen mennessäkään, mutta alussa koko ennen niin terveellinen ruokavalio ei onnistunut ollenkaan jatkuvan etovan olon takia. Kaikki terveelliset välipalat, kana, kala, salaatti, kasvikset ja pähkinät esim. aiheutti ihan kamalaa vastarintaa kehossa, joten turha kyllä puhua noin jyrkästi asioista joita ei ole kokenut. Se voi tulla sinullekin aika shokkina jos ei menekään alas mikään mitä haluaisit syödä. Ainoat ruoat mitä pystyin syömään oli ns. hiilarihöttöä, esim. vaaleaa leipää ja perunaa eri muodoissa. Sokeria en toki syönyt mutta en olisi halunnut elättää itseäni niin ravintoköyhästi. Mielummin syö jotain, ja jos se joku on sokerinen jogurtti niin sitä, kuin kärsii jatkuvasta pahoinvoinnista, vaikka se ei edes oksentamiseen asti aina yltyisi. Onneksi itselläni tilanne ravinnon suhteen parano alkuraskauden jälkeen, mutta kaikilla ei, ja siksi en enää itsekään ajattele asioita niin mustavalkoisesti.

  22. Hei! Luulenpa että liikkumattomuus yms. Lihominen on osittain senkin tuotosta että on saanut lasten myötä elämäänsä muutakin sisältöä kuin oma ulkonäkö.
    Itse jaksan hyvin vaikka olen lievästi ylipainoinen nuori äiti. Syönkin säännöllisesti ja terveellisesti. Herkuteltua tulee joo liian usein mutta en näe siinä ongelmaa koska olo on niin hyvä muuten.

  23. Kyllä on tärkeä pitää huolta itsestään, on myös tärkeää olla itselleen armollinen ❤ Äidinkin hyvonvointi on tärkeää ja se heijastuu myös lapseen.
    Paljon olen huomannut raskaana olevien stressaavan painnonnousua ja stressaavan synnytyksen jälkeen palautumista, vaikka on ihan ok että paino nousee ja rauhallinen palautuminen on usein parempi. Myös niitä rasvavarastoja on hyvä ja tärkeäkin kerätä vähän raskausaikana mikäli ylimääräisiä ei valmiiksi jo ole, sillä sen rasvankin kertymisellä on tehtävänsä.
    Näistä olenkin kirjoittanut oman blogini puolella 😊

  24. No jaa.
    Ihan hyvä kirjoitus, oma vikahan se on yleensä jos lihoo, mutta kaikissa elämäntilanteissa ei vaan jaksa tehdä niitä pieniäkään hyviä valintoja. Ja sitten mietin sitäkin, että ainakaan itsellä aluksi ei oikeastaan oma hyvinvointi kiinnostanut tippaakaan. Eikä ulkonäön vuoksi laihdutus vieläkään. 😀 Oon lievästi ylipainoinen atm mutta koen oloni aika hyväksi. Syön terveellisesti ja monipuolisesti ja liikuttua tulee joka päivä, mutta herkkuja tulee syötyä silti liikaa. (Ja siksi ylipaino).
    Joillakin asioiden tärkeysjärjestys muuttuu kun saa lapsen eilä energia riitä kaikesta huolehtimiseen vaikka haluaisi.

    Sit mietin sitäkin, että on ylipäätään ärsyttävää aina jos joku puuttuu muiden elämään jollain tapaa. Siis just että ”en tajua miksi lapsia ja perhettä käytetään tekosyynä lihomiseen. ” Ja onko se ylipaino niiiiin kamala asia että on suorastaan ihan hirveää jos lihoo. Ja lihavakin voi olla hyvinvoiva.

    Mutta hyvä postaus joka antoi ajattelemisen aihetta. (:

  25. Kannattaa puhua asiasta sitten kun tietää mitä se on olla raskaana, käydä töissä ja tehdä remonttia samaan aikaan .
    Tai kun kertakaikkiaan ei ole ketään joka lasta hoitaisi edes sen 45min pari kolme kertaa viikossa.
    Tai kun työpäivän päätteeksi haet lapset, luet wilmat ja hilmat, autat läksyissä ja teet samalla ruokaa perheelle, tarkastat läksyt, peset pyykit viikaat pyykit ja siivoat enimmtä sotkut ympäriltä että koti olisi edes siedettävällä siisteystasolla ja koitat siinä kaiken keskellä myös ehtiä itse syömään edes jotain.
    Kyllä kello 20.00 kun lasten huoneesta kuuluu kuorsaus ei enää jaksa muuta kuin istua siihen sohvalle ja itkien odottaa seuraavaa samanlaista päivää. ja toivoa että tulee vielä aika kun voit jättää 9ja 6vuotiaat lapset keskenään edes sen 45minuutin ajaksi jotta pääset pikaisesti treenaamaan.

    • Kyllähän vaikka mitä treenejä voi tehdä vaikka lapsi olisikin samassa tilassa tai sun kanssa. Toki varmasti keskeyttää useasti, mutta kuitenkin.

  26. Naurahdin tälle postaukselle, tuli jopa hyvä mieli siitä, että kuinka pumpuliselta ja huolettomalta lapsiperhearki vielä joidenkin mielestä vaikuttaa 😀 ”45 minuuttia vaikkapa kotitreeniä kolme neljä kertaa viikossa” olen pahoillani, mutta uskon todella vahvasti, että sinunkin ajatusmaailma ja arvot muuttuvat, jos joskus sinullakin lapsia on – ja hyvä niin 🙂

    • Se on oikeesti vähän panostamista omaan hyvinvointiin 🙂 omasta hyvinvoinnista en tingi nyt enkä tulevaisuudessa oli tilanne mikä tahansa. Kaikilla se ei ole prioriteettina niin korkealla 🙂

  27. Itselläni on kaksi lasta. Lapsia ennen olen urheillut säännöllisesti. Juoksua, spinning-pyöräilyä ja kuntosalia. Ensimmäisen raskauden jälkeen olin muutaman kuukauden jälkeen takaisin lähtöpainossa. Toisen lapsen syntymästä on kulunut nyt reilu vuosi ja edelleen on lähtöpainoon 8kg. Rakastan juoksua yli kaiken ja henkireikäni on aina ollut liikunta. Juoksua en ole voinut harrastaa yli viiteen vuoteen polvikipujen takia. Nyt kropassani on selittämättömiä kipuja, jonka vuoksi en voi enää liikkua ollenkaan (Lääkärissä on käyty). Syön terveellisesti ja säännöllisesti. Se, että laihtuisin pelkällä ruokavaliolla, vaatisi todella tiukan ruokavalion, enkä siihen kykene tällä hetkellä. Toinen lapseni on mainitsemattomasta syystä todella hoidettava. Ollut koko pienen elämänsä. Se mikä pistää vihaksi on se, että ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että on muitakin syitä olla liikkumatta kuin oma laiskuus/tekosyyt. Fyysiset kivut estävän kaikenlaisen liikunnan mikä taas vie henkisiä voimia kun sitä henkireikää ei ole. Ei nämä asiat niin mustavalkoisia ole. Mutta ymmärrät varmasti paremmin jos joskus olet äiti.

    • Tottakai on muitakin syitä ja täällä olenkin jo monesti kommentoinut, että erikoistilanteet ovat tietysti pois suljettu. Et muuten kuulosta sellaiselta ihmistyypiltä, jota tässä postauksessa tarkoitin.

  28. Tavallaan minä ymmärrän ja olen samaa mieltä, mutta toisaalta sitten taas…

    Kun itsellä ei ole lapsia tai vauvaa, voi olla vaikea ymmärtää miksi, salaatin tekeminen versus valmisateria, päätyy tekemään ns. huonoja valintoja. Esikoisen vauva-aikana saatoin keittää päivässä 10 kuppia teetä ja juoda 0. Unohdin sen tiskipöydälle ja kaadoin tunnin päästä viemäriin. Kaikki aika, energia ja huomio on siinä pienessä ihmisessä.

    Nyt kun lapset on isompi on vähän enemmän aikaa ja tilaa tarkastella mitä itse tahtoo ja haluaa. Olen löytänyt ruokarytmin, ruokarytmin ja liikunnan. Ruuan valmistukseen on edelleen liian vähän aikaa ja se on jostain muusta pois. Lapset ja perhe-elämä vievät yllättävästi aikaa ja mullistavat elämän paljon suuremmin kuin koskaan olisin voinut kuvitella.

    Haluaisin niin kovasti kuulla Fitfashionin toisen bloggaajan, Umpun, vastineen tähän kirjoitukseen….😂

  29. Olen täysin samaa mieltä Pauliina! Itselläni vuoden ikäinen lapsi, eikä oma hyvinvointini ole unohtunut. Vaikka meillä on valvottu enemmän ja vähemmän, uskon että olen jaksanut paremmin terveellisten elämäntapojen ansiosta!
    Joskus jos väsymys on ollut oikeasti sietämätöntä, en ole väkisin lähtenyt liikkumaan. Tällöin ruokavalion merkitys korostuu entisestään. Ihan yhtä helppoa imetyksen ohessa on vetaista banaani kuin joku pulla 😁 Ruokiakin voi pakastaa valmiina annoksina. Mies hoitamaan jotta pääsee salille, tai lapsi reppuun/vaunuihin ja lenkille. Ja jos oikeasti ei muka pääse liikkumaan, paino pysyy kyllä kurissa terveellisellä ruoalla.. Jos oma hyvinvointi on tärkeää, sille löytää kyllä aikaa oli lapsia tai ei 😊

    • Tästä onkin ollut puhetta aiemmissa kommenteissa ja uskon myös itse siihen, että jos itse saan joskus lapsen, niin ne syvälle juurtuneet tavat ja ajatukset terveydestä eivät häviä minnekään. Se on juuri noin, että kaikkeen löytyy kyllä ratkaisu kun oikeasti niin haluaa 🙂

  30. Eniten mua pisti hermoon tässä se että mikä tarve statuksesta riippumatta yhtään kenenkään tarttis olla niin täydellisen fit! Ehkä kärjistää mutta tämän kuvan sain.
    En ole vakilukija joten sinänsä vaikea arvioida minkään vertaa. Lähinnä nousi karvat pystyyn vähän kun samalla kun autetaan saavuttaan Unelmia niin kritisoidaan sitä asiakasta.

    Miksi edes olisi pakko vetää mitään ruokavalioo ja treenata niin perusteellisesti.
    Miksi lihavalla tai kurvikkaalla pitäisi olla mitään tekosyytä? Jos ei vain halua/kiinnosta vaikka sitten sen kiireisen arjen päälle tehdä mitään enempää. Viettää aikaa mieluummin jotenki muuten, somessa, sarjan tai ystävien parissa tai lapsen kanssa puistossa sen juoksulenkinkin edestä.

    Nyt on muotina ollut jo pitkään fitness ja joka toisen likan instaa katsoessa status on ”love to travel, healthy lifestyle, fitness gym addict” ja joskus kun tää muoti menee ohi niin puolet näistä on sit jo aivan muuta. Ei kaikki mutta osa aivan varmasti.
    Toki on elämäntavat ja arvot kullakin, niitä en kritisoi mutta samalla kun joku toinen on aidosti ”salipirkko” niin joku toinen nauttii sunnuntai kävelystä koiran kanssa ja syö siihen palan kakkua. Tai vaikka kaks. Mitä sitten! Pääasia että nauttii itsestään ja elämästään just sellaisena kun se on. Kaikkien Onni ei odota ruokavalion ja treenin päässä. Sairaalloinen omaa terveyttä haittaava ylipaino on asia erikseen. Mutta etenkin jos itsetunto ja omatunto vaivaa Jatkuvasti näytti vaaka mitä vaan niin kyllä se ongelma on ihan jossain muualla kun painossa. Itse olen siitä onnekas että mulle on siunaantunut hyvä itsetunto. Paino on heitellyt ja joskus oon maannut sohvan pohjalla syömässä netflix kaverina viis tuotantokautta putkeen ja sit taas palannut ”normaaliin” arkeen, mitä ikinä se kenellekkin on. Onneksi koska tällä vuosikymmenellä paineita on naisilla ihan riittävästi kestettävänä.

    • Oletpa ottanut postauksen vähän liian tosissasi.

      Jos luet yhtään mun vastauksia aiempiin kommentteihin niin huomaat, että en tarkoita, että pitäisi olla tiukalla fitnesskuurilla. Toki jokainen viettää vapaa-aikansa, miten haluaa, mutta ihan terveydenkin kannalta muutama kerta edes kevyttä liikuntaa viikossa on jokaiselle hyväksi.

      Kannattaa lukea mun postauksia vähän pidemmälle tai seurata mua muualla somessa niin huomaat, että en sellainen fitnesspimu mitä luulet. Mulla menee yhtä lailla sitä kakkua joka viikonloppu, mutta silti olen kunnossa. Vaikka olenkin kilpaillut ulkonäkölajissa, niin rakastan vartaloani juuri tälläisenä NORMAALIPAINOISENA, kuin se nyt on. Tässä postauksessa puhun juuri näistä sairaalloisesti tai vakavasti ylipainoisista ihmisistä, joilla ei ole mitään mielenkiintoa oman terveyden suhteen.

  31. Jätä Pauliina tän aihemaailman tekstit hautumaan jatkossa pöytälaatikkoon siksi aikaa kunnes sinusta tulee äiti. Sananvapaus on Suomessa, mutta joskus kannattaa miettiä saako sillä aikaan mitään hyvää! Muutenkin nykyaikana lapsiperheiden arki on täynnä riittämättömyyden tunnetta, kiirettä, äideillä itseinhoa omaa ulkomuotoa kohtaan, väsymystä jne. Niin se että laukoo ”että se on itsestä kiinni” ei ihan pidä paikkansa ja saattaa monelle luoda lisä paineita ja epäonnistumisen tunnetta – sinä tiedät muutaman äidin tarinan, mutta et kaikkien. Perhearki on ajan priorisointia harrastusten, perheen ja omien elämänarvojen välillä.

    • Niin kuin sanoin postauksessa, niin mulla on monia äiti ystäviä, jotka jaksaa pitää itsestään huolta, joten kokemuksia tästä aiheesta on paljonkin sitä kautta 🙂
      No mistähän se itseinho itseään kohtaan kumpuaa? Kyllä se tulee sieltä, että ei rakasteta omaa kehoa ja kohdellaan sitä huonosti. On hassua, että monella unohtuu, että minä olen yrittäjä, opiskelija ja bloggaaja ja kuvitellaan, että mulla olis yhtään sen enempää aikaa treenata kuin äideilläkään. Yhtä lailla se vaatii multa järjestelyä. On vaan niin helppo piiloutua äitikortin taakse 🙂

    • NIIn siis et edelleenkään ymmärtänyt sitä pointtia. Ei sun arkea voi mitenkään verrata perhearkeen.😅 no ei en itään-oot vielä nuori! Mä toivon todella, että saat joskus lapsia ja opit näkemään elämää useammastakin näkövinkkelis tä. Terveydestä pitää pitää huolta, mutta se ei aina ole niin yksiselitteistä, vaikka kunka väität muuta. 😊 no nyt kun olet kritisoinut itsensä huonoon kuntoon päässeitä ihmisiä ni voisit seuraavissakin blogiteksteissä antaa vinkkejä: miten muuttaa asioita parempaan suuntaan, miten sitä aikaa priorisoidaan kaiken työn,perheen,kodin ja ystävien välillä, miten väsyneenä ja vaikkapa stressaantuneena tehdään oikeita valintoja, anna ihmisille myös ratkaisuja, ohjeita ja harjoitteita, jos olet valmis arvostelemaan.

    • Varmasti on myös sellaisia postauksia tulossa 🙂

  32. Itse oon vuoden ikäisen pojan yksinhuoltaja äiti. Raskauden alkuvaiheessa tein sen mokan että ” pelkäsin” niitä ylimääräsiä kiloja niin paljon, kun en ennestäänkään hoikassa kunnossa ollut, että elin todella vähäisellä ravinnolla. Yli puolen välin raskautta jouduin 5 viikoksi sairaalaan enkä saanut liikkua ollenkaan joten sitä painoa väistämättä nousi, moni on sanonut mulle että se on ihan ymmmärrettävää ja hyvä syy että tulee 5 viikossa melkein 10 kiloa lisää sen takia ettei saa liikkua edes vessaan kävellen. Itse ajattelen että olisin voinut jättää vaikka päiväpullat siellä välistä sen sijaan että söin kaiken mitä mulle kannettiin ja enemmänkin.
    Kun raskausaika oli päättynyt niin meillä oli todella vaikeaa vauvan kanssa. Tai ei siis vauvan mutta mun oli todella vaikeaa sopeutua ensimmäiseen 2kk siihen arkeen ja äitiyteen, kuitenkin otin imettäville tarkoitetun ruokavalion ja kävin vaunulenkeillä, paino putosi ja oma olo oli paljon energisempi.
    Huomasin myös mitenkä selittelin ittelleni, että ei mun tarvi lähteä edes puoleksi tunniksi käveleen ulos tai syödä terveellisesti ja syy oli juurikin se, että ajattelin tarvitsevani sen oman ajan mitä ei kauheasti ollut niin nukkumiseen. Tiedän omasta kokemuksesta, kun syö suoraan sanoen paskaa ja on pienen lapsen kanssa kahdestaan päivät pitkät neljän seinän sisällä ei tee hyvää. Kun mies tuli töistä kotiin purin kaiken pahan olon siihen, mitenkä on rankkaa ja mitenkä ei saa mitään aikaseks yms. Saattoi olla öitä kun ei nukuttu kun ehkä muutama tunti pätkissä, kun ei nukuttu päiväunia koko päivänä, kun ei ruoka maistunu ja kaikki tuntu toivottomalta. Mies tulee kotiin niin vaihtoehto että lähden ulos lenkille/salille tai jään kotiin. AINA kun otin niskasta kiinni ja menin esim sinne salille vetään sen tunnin treenin niin olo oli ihan parhain.
    Mulla on ollut ja on edelleen synnytyksen jälkeinen masennus, rahatilanne aivan päin honkia, ei enään asuta samassa osoitteessa lapsen isän kanssa ja koko elämä on yhtä ponnistelua yksin vuoden ikäisen vilkkaan taaperon kanssa. Ja kyllä olen täysin sitä mieltä , että se on ihan musta itsestäni kiinni menenkö 8 illalla nukkumaan lapseni kanssa samaan aikaan vai oonko tv.n ääressä puoleenyöhön viettämässä sitä omaa aikaa, on myös täysin musta kiinni lähdenkö edes puoleksi tunniksi ulos vaunulenkille ja mielenkiintoista lukea miten äidit puhuvat että ei ole ” aikaa ” syödä? En ymmärrä miten ei voi olla aikaa yksinhuoltaja äitinä. Syöhän mun lapsikin 5 kertaa päivässä niin miten en itse sitten kerkiäisi? Smoothiet on helppoja valmistaa yms. Vaikka en itse tällähetkellä hyvässä kunnossa olekkaan ja on vielä pitkä matka siihen ihanne ulkomuotoon niin todellakin väitän pienen lapsen yh äitinä joka kärsii masennuksesta sekä taloudellisista ongelmista että se kaikki on ihan täysin itsestä kiinni.

  33. Nyt taisi Pauliina tulla pieni vipaus tällä kommentillasi:
    ”On hassua, että monella unohtuu, että minä olen yrittäjä, opiskelija ja bloggaaja ja kuvitellaan, että mulla olis yhtään sen enempää aikaa treenata kuin äideilläkään. Yhtä lailla se vaatii multa järjestelyä. On vaan niin helppo piiloutua äitikortin taakse 🙂”

    Kai silti tiedät, että kun sinulla ei ole lapsia,saat järjestää päiväsi aikataulun miten haluat.
    Sinun ei tarvitse herätä suihkuun ennen kuin lapsi herää tai vastaavasti sinun on noustava kun lapsi herää. Lapsi tulee viedä päiväkotiin ja hakea sieltä viimeistään tiettyyn kellonaikaan. Ja tämä väli tehdään yleensä töitä,ei urheilla, koska ei ole kivaa,että lapsi tekee monta tuntia oidemmän ”työ”päivän kuin aikuinen. Sen jälkeen tarvitaan ruokaa, lasta tulee vahtia/keksiä tekemistä/leikkiä. Ei siinä voi tehdä kovin intensiivistä treeniä samalla. Jne jne.

    Niin kauan kuin sinulla ei ole lapsia,saat itse järjestää kiireisen ajan miten haluat. Jos teet vääriö valkbtoja, kärsit siitä itse. Ei kukaan määrää sinua kotiin tiettyyn aikaan tai huuda vieressä nälkäänsä.
    Toivottavasti ymmärrät tämän eron lapsettoman vs. lapsellisen henkilön välillä.

    • Hyvä kommentti!!

      Ei minulla ainakaan äitiys itsessään aiheuta liikkumattomuutta, vaan se että vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Näistä tunneista saan käyttää niin kuin haluan noin 8 tuntia. Yleensä käytän sen nukkumiseen.

      Loput 16 tuntia menee töihin, tarharumbaan, työmatkoihin, lasten soittotunteihin, ruuan laittoon, ruuanlaiton siivoamiseen. You name it.

  34. Olisin varmaan itekin ennen lapsen saamista ajatellut yhtä mustavalkoisesti asioista. Todellisuus kyllä oli aivan eri, mitä olin ajatellut, ensinnäkin ollessani raskaana ja pikkuvauva-aikana!

    Ensinnäkin: hormonit, eka raskaushormonit, sitten imetys… En jaksa ees lähteä nyt niitä tässä avaamaan, mutta jos joskus sulle tällainen elämänvaihe siunaantuu, saattaa olla et kohtaat aika erikoisia juttuja hormonien takia. Raskauspahoinvointi on kokonaisvaltainen pahoinvointitila, se on kuin oikein paha krapulatila. Silloin syödään sitä mikä maistuu. Ja ne on todella outoja juttuja, mikä silloin uppoo ja mikä ei! Itelleni ei mennyt oikeen mikään semmonen, mitä normaalisti aina syön. Ei sitten millään. Mutta ei siitä sen enempää, turha sitä on selittää ihmiselle, joka ei semmosta oo kokenu.

    Sitten kun on vauva, vaunulenkit on ihania silloin, ku vauva viihtyy rääkymättä vaunuissa, muuten sekin on yhtä helvettiä. Ite kyllä vaunulenkkeilin, mutta välillä joutui palaa samantien kotiin takas kun koliikkivauva vaan rääkyi. Myöhemmin se ei sitten aina vaan oon viihtyny vaunuissa ku sen 15min ja sit alkaa huuto.

    Olen yrittäny tehä kotitreenii ku vauva on lattialla leluineen, ei sekään ihan niin simppelii oo mitä joku vois kuvitella.. otin kerran yhen session videolle ja nauroin ku katoin. Keskeytyy koko ajan treeni kun pitää viihdyttää vauvaa, siirtää se sitteriin -ei kelpaa- siirtää leikkimatolle-siirtää hyppykiikkuun -sit taas sitteriin jne.. No käyhän sekin kai treenistä 😀

    Nykyään kyllä se vauvan syöminen ja nälkä menee AINA omani edelle! Ensin ruokitaan vauva ja sitten äiti syö mitä kerkiää. Se ei aina oo niin yksinkertasta kuin esim.silloin ku ei ollu vauvaa. Nyt vasta ymmärrän miten vapaa ja itsekäs sitä silloin oli!

  35. Olet vielä kovin nuori ja se varmasti selittää suurimman osan kirjoituksestasi. Haluaisin kuitenkin antaa vinkin: jos olet personal trainer ja vieläpä yrittäjä, niin lämpimästi suosittelen inhimillisempää lähestymistapaa asiakkaisiin – ja ihmisiin ylipäänsä. PT:n työ ei ole pelkästään armotonta piiskaamista, eikä missään nimessä syyllistämistä. Tuolla asenteella ei motivoidu yksikään niistä äideistä, jotka eniten sitä elämänmuutosta kaipaisivat.

    En ole muita kirjoituksiasi lukenut, päädyin tänne vahingossa motivoivia fitness-blogeja etsiessäni. Ja taidan jatkaa etsintääni.

    • Pysyn edelleen kannassani, että jokaisella on se tunti päivästä aikaa panostaa omaan hyvinvointiin ruokailun tai liikunnan muodossa. Mun asiakkaat tietää, että en ole piiskuri ja suurin osa valmennusta on henkisellä puolella, kannustamista ja tukemista. Asiakkaina on myös äitejä 🙂

      Kaikkia ei voi miellyttää, joten suosittelen jatkamaan etsimistä

  36. Ja aina se ei ole siitä ajasta edes kiinni, etteikö ehtisi jotain. Meillä kyllä mies on lasten kanssa jotta mulla on ”omaa aikaa ” . Mutta jokainen voisi kokeilla sitä että viikon ajan laittaa kellon herättämään yöllä vaikka puolen tunnin välein ja yrittää sellaisilla unilla lähteä treenaamaan. On totta, että liikunta auttaa jaksamaan ja tukee hyvinvointia, kohentaa mielialaa ym mutta siinä kohti kun syke hakkaa yli sataa, oksettaa, pyörryttää etkä muista edes omaa nimeä, ei todellakaan jaksa lähteä salille. Armollisuutta itseään kohtaan voi opetella , eikä se tarkoita laiminlyöntiä kuitenkaan ☺️

  37. Olin ennen lasta samanlainen fitnesspimu kuin sinä. Lähes rasvaton kroppa, söin ja liikuin terveellisesti ja monipuolisesti. Kun kerta väität että raskaus ei ole syy lihomiselle niin kertoisitko miten olisin voinut estää 20kg lihomisen raskausaikana?

    Alkuraskauden jatkoin ravinto- ja liikuntatottumuksia samanlaisina kuin ennen. Sitten alkoi pahoinvointi. Mikään ruoka tai juoma ei lopulta pysynyt sisällä, ja jouduin viikoksi sairaalaan tiputukseen. Pääsin sieltä pois, mutta oksensin päivittäin siihen asti kunnes lapsi syntyi. Tiputukseen jouduin huonoimpina päivinä. Eniten oksetti kaikki terveellinen ruoka – se mistä aiemmin nautin ja mitä olisin halunnut syödä koko raskausajan. Silloin kun sain jotain syötyä, oli se yleensä vaaleaa leipää, suklaata tai roskaruokaa. Ruisleivät oksensin kerran seinille, ja kun vahingossa ajattelin parsakaalia, jouduin loppupäiväksi tiputukseen.

    Olisi kiva kuulla tähän sinulta sellainen selitys, mitä en ole jo terveydenhuollon ammattilaisilta saanut 😀

    Oletko muuten näin ammattilaisena perehtynyt hormonaalisiin muutoksiin raskauden ajan lihomiseen liittyen?

    • Luetko mun edelliset vastaukset kommentteihin, jossa sanon kantani pahoinvointiin ennen kun kärjistät 🙂

    • No mutta miksi sitten kirjoitat postauksen jossa väität että raskaus ei ole syy lihomiseen? Se pahoinvointi vaikuttaa painonnousuun, vaikka se ei olisi jokapäiväistä oksentamista mitä minulla oli. Hyvin harva saa kokea täysin oireettoman raskauden. Suosittelen perehtymään oman ammitillisen kehittymisesi kannalta mainitsemiini raskauden ajan hormonaalisiin muutoksiin.

    • Siksi, että moni pitää raskautta, lasta tai parisuhdetta oikeutuksena lopettaa itsestään huolehtimisen, vaikka ei kärsisi pahoinvoinnista tms. oireista vaan voi hyvin. Niin kuin olen aiempiinkin kommentteihin vastannut, niin tottakai ymmärrän sen, että kovassa pahoinvoinnissa syöminen ja liikkuminen voi olla mahdotonta ja en tällä postauksella tarkoita sellaista tilannetta. Tarkoitan yleistä välinpitämättömyyttä omaa terveyttä kohtaan, kun ihan jo pienilläkin teoilla voi tehdä itselleen hyvää. Tämä välinpitämättömyys on valitettavan yleistä. En oikeasti suostu uskomaan sitä, että omaan hyvinvointiin ei voi panostaa edes puolta tuntia päivässä….

    • Ketähän nämä ”monet” ihmiset ovat, ja tosissasiko tiedät heidän kaikkien todellisen tilanteen eikä näistä monista kellään ole raskauden hormonaalisista muutoksista johtuvaa väsymystä tai pahoinvointia? Sinun kokemuksesti ei ole sama kuin totuus.

  38. ”On niin helppo piiloutua äitikortin taakse” 😀 Ihanaa Pauliina, ihanaa! Vaikka sinulla on äitiystäviä, ymmärrät äitiydestä vasta, kun saat oman lapsen.
    Toisin kuin aiemmin vastasit kommenttiin, imetys ei kuluta ”valtavasti” energiaa, imetyksen vaatima lisäenergian tarve on hoidettu lisäämällä normaali ruokavalioon leipäsiivu kinkulla, juustolla ja vaikka muutamalla siivulla kurkkua sekä hedelmällä päivässä, tämä ei ole mitenkään valtavasti.

    Voin kertoa myös kahden lapsen äitinä, että sinun kiireesi yrittäjä-opiskelija-mikä lie(?) ei ole mitään verrattuna vaikka yrittäjä-äiti yhdistelmään. Itse en ole edes yrittäjä, mutta kahden eri ikäisen lapsen eri päiväunirytmit, ruokailut, omat ruokailut, ulkoilut, kauppa, siivoaminen lasten kanssa jne. Lasten kanssa asioiden tekeminen vaan vie enemmän aikaa, tämä tarkoittaa, että aikaa jää vähemmän johonkin muuhun. Edellä vähän esitelty mitä lasten kanssa eläminen on, se sinun nk. ”äitikortti”.

    Pidä vaan kiinni ajattelutavoistasi, toivotaan, että joku hoitaa lastasi (,jos sinulle sellainen suodaan joku päivä).

    Syökää vaan jatkossakin ihmiset ruokaympyrän mukaan, juokaa maitoa tai syökää juustoa, vettä vähän pitkin päivää ja muistakaa herkutella vähän välillä 🙂 Jos teillä on pieniä lapsia, niin muistakaa syödä edes jotain päivän aikana, puhelimeen vaikka muistutukset soimaan ruoka -ajan merkiksi. Näin vähällä pärjäätte loistavasti! Tsemppiä äidit!

    • En ole väittänyt, että minun tilanteeni vie enemmän aikaa, mutta täällä kaikilla on omat elämänsä ja ongelmansa ja tuskin on ketään, jolla arki on helppoa, jos tekemistä riittää.
      Itse juon myös maitoa, syön juustoa ja herkuttelen joka viikko, jopa kolmena päivänä viikossa, sinänsä ihan hyvät ohjeet kenelle tahansa 😀

  39. Aikamoisen tekstin olet valinnut julkaistavaksi. Jos tämän tarkoituksena oli herätellä ja motivoida ketä tahansa niin taidettiin mennä aika paljon metsään… Toivon myös, että kukaan valmennettavistasi tai sinulle uskoutuneista henkilöistä ei eksy tämän postauksen pariin, sillä tästä tulee todella syyllistävä viba. ”Äitikortti” tuskin on kenellekään ”tekosyy”. Lapsi vaan sattuu pistämään elämän aivan päälaelleen useammassa tapauksessa, näet sitten kun joskus alat lapsia tosissaan suunnittelemaan 😀

    Olisit mielummin tehnyt kirjoituksen siltä kannalta, että: ”Hei sinä kiireinen äiti, jolla on aika kortilla, tässä helppo treeni tehtäväksi pari kertaa vko:ssa, jonka tekemiseen menee 30 min/kerta.” Mielummin ratkaisuja peliin, kuin tuollaista himpun provosoivaa ja mustavalkoista ajatteluani 😉 Tiedät hyvinvoinnista varmasti paljon, joten jätä sormella osoittelut sikseen ja jaa vinkkejä ja kannustusta. Ugh, olen avautunut!

    • Turhahan niitä on jakaa kun ei ole kuulemma aikaa treenata 😉

    • Minä olisin myös toivonut kannustavampaa ja empaattisempaa otetta aiheeseen. Kurja ajatella ihmisiä, jotka maksavat sinulle palveluistasi, joita mainostat positiivisina (”–i ja suurin osa valmennusta on henkisellä puolella, kannustamista ja tukemista. Asiakkaina on myös äitejä”) ja sitten kuitenkin tietyn tuomitset ihmisryhmän tuntematta aihepiiriä muuten kuin muutaman tutun kautta. Kuvitteletko tällä tavalla houkuttelevasi valmennukseesi näitä ihmisiä, joiden elintapoja nyt suoraan heitä tuntematta kritisoit ja arvostelet julkisesti? 🙂

      Ymmärrän pointtisi ja olen samaa mieltä siitä, että teot oman hyvinvoinnin eteen tekevät olosta paremman ja sitä kautta vaikuttavat positiivisesti myös ympäristöön, mutta olen ehdottomasti tässä asiassa niiden äitien ja raskaana olevien puolella, jotka eivät kokemastaan syystä (sitä kritisoimatta!) jaksa, ehdi, halua tai pysty tekemään aina itselleen edullisimpia valintoja. Raskaus, parisuhde tai lapset eivät ole tekosyitä vaan ne ovat SYITÄ päättää asioista omalla tavallaan, eikä täysin ulkopuolisen ihmisen tulisi kokea asiakseen julistaa, miten nämä kyseiset yksilöt ovat jotenkin muita huonompia ja laiskempia. Tässä kohtaa kirjoituksesi menee mielestäni pieleen; en siis kritisoi esimerkiksi tätä faktaa: ”Kyllä sitä täytyy vain peiliin katsoa, jos kiloja alkaa kertyä vyötärölle.” – koska totta kai se on oma valinta avata suu ja laittaa suklaata sinne – , vaan asiasi esittämistapaa. Ihmisten ajatuksia voi herätellä muutenkin kuin syyllistämällä ja voisin kuvitella, että ammattiasikin ajatellen olisi helpompi houkutella ihmisiä valmennettavaksi vähän avarakatseisemmalla ja kannustavammalla kirjoittamistavalla 🙂

      Älä siis jatkossa kuvittele, että saat heräteltyä ihmisiä ajattelemaan vain olemalla julma ja yksioikoinen. Se on vain turhaa provosointia, joka aiheuttaa pahaa mieltä ihmisissä. Ajattelemaan herättäminen voisi olla vaikka faktojen keräämistä äidin fyysisen hyvinvoinnin vaikutuksesta lapsen elämään tai sellaisen kuvitteellisen päivän suunnittelemista, jossa nuori äiti käy töissä, hoitaa vauvaa, hoitaa taloutta ja siinä sivussa syö fiksusti ja liikkuu jollain tavalla. Tällaiseen joku voisi tarttua sen sijaan, että nyt tästä kirjoituksestasi hän tuntee vain huonommuutta valinnoistaan.

  40. Ymmärrän huumorisi, mutta varmasti tästä kommenttiketjusta huomaat, että empaattisempi postaus samasta aiheesta olisi ollut paikallaan 😄

    • Joskus on myös hyvä vähän herätellä ajatuksia. Aina se ei tunnu kivalta. Ja niin kuin monesta vastauksestani voit lukea, niin ei se ole niin mustavalkoista.

  41. Anteeksi MITÄ?! Ymmärrän pointtisi aiitä että omaa hyvinvointia tulisi vaalia myös parisuhteessa ja lasten kanssa. Kuitenkin fakta on, että raskaana ollessa painoa täytyy tulla vähintään 10kg lisää että se on tervettä. Sen lisäksi myös imettäessä lapsen hyvinvoinnin kannalta maidon täytyy olla rasvaista. Selvästikin kirjoitat asiasta josta ei ole kokemusta, sillä todllisuudessa lasten kanssa yksin vessassa käyminenkin on päivän kohokohta. Ei siinä aleta joka päivä edes vartin mittaista ruuanlaittoaikaa pitämään kun vauva huutaa koliikkiaan. Nyt taitaa pikkutyttö kuvitella ruususia vaikka ymmärrän toki että sitä voi käyttää myös tekosyynä. Ei ole kuitenkaan kovin fiksua provosoida vauva arjessa taapertavia mammoja syyllistämään itseään.

  42. Moi!

    Kaksi lasta, kiireinen arki ja kehonkoostumus muuttunut totaalisesti viimeisen kahden vuoden aikana. Summa summarum, olen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Vaikka se ärsyttääkin, ärsytys kyllä kolahtaa enemmän itseeni.

    Paino on varmaan itselläni aikalailla sama kuin treenatessa mutta kyllä huomaan muutoksen kehossa. Ärsyttää kun en jaksa ja käytän kiireisiä ruuhkavuosia nimenomaan tekosyynä vaikka tiedän, että säännöllisestä ruokavaliosta ja edes epäsäännöllisestä treenistä tulisi todella paljon parempi olo (ja ulkomuoto).

  43. Kieltämättä vähän kummastelen kommentteja täällä. Vaikka sana ”tekosyy” kuulostaa ehkä kovalta, minusta Pauliina on tuonut esille sen, että jokaisella on mahdollisuus saada itsensä ns. terveeseen kuosiin. Kropan ei taritse olla totaalisen rasvaton ja täydellisellä lihaserottuvuudella varustettu ruho. ”Terve” on pikkuisen laajempi käsite. On todellakin monia äitejä, jotka pitävät itsestään huolta, turha sitä on kieltää. Ja jos perusterveellinen ruokavalio sekä sopiva määrä liikuntaa todetaan ei prioriteettien puolelle, miksi nämä ihmiset hakevat ohjeita, tai edes lukevat kirjoituksia kyseiseltä aihealueelta? Ja tarvitseeko treenin tarkoittaa vain yhtä tapaa? Moni harmitteli kun päivä menee siivotessa, ruokaa laittaessa ja lasta hoitaessa. Eikö tuossa ole jo arkiaktiivisuutta siinä määrin, ettei niitä 45 min. erillisiä treenejä tarvita? Jos tämän ohella syö perusterveellistä kotiruokaa (mitä saa kyllä eineksinäkin) ja jättää herkut viikonlopulle, setti lienee kunnossa. Moni asia tahtoo olla juuri niin vaikea, kuin niistä sellaisia tekee.

  44. Hei mutta sähän voit ottaa joltain niiltä äitikavereilta lapsen hoitoon vaikka pariksi päiväksi kunhan kotiudit matkaltasi. Teet samaan tahtiin kaikki työt ja blogit ja treenit niin sitten saat vähän ammattilaispankkiin kokemusta ”äitikortista”. Voit sitten paremmin perustella vielä kantasi oikeaksi 😉

  45. En halunnu edes lukea tekstiä ko otsikko kerto kaiken. Toivottavasti kirjotat aiheesta uudelleen kun sinulla on se lapsi sitten! Lapsiakin on erilaisia ja jos jostain pitää kkarsia nii kyllä sen jumpan jättää pois että lapsen kanssa voi viettää aikaa. En halua toisen lapsuutta pilata sillä että se on kokoajaan hoidossa sentakia että äiti ja iskä pääsee jumpalle 5xvko

  46. Yhtälailla omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on monelle äidille tärkeää. En tunnista itseäni, enkä ketään tuttuani tästä postauksesta. Kukaan ei ole käyttänyt äitiyttä minkäänlaisena tekosyynä lopettaa itsestään huolehtiminen. Luulenpa, että monista olisi aivan ihanaa jos lapsen saamisen jälkeen elämä olisi pysynyt siinä suhteessa entisenlaisena, että aikaa olisi yhä käytyää itseensä yhtä paljon kuin ennen. Mutta näin ei ole.

    Lapsen saaminen mullistaa koko elämän. Se ei ole mikään ”tekosyy” vaan ihan todellinen ja oikea syy siihen, miksi ruokailu saattaa epäsäännöllistyä ja liikunta jäädä vähemmälle. Silti moni tuore äiti tai isä on onnellisempi kuin ennen uudesta perheenjäsenestä.

    Parisuhde, hmm.. Miksi tekosyy? Lihoin kun löysin vakavan parisuhteen koska vietin aikaa mielummin kullan kainalossa kotona kuin salilla. Ei mikään ”tekosyy” tämäkään. Itse ainakin tunnen itseni onnekkaaksi joka kerta kun saan olla oman rakkaan vierellä. Lisää henkistä hyvinvointia.

    Mun mielestä on aina jotenkin tosi liikkistä kun joku ”on vaan niin huolissaan toisten hyvinvoinnista”. Miten Pauliina itse voit? Tämän postauksen perusteella kuulostat jotenkin ehkä katkeraltakin. Nyt kun olet huomannut että elämässä on muutakin kuin fitness niin olo voi olla yksinäinen ilman suhdetta. Perhekin tuo sisältöä ihanasti elämään. Toivon sinulle mukavaa kevättä ja jatkossa ehkä vähän viimeistellympiä postauksia kipakoista aiheista ja ehdottomasti parempaa tutkimusta aiheesta. Lapset ja parisuhde on totta yksi lihottavimmista elämänvaiheista, mutta miksi? En todellakaan usko että kukaan äiti heittää ihan läskiksi heti touhun kun testi näyttää plussaa. Syyt on todellakin muualla.

  47. Tällainen blogikirjoitus on erittäin vahingollinen ja ajattelematon ja huomattavan epäterveellinen. Ja eiköhän täällä ole tullut moneen kertaa kirjoittajan ”asiantuntemus” esille…

    Esimerkiksi yksi naurettava väite oli, että raskaana energiantarve olisi jotenkin merkittävän suuri: näinhän asia ei ole. Perustietoa. Energiaa tarvitaan n yhden omenan ja leipäpalasen verran, mikäli kaloreita puhutaan.

    Toinen oli se mitä hän söisi varmuudella raskauden aikana 😀 ”en varmana söisi jogurttijuomaa…”
    Tosiasia on se, että siinä alkuraskauden (pahoinvoinnin ja muun oireiston) tilassa syödään JUST mitä se keho haluaa, ellei kyse ole äärimmäisyyksistä. Joku kasvissyöjä on kaivannut lihaa, joskus joku haluais syödä jopa multaa. Etkö ole tosiaan koskaan miettinyt mistä erikoiset mielihalut tulevat?

    Painonnousu voi johtua niin erilaisista asioista raskauden aikana (hormonaaliset tekijä, ikä, monikkoraskaus, jne) että on kyllä naurettavan yleistävää tekstiä. Paino voi olla myös nesteitä, joiden kertymiselle ei voi mitään. Minä liikuin loppuraskauteen asti todella paljon (olin onnekas kun minulle se oli mahdollista) ja noudatin tiukkaa ruokavaliota, mutta painoni nousi kovasti. Itsestään men lähtikin -ei mitään elämäntapaan liittyviä muutoksia tarvittu, joten oletan että kohdallani keho tiesi mitä teki. Raskaana kehon tuleekin muuttua. Se että pyrkii estämään näitä muutoksia taistelemalla hampaat irvessä vastaan ei ole mielestäni mitään tervettä ”itsestä huolta pitämistä” (mikä on fitnes-ihmisten määritelmästä hyvin kapea käsite tuokin)

  48. Näin mäkin ajattelin 25-vuotiaana yhden lapsen äitinä. Kunnes tulin uudelleen raskaaksi ja totuus valkeni. Mä treenasin läpi raskauden ja söin edelleen terveellisesti. Koko elämäni mun oli ollut helppo pysyä hoikkana ja myös kasvattaa lihasta. Hormonien takia se ei sitten mennyt ihan niinku mä suunnittelin. Painoa tuli 24 kg raskauden aikana vaikka viimeisen kerran treenasin vielä päivää ennen synnytystä. Kahden viikon sisällä synnytyksestä aloitin kävelylenkin ja aika pian sen jälkeen muun liikunnan kevyesti ja varovasti. En edelleenkään lipsunut syömisessä koska olin päättänyt saada entisen vartaloni takaisin. Tyttö antoi nukkua 2-3 tuntia yössä ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Huomasin että suurin kehitys tapahtui jos flunssan tms takia olin kolme viikkoa täysin levossa.
    Tytär täyttää toukokuussa kolme. Vieläkään en ole saanut kaikkea hormonien aiheuttamaa selluliittia pois enkä vartaloani samanlaiseksi kuin ennen raskautta. Painoa on edelleen kolme kiloa enemmän. Uskon osan siitä/kaiken olevan lihasta koska voin kertoa että se 24 ylimääräistä kiloa perseessä ja jaloissa kasvatti pakaralihaksia raskausaikana aika huimasti.
    Kaikki ei ole noin yksinkertaista eikä omasta tahdosta tai yrittämisestä kiinni. Mä teen edelleen töitä joka viikko sen eteen että joskus ehkä voisin olla samassa kunnossa kuin aiemmin. Pelkästään liian vähäisellä nukkumisella on suuri vaikutus. Meilläkin herätään edelleen kerran tai kaksi yössä.
    Myönnän olevani niin pinnallinen että en enää hankkiutuisi raskaaksi nimenomaan oman ulkonäköni takia. Ikää on pian 30 joten lopputulos voisi olla vielä pahempi. Koskaan en ole tuntenut itseäni niin rumaksi ja kamalaksi kuin koko sen kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Jos kukaan olisi tullut sanomaan että en ole tehnyt tarpeeksi töitä tai että jos haluaisin niin olisin jo laihtunut, olisi tämä sanoja saanut mustan silmän.
    Ehkä sinunkin näkemyksesi asian suhteen muuttuu jos joskus saat lapsia. Toivon niin. Ja myöskin suhtautuminen siihen mikä elämässä on tärkeää. Itse olen tosiaan kiinnostunut ulkonäöstäni mutta koko tämän ajan kun olen elänyt tyttäreni kanssa, olen myös tiennyt että tekisin saman uudestaan. Olen myös tiettyinä päivinä valinnut viettäväni ajan tyttären kanssa ja seuraavana päivänä treenannut kovempaa. Surullista olisi jos en osaisi asettaa lasta oman itseni edelle.

  49. Itsekin olin ennen yhtää sinisilmäinen. AJattelin että elämäni oli vähintään yhtä rankkaa, kuin naapurin kahden lapsen kotiäidillä Jan ihmettelin kuinkas hän ei ole saanut vielä vuodnekaan päästä kilojansa toipumaan, eikä koskaan muka ehdi urheilemaan, vaikka on vain lasten kanssa kotona.
    Itse kävin salilla, söin terveellisesti, ulkoilin, näin ystäviäni, biletin, rentouduin, herkuttelimme kerran viikossa, kävin kaupassa rauhassa,joogasin, istuin saunassa tunti kausia, olin normaalipainoinen 27 vuotias yrittäjänainen.

    Nyt kun olen ollut kohta vuoden äiti, voin sanoa että sinisilmäisyys on kaikonnut.
    Elämän prioriteetit menee ihanuuteen järjestykseen.

    Itse en koskaan onneksi ääneen mennyt sanomaan kuinkas pidin tiettyjä äitiä saamattomana. Ymmärrät sen ehkä (toivottavasti) sitten kun Sinullakin oma lapsi joskus.

  50. Hei Pauliina!

    Kiitos tasta postauksesta olen niiiin samaa mielta. Yleensa ihmisilta tuntuu loytyvan enemman tekosyita vaikka kuinka vakuutetaan etta oma kroppa on tarkein ja haluaa elaa terveellisesti.

    Tekosyyt sikseen, suunnittelu on se avain! Hyvin suuniteltu on jo puoliksi tehty 🙂 Mukavaa viikonloppua!

  51. Mä ensin tätä lukiessani mietin, että onpa kärkäs ajattelutapa. Hetken sulattelun jälkeen tajusin homman pointin, mitä ehkä hait tällä takaa: se, että joku lihoo pikkulapsiaikana +20kg normaalipainoisesta ylipainoiseksi ei ole sen lapsen vika. Se, onko joku ihan parhaimmassa tikissä heti synnytyksen jälkeen, ei ollut pointtina. Kaikkien ei tarvitse olla fitnessharrastajia nyt eikä tulevaisuudessa.

    Tämän ajatuksen kantava voima on se, että painoa hallitaan pääosin syömällä. Kenenkään ei tarvitse käydä viittä kertaa viikossa salilla tai juosta joka ilta tunnin juoksulenkkiä, vaan painonhallinnan pääpointti on ravintopuoli. Ja kun tätä ajatusta lähdetään jalostamaan, niin se lapsi ei pakota ketään ostamaan kaupasta suklaata tai eineshamppareita. Ja jos ajatellaan, että banaani on yhtä nopea välipala kuin suklaapatukka ja eineshampparin sijaan tehty voileipä on paljon terveellisempi vaihtoehto, niin tullaan siihen lopputulokseen, että ne pienet terveelliset arjen valinnat on ihan jokaisesta äidistä itse kiinni.

    Toinen pointti on se, etten usko jokaisen äidin olevan ihan yksin arkea pyörittämässä. Monella on taatusti mies jakamassa lapsiarkea, jolloin varmasti se isäkin osaa laittaa ruokaa tai katsoa lapsen perään. Terveellinen ruoka on parhaimmillaan tosi yksinkertaista ja nopeaa, sitä voi tehdä isoja satseja kerralla ja sulattaa annoksina pakkasesta.

    Meillä on yksi muksu, mies osaa laittaa ruokaa ja vuorotellen vastataan ruokapuolesta. Kun minä olen kotona muksun kanssa, isä käy kaupassa ja laittaa ruokaa. Kun mies on muksun kanssa, on minun vuoroni tehdä em. asiat. Harrastetaan kumpikin 3x viikossa, eikä tämä asia ole oikeasti ikinä muodostunut ongelmaksi.
    Toki meitä on kaksi aikuista ja yksi muksu ja varmasti arki on hankalampaa kolmen lapsen yh:na, mutta jos myös sen yh:n tarvitsee käydä kaupassa, miksei se ole paikka jossa tehdään ne arkea parantavat valinnat? Liikuntaa ehtii harrastamaan suuremmalla intensiteetillä sit kun muksut kasvaa, mutta ravinto on jokaiselle pakollista ja siihen panostamalla voi tehdä oman olotilan eteen jo paljon.

    Joten siis ei, kenenkään ei tarvitse olla fitness ja tikissä, mutta kyllä se äiti tekee ne valinnat edelleen kaupassa itse, vaikka kuinka olisi lapsi tai useampi.

    • Tässä on täydellisesti kiteytetty postauksen idea. Raskaudessa kertyy normaalisti painoa, se on täysin totta ja terveellistä mutta välinpitämättömyys ylipainosta, ruokavalinnoista ja omasta hyvinvoinnista on tässä pointtina. Moni unohtaa itsensä näiden parisuhteen, lapsen tai raskauden varjolla

    • Juuri näin mäkin ymmärsin Pauliinan tekstin. On se kumma kun yleensä lapsella on kaksi vanhempaa, vaikka mies ei voikaan imettää, pärjää lapsi varmasti isän kanssa aluksi vaikka ihan tunnin kaksi viikossa. Eihän synnäriltä suoraan olekaan tarkoitus alkaa treenata 5 kertaa viikossa.

    • Juuri näin. Mieskin osaa ja voi tehdä vaikka mitä, joten miksei miestä oteta enemmän mukaan. Ja aivan oikein, liikunta aloitetaan sitten kun keho on saanut lepoa synnytyksestä ja oma olo sanoo, että liikunnan voi aloittaa. Silloinkin kun ei liikkumaan pääse niin voi syödä terveellisesti ja monipuolisesti, sehän on äidin ja lapsen, molempien hyvinvointia lisäävä asia

  52. Mun kuntoilijaystäväni oli samaa mieltä kunnes itse sai erittäin haasteellisen erityisvauvan. Silloin hän ymmärsi että asia ei olekaan niin mustavalkoinen. Raskaus ja vauva/taaperovaihe voi todella olla niin raskas että voimavaroja kuntoiluun ei yksinkertaisesti ole.

  53. Omasta mielestäni on erittäin kornia, että yleensäkään kukaan fitnesskisaaja antaa terveellisen elämän ohjeita rääkäten itse kehoaan vuosikausia. Onneksi tämä ajattelumaailma ja buumi alkaa olla ohi ja palataan pikkuhiljaa luonnollisempaan elämään.
    Olen itsekin aikoinani ajatellut, että miten valtavasti ihmisillä onkaan tekosyitä. Mutta ajan kanssa huomannut, että eivät ne ole pelkästään tekosyitä vaan oikeita syitä, mutta ovat JONKUN MUUN näkökulmasta tekosyitä.
    Jos jokusanoo sinulle, että haluaa syödä eineksiä,eikä jaksa eikä huvita tehdä terveellistä ruokaa ja vaunulenkin on tylsiä, niin ei ne ole mitää tekosyitä. Ne on tämän ihmisen silmissä SYITÄ. Jos ei nappaa, niin ei nappaa.
    Kuinka itse huolehdit esim. aerobisesta kunnostasi? Suoritatko jotain lajia, jota et voi sietää?Oletko todella lapsettomana oikea ihminen antamaanko. neuvoja? Valitettavasti et. Kun katsos on niitä ihmisiä, jotka esim. haluavat käyttää vapaa-aikansa lastensa kanssa ennemmin kuin salilla tai lenkillä. Ja jos heitä ei kotitreeni nappaa, niin sitä ei tehdä, koska se ei nappaa. Se on syy, ei tekosyy.

    • Jos luet mun tekstejä taaksepäin niin huomaat, että en ole mikään perus fitnesspimu. Väitän, että omat tottumukseni eroavat paljonkin monesta muusta. Aerobinen kunto kasvaa myös salilla jos et sitä tiennyt. Sen lisäksi viikkoihin kuuluu lenkkeilyä, hyötyliikuntaa ja tanssia, joten niistä saan tarpeeksi aerobista kuntoa kehittävää liikuntaa. Jokainen voi valita itselleen mieluisen tavan liikkua ja niin sen pitää mennäkin 🙂

  54. Hei, olen läski kahden lapsen äiti. Omaan lihavuuteeni vaikuttavat geenit (vartalon malli, aineenvaihdunta, nivelkivut, infektioherkkyys). Hyvä terveellinen kotiruoka ja suklaa. Liikunnan puute . Jälkimmäiseen vaikuttavat taas hektinen perhe-elämä kaksi lasta, joista toinen erityislapsi sekä vielä lisänä perheessämme iäkkään äitini hoitaminen. Mieheni tekee 12h työpäiviä, joten aika paljon asiat jää minun kontolleni. Sitten kun joskus on aikaa itselleni eikä ole liian väsynyt , eli kellon aikaan kun muu perhe nukkuu, niin mieluiten kaivan neulepuikot esiin ja neulon muksuilleni vaatteita. Elämä on valintoja, jotkut elää itselleen, jotkut saa nautintoa muista huolehtimisesta. Omat lapseni eivät ole kertaakaan olleet missään lapsiparkeissa tms. Ja yhdestä asiasta on pakko huomauttaa, vaikka olen läski niin veriarvot ovat paremmat kuin mallin mitoissa olevalla ystävälläni. Läski ei aina tarkoita huonoa terveyttä. Laihakin voi olla ”lihava” huonolla ruokavaliolla. Tälläiset kirjoitukset herättää ärsyyntymistä, minun lihavuuteni on minun asiani, kuka kuvittelet olevasi sanomaan , että syyt siihen ovat tekosyitä. Meidän kaikkien.ei tarvitse olla laihoja jne. Ajattelen kyllä terveyttä mm. en värjää hiuksiani ja meikkiä käytän hyvin harvoin ihan siitä syystä, että iho ja hiukset pysyvät parempana kun ei tunge niihin myrkkyjä. Oletkos ajatellut terveyttäsi tältä kannalta?

    • Vartalon malliin ei toki voi vaikuttaa, mutta aineenvaihduntaan, nivelkipuihin ja infektioihin voi. Aineenvaihduntaan ja infektioihin ruokavalion avulla ja nivelkipuihin todennäköisesti pudottamalla painoa, jollei niihin ole omaa diagnoosia. Ei kuulosta helpolta tilanteelta sinulla. Tottakai ymmärrän sen, että ihmisillä on eri mielenkiinnon kohteita ja jollekin liikunta on listalla viimeisenä. Puhunkin nyt tässä siitä, että ei välitetä itsestään edes ravinnon puolesta ja mätetään menemään vaikka mitä, voidaan huonosti henkisesti ja fyysisesti.
      Ei tietenkään tarvitse olla laihoja, enkä puhukaan nyt siitä että jokaisen pitäisi olla.
      Itse laitan hiuksia ja meikkaan, koska nautin muutenkin kauniista asioista ja huoliteltu look tuo itselleni hyvää oloa. Varmasti hiusväreissä ja meikeissä on myrkkyjä, mutta niin on myös ilmassa mitä hengitämme ja ruoassa mitä syömme. Sen vuoksi en siis ala meikkaamista tai hiustenlaittoa rajoittamaan 🙂 mulla on myös tatska, joiden sanotaan vievän myrkkyjä kehoon, mutta enemmän terveyttäni vähentäisi varmasti välinpitämättömyys päivittäisissä elintavoissa

    • Kuten tekstissä jo ilmaisin , jotkut asiat ovat geeneissä, niihin ei voi ruokavaliolla vaikuttaa. Infektioherkkyys on periytynyt lapsillenikin, ainakin toiselle lapsistani myös nivelongelmat. Niihin ei auta terveellinen kotiruoka, kun on kyse sairaudesta. Toisekseen eri asiat tuottavat eri ihmisille hyvää oloa. Siinä vaiheessa , kun erityislapsemme saa lähes tunnin mittaisen täyttä huutoa-raivarin niin ei ensimmäiseksi tilanteen rauhoituttua tule mieleen, että teenpä muutaman punnerruksen ja vatsaliikkeen. Teemuki ja suklaa rauhoittaa omaa mieltä tehokkaammin. Pointti on itselläni on hyvä itsetunto, en vain arvosta niitä asioita mitä sinä pidät tärkeänä. Meikkaaminen on mielestäni turhamaista en saa siitä itselleni hyvää oloa. Oma henkinen hyvinvointi kaiken keskellä juontaa voimakkaasta luonteestani ja positiivisesta elämänasenteestani sekä siitä että voin toteuttaa luovuuttani tekemällä askartelun ja käsitöiden merkeissä jotain rakkaimmilleni perheelleni ja ystävilleni. Liikunta ja ulkonäköön liittyvät asiat ovat se sinun juttusi, minulle taas hyvää oloa tuottaa luovuus. Elämä on valintoja, kaikkia unelmia ei ehdi toteuttaa pitää valita tärkeimmät.

  55. Korostat joka kohdassa mien jokaisella on se tunti aikaa omalle hyvinvoinnille ja korostat oman hyvinvoinnin tärkeyttä. Katsos joillakin (toivottavasti ) se lapsen hyvinvointi menee kaiken muun edelle. Ja pikkuvauva-arki voi olla sellaista, että on vaikea ehtiä suihkuun ja pesemään hampaat. SIlloin se tunti päivässä liikuntaa on aika utopistinen ajatus, ja jos sen tunnin omaa aikaa saa voi olla että ihminen hauaa käyttää sen ihan muuhun kuni liikuntaan. Jos liikkuinen ja fiotness on ollut ihmiselle aina tärkeitä asioita, sen ajan varmaan ottaakin jostain. Jos ei, niin sen käyttää ehkä mieluumin nkkumiseen, lukemiseen tai johonkin muuhun harrastukseen.

    Sinun on tätä ehkä vaikea käsittää, mutta ihmisellä voi olla muitakin kunnianhimoja ja kiinnostuksenkohteita kuin alhainen rasvaprosentti ja persekuvien ottaminen ja postaaminen. Ihminen voi olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä, vaikka vuosi synnytyksestä vielä olisi vähän raskaudesta tullutta ylipainoa ja maharöllykkää. Kenelläkään ei ole velvollisuutta trimmata itsestään timmiä muun elämän kustannuksella, eikä tilivelvollisuutta muille miksei ole saanut laihdutettua. Raskaus ja lapsi eivät myöskän ole mitään tekosyitä lihomiselle, vaan voivat olla ihan oikeita syitä. Hormonaaliset seikat ja väsymys voivat vaikuttaa yllättävällä tavalla.

    • Tottakai voi olla ja en puhu tässä, että jokaisen pitäisi olla timmi fitnesskisaaja, vaan ihan normaalipainosta. Silloin voi hyvin olla vähän röllykkää niin kun on mullakin plus selluliittia ihan niin kun monella muullakin 🙂

  56. En jaksa lukea jokaista kommenttia ja sinun kommenttiasi asiaan, mutta pienen pojan äitinä voin sanoa, että ai että meitä mammoja on helppo lyödä alas joka asiassa! Naisten pitäisi tukea toisiaan, mutta ei, kerrotaan, mitä toisen pitäisi tehdä siinä tilanteessa, missä ei itse edes ole ollut. Oma raskauteni oli sellainen, että olin ihan JÄÄTÄVÄN väsynyt koko ajan. Töissä sinnittelin päivästä toiseen, kotona en pystynyt tekemään muuta suunnilleen, kuin nukkumaan ja lepäämään. Ja sillä ei ollut mitään merkitystä, olinko syönyt terveellisesti tai vähemmän epäterveellisesti, väsymys oli jatkuvaa. Ja sivuhuomautuksena, painoni ei itse asiassa noussut raskauden aikana, kuin ne ns. normaalit raskauskilot eli vauvan paino, istukka, lapsivesi, pieni turvotus ja ehkä kaksi kiloa päälle. Joten sori vaan, ihan päällimmäisenä ei ollut se ajatus, että lähden tästä kuntoileen, että kroppa pysyy timminä.

    Ensimmäisen vuoden ajan lapseni heräsi syömään jopa 15 min. välein, yleensä toki parin tunnin välein. Ympäri vuorokauden. Voin kertoo, että siinä vaiheessa ei paljoo kuntoilut kiinnosta, kun pisin unijakso vuoden aikana on ollut tyyliin 2 tuntia. Ja ei, kaikki mammat eivät laihdu imettämällä, mulla nousi paino imetyksen aikana, ei raskauden.

    Joten voisko nämä viisastelut lopettaa, että raskaus tai muut asiat eivät ole tekosyy lihoamiselle… Jospa tuomittaisiin toisia vähän vähemmän? Tässä maailmassa on paljon tärkeämpiä asioita, kuin se, paljonko naapurin mamma sai kiloja raskautensa aikana ja miksei se vieläkään oo lenkkipolulla, vaikka vauva on jo 3 viikkoo… Jokainen on erilainen, jokaisen tarina on erilainen, jokaisen elämä on oma elämä. Mä voisin tuomita sinut tämän sun blogipostauksen takia, mutta en sitä tee. Älä sinäkään tuomitse minua ja minun kilojani, sInä et ole kävellyt päivääkään minun kengissäni. Kaikesta huolimatta hauskaa viikonloppua!

    • Olenkin jo tuolla aiemmin sulkenut pois erikoistilanteet ja sanonut, että liian vähillä yöunilla ei kannata treenata. Teksti on tarkoitettu ylipainoisille ihmisille, jotka ehkä ymmärtävät sen myös itse ja sen, että elämäntavat heillä ovat vahingolliset, mutta eivät silti tee asialla mitään. Sitten valitetaan miten kyllästyneitä ollaan itseensä ja omaan elämään. Sitä en ymmärrä, jos et ole tyytyväinen, tee asialle jotain

    • Pauliina: tuossa edellä ei kuvata erikoistilannetta vaan ihan normaalia tilannetta. Tuollaista se vauva-arki on joillakin, aika monellakin itse asiassa. Tämä skaala näissä vauva-arkiasioissa on niin laaja, ettei sitä usko ennenkuin näkee. Omat lapseni ovat olleet supernukkujia ja ns. helppoja lapsia ja silti ei aikaa ja jaksamista tuntunut riittävän mihinkään. Samoin raskaushormonit heittivät minut semimasennuksen kouriin molemmilla kerroilla ja sillon ei kyllä mikään muu kiinnosta kuin saada se raskaus loppumaan. Terveet elämäntavat hävisivät raskausalakulon myötä (palailin niihin sitten kun energiaa ja aikaa oli enemmän). Tämäkin on ihan normaalia eikä mikään erikoistapaus.

      Kommentin lukijoille: Symppaan ihan täysillä teitä, joilla on ns. Perushaastavat tai suurtarpeiset lapset. Pitäkää huoli itsestänne ja perheestänne stressittömästi ja teille sopivilla tavoilla. Nauttikaa siitä pikkulapsiajasta niissä väleissä missä pystytte. Kyllä niitä terveitä elämäntapoja pystyy alkaa tavoittelemaan sitten kun elämä on vähemmän hektistä, ei sitä tarvitsr tehdä juuri silloin kun elämä on hetken pelkkää selviytymistä <3

    • Samaa mieltä Annun kanssa! Pauliina kuvittelee että pahoinvointi, väsymys, masennus yms raskauteen ja vauva-aikaan kuuluvat asiat ovat jotakin erikoistilanteita. Oletko Pauliina perehtynyt kuinka yleistä esimerkiksi synnytyksen jälkeinen maennus on? Tai pahoinvointi ja väsymys raskausaikana? Nämä ei ole mitään erikoistilanteita, vaan hormonaalisista muutoksista aiheutuvia asioita. Esitäpä jotain faktatietoa siitä, kuinka moni pääsee raskauden ja vauva-ajan kokematta mitään näitä nimittämiäsi ”erikoistilanteita” (sinulla varmaankin ammattilaisena on esittää faktaa väittämiesi perusteeksi) ja keskustellaan asiasta sitten lisää.

  57. Kiitos, kun sanoit tämän ääneen, Pauliina! Ylipaino on (lähes aina) laiskuutta. Se on kumma juttu, kuinka oma terveys saa romahtaa, kun tullaan raskaaksi, ollaan raskaana ja saadaan lapsi. Oikeasti kyse on oman elämänhallinnan puutteesta, haluttomuudesta hoitaa itseään ja omista valinnoista jo ennen kuin ”projekti Lapsi” on edes alkanut. Huonossa kunnossa (=reilusti ylipainoisen) olevan naisen ei pitäisi edes harkita – saati hankkia lapsia, vaan huolehtia ensin omasta terveydestään. Miksi olla ylipainoinen, kun voi olla tervekin?

    • Juuri näin, miksi valitset huonon ja voimattoman olon hyvän ja energisen sijaan? Se on juuri näin, elämäntapamuutokset alkavat aina yksi asia kerrallaan asioiden järjestelystä uuteen uskoon. Siihen menee aikaa, mutta se on sen arvoista

  58. Minä taas… 🙂 Laitoin jo aiemmin kommenttia mm. bikinikisaajista.

    Mun mielestä tää Pauliinan teksti on ymmärretty nyt osittain väärin, vähän ehkä tahallaankin.
    Koska ei kai Pauliinakaan halunnut sanoa, että raskausaikana ei saa paino nousta, piste.
    Tottakai paino nousee raskausaikana vähintään jo sen vauvan ja nesteiden verran. Jos ei sitä Pauliina tai joku muu ymmärrä, ollaan pahasti hakoteillä.

    Pääpointtihan oli mun mielestä tässä kirjoituksessa juuri se, että JOS raskaus menee hyvin ilman suuria pahoinvointeja yms niin ei heti annettaisi lupaa vaan maata sohvalla karkkipussi kainalossa jos sitä ei ole tehty ennenkään. Onhan se sille vauvallekin parempi, kun syödään ravitsevasti.
    Ja yksi pointti oli mun mielestä se, että JOS se terveellinen ruokavalio kiinnostaa ja se on selkäytimessä, niin miksi vauvan synnyttyä pitäisi yhtäkkiä elää pelkällä suklaalla? Kun ihan yhtä nopeasti voi syödä banaanin, kun suklaapatukan.
    Jos jotakuta ei kiinnosta esimerkiksi salitreeni tai terveellinen ruokavalio, niin ei siinä mitään. Sitten toimii ihan miten haluaa,
    Tässä kohtaa tullaankin varmaan siihen, että kaikki on erilaisia eikä tässäkään nyt vaan ”ääripäät” ymmärrä toisen valintoja. Osaa ei edes kiinnosta ne terveelliset elämäntavat millään lailla – oli raskauksia tai ei.

    • Juuri näin, en puhunut tässä normaalista painonnoususta raskausaikana, mutta näköjään moni sen haluaa käsittää niin.
      Luulen kanssa, että teksti otetaan niin vakavasti sen takia, koska olen ns. ääripään edustaja ja sen vuoksi mulla ei muka saisi olla oikeutta kyseenalaistaa ihmisten hyvinvointia.

  59. Jo otsikon perusteella tiesin, että täällä tulee olemaan paskamyrsky kommenteissa. Rohkee veto sohaista vähän ampiaispesää.

    Tämän postauksen kommenttiosio todistaa sen, että hormonit todella jylläävät raskauden ja imetyksen aikana ja vaikuttavat suuressa määrin myös ks. henkilön persoonaan, aineenvaihuntaan ym. Oma kokemukseni on se että äidit tuntuvat olevan kritiikkiherkkiä, ja syystä tai toisesta ottavan julkisen keskustelunkin herkästi syvälle vasempaan sieraimeen. Tyypillistä ’et sinä voi ymmärtää, kun et itse ole tätä kokenut’ -ajattelua.

    En kuitenkaan aliarvioi hormonien (raskaus- ja imetyshormonit) vaikutusta kehoon ja erityisesti aineenvaihduntaan ja mieleen. On tervettä priorisoida oma lapsi ja henkinen jaksaminen etusijalle. Uskon myös, kun keho kerää hormoonien johdosta nestettä eikä paino ja lihoaminen vaikuta olevan riippuvainen siitä mitä suuhusi laitat, heittää helposti hanskat tiskiin syömisten ja liikunnan suhteen.

    Et kuitenkaan mielestäni onnistunut tämän postauksen tavoitteessa, se lienee ollut kuitenkin kannustaa myös äitejä liikkumaan ja huolehtimaan itsestään tilanteessa, jossa eletään vauvakuplassa ja vauvan hyvinvointi on etusijalla.

    • Juuri näin, tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään vaan herättää hiukan ajatuksia. Näin terveysalalla toimivana näen paljon tätä välinpitämättömyyttä ihmisissä ja monesti niitä nyt vain puolustellaan em. syillä.
      Olen samaa mieltä, että varmasti raskaus ja hormonit voivat tuoda todella pahojakin oireita ja siitä en tässä puhunut. Puhuin siitä, että jos mahdollisuus on tehdä edes jotain oman terveyden eteen niin miksei voi nähdä pientä vaivaa

    • No tuota, eiköhän tähän ole muutkin kommentoineet kuin raskaana olevat. Itselläni ei ole lapsia enkä ole ylipainoinen, mutta silti koin tekstin hieman liian kapeakatseiseksi ja tuomitsevaksi. Vaikka olenkin Pauliinan kanssa samaa mieltä siitä, että omaan hyvinvointiin panostaminen on tärkeää ja siihen pystyy vaikuttamaan jo pienillä teoilla, niin ymmärrän hyvin noita kommentoijia. Itselläni on ADD, ja olen melko varma, että mikäli tulisin raskaaksi, en jaksaisi välittää omasta hyvinvoinnistani koska olisin niin väsynyt (siis viimeistään sitten kun lapsi syntyy). Omalla kohdallani ADD vaikuttaa juuri niin, että olen jatkuvasti väsynyt, ja vaikka tiedän että oikeanlaisilla elämäntavoilla voin vaikuttaa siihen jaksamiseeni, tiedän myös sen että ollessani todella väsynyt en jaksa edes välittää.

      On paljon ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista ongelmista ja sairauksista. Vaikka Pauliina kommenteissa painottaakin sitä, että tämä teksti ei ollut osoitettu ”erikoistapauksille”, niin sehän se on, kun ei me päällepäin osata kenestäkään sanoa kuka on tai ei ole erikoistapaus. Loppujen lopuksi meistä jokainen on, koska meillä jokaisella on niin erilainen elämä.

      On hyvä herätellä itsestään huolta pitämättömiä ymmärtämään sen tärkeys, mutta tämä ei mielestäni ole oikea tapa. Oma henkinen hyvinvointini on jatkuvasti vaakalaudalla, enkä silti koe olevani erikoistapaus vaan ihan tavallinen ihminen, koska tämä on hirveän yleistä. Ja varsinkin silloin huonompina aikoina kun ei kiinnosta edes suihkussa käydä ja kaikenlainen ruoka etoo, olisi todella tuhoisaa lukea tällainen syyllistävä teksti. Koska joo, niinä aikoina myös lihon, koska syön vaan sitä minkä kurkusta saan alas.

      Niin ja sitten on vielä se, että kaikki eivät koe tarvetta olla laihoja tai edes normaalipainoisia. Ja monet ylipainoisetkin elävät terveellisesti ja voivat hyvin. Ja nekin jotka eivät elä ihan niin terveellisesti, eivät ehkä pidä sitä prioriteettina. Toki heitä on hyvä sen tärkeydestä muistuttaa, mutta edelleen tämä teksti ei saa aikaan muuta kuin kiukkua, koska on niin syyllistävä.

      No joo, olen puhunut. Ugh.

  60. Jännä kun kellään ei ole aikaa liikkua tai laittaa ruokaa, mutta tänne ehtii tarinoida vaikka ja mitä. Pauliina ei kirjoittanut, että kaikilla täytyy näkyä vatsalihakset ja kaikkien pitäisi olla hoikkia, vaan on turha syyttää parisuhdetta tai lasta omasta kropastaan. Jos olit lihava ennen raskautta, olet sitä varmasti myös raskauden jälkeen 😉 Myöskään pointti ei ollut, että kaikkia pitäisi edes kiinnostaa oma ulkonäkö, mutta aivan täysin fakta on, että liikuntaa ja terveellisesti syömistä pystyy toteuttamaan jos haluaa. Itsellä mies teki vauva-aikana 7-22 päiviä, tukiverkostoa ei ollut ja lapsi ei nukkunut ensimmäiseen 6 kk yhtään. Ja yönia oikeastaan vasta kaksi vuotiaana. Töitäkin piti tehdä kotihoidontuen ohella ja koliikki painoi myös meidän perhettä. Silti ei olisi mielenkään tullut syödä huonosti tai lihoaminen ei oikeastaan edes ollut mahdollista, kun imetys kuitenkin kuluttaa paljon. Olin ja olen läsnäoleva äiti juurikin sen takia, että pidän huolta myös itsestäni. Ihmettelen miksi ihmiset vetävät herneen nenään, kun tottahan se on, että lihoaminen on täysin itsestä kiinni. Oli lapsia, miestä, koiraa, kissaa tai ei.

    • Jep. Tauolla töissä ehtii lukea päivän uutiset ja vastata näihin. Kiitos kysymästä.

    • Nimenomaan juuri näin, en ihannoi laihuutta tai timmiä fitness kisakroppaa vaan puhun oikeasti ylipainoisista ihmisistä, jotka eivät välitä omasta terveydestä em. syiden varjolla. Jokainen toki saa tehdä mitä haluaa ja laittaa oman terveyden retuperälle, mutta ei silloin kovin hyvin voi.
      Tässä on hyvä esimerkki siitä miten itsestään voi pitää huolta myös haastavassa tilanteessa. Jos hyvinvointi on priotiteettilistalla korkealla, niin keksii kyllä keinot sen ylläpitoon

    • Kuuluun siihen porukkaan jonka ei saa herkutella edes imetyksen aikana ilman ,että lihoo. Ihan normipainoinen olen ,halusin vain kertoa,kun niin julistat että imetys laihduttaa. ei kaikilla, ihmiset ovat erilaisia 🙂

    • Kyllähän tässä bussissa istuessa ehtii vastailemaan oikein hyvin 🙂 Tällaista asiantuntemusta äideiltä tässä kipeästi kaivataan tänne kommenttipuolelle. Tässä Pauliinakin oppii äideiltä yhtä sun toista tärkeää asiaa 😉 Asiantuntijuus syntyy kokemuksen kautta ja täällä sitä nyt esitellään, hyvä, että on aikaa kommentoida

  61. Mä oon kyllä Pauliinan kanssa osittain samaa mieltä. Tuntuu, että nyt on kaikki ylipainoiset kotiäidit vetäny herneen ihan tahalleen nenään. Itse olen raskaana 9 kk, painoa tullut lisää yli 20 kg ja suurin osa ihan omasta syystä. En ole voinut liikkua entiseen malliin juuri oletkaan raskauden aikana, alun pahoinvoinnin jälkeen ruokavalio jäi vähän retuperälle ja herkuttelusta on kyllä nautittu, mieskin on lihonut! Jos olisin pahoinvoinnin jälkeen palannut terveelliseen ruokavalioon, ei tilanne olisi nyt tämä. Ja tiedän tämän, koska terveellinen ja säännöllinen syöminen kuuluu elämääni. Aion pitää ruokarytmistä kiinni myös vauvan kanssa, koska tiedän sen vaikuttavan oleellisesti omaan jaksamiseen.

    En usko, että kenenkään geenit paljon vaikuttaa lihomiseen. Meidän suvussa on monta ylipainoista ja luulen lihomisen johtuvan ihan lapsuuden ruokailutottumuksista ja liikunnan suhteen ollaan oltu aina vähän laiskoja.

    Itselläni on ainakin suunnitelmana ulkoilla vauvan kanssa paljon, syödä terveellisesti ja säännöllisesti, tehdä kototreenejä ja käydä salilla edes pari kertaa viikossa kun mies pääsee töistä. Saa nähdä miten oikeasti käy kun vauva on syntynyt.

    Jos ei salille ehdi/jaksa/pääse aina voi ulkoilla lasten kanssa ja vähintään ruokavaliosta voi pitää kiinni. Terveellinen ruokavalio ei välttämättä tarkoita monimutkaista valmistusta, mä osaan tehdä tehdä terveellistä ruokaa vartissa, silloin osaa muutkin. Eikä terveellinen ruoka ole kallista kun syö kauden kasviksia. Ja mikä parasta koko perhe voi syödä samaa ruokaa, joka ei tarkoita vaan salaattia.

    • Niin tuntuu mustakin ja nimenomaan tahallaan. Olisipa monella muullakin yhtä hyvä taito arvioida omaa tekemistä, niin moni voisi niin paljon paremmin. Uskon myös täysiä siihen, että säännöllinen ruokarytmi auttaa jaksamaan myös vauvan kanssa.
      Se on juurikin näin, että jos salille ei pääse niin keinoja löytyy liikkua myös muuten. Ja ulkoilu onkin mitä parasta liikuntaa, saa raitista ilmaa samalla ja kroppa tykkää.
      Joo se on kyllä hassua, että monella ei ole muka aikaa tehdä terveellistä ruokaa kun monesti se valmistuu paljon nopeammin kuin epäterveellinen ruoka

    • Joillekin se saattaa olla, itselleni ei. Silikonien ottamista mietin jo pitkään ennen kilpailemista fitnesslajeissa. Itse pidän silikoneistani kovasti, toki ymmärrän, että kaikkia ne eivät miellytä.

  62. Et ole selvästikään kokenut raskautta ja mietit asiat yksinkertaisemman kautta. Onko se silloin omaa tyhmyyttäni ja laiskuuttaani, kun lihosin raskausaikana yli 20kg? Vaikka söin normaalisti ja vaikka mikään ei pysynyt sisälläni koko aikana? Kun rakas lapseni oli maailmassa,niin edessä oli imetys. Oletko tietoinen, että jos imettää, niin ei suositella rankkaa laihtuhdutusta. Joillakin imetys ei edes laihduta, vaan kroppa säilöö energiaa, että vauva saa tarvitsevansa. Et ole myöskään selvästi kokenut sitä, kun vauva huutaa kokoajan. Vihdoin ja viimein kun vauva nukahtaa, niin ensimmäisenä ei ole mielessä treeni. Ehkä menet enemmin suihkuun tai ihan syöt vain jotain. Sekin voi olla sitä jotain nopeaa, koska kappas vauva herää huutamaan 10min päästä. Niin ja nuo kuuluisat vaunulenkit. Entäs sitten kun vauva ei viihdy vaunuissa? Sielläkin vauva vain huutaa. Ehkä jopa kovempaa kuin kotona, jos se on siis mahdollista. Kun vihdoin ja viimein se puoliso tulee (jos sellainen on) kotia, niin teet pakolliset muut jutut. Siivoat, teet ruoan, syöt vihdoin ja viimein ehkä itsekin. Illalla kun vihdoin ja viimein saa vauvan nukahtamaan niin ei mieleen tule lähteä lenkille. Kellohan voi olla luoja ties mitä. Tai sitten se ei ole edes paljon, mutta vauva herää kohta uudestaan. Joten käyttää ajan hyödyksi ja käy nukkumaan. Ehkä jos energiaa riittää, niin makoilet hetken puolison kanssa sohvalla. Sitten menet nukkumaan. Jotta sama ruljanssi voi käynnistyä uudelleen aamulla. Ainiin unohtamatta yöheräilyjä.

    Tämä ei ole ehkä sinun arkeasi, mutta tämä on lukuisten eri äitien arkea. Joten älä arvostele heidän painoaan tai ulkonäköään. He eivät tarvitse sitä, vaan kannustusta. 🙂

  63. Jossain kommentissasi kerroit että itseinho kumpuaa usein siitä että ei välitetä itsestään. Tämä on totta, mutta oletko tullut ajatelleeksi että miksi joku ihminen ei välitä itsestään? Meitä on monenlaisia, monenlaisista taustoista ja monenlaisella tempperamentilla varustettuja; tälläiset asiat vaikuttaa siihen miten toimii tänä päivänä vastaan tulevissa tilanteissa. Ihminen on paljon monimutkaisempi kokonaisuus joten tälläiset yleisohjeet jossa ”otetaan niskasta kiinni ja aletaan välittämään itsestään” ei oikein ole toimivia. Mekanismit ihmisen käyttäytymiselle on paljon syvemmällä. Jäinkin miettimään mistä tämä kirjoitus kumpuaa sinun kohdallasi? Miksi tämän kirjoitit? Mikä on se ”ihmistyyppi” ja missä olet heihin törmännyt josta tämä kirjoitus kertoo? Ärsyttääkö tämä ihmistyyppi sinua että tämä kirjoitus piti julkaista? Tästä tulee ennemminkin surullinen olo. Vastaus kirjoituksen otsikkoon viitaten parisuhde ja lapset eivät ole tekosyitä lihoa, mutta jos näin käy voisiko näitä ihmisiä auttaa jotenkin muuten kuin ”herättelemällä” täällä netissä.

    • Näen paljon ihmisiä koko ajan ja olen huolissani, kuinka välinpitämättömiä omaa terveyttä ja kehoa kohtaan voidaan olla. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä ja paljon mukavampaa se on, kun voi hyvin. Moni on käsittänyt väärin ja kuvittelee, että mielestäni jokaisen pitäisi olla langanlaiha ja se ei ole totta. Puhun ylipainosta ja vakavasta ylipainosta, en normaalipainoisista ihmisistä. Toki normaalipainoinenkin voi sisäisesti voida huonosti. Mielestäni tämä aihe kaipaa herättelyä ja toisenlainen postaus on varmasti tulossa myöhemmin

  64. Pauliinan olisi kannattanut muotoilla otsikko eri lailla. Lihomis-sanan sijaan oman hyvinvoinnin laiminlyöminen. Otsikko antaa väärän kuvan.

    Kerrankin puhuttiin sen puolesta, että äidilläkin on oikeus huolehtia itsestään ja ottaa omaa aikaa. Siitäkin kun osataan äitejä syyllistää.

    Itse olen opetellut huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistani. Olen tarvinnut siihen muiden ihmisten apua ja rehellisiä sanoja.
    Se on myös velvollisuuteni yhtä lailla kuin oikeuteni.

    Nim. 5 pojan äiti

    • Se on totta, että otsikko ja teksti ovat suorasukaisia. Ja olet ihan oikeassa tuossa, että itsestään huolta pitävä ja urheileva äiti se vasta saakin syyllisyyttä osakseen. Ollaan jopa lastensuojeluun asti tehty ilmoituksia kun äiti haluaa käydä pari kertaa viikossa treenaamassa.. Ihan kamalaa, yhtä lailla se hyvä olo kuuluu äideille kuin kaikille muillekin

  65. Ah, mikä mahtava kirjoitus! Kyllä, tasapainoinen ruokavalio ja liikunta auttavat voimaan paremmin kokonaisuudessaan, mutta tässä kaikessa on myös kääntöpuolena. Itse intohimoisena liikkujana jaksoin raskausaikana liikkua niin pitkälle, kuin oli mahdollista, jopa voimatreeniä tehden, koska pahoinvointia tms ei ollut. TÄSTÄ HUOLIMATTA liikunnasta katosi nautinto, koska kaikkeen mitä tein liittyi huoli ”uskallanko”, ”onko turvallista” jne. Jälkeenpäin en usko, että jatkuva stressikään tuossa tilanteessa ei ole ollut kovin hyvä asia yleiselle hyvinvoinnille. Jos en treenannut, stressasin vastaavasti sitä.

    Kun vauva syntyi, oli pienen vauvan kanssa elämä PALJON raskaampaa kuin olin ajatellut. Olin aivan loppu, mutta silti jollakin ilveellä pääsin takaisin salille ja tämä oli mahdollista ainoastaan siksi, että minun mahtava mies otti kopin kotitöistä, kaupassa käynnistä ja ruoanlaitosta. Vauva ei viihtynyt kuin sylissä ja liikkeessä ja häntä oli kanniskeltava ja hytkyteltävä päivät pitkät. Ja tämän vauvan kanssa vaunulenkit olivat täysi arvoitus, joskus vaunuissa viihdyttiin hienosti ja toisella kerralla lenkki päättyi kotitien päähän, kun oli palattava pää punaisena karjuvan vauvan kanssa takaisin hyssyttelyrumbaan. Raahasin itseni salille tästä huolimatta 3x viikossa, kunnes tuli se piste, että jostain oli karsittava. Ja KYLLÄ, jätin salin hetkeksi pois ja sitä en kadu yhtään. Tämän myötä oli yksi stressitekijä vähemmän arjessa, yksi asia vähemmän murehdittavana. 6 kuukautta olen syönyt ihan perusruokaa, en aina niin säännöllisestikään ja liikkuminen on koostunut lähinnä lapsen hoidosta ja ulkoilusta. Nyt olen hiljalleen aloittanut salin, koska olen saanut itseni kasaan ja koen, että elämässä on nyt oikea aika tälle.

    Tällä haluan vain sanoa, että joka tuutista tuleva hyvinvointipropaganda nostaa jo itsessään stressitasoja ja lisää pahoinvointia, koska se synnyttää myös painetta ”Näin pitää tehdä, jotta voin hyvin”. Myös se, että uskaltaa olla itselleen armollinen, kun elämä sitä vaatii, synnyttää hyvinvointia uskomattoman paljon. Mielestäni tärkeintä on edetä asia kerrallaan, tiedostaa mitkä asiat saavat ihmisen kokonaisuudessaan voimaan hyvin ja rakentaa näistä ehjän kokonaisuuden kussakin elämäntilanteessa sopivaksi.

    Raskaus ja pienen lapsen hoito ovat niin mullistavia asioita elämässä, että en koskaan vetäisi niistä yksinkertaisia johtopäätöksiä.

  66. Pakko päästä kommentoimaan tähän kun luki tota iltalehden kommenttiosiota 😀 Ihmiset itse ajattelivat tän postauksen hirveän mustavalkoisesti. Heti lähdettiin keksimään kaikennäköisiä erikoistapauksia esim. sairaudet, 10 ad/hd lasta jne jne…. Jos on pakko päästä väkisin keksimään syitä sille, miksei voi liikkua, olkoon sitten liikkumatta! Ei se ole kaikkien juttu 🙂

    Meillä arki rullaa todella hyvin ja molemmat vanhemmat jaksaa paremmin, kun on kuntosali jossa on lapsiparkki, jonne lapsi menee mielellään ja sillä aikaa me vanhemmat päästään yhdessä treenaamaan ja viettämään yhteistä aikaa ! <3

    Tää oli hyvä postaus , jossa pelkkää asiaa. Hyvää talven jatkoa sulle !

    • Olen samaa mieltä, että tässä on tehty kärpäsestä härkänen ja postauksen itse pointti on vedetty ihan johonkin toiseen ulottovuuteen 😀
      Ihanaa kuulla, että treenaatte molemmat ja siitä tuleva hyvä olo vaikuttaa myös kaikkeen muuhun, se on ihan parasta!

      Hyvää talven jatkoa myös sinne! <3

  67. Voi hyvänen aika mikä kirjoitus! Täytyy ensiksi mainita että olisin itse voinut kirjoittaa samoja ajatuksia vielä muutama vuosi sitten. Nyt olen kuitenkin itse 4,5kk ikäisen ihanan pojan äiti ja ymmärrän todella jos ei ole aikaa liikkua. Pieni vauva sotkee koko elämänrytmin ja vaatii vastuuta 24/7.
    Minulla on tällä hetkellä ”omaa aikaa” päivässä noin 3-4 tuntia. Ne käytän mm. kaupassa käyntiin, vessassa käyntiin, ruoanlaittoon ja syömiseen. Ei puhettakaan että tekisin näitä asioita pienen vauvan ollessa hereillä.

    Itselläni pisti silmään ajatuksesi siitä että treenata voi myös lasten läsnäollessa. Toki näinkin on mutta jos on lapsen vastuullensa hankkinut niin silloin se että istuttaisit pientä vauvaa useasti sitterissä huutamassa äidin treenatessa on todella naurettavaa.

    . Synnytyksen jälkeen painoin vähemmän kuin ennen raskautta vaikka raskauspahoinvointi oli karmivaa.
    Toivon että jatkossa kirjoittaisit asioista joista tiedät (niitä on varmasti paljon mutta äitiys ei taida olla yksi niistä joista olisi omakohtaista kokemusta).

    Suosittelen myös testaamaan mitä se liikunta oikeasti mukuloiden kanssa on 😉

    Tsemppiä kevääseen ja suureen palautetulvaan!

  68. Onhan tuossa tekstissä ihan hyviäkin pointteja, mutta sanoisin sulle, että sitten kun olet itse joskus ollut raskaana niin voit kommentoida aihetta. Tällä hetkellä en pidä mielipidettäsi kovinkaan suuressa arvossa, ottaen huomioon ettet ole itse kokenut raskautta ja lapsien kasvattamista. Itse treenasin niin pitkälle kun pystyin ja harrastan aktiivisesti crossfitiä mutta kyllä niitä kiloja raskauden aikana silti kertyi se lähes 20kg. Rankan pahoinvoinnin lisäksi raskauden aikana mm. aineenvaihdunta hidastuu huomattavasti. Kyllä sekin vain vaikuttaa siihen kilojen kertymiseen ettei ruoansulatus toimi entiseen malliin. Ja kun sanoit että pahoinvoinnin takia ei voi miettiä ainakaan rankkaa treeniä niin sen verran voin sulle valottaa että ei siinä kyllä mietitty minkäänlaista treeniä. Ainoa asento, jossa ruoka pysyi sisällä oli selällään sohvalla maaten, joten ihan hyvällä omallatunnolla sinne sohvalle sillon myös jäin.

    • Erikoistilanteet suljettu pois, edelleen 🙂

  69. Olen kahden lapsen äiti ja asiat eivät ole noin mustavalkoisia ,kun kirjoitat.
    Ensimmäisestä raskaudesta tuli 14 kilo(raskauteen kuuluun se ,että painon täytyykin nousta vähäsen,tämä om siis aika normaali määrä ,normaali kokoisella ihmisellä)ja näytin hyvältä ja voin todella hyvin,urheilin söin säännöllisesti ja terveellisesti, sokeria en syönyt lainkaan koko raskauden aikana. Raskaus oli aika hyvä en kokenut muuta kuin tyypillisiä kipuja mitä monella on.
    Synnytyksen jälkeen jatkoin liikuntaa,mutta kivut olivat tulleet tilalle ja se väsymys,en pystynyt samoja lajeja harrastamaan enkä jaksanut kun käydä kävelyllä ,toki sitä tein paljon. Kilot hävisivät vasta ,kun lopetin imetyksen melkein kokonaan. kehoni piti kiloista kiinni ,että saisin imetettyä.
    Toinen raskaus taas,en voinut liikkua minuun sattui niin paljon,liitoskivut olivat jäätäviä!voin myös pahoin ja pitkään, mutta lihosin vain 10kiloa. Tästä raskaudesta kesti 1,5v että olen päässyt liikkumaan,koska palautumisen takia en ole voinut liikkua ja se on ollut kamalan vaikeaa,kun rakastan liikuntaa yli kaiken!
    Mieheni on myös paljon töissä ,joten arki ja lapset jää minun hoidettavaksi. Ja mikä on kaikesta TÄRKEINTÄ,kun tulee äidiksi niin lapset ovat aina se tärkein maailmassa, niiden puolesta tekee ihan mitä vain,että he voivat hyvin!! Oma hyvinvointi on tärkeää myös,mutta ei sen pidä olla sellaista ,että laihtua pitää ja itketään sitä lasten kuullen,siinä sitä annetaan sitten hyvä esimerkki lapsille ,että äiti on hyvä vain laihana ja lihaksikkaana.
    Tässä tekstissäsi ontuu pahasti se,ettet tiedä mistä puhut ,jos ei sinulla ole lapsia,etkä ole synnyttänyt niin sinulla ei ole harmainta aavistusta mihin naisen keho joutuu venymään raskauden aikana ,synnytyksessä ja imetyksen aikana. Sinun ei tarvi olla vastuussa muista kuin itsestäsi. Lisäksi niiin moni äiti kärsii pahoista univajeista . Väsymys on ihan hirvittävää siinä ihminen muuttuu ja siinä tilassa kuitenkin joudut tehdä kaiken niin kuin ennenkin,syöttää,pestä,pukea,ruuan laitto,siivous,nukuttaminen, jatkuvasti saatavilla olemaan jollekkin ym. yms.
    niin ja parisuhdettakin pitäisi muistaa hoitaa joskus…

    Tällaiset tekstit aiheuttavat monissa äideissä huononmuuden tunteen ja turhaan. Liikuntaa on aina hyvä harrastaa ja syödä hyvin niin,että jaksaa ja voi hyvin. Mutta elämään sopii myös pullakin kahvin kanssa joskus ,kun vihdoin saa edes pienen hetken olla yksin 🙂 täydellisen rasvaprosentin haku ei välttämättä tuo sitä onnea,päinvastoin!

    • Kyse ei ollutkaan täydellisestä rasvaprosentista vaan välittämisestä omasta hyvinvoinnista ja terveydestä mihin riittää pienet teot 🙂

  70. Saanen kysyä, mitä voit tehdä silloin kun vauvasi on hereillä?

    – 3- vuotiaan äiti.

  71. Ja tuo kommentti oli tarkoitettu tuohon ylempänä olevaan kommenttiin, ei tähän 😀

  72. Tosi inhottava tämän kirjoitus. Mulla on vauva, joka nukkui elämänsä ensimmäiset 10kk 15 min pätkissä. Olin tiukalla imetysdietillä kun lapsi allerginen kotimaisille viljoille, kananmunalle, maidolle, soijalle, herneelle, paprikalle, eli imettäessä en voinut näitä syödä. Lapselle ei löytynyt mitään muuta sopivaa maitoa kuin rintamaito. Nukuin pahimmillaan koko viikon ajan yhteensä 8h. VAuva huusi selällään vaunuissa kuin syötävä. Käy siinä sitten lenkillä ja suunnittele ruokailut. Äitien kaikki tällainen syyllistäminen (etenkin ilman kokemusta) on surullista. Meillä nyt vauvavuoden jälkeen onneksi helpottaa ja nyt alkaa omakin kroppa toipua koettelemuksesta. Ollaan äidit armollisia itsellenne, vauvavuosi ei aina ole vain nukkuvan vauvan ihailua ja vaunulenkkejä.

  73. Hei Pauliina! Mulla herää vaan kysymys että miksi sä koet että sulla on oikeus puhua aiheesta joka ei edes koske sinua? Sinä et tiedä raskaana olemisesta hölkäsen pöläystä ja silti puhut asiasta kuin kokenutkin asiantuntija! Tiedätkö mikä on erikoistilanne? Se että on edes saanut kokea olevansa raskaana ja kokea elämän kasvavan sisällään! Tuli niitä kiloja enemmän tai vähemmän, se ei oo sinun paikkasi mennä kommentoimaan yhtään mitään. Sinulla elämäntyylis ja muilla omansa. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tulevaisuudessa postauksiasi kun olet raskaana että miten se nyt sitten menikään! Meneekö se oma kroppa pienen ihmisen ja perheen tarpeiden edelle? Jos on tarkoituksena herättää ajatuksia postauksellasi niin siinä todellakin onnistuit mutta toivon myös että palute siitä herättää myös sinussa ajatuksia/tunteita, HÄPEÄÄ mieluiten. Huomio! Olen itse normaalipainoinen ja fyysisesti hyvässä kunnossa! Terveisin Juuri tyhjennyksestä kotiin palannut, joka tekisi mitä vaan että että heräisi painajaisesta ja olisikin edelleen pienen kasvavan ihmeen äiti (Vaikka ottaisi vastaan 40kg extraa!!!!)

  74. Meillä on 11kk ikäinen vauva ja meidän perheessä liikunta on ollu elämäntapana jo monta vuotta ennen raskautta. Käydään kumpikin neljä kertaa viikossa salilla ja meillä ei ole asian kanssa ongelmaa. Meillä tosin lapsenhoito menee miehen töiden ulkopuolella tasan 50/50. Tiedän paljon perheitä, joissa mies ei osallistu juurikaan lastenhoitoon.

    Ite ajattelen niin, että ihminen käyttää aikansa siihen, minkä kokee tärkeäksi. Äitiryhmissä ihmettelen, miten ihmisillä on aikaa siivota joka päivä!! Meillä imuroidaan kahden viikon välein, koska ”ei oo aikaa”. Silti meillä on perussiisti koti. Meillä vaan treenit vie ajan siivoukselta. Toki pienemmät kotityöt hoituu nopeasti viikoittain. 🙂

    • Se on juuri näin kun haluaa järjestää aikaa hyvinvoinnille niin sitä kyllä löytyy 🙂
      Ihmettelen kanssa miksi pitää imuroida joka päivä. Toki leluja yms muuta sotkua pitää varmasti kerätä lattialta mutta ei sitä pölyä kerkeä päivässä tulla niin paljoa 😀

  75. ”Kyse ei ollutkaan täydellisestä rasvaprosentista vaan välittämisestä omasta hyvinvoinnista ja terveydestä mihin riittää pienet teot”

    Miksi ajattelet, että ylipainoinen ihminen ei välitä omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään? Ylipainoinen voi olla hyvinvoiva, terve ja viihtyä kehossaan ja elämässään. Ylipainoinen voi syödä pääosin terveellisesti ja treenata säännöllisesti. Ylipaino kertyy yksinkertaistaen siitä, että energiansaanti on suurempaa kuin kulutus ja niin voi käydä, vaikka liikkuisi säännöllisesti ja söisi pääosin terveellisesti. Ylipainoa voi tulla ihan vaan sillä, että syö liikaa (terveellistäkin ravintoa) kulutukseen nähden. On aikamoista mutkien suoraksi vetämistä sanoa, etteivät ylipainoiset ihmiset välitä omasta hyvinvoinnista ja terveydestä.

  76. En ymmärrä edelleenkään sitä miks jotkut näkevät vaivaa miettiäkseen jonkun ylipainon tai ylipäätään painon syytä. Se ei kuulu sinulle eikä kenelläkään muullekkaan. Kaikki eivät halua treenata salilla tai kotonakaan, heillä voi olla ihan muut harrastukset tai joillakin ei ole harrastuksia ollenkaa, ja se on fine. Oon huomannut sen monesti että teillä ”fitnessforever” -ihm monesti ylimielisiä ja katsovat muita ihmisiä alaspäin. Voin sanoa rehellisesti että sinun vartalosi ei miellytä minua yhtään, mutta ei tulisi mieleen huudella siitä ympäriinsä ja kirjoitella blogia. 😀

    • Kyllä vain, jokainen olkoon treenaamatta tai treenaa , se ei ole pointtini. Terveyteen voi vaikuttaa myös hyvillä ruokavalinnoilla. Ymmärrän hyvin, että lihaksikas vartalo ei ole kaikkien ihanne eikä tarvitsekaan olla 🙂 itse pidän omasta vartalostani juuri näin

  77. Mun mielestä sulla Pauliina ei oo mitään oikeutta ottaa kantaa mihinkään mikä liittyy millään tavalla raskauteen ja äitiyteen. Avaudu sitte uuestaan ku oot käyny läpi raskauden ja ollu muutaman kuukauden tai muutaman vuoden äitinä. Se on ihan sama asia, jos mä meen psykologille, jolla ei oo paskan vertaa omaa kokemusta esim. masennuksesta tai anoreksiasta, puhumaan mun asioista, ja se hokee että ”mä ymmärrän, mä ymmärrän kyllä sua”. Ja vitut ymmärrät!! Sä taas Pauliina aina hoet että oot ammattilainen. Sä luulet tietäväs kaiken, mutta sä et tiedä.

    Ja ps. oon itekki terveysfriikki (välillä jopa kunnon natsi liikunnan ja ruoan suhteen) niinku sinä, mutta ehkä vaan älykkäämpi :=D

    T. Nainen 22v, joka ei ole ikinä ollut raskaana

    • Jokaisella saa olla omat mielipiteensä, niin kuin myös sulla 😀

  78. Syyllistäminen ei ole koskaan helpottanut kenenkään muun oloa, kuin syyllistäjän.

    Mitä jos ylipainon perimmäisenä syynä on omat vanhemmat?
    Lasten ylipaino on kasvava ongelma ja lasten paino-ongelmien perimmäinen syy nimenomaan vanhemmissa, jotka pitävät lastaan syöttöporsaana, eivätkä ymmärrä puuttua tilanteeseen ajoissa.

    Lapsuuden aikaisesta ylipainosta on äärimmäisen hankala kuroutua normaalipainoiseksi aikuisiällä, tietänet varmaan. Tai ehkä et.
    Rasvasolut kun ovat jo muodostuneet, niitä on valtavasti ja ne pitäisi saada tyhjennettyä ja pidettyä tyhjänä.
    Lisäksi ravitsemustuntemus on lähtökohtaisesti opeteltava alusta, koska kotoa on opittu vain epäterveet ruokailutottumukset. Uuden opin omaksuminen vaatii henkilöltä kiinnostusta aiheeseen. Kaikilla tätä kiinnostusta ei yksinkertaisesti ole. Joillakin ei vain kyvyt riitä uuden omaksumiseen.

    Lisäksi toisin esiin unen merkityksen painonhallinnassa. Jos ylipainoa on ja siitä haluaa eroon, on kokonaisuus oltava kunnossa, ei pelkkä ruokavalio.
    Uni vaikuttaa merkittävästi hormonituotantoon ja hormonituotanto vaikuttaa merkittävästi aineenvaihduntaan ja siihen kuinka sinnikkäästi elimistö varastoi rasvaa myöhempää käyttöä varten.
    Ruokavalio voi olla kunnossa ja vaaka ei heilahda minnekään, koska unta ei saada riittävästi.

    Ihminen on kokonaisuus ja näytit juuri sen, että sinulla on todella kapeakatseinen käsitys ylipainosta. Ylipaino on harvoin ihmisen itse valitsema ja haluama polku. Siihen on vain ajauduttu syystä tai toisesta. Syistä, joita sinä et selvästi kykene ahdasmielisyydessäsi ymmärtämään.

    Keppiä heiluttamalla ja syyllistämällä ylipaino ei maailmasta katoa.

    Samalla tavalla voisit paasata tupakoinnista. Jokaisen ihmisen oma valinta.
    Kyse voi myös yksinkertaisesti olla tiedon puutteesta tai kyvyttömyydestä omaksua uusia tapoja ja rikkoa vanhoja. Tiedon puuttuessa se ei niinkään ole suoraan täysin tietoinen valinta, vaan osittain tiedostamaton, koska ei ole riittävästi pohjaa muodostaa validia arviota ja päätöstä omien tapojen muuttamisesta optimiin.

    Muutos on myös usein pelottavaa. Vanhassa pysyminen on turvallista, oli vanhaan turvautumimen miellyttävää tai ei.

    Ps. Miksi sinua kiinnostaa muiden ylipaino näin kovasti? Ei satunnaisen ohikulkijan läskit ole sinun ongelmasi. Läski kyllä tietää olevansa läski ilman, että ”fitnessammattilainen” hänelle sitä kertoo tai aiheesta vaahtoaa.

    Kirjoittaja on nainen
    Alle 30-vuotias
    Pituus 165cm
    Rasvattoman massan paino 54 kiloa
    Kehon rasvaprosentti 40
    Kroonisesta univajeesta kärsivä
    Lapsuudesta saakka lihava
    Ja helvetin kyllästynyt siihen, kuinka paljon hoikkia ihmisiä vaivaa muiden ylipaino

    • Kiitos tästä! Mun mielestä jokaisen täytyisi katsoa Jenny+ ”Terveysfasismia”-jakso, löytyy Yle Areenalta. Koskee ko. aihetta ja ainakin omat silmäni avautuivat tän jakson myötä täysin.

  79. Pitänee pistää oma lusikka tähän soppaan myös… Tää postaus oli kieltämättä aika suorasukaisesti kirjoitettu ja vasta kommenteissa Pauliinan mielipiteet tuli selvemmin esiin. Niin kuin näkyy, moni kommentoija on keskittynyt vain siihen liikunnan harrastamiseen/ harrastamattomuuteen ja unohtanut olennaisen eli ruokavalion.

    Ymmärrettäväähän se, että monella ei ole todellisuudessa aikaa vuorokaudessa juuri yhtään itselleen ja omalle hyvinvoinnille perhearjessa. On täysin absurdi ajatus, että kaikilla pikkulapsiarjessa olisi edes puolta tuntia saatika tuntia aikaa itselleen. Jos joskus pieni hetki liikenee, on ymmärrettävää, että väsyneenä sen käyttää mielummin rentoutuen sohvalla kuin hikirääkkiin ja näin varmasti usein kokonaishyvinvoinnin kannalta parempi. Eikä se tainnutkaan olla postauksen pointti, vaan se, että kokonaishyvinvointi sisältää myös ruokavalion.

    Mietin vain itse ruokavalinnoista, että näin äkkiseltään tuntuisi, että terveellisen ruoan valitseminen epäterveellisen sijaan mm. kaupassa käydessä olisi kaikille helppoa. Todellisuudessa väsyneenä pienen lapsen jatkuvasti valvottaessa keho huutaa nopeita hiilareita ja energiaa, jolloin vaatii joskus ylitsepääsemättömän paljon itsekuria valita terveellinen epäterveellisen sijaan. Toki herkkujen mättäminen ruokkii entisestään väsymystä ja kierre on valmis. (Plus se tosiasia, että mies on yhtälailla väsynyt lapsen valvottaessa öisin ja on täysin turhaa sälyttää terveellisiä valintoja ruokakaupassa yksinomaan miehen niskoille) Ei siis ole tarpeen toitottaa, että sen kun vain valitset banaanin suklaan sijaan, sillä väsyneenä ei ole aina energiaa edes taistella niitä mielitekoja vastaan ja hyviin valintoihin ruoan suhteen. Mielen vaatiessa epäterveellistä on helpoin tie väsyneenä alistua mieliteoille kuin taistella niitä vastaan. Tulisikin pikemminkin herätellä henkilöä ajattelemaan asiaa lempeämmin ja ymmärtämään kierre väsymyksen ja ruokavalion välillä sen sijaan, että syyllistää automaattisesti huonoista valinnoista ja tekosyiden keksimisestä. On pikemminkin sääntö kuin ”erikoistilanne”, että raskaana ja pienen lapsen vanhempana on jatkuvasti väsynyt oli lapsi helppo tai vaikea. Erityisesti, jos terveellinen ruokavalio ei ole alkujaan selkäytimessä, on ”helponkin” lapsen kanssa vaikea välillä löytää selkärankaa hyviin valintoihin ruoan suhteen. Lapsen saanti on niin valtava elämänmuutos, että jo pelkästään se tuo toisinaan väsymystä. Siinä tilanteessa ei ole voimia keskittyä edes ruokavalioon.

    Useinhan herkuttelu, lihominen ym. saattaa siis liittyä myös henkisen puolen asioihin, jolloin myös isoissa elämänmuutoksissa, sitä itse tiedostamatta, epäterveelliset ruokailutottumukset saattavat olla seuraus tunnepuolen kuohuista. Ei voi siis yksioikoisesti osoittaa sormella, että sen kun valitset banaanin suklaan sijaan, vaan keino muutokseen tulee henkiseltä puolelta.

    Onhan se kuitenkin varmasti totta, että parisuhdetta ja/tai lapsia käytetään joskus myös tekosyynä epäterveellisille elämäntavoille, eikä tämä tarkoita, että kaikki sitä tekevät. Itselläni oli kuitenkin helppo raskaus, pystyin liikkumaan säännöllisesti viimeisille viikoille asti ja söin suhteellisen terveellisesti. Silti painoa kertyi 20kg. Tämä kaikki tippui kuitenkin ensimmäisen vauvavuoden aikana. Uskon, että itselläni vauvavuoden jaksamisessa oli avainasemassa juurikin kohtuullisen hyvä ruokavalio sallien silti herkuttelun, vaikka toki myös liikuin säännöllisesti vauvan mahdollistaessa pitkät juoksulenkit juoksurattaiden kanssa. En olisi jaksanut tätä kaikkea liikuntaa, jatkuvia heräilyjä ja arjen askareita ilman riittävää ja monipuolista ruokavaliota. Silti helposta vauvasta ja raskaudesta huolimatta ymmärrän väsyneiden äitien ”huonot valinnat”, sillä väsyneenä ei ole voimia edes siihen henkiseen taisteluun mielitekoja vastaan. Näissä asioissa (kuten kommenttien kärkkäydestä huomata saattaa, erityisesti ”äitiasioissa”) lempeää suhtautumista ja todellisten henkilökohtaisten syiden sekä tavoitteiden etsimistä tulisi korostaa ilman syyttelyä asioiden leimaamisesta tekosyiksi ja kärkästä yleistävää ilmapiiriä.

  80. Tässä postauksessa on yksi ongelma. Sinun asenteesi kiloja kohtaan. Kilot nuo pahapaha, itse laiskuudella ja piittaamattomuudella ansaittu taakka.

    Liikunnallisen elämäntavan takaa epäoikeudenmukaista huudella. Näemme, että sulle hyvän fiiliksen tuo treeni, ’terveellinen ruokavalio’ ja tietty kondis. Mutta kaikille se ei sitä ole. Eikä se haukkumalla ja syyllistämällä tule.

    Asetat kaikille tietyn muotin johon naisten kuuluisi mahtua. Tai jos emme mahdu, niin niskasta kiinni vain. Ja niin paljon on taisteltu bodypositiven puolesta, jonka tämä postaus haluaa polttaa elävältä.

    Paitsi, jos on erityistilanne. Raskas raskaus, valvottava vauva, monta lasta, sairastelut perheessä… Sun sallimat erityistilanteet on todella monen äidin arki.

    Ps. Raskauden jälkeen treenaaminen tulisi aloitella rauhassa, mm maidon riittävyyden ja ravinteikkuuden takia.

  81. Hyvä kirjoitus!! Meillä on mieheni kanssa sopimus, että jos lihotaan, niin muutetaan erilleen, kunnes ollaan laihdutettu alkuperäisiin mittoihin 😀 Arjessa pitää meilläkin kiirettä, mutta se ei estä syömästä terveellisesti 🙂 ps. Ollaan mielettömän onnellisia ja huomenna häämessuille <3

  82. Surullista luettavaa tämä teksti. Tämä maailma on pullollaan naisten ulkonäöstä ja painosta syyllistämistä, ja tuntuu surkealta että naiset lisäävät näitä paineita toinen toiselleen. Itse en ole koskaan ollut raskaana, olen normaalipainoinen ja aktiivisesti liikkuva ihminen, mutta ymmärrän että raskausaikana kiloja saattaa tulla myös terveellisestä elämäntavasta ja liikunnasta huolimatta. Hyvin monella pahoinvointi tai muut raskausajan ongelmat aiheuttavat sen, että liikuntaa jää vähäiseksi. Lisäksi ihmisillä on elämässään hyvin erilaisia prioriteetteja, ja sinulla (kuten itseasiassa myös itselläni) liikunta on yksi tärkeimpiä – kaikilla näin ei kuitenkaan ole. Vaikeassa elämäntilanteessa, yksinhuoltajaäitinä, masentuneena tai sairastelevana tärkeimmiksi prioriteeteiksi voi nousta se, että pääsee aamulla sängystä ylös ja jaksaa hoitaa lapsen/lapset sekä työn.

    Ymmärrän, että tekstisi tarkoitus on kärjistää ja herättää keskustelua, mutta samalla koen sen lisäävän sitä painetta, jota naisille jatkuvasti luodaan. Mielestäni on ok lihoa, koska kantaa toista ihmistä sisällään. Toisille ihmisille raskaus on huomattavasti helpompi kuin toisille, toiset palautuvat mitään tekemättä, toiset eivät pääse entisiin mittoihinsa millään, ja se on ihan ok. Sen pitäisi olla ok myös ulkopuolisille ihmisille, sillä sinä et mitenkään voi tietää toisten ihmisten elämäntilannetta ja sitä, mitä he käyvät läpi.

    Mikäli olen joskus itse raskaana, toivon että pystyn huolehtimaan itsestäni entiseen malliin ja ylläpitämään liikuntaa ja terveelliset elämäntavat myös silloin. Mikäli en pysty siihen, en halua ruoskia siitä itseäni, enkä varsinkaan syyllistää muita tällaisessa tilanteessa olevia. Bongasin tämän tekstin ystäväni fb-seinältä, ja voin vain kuvitella miten tekstisi häntä satutti. Tanssija, joka lihoi reilusti raskauksiensa aikana, eikä ole nyt parin vuoden jälkeen pystynyt kiloja tiputtamaan. Nyt hän taistelee juuri tällaisia ennakkoluuloja vastaan – miksi joku muu voi kertoa millainen hänen raskautensa tulisi olla, miltä hänen tulisi sen aikana tai sen jälkeen näyttää.

    Kerrot profiilikuvauksessasi että kokonaisvaltainen hyvinvointi on intohimosi. Tunnut kuitenkin katsovan hyvinvointia hyvin kapeasti – se tarkoittaa jokaisessa elämäntilanteessa sitä, että pysyy hoikkana tai vähintäänkin normaalipainoisena. Ihminen voi olla terve ja hyvinvoiva, vaikka ei olisikaan ns. normaalipainoinen. Sinä olet valinnut urheilun työksesi ja intohimoksesi, jollekin toiselle tämä voi olla vaikkapa taide, lääketiede tai kirjoittaminen, ja nämä asiat täyttävät heidän elämänsä. Mielestäni naisten pitäisi tukea toisiaan enemmän ainaisen syyllistämisen sijaan. Sinä olet personal trainer, joten uskon että enemmän hyötyä olisi innostamisesta ja ’you can do it!’ -asenteesta. Näin ne, jotka haluavat päästä taas unelmamittoihinsa voisivat saada lisää motivaatiota, ja ne jotka ovat tyytyväisiä itseensä myös raskauskiloineen saisivat olla sitä hyvällä omatunnolla. 🙂

  83. Kirjoitit viikko sitten olevasi huolissasi syömishäiriöiden yleisyydestä. Ymmärrätkö, että juuri tässä postauksessa esiintynyt kovuus ja oletus, että kaikkien pitäisi olla tikissä, voivat ahdistaa niitä, joilla on ongelmia syömisen kanssa? Lisäksi some tursuaa epäterveen paljon kuvia vartaloista, mikä vääristää mielikuvaa normaalista vartalosta.

    Ja lopulta; elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin täydellisen vartalon saavuttaminen. Kaikki me vanhennutaan ja menetämme nuorekkuuden. Siksi olisi fiksua kehittää itseään enemmän sisäisesti kuin ulkoisesti, koska se kantaa loppuun asti 🙂

    • En ole kertaakaan sanonut, että kenenkään pitäisi olla TIKISSÄ, varsinkaan raskaana olevan. Puhuin siitä, että tahallaan lihotaan kun on muka lupa syödä kahden edestä. Eikä kyseessä välttämättä tarvitse olla raskaus, voi olla vaikka parisuhde, työ yms. mikä tahansa. Tässä ei ollut myöskään kyse täydellisen vartalon tavoittelusta, vaan pienten terveellisten valintojen tekemisestä, jotka lisäävät hyvinvointia 🙂
      Itseäni kehitän sisäisesti opiskelemassa AMK:ssa ja lukemalla & olemalla kiinnostunut eri asioista. Elämään kuuluu myös lukuisia muita asioita kuin treeni ja herkuteltuakin tulee joka viikko, itseasiassa tälläkin hetkellä syön tässä suklaata 🙂

  84. Olisinpa minäkin nuori, kaiken tietävä ja kaiken kokenut, tyhmiä ihmisiä varmoin mielipitein ohjaava nero. En muista aloittajan nimeä, enkä jaksa sitä katsoa tuosta ketjusta, mutta huomasin erään kommentoijan vihjailevan, että tämä tissejään ja pyllyään pullisteleva missus voisi olla narsisti ja komppaan tuota kommentoijaa. Hyi hemmetti! Tulin sattumalta tälle sivulle ja saatan joskus toistekin tulla, mutta se on silloin yhtäläinen vahinko kuin tälläkin kertaa. Jos niin tapahtuu, en lue yhtään mitään, nytkin luin pari-kolme juttua kommentteineen, kaikkiaan melkein kaksi minuuttia ja sekin oli minun ennätykseni joutavuuksien maailmassa. Että silleen… Minulle ei kannata kommetoida, sillä en sitä tule näkemään…

  85. ”En oikeasti suostu uskomaan sitä, että omaan hyvinvointiin ei voi panostaa edes puolta tuntia päivässä….”

    Usko pois, ei ole helppoa lapsen kanssa panostaa itseensä. Ei sitä oikeesti tajua ennen kun joutuu siihen tilanteeseen. Mäkin olisin ehkä voinu ajatella vähän samankaltaisesti kun sä ennen kun lapsen sain. Mutta kyllä mä silti osaan asettua toisen ihmisen kenkiin ja vähän miettiä, et ei kaikki oo niin mustavalkosta. Ymmärrän sen että saattaa tuntua siltä että käyttää sitä lasta ”tekosyynä” siihen että alkaa lihoamaan. Uskon kuitenkin että lapsen saaminen on niin elämää mullistava asia, joka viel pari vuotta sun aikaa niin 24/7 ettei kykene huolehtimaan itsestään.

    Musta on jotenkin surkuhupaisaa, että näin kärkkäästi syyllistetään taas äitejä, ja sä oot sitä mieltä että sä kyllä ymmärrät kuinka äitiys vie aikaa kun sinäkin oot bloggaaja, opiskelija ja mitä lie. Sun ei kuitenkaan TARVITSE tehdä mitään noista asioista, lasta on PAKKO hoitaa 24/, muuten se kuolee. Siinä on vissi ero. Aika ylimielistä alkaa saarnaamaan että kyllä tekin kun minäkin, kun et oo läheskään samassa tilanteessa kun äidit.

    Mä oon ehkä sun (ja yhteiskunnan) mittapuulla todella ylipainoinen, mut mulla ei todellakaan oo tällä hetkellä’ voimia (eikä varaa) ajatella mun ruokavaliota ja harrastaa liikuntaa. Usko pois, oon yrittäny. Vuosi sitten onnistuinkin tiputtamaan ruokavalion avulla 10kg painoa pois. Mutta sit taas uuvuin kun en koskaan nuku, ja rahat on koko ajan niin tiukilla, et päiväbudjetti on jotain 5 euroa. Ei sillon oikeesti jaksa tehdä itsellensä mitään ruokavaliomuutoksia, vaan on helpompaa sujahtaa sohvalle mikroaterian ja suklaan kanssa, kun se lapsi vihdoin nukahtaa, ja saa tunnin hiljaisuutta, ilman että kukaan vaatii mitään.

    Se on helppoa huudella että koittakaa nyt läskit edes yrittää. Vois kokeilla vähän ymmärtää, ettei se oo kaikilla niin helppoa. voisin sanoa, että sulla on ollu aika helppo elämä, jos et osaa yhtään asettua toisen kenkiin ja kuvitella, et nää asiat voi oikeesti olla vaikeita monille. Oon niin kyllästyny siihen että niin moni syyllistää äitejä yhdestä jos toisestakin asiasta.

    Mä kirjotn blogia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja musta kirjotettiin just juttu Kodin Kuvalehteen.Voit haastattelusta saada pienen kuvan siitä mitä äitiys voi pahimmillaan olla.

    https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/tinna-35-sairastui-synnytyksen-jalkeiseen-masennukseen-vasyneimpina-aikoina

  86. Tässä oli kyllä osattu provosoida hyvin.

    Mun mielestä on hienoa, että äiti on priorisoinut mun tarpeita, kun olin lapsi. Tiedän, että mä merkitsen enemmän mun äidille kuin sen lanteille kerääntynyt rasva. Joidenkin on myös pakko priorisoida ajankäyttöä. Musta on ihanaa, että pitkää työpäivää tehnyt äiti on tullut töiden jälkeen kotiin ja viettänyt aikaa mun kanssa sen sijaan, että se olisi lähtenyt urheilemaan. Kaikki eivät ole bloggaa työkseen ja jotkut joutuvat oikeasti lähtemään töihin ennen kahdeksaa ja pääsevät kotiin ehkä vasta viiden jälkeen. Mua ei haittaa, että äiti on pyöreä, enkä ymmärrä, miksi se haittaisi ketään muutakaan, kunhan äiti on terve ja onnellinen.

    Elämässä on niin paljon muutakin kuin pinnalliset tekijät. Tuntuuhan se hyvältä, kun on timmissä kunnossa ja jaksaa panostaa ruokavalioon, mutta musta on hienoa, että jotkut ovat löytäneet asioita joiden eteen tekee mitä vain ja joiden eteen sporttisinkin tyyppi on valmis keräämään vähän rasvaa. Äidin ansiosta mä olen terve kaikilla elämän osa-alueilla ja onnellinen, mutta myös loukkaantunut siitä että sun mielestä äidin ulkoinen olemus on se, mikä merkitsee. Olisit edes puhunut hyvinvoinnista, koska sillä on oikeasti merkitystä.

    Läski on vain läskiä, ja sitä paitsi se ei edes ole sun läskiä.
    Antakaa läskien olla.

    • ”Bloggaa työkseen”, ensinnäkin blogi on mulle vain yksi sivutyö. Sen lisäksi opiskelen amk:ssa ja olen kokopäiväyrittäjä, eli hommaa täälläkin päässä riittää.
      Siitä hyvinvoinnista juuri puhuinkin, eli pyritään pienillä teoilla tekemään hyviä valintoja. Se ei tarkoita sitä että mun mielestä kaikkien pitäisi olla rasvattomassa kunnossa 🙂 Jos muutaman kommentin jaksaisivat nämä uudet kommentoijat selata vastauksiani alaspäin niin ei tarvitsisi toistaa itseään kymmeniä kertoja 🙂

    • Tai jos olisit kirjoittanut alkuperäiseen kirjoitukseen ajatuksesi selvästi auki, niin näin moni ei kokisi tekstiäsi loukkaavaksi ja alentuvaksi? 🙂 Ai mutta niin, senhän pitikin olla provosoiva ja ajatuksia herättävä. Kannattaa varautuakin vastailemaan samoihin kritiikkeihin kommenttikentässä, jos oikein pyrkii olemaan yksioikoinen ja suorasukainen näkemättä asiaa eri kanteilta.

  87. Moikka
    Kun on päässyt puoleen väliin kommentissa niin ymmärsin mitä sä tarkoitit..
    Eli jos raskanaan olevalla olisi tietoisesti valinnut sen ”väärän” tien ekä pakosta (lue erikoissyyt)
    Eli jos äidillä olisi aikaa harrastaa, mutta laskuttaa jää sohvalle.
    Eli jos jääkaappi olisi täynää luomuruokaa mutta rakastavaiset tilavat pizzaa ..
    Eli kun ei ole pätevää syytä olla tekemättä oikeat valinnat ja omasta tahdosta jätät ne tekemättä.
    Oli ehkä hieman agresiivinen postaus ja ehkä sen takia sun pointi jäin näkemättä.
    Mutta se sai mut lukemaan puoleen väli vastausksista 🖒

  88. Pitäisiköhän sun Pauliina ottaa tää kirjotus uudelleen pöydälle ja vähän miettiä sitä ulosantia? Mikset kirjoittanut niitä asioita tekstiin joita kommentteihin kirjoitit? Sitä mitä ilmeisesti oikeasti halusit sanoa. Nyt tekstisi on syyllistävä ja naiiviutesi loistaa siitä läpi.
    Mieti miten mahtava tämäkin kirjoituksesi olisi voinut olla, jos sävysi olisi ollut positiivinen!

    • Puhuin asioista suoraan ja en aio oikaista sanojani. Teksti oli herättelevä ja monet ovat sen tarkoituksen kääntäneet ihan päälaelleen, jolle en voi mitään. Olen edelleen sitä mieltä mitä sanoin kirjoituksessakin, että mielestäni pieni hetki päivästä omaan hyvinvointiin ei ole paljoa. Jos ei pysty treenaamaan niin voi kiinnittää huomiota edes ravintoon. Tai edes olla tietoinen, mikä on terveellistä ja hyvinvointia lisäävää ja mikä ei

  89. Tässä univelkaisena omaa pajatsoa tyhjentäessä mulla ei ole oikeastaan mitään muuta kommentoitavaa, kuin että jos joskus saat lapsia, toivon että ne ovat haastavia päivärytmeiltään ja olemattomia yöuniltaan. Saat hormonitoimintasi iloisesti sekaisin kun et nuku, mutta et myöskään voi nukkua päivällä, koska lapset.

    Syöt lasten kanssa 5 kertaa päivässä ja silti illalla kolmannen nukutustunnin alkaessa kävelet keittiön kaapille syömään IHAN SAMA KUNHAN JOTAIN. Kävelet vaunujen kanssa tunnin joka päivä, mutta se on ihan vaan raittiin ilman vuoksi, koska itse kävelevät lapset etenevät sen tunnin aikana noin 400 metriä. Illalla saat tietysti kyykkytreenin kun keräät lelut pois. Paitsi jos et ehdi kerätä niitä ennen kolmen tunnin nukutussessiota, jonka jälkeen on ihan turha mennä keräämään enää mitään, koska lapset herää siihen, että avaat jääkaapin syödäksesi toisen iltapalan, edellisestä kun on 4 tuntia ja vähän alkaa jo hiukoa.

    Mutta hei! Siis omaan hyvinvointiin kannattaa satsata ja kyllä sitä vaan ollaan laiskoja kun ei PARIA TUNTIA PÄIVÄSTÄ irroiteta omaan hyvinvointiin. Näyttäkää mulle se lapsiperheellinen, jolla on tunti-kaksi aikaa päivässä liikuntaan ja ehtii pitää kodin kunnossa, hoitaa lapset, puhua puolisolle, tehdä laadukasta ruokaa ja nukkua 8 tuntia ja käydä vaikka vielä töissä.

    Joo, meni tunteisiin. T: lasten myötä lösähtänyt

    Ja kyllä, luin kommentteja. Ja ei, se ei tuonut OK tätä sä tarkoitit-oloa. Vaan riepoo entistä enemmän. Halusit olla kannustava, muttet osaa niin ränttäsit sitten pataluhdiksi.

  90. En ole äiti, mutta olen jossain määrin taistellut painoni kanssa reilu 10 vuotta, viimeiset 2 vuotta olen ollut taas ihannepainossani ja uskon että tässä tulen varmaan ihan pysymäänkin.

    Sinä et taida tietää mistä puhut Pauliina. On hirveän helppo huudella, kun ei ole itse (ilmeisestikään?) koskaan ollut yhtään ylipainoinen. Elämäntilanteita tulee niin monenlaisia, ettet sinäkään voi ikinä kiveen hakata, että saatatkin tulla sellasien elämäntilanteen eteen, että 10-20kg paukahtaa helposti ympärille. Et voi vain tietää, niin voi todellakin käydä! Olen nähnyt tämän tapahtuvan ns. ikihoikille. Ei tarvita kuin tarpeeksi ahdistava elämäntilanne, ja se voi olla avioero, burnout, erilaiset menetykset, mitä ikinä. Ihmisen mieli reagoi eri tavalla eri elämäntilanteisiin, ja vaikka luulet ettet ikinä tule lihomaan, niin sitä sinä et voi koskaan oikeasti tietää.

    Ja on yksisilmäistä ajatella, että ihmisen ulkonäöstä voisi päätellä yhtään mitään. Olen sitä mieltä että on paljon parempi lihoa syömällä vaikka ne 10kg ahdistavan elämäntilanteen edessä, kuin kehittää alkoholi- tai huumeriippuvuus.

  91. On sittenkin pakko kommentoida. On yksi aika olennainen asia, jota et tunnu ymmärtävän. Totta kai on niitä, joilta puuttuu puhtaasti tahdonvoima, mutta siihenkin auttaa joku ihan muu kuin syyllistäminen. Mutta useimmat näistä kiloistaan valittavista äideistä ei ole niitä, vaan sellaisia, joilla ei ole siihen voimavaroja.

    Kaikkien vauvat eivät viihdy vaunuissa tai ylipäätään nukahda noin vaan kun niitä väsyttää. Pelkästään vauvavuosi ei ole rankka, näin kolmen lapsen äitinä sanoisin, että vaikka esikoisen vauvavuotena sairastin myös syöpää, se oli monella tapaa helpompaa kuin vuodet sen jälkeen. Koska lapsia oli vain yksi ja se oli vauva. Taapero on jo ihan eri asia ja kuluttaa taas voimavaroja ihan eri tavalla. Omassa arjessani todella vilkkaan taaperon lisäksi voimavaroja kuluttaa kaksi isosisarusta, jotka syövät voimavaroja taas ihan eri tavalla. Koulusaattamiset, kerhosaattamiset, jatkuvat sisarustappelut, jotka ei tosiaan lopu siihen kun niitä käskee lopettamaan. Ruuanlaitto, kotityöt, turhautuminen kun aika ei meinaa riittää siihen, että jokainen lapsi saisi kunnolla aikuisen huomiota. Pitkiä työpäiviä tekevä mies ja ei tukiverkostoa. Se on sellainen yhdistelmä, että vaikka tietäisi liikunnan olevan tärkeää ihan vain oman terveyden kannalta, voimavarat ei enää riitä siihen. Kalenterissa on minulle varattua oma aikaa, mutta en käytä sitä liikkumiseen, koska vastoin sinun ymmärrystäsi, se lisäisi uupumustani. Jotta minä jaksan arkeani, tarvitsen sinne sekaan asioita, jotka lisäävät henkistä hyvinvointiani, koska ihme ja kumma, se lisää myös fyysistä jaksamistani nyt tässä tilanteessa. Jotta liikunta oikeasti lisäisi niitä voimavaroja, se tarvitsee myös vastaanottavan mielen. Minä tarvitsen nyt muita harrastuksiani enemmän.

    Mitä tulee ruokaan, kyllä, se auttaa merkittävästi painonhallinnassa. Painoa ei kuitenkaan kerrytä vain suklaansyönti. Tämä arki on myös sellaista karusellia, että ei se ruuanlaitto aina kiinnosta. Se vie aikaa ja joskus vain on parempi valita istua alas lapsen kanssa piirtämään. Moni täällä onkin puhunut arvovalinnoista. Sitä äitiys on. Eri asia, jos se terveellinen ruokavalio on ollut jo ennestään selkäytimessä, se on silloin helpompi toteuttaa vaikeassakin arjessa. Näin ei kaikilla kuitenkaan ole. Uuvuttavassa arjessa uuden oppiminen, etenkin tottumuksen, on lähes mahdottomuus. Tilannetta vaikeuttaa entisestään, kun lapset alkavat nirsoilemaan ja lähestulkoon mikään makaronin lisäksi ei kelpaa. Ei silloin enää jaksa muuta kuin alittaa aidan, ettei tarvitse joka Jumalan asiasta tapella.

    Uupumus. Se on asia, joka valitettavan minua vanhempia vaivaa. Ei siinä syyllistäminen auta. Vaan sen selvittäminen, mitkä lisäisivät kenenkin voimavaroja. Liikunta ei kaikilla ole ekana sillä listalla, vaan tulea vasta sitten, kun arjen toiminnoista vapautuu energiaa. Ja kyllä saa läskeistä valittaa, vaikka ei löydy voimavaroja juuri sillä hetkellä tilanteen muuttamiseksi. Koska se on vinkki muille, että nyt tämä ihminen tarvitsee apua omaan jaksamiseen. Siihen, että hän löytäisi voimavaroja tilanteensa muuttamiseen.

    Ja hoi äidit! Ei se raskas vaihe kestä loputtomiin! Ennen pitkää arki helpottaa sen verran, että energiaa löytyy muuhunkin. Itse olen valinnut olla armollinen. Liikunta on seuraavana listallani. Kun voimavaroja vapautuu, pääsee liikunta takaisin. Nyt oma aika menee opiskeluun, jotta joskus saan sellaisen työn kuin haluan.

    Sinuna miettisin, miten asiani ilmaisen. Tämä on asia, josta sinulla ei selvästi ole tietoa. Ei se tee sinusta vanhemmuuden asiantuntijaa, että tunnet äitejä. Et sinä tiedä siitä mitään. Sen sijaan ihmisenä sinun tulisi tietää, että jokainen ihminen on yksilö. Jokaisen voimavarat ovat yksilölliset. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Toivottavasti otat tästä kommenttivyörystä opiksesi. Toivottavasti pystyt vastaanottamaan sen syvemmän viestin. Moni kommentti voi tuntua hyökkäävältä ja sellaista voi olla vaikea vastaanottaa. Toivon, että siitä huolimatta saat näistä rakennuspalikoita itsesi kehittämiseen ja ymmärrät jotain uutta elämän monimuotoisuudesta. Ehkä opit vähän empatiaa. Ehkä tekstistäsi heijasteleva ylimielisyys vähän laantuu. Koska en kiellä, etteikö arkesi voisi olla kiireistä. Mutta perheellisen arki on ihan jotain muuta kuin vain kiirettä. Jos joskus saat lapsia, tulet sen huomaamaan, sitä kun ei edes näin miljoonin sanoin pysty selittämään lapsettomalle.

  92. Olen samaa mieltä siitä, että itsestään kannattaa pitää huolta, jotta voi hyvin. Mutta jos elämäntavat ovat päässeet vähän retuperälle, raskaus- ja pikkulapsiaika voi todellakin olla väärä aika niiden kääntämiseen paremmaksi, kun jaksaminen on kortilla. Olen itse laihduttanut aikanaan 10kg juuri elintapojen muutoksella pitkällä aikavälillä, en kitudieetillä. Ja tiedän, että se vaatii kovaa motivaatiota ja sellaisen sykäyksen, että nyt riitti ja aion tehdä asialle jotain, kun en voi hyvin. Ja todella kannatti! Siihen aikaan olin kuitenkin sinkku, lapseton ja opiskelija, joten oli aikaa uhrattavana näille uusille opeille ja motivaation ylläpidolle. Edelleen olen lapseton, mutta huomaan jo että kokopäivätyössä missä olet sidottuna toimistoon 8h päivässä on paljon vaikeampaa jaksaa ja löytää sitä aikaa ja energiaa niin treenille kuin syömiselle. Pidän kaapissa terveellisiä ruokia, joten saan helposti kunnon ruokaa, mutta faktahan on, että väsyneenä se makea maistuu erityisen hyvin. En osaa edes kuvitella, kun päälle olisi vielä lapsi tai useampi, joille pitäisi antaa aikaa sen sijaan, että voin vaan löhötä illalla sohvalla huilaamassa kaikessa rauhassa!

    Pitäkää itsestänne huolta, niin jaksatte paremmin. Ja olette parempia vanhempia. Se ei tarkoita, että pitää vaatia itseltään liikoja. Se voi tarkoittaa, että todellakin nukkukaa aina kun on mahdollisuus, valitkaa rauhassa syöminen ja pureskelu lapsen nukkuessa sen sijaan, että hotkitte jotain kiireessä että ehditte myös treenata. Jos vauva viihtyy vaunuissa/repussa, kävelkää ja nauttikaa ulkoilusta. Mutta sekin riittää, että leikitte vauvan kanssa ja pitelette sylissä, se tuottaa sellaista mielihyvää että treenin endorfiinit ei yllä lähellekään. Jos tekee mieli suklaata, valitkaa se. Mutta jos siitä tulee vain isompi väsymys, olisiko joskus hedelmä parempi vaihtoehto? Kunhan olette onnellisia ja nautitte olostanne, vain sillä on väliä. Ihan sama minkä muotoinen se peppu on tai onko vatsa littana. Vain te itse tiedätte, milloin voitte hyvin. Ja jokaisessa elämäntilanteessa pystyy tekemään edes niitä pieniä asioita, jotka auttavat siinä. Mutta kukaan muu ei voi puolestanne päättää mitä ne asiat ovat.

  93. Kirjoitit viikko sitten olevasi huolestunut syömishäiriöiden lisääntymisestä. Sitten kirjoitat olevasi huolestunut läskeistä mammoista. Näitä aiheita voimme lukea blogistasi, jota koristavat pyllistelykuvat, joita some tursuaa muutenkin ja jotka eivät todellakaan ole kenenkään arkea, vaan silkkaa lavastusta. Minä näen silkkaa ristiriitaa ja ”heikompien” lyömistä näissä julkaisuissa, enkä ollenkaan aitoa huolta. Jos oikeasti näihin ongelmiin haluaisi puuttua, niihin pitäisi suhtautua ymmärtävästi ja välittäen, jotta ongelman ydintä päästäisiin korjaamaan, eikä vain siloteltaisi pintaa.

    Elämä ja vuodet opettavat. Vauvan kanssa kotona olo ei todellakaan ole mitään laiskottelua, koska harva tekee arkipuuhat vauvan painoista lisäpainoa koko ajan kantaen. Tai kävelee huiman määrän askelia hyssytellessään vauvaa. En usko, että kukaan yhtäkkiä muuttaa ruokavaliotaan roskan suuntaan, kun ryhtyy parisuhteeseen tai saa vauvan. Kyllä ne syyt on jossain syvemmällä.

    Terveisin 35-vuotias kahden pienen äiti, 165cm/52kg/luomu C75, ja olen erittäin timmissä kunnossa siihen nähden, että synnytin vasta. Kaikki raskaudet ja synnytykset sekä vauvat ovat erityistapauksia.

  94. Ihana Pauliina <3 se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Siksi varmaan näin paljon kommentteja 🤔 terkuin seuraaja itärajalta.

  95. Aika paskamyrskyn sait aikaan kommenteillasi! Osittain olen samaa mieltä kanssasi, mutta ehkä noita totuuksia kannattaa alkaa sitten vasta laukomaan jos ja kun itse hankit lapsia. Sain itse vauvan 2kk sitten, ja olin koko raskausajan hyvässä kunnossa (pitkä kilpaurheilutausta) ja pääsin heti liikkumaan raskauden jälkeen. Terveellisesti syöminen maalaisjärjellä on itsestäänselvyys. Mutta ymmärrän varsin hyvin, että kaikilla äideillä se ei ole yhtä helppoa. Sitä en ymmärrä miksi sinun tarvii arvostella äitejä tässä asiassa? Ylipäätänsä oman itsensä pönkittäminen toisia mollaamalla on vähän kyseenalaista ja varsinkaan koska sulla ei vissiin ole kokemusta äiteydestä? Tarkoitit varmasti hyvää, mutta ilmaisit sen vähän tökerösti. Kiitos ja anteeksi!

  96. No sattuipas somasti, kun linkkiä klikkasin.
    Tekstissäsi tarkoittanet juuri minunlaistani äitiä. Koska ilmiselvästikään taustat eivät sinua kiinnosta, eikä niillä ole sulle merkitystä sanon vain, että kuule on aiiivan sama minunlaiselleni, mitä sinunlaisesi minunlaisestani ajattelee. 😀 Alkoi lähinnä naurattaa tuo sun asenne. Puusilmä-kaikkitietäjiähän riittää kertomaan sivusta, miten itse kenenkin pitäisi elämänsä elää.
    Mulle on aivan sama, miten elämäsi elät. En ikinä haluaisi olla kuin sinä, enkä haluaisi kaltaistasi auttamaan minua esim. laihtumaan.
    Älä yritä niin kovasti tietää kaikkea ja päällepäsmätä. Keskity niinku omiin juttuihin, silloin kaikilla on kivempaa. Ja jos kirjoitat provosoivasti, niin älä sitten ihmettele reaktioita. Kalikat lentelee ja sen mukaan älähtelyä tapahtuu, puolin ja toisin.

  97. Parasta näissä kommenteissa on se, että sanot erikoistilanteiksi tilanteita mitkä on hyvinkin normaalia raskaus-/vauva-aikana. Kertoo hyvin kuinka tietoinen olet tästä aihepiiristä.

    Samaa mieltä olen kyllä siitä, että jokainen itse päättää mitä suuhunsa laittaa. Ja toki vaikka raskauspahoinvoinnin aikana on tärkeintä että saa edes jotain pysymään sisällä.

  98. Olen kanssasi samaa mieltä ja 8kk vauvan äiti. En ymmärrä ajatusta siitä, että ei saisi syötyä terveellisesti kiireessä. Terveellinen ruoka on ihan yhtä helppo saada lautaselleen kuin se epäterveellinenkin, kunhan vaan käyttää hieman mielikuvitusta. Liikunnan aktiivinen harrastaminen on sinänsä asia erikseen, mutta vaunulenkin pystyy kuka tahansa tekemään.

    Itse olen nyt samassa kunnossa kuin ennen raskautta. Olen alusta asti panostanut terveellisempiin valintoihin, vaikka imetin ja vauva ei ollut rauhallisimmasta päästä. Käyn salilla liikkumassa ja nauttimassa omasta ajastani useita kertoja viikossa puolisoni hoitaessa jälkikasvuamme. Voin kuvitella, että jos syö huonosti, ei taatusti jaksa lapsiperhearjen keskellä muuta kuin suorittamaan pakolliset. Ruokavalio on kaiken jaksamisen perusta ja siihen todellakin kannattaa panostaa, se kantaa hedelmää! Tsemppiä sulle näiden lynkkausten keskelle, olet asian ytimessä! 🙂

  99. Uskomattoman syvät poterot on tämänkin aiheen suhteen saatu kaivettua. En ota sen enempää kantaa, kuin että elämä on valintoja, jotka jokainen tekee itse, oli kyse niin liikunnasta, siitä mitä suuhunsa laittaa tai lasten hankinnasta. Kun tekee valinnan, hyväksyy myös kaiken sen mukanaan tuoman. Mielestäni on turha tulla ”kitisemään” siitä, että mies on reissuduunissa, eikä ole tukiverkkoa lähistöllä jne. – eivät kai nämä asiat tule synnytyksen yhteydessä ”eikä tässä vielä kaikki” -yllätyksenä! Jos ei ole valmis siihen, että raskaus voi olla hankala, aiheuttaa pahoinvointia, vauva-arki voi olla raskasta, niin kannattaa harkita sitä lasten hankkimista vielä tarkemmin.
    Luultavasti minutkin kivitetään tämän takia itsekkäänä paskiaisena, jolla ei ole empatiakykyä, mutta no worries: itse olen päättänyt olla lisääntymättä, etten jaa näin kylmää luonnetta eteenpäin. 😉

  100. Itse en kertakaikkiaan jaksa ajatellanaan liikkumista pienen vauvan äitinä, kun vauva ei nuku enkä nuku minäkään 😀 ehkä jos vauva nukkuisi, niin olisi voimaa ja keskittymiskykyä.. Mutta kun kuukausiin ei ole varttia pidempää unipätkää, niin ei kyl tuu mieleenkään liikkua, kun voimat on nii veks.

    Mut se ei haittaa! 🙂 elämässä on muutakin kuin liikunta ja hyvinvoinnista voi pitää muullakin tavoin huolta. Vaikka jonkun toisen silmään näytän rupsahtaneelta mamalta, niin vitsi mä oon onnellinen pienen ihmeen äiti!! Mun elämässä on tapahtunut jotain käsittämättömän hienoa, jota ei voi himmentää ykskään kommentti lihovista äideistä!

    Jatkuva heräily ja pari tuntia unta per yö vie voimat ja keskittymiskyvyn täysin. Onneks kotona jaksaa sentään jotain kivaa tehdä. Touhuta lapsen kanssa, lueskella kirjoja, tehdä kotitöitä mindfullnessissa ja käväistä läheisellä leikkikentällä. Se vartin välein heräily ja monen kuukauden raskas univelka on mun ’tekosyy’!

  101. Kenen etu on se, että äiti unohtaa itsensä? Kuinka moni roikkuu somessa sen sijaan, että tekisi pienen treenin tai lenkin? Miksi jaksaa syödä mättöä muttei kiehauttaa mikrossa kaurapuuroa sopivilla höystöillä? Kuinka moni juo lohtusidukan harmitukseen kun on saanut päivän pulkkaan? Miksi on jotenkin ok päästää syöminen lapasesta jo raskausaikana? (Äitiysneuvoloiden kuulumisten mukaan 2017 yhä useampi odottaja painoi 100kg tai yli…)

    Jonain päivänä kaikki vauvat ovat samaa sapuskaa vanhempien kanssa syöviä lapsia. Lapset kaipaavat liikettä, hyvää ravintoa ja rakkautta. Esimerkki on tärkeä: terveellinen elämäntapa periytyy ja päinvastoin. Kuinka moni uhrautuja tulee ajatelleeksi, että antaa lapsilleen esimerkin: en rakasta ja arvosta itseäni, minun hyvinvoinnillani ei ole väliä jne.?

    Jokainen löytää oman tapansa vaalia hyvinvointiaan. No excuses!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 69
Tykkää jutusta