Lihomis postaus nosti kohun

Moni onkin saattanut ehkä huomata, että postaukseni: Ovatko parisuhde ja lapset tekosyitä lihoa? pääsi Ilta-Sanomien etusivulle muutama päivä sitten. Siitähän nousi sitten kunnon kohu ja postausta puitiin niin lehtijutussa, Facebookissa ja täällä blogissa. Pääset lukemaan Ilta-Sanomien jutun tästä.

Nyt kun pöly on hiukan laskeutunut niin aion ammentaa soppaa vielä sen verran, että kerron omia ajatuksiani, joita postauksen ja myös minun riepomiseni mediassa on saanut tulemaan mieleen. 

Eli tosiaan, moni otti postauksen aivan liian henkilökohtaisesti ja sivuutti täysin monta tärkeää asiaa. Ensinnäkin haluan sanoa, että en ole missään vaiheessa haukkunut lihavia ihmisiä, enkä sanonut, että lihava ihminen ei voisi olla yhtä onnellinen, kuin normaalipainoinen ihminen. Tottakai ymmärrän, että liikunta ja terveellisesti syöminen eivät ole kaikkien prioriteettilistalla ykkösenä, vaan pointtina oli se, että moni selittää välinpitämätöntä käytöstä omaan itseensä ja kehoonsa sillä, että on vaikka raskaana, parisuhteessa, on kiireinen työ, näitä syitä riittää. Tottakai on myös tilanteita, jossa ei yksinkertaisesti voimat ja mahdollisuudet riitä esimerkiksi treenaamiseen ja niin vain joskus on. Olen myös itse ihminen ja inhimillinen, vaikka niin moni on tämän asian halunnut väärin ymmärtää.

Tiedän myös sen, että raskaana ollessa painoa kertyy ihan hormonien ja muutosten vuoksi, joka on terveellistä. Postauksessa en puhunut raskauden aikaisesta normaalista painonnoususta, vaan siitä ajattelutavasta, että syödään nyt kahden edestä, kun kerran ollaan siunatussa tilassa. Pahimmillaan 15-20 kiloa hankittua ylipainoa jäävät vyötäisille myös raskauden jälkeen, jolloin raskauden vuoksi noussut paino ei enää vaikuta asiaan. Monella paino palautuu varmasti nopeasti ennalleen, mutta mietipä millaista on kanniskella vauvaa, kun keho joutuu kantamaan jopa montakymmentä kiloa ylimääräistä painoa mukanaan.

Lihominenraskausparisuhde
Kuva: Johanna Myllymäki / A-lehdet

Muutama bloggaajakollega teki aiheesta postauksen ja otti tottakai esille kortin, että myös ylipainoinen ihminen voi olla onnellinen ja miten minua voi kiinnostaa toisten ihmisten paino. Ei kiinnostakaan, yhtä lailla kun en punnitse itseäni lähes koskaan ja viihdyn tässä pehmeämmässä lookissa. Oma vartaloihanteeni ei ole kisakireä fitnessvartalo, vaikka niin moni virheellisesti luulee. En myöskään suosittele sellaista kuntoa kenellekään ympärivuotiseksi kunnoksi. Mutta toki minua kiinnostaa ihmisten jatkuvasti lisääntyvä ylipaino, joka tulee viemään osansa ihan jokaisen verorahoista tulevaisuudessa. Se on melkeinpä velvollisuuteni terveysalan ammattilaisena. On itseasiassa aika huvittavaa, että millaisia ennakkoluuloja monella ihmisellä minusta on ja miten he kuvittelevat tuntevansa minut ja arvoni pelkästään sen perusteella, että olen kilpaillut vuosia fitnesslajeissa 😀 No, jokainen ajatelkoon minusta mitä huvittaa, se ei ole minulta pois.

Kyse on siitä, että on vain totinen totuuus, että vaikea ylipaino ei ole kenellekään hyödyksi ja vaikka kuinka voisit henkisesti hyvin ja veriarvot olisivat loistavat, on sisäelinten ympärillä jopa vaarallisen paljon rasvaa, jonka vaikutukset eivät välttämättä näy tällä hetkellä, mutta voivat näkyä myöhemmin. Viimeistään siinä vaiheessa kun huomaat, että nivelet eivät enää kestä liikuntaa, olo on jatkuvasti kuin ilmapallolla, normaali arkeen ei ole energiaa, kärsit tulehduksista toinen toisensa perään ja et enää tunnista itseäsi peilistä, niin uskallan kyllä väittää, että se hyvinvointi alkaa kiinnostaa, vaikka muuta suurin osa kommentoineista väittää. Toki on olemassa ihmisiä, jotka ovat terveitä kuin pukit koko elämänsä, vaikka olisivat vaikeasti ylipainoisia. Yhtä lailla on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa koskaan keuhkosyöpää, vaikka polttavat tupakkaa pari askia päivässä koko elämänsä ajan.

Postauksen pointti olikin se, että mielestäni jokaisella pitäisi olla edes puoli tuntia aikaa päivässä antaa omalle hyvinvoinnille. Se voi olla kevyt vaunulenkki tai panostus energiaa tuovaan ruokavalioon. Moni perustelee huonoja ruokavalintoja tai syömättömyyttä sillä, että ei ole aikaa syödä, mutta syöhän vauvakin monta kertaa päivässä, joten mikset voisi nakata samalla suuhun jotain terveellistä välipalaa ja saisit myös itse lisää energiaa? Yhtä lailla kaupassa on käytävä joka tapauksessa, joten mikset voisi valita hyllystä terveellistä vaihtoehtoa mikroaterian sijasta?

Moni kertoi kommenteissa siitä, että arvot elämässä muuttuvat lapsen myötä ja se on aivan varmasti totta. Moni kommentoi, että olen ihminen, jota kiinnostaa vain oma perse ja oma ulkonäkö, enkä varsinkaan voi ymmärtää lapsellisen ihmisen ajan puutetta, koska en ole itse sitä kokenut. Voin kertoa, että oma ulkonäkö ei ole prioriteettilistallani ykkösenä, vaikka ulospäin saattaa siltä näyttää. On niin helppo luoda ennakkoluuloja jostain fitnesspimusta, jonka elämästä et tiedä yhtään mitään yhden postauksen perusteella.

En vähättele sitä, miten paljon aikaa vauva ja lapset varmasti vievät, mutta olen kyllä huolissani äitien jaksamisesta, kun luen kommentteja, joissa kerrotaan A4:n verran siitä, miten aikaa ei riitä itsestä huolehtimiseen. Veikkaan, että myös yhteiskunnan paineilla on vaikutusta asiaan. Moni nainen saa välinpitämättömän maineen, jos käy liikkumassa tai treenaamassa. On jopa lastensuojeluilmoituksia tehty naisista, jotka käyvät salilla vauvan kanssa. Tässä vaiheessa voisi kysyä, että mitä ihmettä? On sairasta, että äiti ei saisi ottaa itselleen ollenkaan omaa aikaa. Se ei ole keneltäkään pois, päinvastoin. 

Lihominenraskaus-parisuhde
Kuva: Johanna Myllymäki / A-lehdet

Pysyn siis edelleen kannassani siinä, että ihan jokaiselle on hyödyllistä harrastaa liikuntaa oman kunnon, tilanteen ja jaksamisen mukaan. Terveelliset ruokavalinnat auttavat jaksamaan myös siinä vauva-arjessa. Jos kaikkeen ei riitä aikaa, niin toinen näistä jo riittää. Kenenkään ei tarvitse olla tikissä raskauden jälkeen, joka myös ymmärrettiin täysin väärin. Sellaista en ole missään vaiheessa sanonut, enkä keneltäkään oleta. Enhän itsekään ole sellaisessa kunnossa tällä hetkellä, enkä halua olla. 

Lehtijutussa ja Facebookissa ruodittiin tietysti myös minua ja ulkonäköäni, joka osoittaa tietynlaista suomalaista ajattelutapaa. Olen vuosia blogia kirjoittaneena tottunut siihen, että negatiivisia kommentteja tulee joka tuutista, joten kommentit eivät minua satuta, vaikka moni niin ehkä niiden haluaisi minuun vaikuttavan. Huomaan kommentoijista perinteisen suomalaisen puusilmäisyyden, jossa ihmisestä luodaan omia mielikuvia pelkän kuvan ja yhden tekstin perusteella. Paras kommentti oli tappouhkaus, jossa minut haukuttiin ensin ihmispaskaksi ja sen jälkeen uhattiin, että joudun kohta nukkumaan silmät auki. Valitettavasti tyyppi ehti poistaa oman profiilinsa, ennen kuin ehdin tehdä rikosilmoitusta. Ihmisiltä häviää netissä terve järjenkäyttö. Sallittakoon se tälläisille kommentoijille, jotka eivät selkeästi ole mitään järjenjättiläisiä. 

Toivottavasti tämä postaus selkeytti hiukan siitä kehkeytynyttä keskustelua ja saa uutta ajattelun aihetta. Ymmärrän, että postauksesta on helppo ottaa herne nenään, jos aihe millään tavalla koskettaa itseään, mutta postaus alkoi saada jo niin uskomattomia salaliittoteorioita ympärilleen, että tämä postaukseni on nyt tarpeen. 

Edellisessä postauksessa pääset Fuerteventuran matkatunnelmiin. 

 

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

 

pauliinafitworld

45 vastausta artikkeliin “Lihomis postaus nosti kohun”

  1. Itseä ainakin ihmetytti kovin sun postauksen saama huomio, varsinkin kun se oli mielestäni kuitenkin hyvinkin asiallisesti kirjoitettu, eikä tarkoituksenasi ollut tosiaan ketään syytellä. Mutta varmaan juuri ne ihmiset kenellä on jo huono omatunto omasta lihoamisesta eivätkä ole tyytyväisiä itseensä niin on juuri ne samat ihmiset kenelle tuo postaus kävi vähän liian tunetisiin. Mutta hei, ehkä mäkin oon vaan näitä lapsettomia jotka ei tiedä mistään mitään 😀

    • Niinpä, kyllä siinä sai olla silmät pyöreinä monta kertaa kun luki niitä kommentteja 😀 älä muuta sano, ei me tiietä mistään mitään 🙂

  2. Hieno kirjoitus. <3 Mielestäni tuo sun postaus sai ihan kohtuuttomasti rumia kommentteja.
    Tottakai sen arvaa, että jotain paskaa saa niskaan – väkisinkin. Mutta tuossa mentiin kyllä jo niin yli.
    Mielestäni sun alkuperäinen kirjoitus ja ajatus sen takana on edelleen hyvä, vaikka täälläkin osa on kirjoittanut vastapostauksia.
    Ja vaikka itsekin olen äiti! Tää todistaa mun mielestä sen, että kukin suhtautuu asioihin erilailla. Voi olla meitäkin äitejä, jotka suhtautuu sun postaukseen ymmärtäväisesti. Eikä mun lapsi silti huonosti voi, vaikka mä ymmärränkin sun kirjoituksen. 😉

    • Kiitos <3 olen samaa mieltä ja suuri vaikutus on varmasti ollut myös muiden bloggqajien postauksilla, jotka lietsoivat sitä samaa vihaa. Onneksi tässä on nahka paksuuntunut vuosien varrella 😀
      Mahtavaa kuulla että löytyy samanmielisiä 😉

  3. Terveysalan ammattilainen? Olisiko lähempänä kuitenkin liikunta-alan? ”Ammatilainen” liitteen lisäisin myös vasta sitten kun alalta on oikeasti vuosien kokemus valmentamisesta, mitä sinulla ei vielä ole, varsinkin tälläisten tekstien perusteella. Oma bikinifitness harrastus ei lukeudu siihen vaikka näin moni bikinimimmi kuvittelee. Tietysti se mitä tälläisillä teksteillä blogaajat hakee on että saa paljon lukijoita, vaikka sitten haukkumalla ja arvostelemalla muita, mikä on todella surullista.

    • Tiedoksesi että olen käynyt Trainer4You personal trainer koulutuksen joka on Suomen arvostetuimpia kouluja. Valmennuskokemusta on jo yli 2 vuoden ajalta ja siihen päälle kisakokemus 5 vuoden ajalta että metsään sulla nyt meni 🙂

    • Niinkuin jo sanoin, oma kisakomus ei tee kenestäkään liikunta-alan ammattilasta. Ei myöskään mikään koulutus, vaan useiden vuosien kokemus valmistumisen jälkeen. Kaksi vuotta ei sitä vielä ole. Oma kisakomemus opettaa sen kuinka oma keho toimii sen kautta miten joku muu sinua valmentaa, sillä ei ole mitään tekemistä toisen ihmisen valmetamisen kanssa. Myötätuntoa ja toisen ihmisen elämän ymmärrystä kokonaisuutena ei myöskään opeteta koulussa. Sitä joko on tai ei ole. Vain tyhmä tietää kaiken, viisas tietää ettei tiedä mitään. Tämä on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus että vastavalmisteuneet pt:t luulevat olevansa jo alan ammattilaisia.

    • Mä lopetan tän väittelyn tähän 🙂 opin koko ajan uutta ja mun asiakkaat pääsee siihen kehitykseen mukaan. Eikä se koulu takaa sitä, että ymmärtää ihmisen kehosta yhtään mitään. En pidä itseäni kaikkitietävänä ja sen vuoksi palvelun paranevat kuukausi ja vuosi toiselta. Suuri määrä tyytyväisiä asiakkaita eivät ole väärässä. Voit olla ihan mitä mieltä haluat, mulla jatkaa juna kulkuaan siitä huolimatta 🙂

    • Jos olisit kirjoittanut kirjoituksen halveksivan ja arvostelevan sävyn sijaan kannustavaan sävyyn asia olisi aivan eri. Näin tekee muut alan ammattilaiset ja vastaanotto on silloin täysin eri. Jos haluat saada jonkun sanoman läpi, se ei onnistu toista halveksimalla. Kenelläkään ei ole sitä oikeutta että voi arvostella toisen elämää vain oman elämänkokemuksen perusteella. Se minua tässä häiritsee että loukkasit ihmisiä kirjoituksellasi, etkä ole yhtään pahoillasi siitä. Kirjoitit joku aika sitten kuinka sinua kohdeltiin koulussa väärin ja se tuntui pahalta, syystäkin. Nyt kuitenkin teet aivan samoin. hyökkäät raskaana olevien ja pienten äitien kimppuun. Näin ei alan ammattilaisten kuulu toimia. Tykkäsin blogistasi nimenomaan aikaisemman vaikutelman takia jossa sain sinusta hyvin lämminsydämisen kuvan, mutta sellainen ihminen ei hyökkää toisten kimppuun.

    • Itse jäin myös tätä miettimään, terveysalan ammattilaisiin valitettavasti ei kuulu personal trainerit. Yritin etsiä sinua JulkiTerhikistä blogipostauksen perusteella, mutta jaoitkin itsestäsi virheellistä tietoa. Älä käytä itsestäsi nimikettä terveysalan ammattilainen, koska sitä et ole.

    • Onpa taas vääntöä. En ole sitä kirjaimellisesti tarkoittanut, Huoh :’D

  4. Mä ajattelen myös nyt niin, että hyvä että tää aihe nousi esille. Tuo sun eka postaus oli kieltämättä hieman provosoiva, tämä taas oli jo lempeämpi lähestyminen. Tuo ensimmäinem postaus toimi ajatusten herättelijänä vaikka saikin kovan vastaanoton. Ymmärrän sen miksi se nosti monet varpailleen kyllä ja niinkuin kirjoitin omassa postauksessani, et varmasti tarkoittanut mitään pahaa. Ikävää jos olet saanut myös asiattomia kommentteja vaikka usein niitäkin tulee kohun myötä. De ei kuitenkaan lisää avointa ja hyväö keskustelua, jossa voi parhaassa tapauksessa kummankin näkökannat avartua ja mahdolliset väärinymmärrykset korjaantua.
    Se miksi itse lähdin aiheesta kirjoittamaan oli siinä, että itsellä heräsi paljon ajatuksia aiheesta. Koen aiheen tärkeäksi ja kirjoitin omia ajatuksiani sen kummemmin miettimättä vastinetta tai vastakkainasettelua kanssasi ❤
    outikarita.fitfashion.fi/2018/01/14/aitien-lihoaminen-puhuttaa/#comment-4743

    • Olet aivan oikeassa, että asiattomat kommentit eivät johda keskustelua yhtään mihinkään ja sen vuoksi osa niistä piti suodattaa pois, vaikka suurimman osan annoin tänne blogiin jäädä.
      Luin sun postauksen ja mielestäni se oli hyvin kirjoitettu tästä aiheesta, juurikin omasta näkökulmasta, eikä hyökäten toista vastaan 🙂

  5. Olihan se edellinen kirjoitus vähän provosoiva, mutta tottahan siinä oli ja ymmärsin sun ajatuksen.
    Minua ihmetytti monessa kommentissa se, että äitiä ei tarvitse enää kiinnostaa oma ulkomuoto vauvan jälkeen. Wtf! Se ei mee mun järkeen! Mitä pahaa on huolehtia itsestään vaikka on äiti!

    • Mukava kuulla! 🙂
      Ihmettelen kanssa samaa. Niin kuin tässä kirjoituksessa kirjoitin niin itsensä huolehtimisestakin koetaan varmasti paineita kun tämä yhteiskunta on niin helposti arvostelemassa liikkuvaa äitiä. Mutta varmasti on myös niitä, jotka ihan tietoisesti unohtavat itsensä. Jokainen eläköön kuten haluaa, mutta kyllä sitä enemmän jaksaa touhuta kun vähän viitsii katsoa syömisten ja liikkumisen perään – se kun ei vaadi paljoa

  6. Minusta on todella hienoa, että otit asian esille! Myönnän seuranneeni keskustelua ja kommentoineenikin pari kertaa. Mainitsin siis siitä, että oma käsi se pidemmän päälle joka suuhun laittaa suklaata. Taisit osua arkaan paikkaan, mutta uskon että annoit ihmisille tärkeää ajateltavaa. Tavallaan ymmärrän kommentoijien reaktion, mutta en hyväksy sellaista tekstiä. Ihailen miten pysyit kannassasi, ja vastasit jokaiseen ”mitä itse tekisit jos..” -kysymykseen. Huomasitko että harva jatkoi vänkäämistä? Suurin mokasi taisi olla fiksu ja järkevä vastaus 😉 Minulla ei ole lapsia, mutta muuten elämä on varsin hektistä opiskelun, harrastekilpaurheilun ja kotitöiden välillä pallotellessa. Aikaa istua syömään on varsin vähän, mutta olen saanut säännöllisen ja riittävän syömisen järkättyä. Oppiminen vei n. vuoden, eivätkä ratkaisut ole ainakivoja: Syön matkan päällä bussissa tai metrossa, joskus luennon aikana ja ties missä. Laukussa on aina evästä (banaania, rahkaa, proteiinijuomaa). Eihän tämä nyt mukavaa ole, mutta kroppani on kiittänyt. Ehkä moni äiti kelpuuttaa vain sellaisen rauhallisen ja henkilökohtaisen syömishetken, jolloin säännöllinen syöminen jää vähemmälle. Ihan ymmärrettävää, mutta joskus mukavuusalueen ulkopuolelle on astuttava. ”Tyhmänä lapsettomana” ja vielä 32-vuotiaana sellaisena en minäkään ymmärrä mistään mitään ja olisi parempi pitää pää kiinni. Kävellessä ei ole kiva syödä, mutta jos en sitä tekisi, parin vuoden päästä voisi oikeasti olla paino-ongelmia, saati sitten jos/kun itse joudan lapsia hankkimaan. Se että pitää itsestään huolta ei aina ole mukavaa, mutta aika usein epämukavuudenkin arvoista.

    • Kiitos, mahtava kuulla että postaukselle oli paikkansa. Huomasin todella, että moni jatkoi vänkäämistä asiallisen vastaukseni jälkeen ja selityksiä löytyi joka asiaan niin että itse ydinasia unohtui aivan täysin. Jossain vaiheessa tuli jo sellainen olo, että toistan täysin itseäni ja lopetinkin jossain vaiheessa vastailun uusiin kommentteihin 😀

      Se todella vie aikaa, että oppii sovittamaan terveellisesti syömisen omaan arkeen, olet sen hyvin huomannut. Ja se todellakin vaatii välillä epämukavuualueelle menemistä.

      Jos miettii vaikka opiskelua, niin itse en ainakaan pystyisi keskittymään niin hyvin ja oppimaan laadukkaasti, jos söisin huonosti/liian vähän ja verensokerit olisivat jatkuvasti alhaalla. Sama koskee ihan mitä tahansa muuta tilannetta. Mutta eihän me lapsettomat mistään mitään ymmärretä ja ehkä paras oli jonkun naisen kommentti, että eihän mun ole pakko opiskella tai kirjoittaa blogia, ihan kuin niitä pidetään sellaisina asioina jotka hoituvat vain sormia napsauttamalla 😀

  7. Kyllä se vain niin on, että jos itsestään oikeasti haluaa pitää huolta, silloin valitsee terveelliset ruuat epäterveellisen sijaan, on lapsia tai ei. Vaikka liikkumiseen ei paljoa aikaa jäisi, niin oikealla ravinnolla pystyy pitämään kilot kurissa. Sun kirjoituksesta suuttuvat todennäköisesti sellaiset ihmiset, joilla ei itsekuria ole syömisen suhteen. Jokainen käy kaupassa ja tekee valinnan, ostaako terveellistä ruokaa vai epäterveellistä. 🙂

    • Se on juuri näin! Kyse on loppupeleissä tahdosta ja omasta motivaatiosta, joka pitää löytää sisältä. Silloin loppu hoituu kuin itsestään 🙂

  8. Hyvä postaus! Mä itsekin kirjoitin tästä aiheesta blogiini ja mainitsin sielläkin, että mun mielestä sun teksti haluttiin osittain ymmärtää tahalleen väärin. Ikävää, mutta sellaista se on täällä somessa – ja muuallakin. Aihe menee monilla varmasti paljon tunteisiin, jos oma tilanne on vaikea.

    Kivaa viikkoa! 🙂

    • Kiitos! Luin sun postauksen ja se oli mukavasti kirjoitettu. Niin se on, että pakostikin sitä vihaakin tulee päälle, varsinkin näin arasta keskustelunaiheesta.
      Kivaa viikkoa myös sinne! 🙂

  9. Moi Pauliina! Minulla nousi paremminkin huoli noista kommenteista.. että noinko paljon meillä on pahoinvoivia äitejä. Tuli tunne että näinkö se yhä menee että pyöräytetään mukulat, mies on töissä 24/7 ja äiti jää yksin pyörittämään huushollia, valvoo vauvan kanssa jne. Ei ihme jos energiaa itsestäään huolehtimiseen ei kerta kaikkiaan löydy. Siksipä monia tuo aiempi teksti kirpaisi ja suorastaaan antoi aihetta provosoitua.

    Kaikilla on erilainen tilanne, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mut painotithan kommenteissasi moneen kertaan että erityistilanteet sulkien pois.. Tekstisi olisi voinut olla vaikka minun kaltaisille tapauksille, koska mulla oli ns. helppo vauva, ei koliikkia tms. Kun mies tuli kotiin viikon työreissuilta tottakai minulla jäi aikaa liikkua enemmän. Silloin ku mies oli pois viikon,kävin juurikin vaunulenkeillä vaavin kans. Ja ihan normaali kotiruokaa tein, koska itsehän sitä tosiaan sen ruuan kantaa kaupasta 😉 Olis mulla ollu toki mahdollisuus heittää läskiksi mutta ku itellä se terveellinen syöminen ja liikkumisen tarve on selkärangassa niin mihis pääset siitä 🙂

    Toivon sydämestäni että kaikki jotka kokee voimiensa loppuvan eikä saa koskaan omaa aikaa hakis tai pyytäis apua jostain <3 Kun äiti voi hyvin, silloin voivat lapset ja parisuhdekin.

    • Moikka! Täytyy sanoa, että tuo sama ajatus nousi itsellänikin eniten mieleen. Toivoisin myös, että ihmiset pyytäisivät/uskaltaisivat pyytää apua, jos tilanne on kertakaikkiaan ihan mahdoton.
      Juurikin näin, erikoistilanteet suljettu pois, vaikka toki joku siitäkin nyt väänsi, että hei nämähän ovat kaikki erikoistilanteita 😀 Noh, tuulimyllyjä vastaan ei voi taistella.

  10. Mielestäni osuit ekassa postauksessa täysin naulan kantaan. Mielestäni tekstistäsi välittyi juurikin se tärkeä pointti, että lapsen saatuaan terveellisten elämäntapojen toteuttaminen ei vaadi ruokavaliota kummempaa muutoksia etkä mielestäni sanonut missään vaiheessa että tarvitsisi rampata salilla tyyliin 5krt/vk ja syödä kanaa ja parsakaalia.
    Minulla on nyt 5-vuotias poika. Terveelliset elämäntavat alkoivat kiinnostaa minua vasta raskausaikana koska en halunnut paisua pullataikinaksi. Ymmärrän, että raskauden aikana kiloja tulee vauvan ja istukan painosta ja joillain esim. Raskauden aikana puhjennut diabetes jne kerryttävät painoa. Mutta! Terveellisesti voi syödä siitäkin huolimatta, se ei tarkoita muuta kuin ravitsevaa ja monipuolista kotiruokaa ja ateriarytmistä kiinni pitämistä. Herkkuja voi syödä kun mieli tekee muttei mielin määrin ja jokapäivä. Ruokavalio on kaiken a ja o, liikunnan harrastaminen on vaan ekstraa siihen päälle. Esim. Imetyksen aikana pidän tärkeänä mitä suuhun laittaa koska vauva saa äidinmaidosta kaiken tarvitsemansa ensimmäisinä elinkuukausina.
    Nyt viiden vuoden jälkeen synnytyksestä olen paremmassa kunnossa kuin ennen raskausaikaani; syön puhtaasti kotiruokaa ja olen jättänyt einekset vallan pois. Pienillä valinnoilla on suuri merkitys hyvään oloon. Käyn kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla kun se on 3-vuorotyöni puitteissa mahdollista. Minulla on myös erittäin haastava työ henkisesti ja koen että liikunta auttaa jaksamaan minua paremmin arjessa. Tunti puoltoista liikuntaa muutaman kerran viikossa ei tee minusta huonoa äitiä kun olen erossa lapsestani, ainoastaan tekee minusta energisemmän äidin 🙂
    Toivottavasti ilkeät kommentoijat katsovat itseään tarkasti peilistä ja miettivät hetken että menikö nyt niinkuin strömsössä?
    Ihanaa alkanutta vuotta Pauliina ❤

    • Kiitos, mahtava kuulla. Juurikin näin, olet ymmärtänyt ensimmäisen postauksen pointin täysin oikein. Juuri noilla kuvailemillasi pienillä valinnoilla voi lisätä omaa hyvinvointia paljonkin. Voin hyvin kuvitella itseni ajattelemassa samalla tavalla kuin sinä, jos joskus saan lapsen, että erityisesti imettämisen aikana on tärkeää, että syö monipuolista ravintoa.
      Ihanaa alkanutta vuotta myös sinulle <3

  11. Mä ainakin ymmärsin sun ensimmäisen kirjoituksen pointin, ja se oli ihan suoraa totuutta. 🙂 Se vaan oli paha paikka kuulla niille äideille, jotka ovat piiloutuneet noihin tekosyihin. Jatka samaan malliin!

    • Kiitos, mahtava kuulla! Ja jatkan varmasti, keskustelunaiheita tulossa myös jatkossa 😀

  12. oot aivan oikeassa,jokainen kyllä kerkii liikkumaan sen puoli tuntia ainakin joka päivä jos niin haluaa! mulla on alle puol vuotias vauva, eikä tulis mieleen käyttää sitä tekosyynä etten pääse treenaa,päinvastoin. vauva nukkuu lenkin ajan sikeästi, me käyää salilla 5-6 kertaa viikossa kun vauva nukkuu.. ja se kaikki on win win molemmille:vauva saa unet ja mä saan treenin jotta jaksan olla parempi äiti vauvalle kun oon pirteä. raskaana kyllä sorruin välillä syömään miten sattuu mutta kukapa ei, ja hyvin ne kilot on lähteny tässä itestään imettäessä ja treenaillessa vaikka syön ku hevonen. mä en ainakaan jaksais tehdä vauvan kans mitään jos olisi ylipainokilot matkassa saati söisin pelkkää moskaa 🙂

    • Tää sun tilanne on just hyvä esimerkki siitä, miten jaksaa paremmin kun panostaa omaan hyvinvointiin. Sun tekstistä välittyy se hyvä olo läpi! Vaikka kaikki eivät pääsisi salille montaa kertaa viikossa niin jo pienillä teoilla voi parantaa omaa hyvinvointia ja sen vuoksi olen täysin samaa mieltä, että puoli tuntia päivässä ei ole paljon panostusta omaan hyvinvointiin 🙂

  13. Yleensä en näihin kuntoiluasioihin ota kantaa, mutta itseäni kosketti tuo raskaus asia. Tässä synnyttäneenä ja raskauden tuomien ongelmien vuoksi en pystynyt liikkumaan raskaus aikana ja kuitenkin ruokahimot oli aika kamalat. Siinä sitten lopputulos kiloja tuli. Kaikilla omat resurssinsa toki, mutta kyllä se on äidin ja lapsen etu että äiti voi hyvin ja on tyytyväinen itseensä. Jos ei heti pääse salille tai liikkumaan niin kyllä jossakin vaiheessa varmasti pääsee. Itse sain +10kg ihan läskiä ylimääräistä joista tiputettu pienessä ajassa jo 2kg ja syödä on saanut hyvin. Päinvastoin jos olo on väsynyt ja tuntuu ettei jaksa mitään niin kuntoilu auttaa juuri siihen. Ja on ihana olla sen muutaman tunnin niin itsekäs ja keskittyä itseensä, jaksaa taas lapseen panostaa entistä enemmän! Sitä ei usko ennenkun sen kokeilee. Pätee kyllä joka tilanteeseen! Itselle sitä hallaa tekee ja läheisille jos ei malta itsestä pitää huolta. 🙂

    • Joskus on tosiaan niin paha tilanne, että liikkumaan ei pääse. Olet kuitenkin päättänyt panostaa omaan hyvinvointiin ja se on erittäin hieno asia! Ja tuo on ihan totta, että sitä liikkumisen tuomaa hyvää oloa ei usko ennen kuin sen itse kokee, sen olen todennut kymmeniä jopa satoja kertoja myös omien asiakkaiden kanssa 🙂 Juuri näin, kun voi itse hyvin niin jaksaa säteillä positiivista energiaa myös ympärille.

  14. Ultimaattisen väsymyksen ymmärtää (tai siis sen vaikutukset päätösten tekoon) vasta kun sen on itse kokenut. Mikään ruokavalio ei pelasta univajetta tai pyyhi pois sen aiheuttamia henkisiä ja fyysisiä ongelmia. Totta on, että suklaa ei myöskään ole se paras ruokavalion peruspilari, mutta jos se on ainoa mikä saa jaksamaan päivästä toiseen, niin sitten mennään hetkellisesti sillä. Musta se on ihan fine. Itse tämän vaiheen kokenut ja jälkikäteen ihmetellyt, että mitä tapahtui. Onneksi selvisin.
    Ja joillakin voi oikeasti olla niin kiire, ettei päivittäin ehdi panostamaan omaan hyvinvointiin puolta tuntia, mutta jos edes kolmesti viikossa, niin sekin on jo parempi kuin ei mitään. Pienin askelin eteenpäin ja jokainen pienikin ”hyvä teko” on kotiin päin 🙂 p.s allekirjoitan täysin sen, että kun äiti voi hyvin, niin kaikilla on mukavampaa. Panostus itseen on panostus lapseen.

    Ollaanhan toisiamme kohtaan armeliaita ja yritetään oppia toinen toisiltamme!

    • Ruokavalio ei pelasta univajetta, mutta auttaa jaksamaan henkisesti myös univajeen tuomassa kauheassa olossa. Juuri tuosta puhuin ekassa postauksessa, että jo kolme kertaa viikossa riittää vallan hyvin 🙂

  15. Mustakin eka postaus oli jokseenkin kärkevästi kirjoitettu, mutta olen blogisi lukijana tottunut suorasukaiseen kirjoitustyyliisi ja uskon, että haluat herätellä ihmisiä ajattelemaan etkä nostaa itseäsi jalustalle. Hieman huvittuneena seurasin kommentointia, jossa vilahti narsisti-kortti useampaan otteeseen ja ihmisillä meni kyllä niin tunteisiin tämä aihe. Heti kun joku uskaltaa esittää oman mielipiteensä niin henkilön sanomisista rakennetaan olkiukko (sanot ettei ylipaino ole terveellistä = yhtäkkiä ylipainoiset ovat huonoja ihmisiä ja äidin tärkein tehtävä on olla tikissä). Tämäkään ei riitä vaan pitää mennä kirjoittajan henkilökohtaisuuksiin, mikä on kyllä todella huonoa argumentointia.

    Ymmärrän heitä, jotka olivat sitä mieltä ettet sinä ymmärrä pienen lapsen äitiä ja kuinka raskasta hänellä on, mutta siitä huolimatta edes oma lapsi ei ole syy laiminlyödä terveyttään. Etenkään, kun et sanonut, että tämä terveyden vaaliminen vaatisi 5x viikko salia ja kellontarkan ruokavalion. Ehkä se on tämä klassinen defenssikeino, ettei haluta nähdä omassa toiminnassaan vikoja vaan hyökätään vastapuolta kohtaan ja ruvetaan marttyyreiksi.

    Täytyy vielä sanoa että vaikka olen joskus eri mieltä kanssasi postauksiesi perusteella on minusta hienoa, miten pystyt kertomaan mielipiteesi muista välittämättä, et nöyristele ketään ja miten hienosti kestät kaiken negatiivisen kommentoinnin. Itse en samaan pystyisi 😃

    • Juurikin näin, halusin herättää keskustelua, en korostaa itseäni postauksessa. Ehkä se on sitten niin helppoa pitää fitnessihmisiä automaattisesti narsisteina, koska treenaamme ulkonäköpainotteisessa lajissa. Moni ei vain ymmärrä sitä, että yhtä lailla meille merkitsee terveys ja hyvinvointi ja ulkonäkö tulee siinä sivutuotteena.

      Tuon saman huomasin, että aiheesta tosiaan tehtiin olkiukko ja sen vuoksi tuntui siltä, että sen ympärille on punottu jäätävä määrä erilaisia salaliittoteorioita siitä, mitä tekstillä halusin tarkoittaa ja millainen minä olen ihmisenä 😀

      Olet ymmärtänyt täysin oikein ensimmäisen postauksen, en missään vaiheessa sanonut, että jonkun pitäisi noudattaa jo kisadieetin tasolle menevää ruoka-ja treeniohjelmaa raskauden aikana tai sen jälkeen 😀

      Heh kiitos. Ei se aina helppoa ole, mutta olen aina ollut sellainen, että seison omien sanojeni takana ja tiedostan sen,. että kaikkia ei voi miellyttää. Mutta tosiaan kyllä näissä saappaissa välillä vähän rankkaa on 😀

  16. Siis mä komppaan sua täysin tässä ja edellisessä kirjoituksessa. Eniten huvitti nää argumentit ” Anteeksi etten masennuksen vuoksi jaksanut huolehtia itsestäni” ja ”olin raskausmyrkytyksen ja leikkauksen jälkeen todella kipeänä että liikunta oli viimeinen asia mielessä” tottakai on yksilöllisiä eroja. Mutta sitten kun lihotaan raskaana se 20kg ja vielä raskauden jälkeen jatketaan lihomista ja sitten valitetaan kun mitään ei jaksa ja ollaan lihavia. Siinä vaiheessa tulee katsoa peiliin, sillä syyllinen löytyy sieltä.
    Aikoinani myös sanoin ääneen että ei lapsi ole mikään tekosyy olla liikkumatta ja syödä shaibaa johon hyvin kärkkäästi äiti-ihmiset vastasivat että voin sitten puhua, kun mulla on omia lapsia. Noh nyt niitä on kaksi (4v ja 2v) ja molemmissa raskauksissa painoa tuli n.10kg josta 6kg jäi synnärille. Molempien raskauksien jälkeen olen jatkanut liikkumista ja syömistä normaalisti ilman sen suurempia ongelmia. Joten uskallan edelleen väittää, ettei se vauvansaanti ole syy lihomiselle.

  17. En ymmärrä laisinkaan miksi joku suuttui tästä. Asiallinen kirjoitus. Toki joillakin raskaudessa se paino nousee vaikka mitä tekisi tai ei kykene liikkumaan, mutta suurimmalla osalla se on suoraan verrannollinen juurikin siihen mitä suustaan alas laittaa. Itselläni on 7kk vauva ja tiedän todella hyvin kuinka tärkeää jaksamisen kannalta on liikkua ja syödä terveellisesti. Huonosti nukutun yön jälkeen en valitse kovaa treeniä, vaan nimenomaan sen kävelyn ja ulkoilman. Helposti tekee mieli väsyksissä herkkuja ja syön mäkin niitä ihan hyvällä omalla tunnolla, mutta oma vika jos liikaa. =D Siinä saa toellakin peiliin katsoa jos kilot alkaisi kerääntymään. Nyt tosin tuntuu että tippuu vaan imetyksestä johtuen. Ihan turhaan sua on nyt ruodittu. Tsemppiä alkaneeseen vuoteen! =)

  18. Heh itse en ainakaan ehdi syödä mitään samalla ku syötän vauvaa! 😀 kaikki fokus menee siihen et saan pojan syöttötuoliin, viihdytettyä häntä siinä sekä pysymään aloillaan sen aikaa kun värkkääm pikapikaa hänelle jotain (tässä vaiheessa on usein jo jokainen keittiön kaapin ovi pakastinta myöten auki kun ei kiinni ehdi laittaa), saan hänet houkuteltua syömään (jos sormiruokailua niin menee vielä kauemmin toki) ja sen jälkeen naaman/käsien pesulle, vaipat vaihtamaan, nukuttamaan.. Tota kymmenen kilon poitsua kantaessa saa kylmä koko ajan joka päivä käyttää koko kroppaa 😉 mut ei siinä, rrrakastan vauvan hoitoa, nyt vain on se fakta et oma ruokavalio on vähän sinne päin… Mihinkään en koskaan elämääni vaihtais, tää on parasta <3

  19. Hyvä kirjoitus, kuten edellinenkin! Näin neljän lapsen äitinä vielä lisäisin sellaisen näkökulman, että jos äiti ei muka ehdi syödä terveellisesti, niin miten lapsi ikinä oppii, jos ei näe tervettä esimerkkiä? Jo ensimmäistä odottaessa tehtiin elämään selkeämpi rytmi ja ruoka-ajat, ajoissa nukkumaan. Mulla oli aivan järkyttävä pahoinvointi ja söin lähinnä ruisleipää ja appelsiinimehua, kaikki muu tuli heti ylös… Vauvavuosi oli aivan helvettiä, vauva huusi puoli vuotta ympäri vuorokauden, mutta en itse olisi pysynyt tajuissani jos en olisi kaupassa tehnyt terveellisiä valintoja ruokien suhteen ja syönyt säännöllisesti, sekä kevyet kävelyt vauva kantoliinassa piti mielen jotenkin kasassa.

    Kaksi seuraava raskautta meni liikuntakiellossa, toinen näistä meni oksentaessa alusta loppuun, syöminen kuitenkin onnistui ja terveellistä tuli valittua kaupasta kotiin. Harmitti tuhottomasti, koska sain näissä raskauksissa järkyttävät liitoskivut ja nehän olisi liikunnalla saanut kuriin.

    Neljäs raskaus oli helppo, oksensin vain pari viikkoa usean kuukauden sijasta, liitoskivut ja iskiaskipu helpotti liikunnalla ja venyttelyllä. Lenkkeilin ja kahvakuulailin alusta loppuun, tietysti söin säännöllisesti ja teveellisesti, koska meillä on koko perheellä ne säännölliset ruoka-ajat. Tämä 10 kk on jälleen ollut aivan helvettiä vauvan kanssa ja välillä itse joutunut tosi tiukille ruokavalion kanssa, koska vauva on todella allerginen ja reagoi mun syömiseen imetyksen kautta. Edelleen: en jaksaisi ilman säännöllistä syömistä! Nukkuminen on vain unelma, mutta silti makkari pysyy pimeänä tietyn ajan vuorokaudesta ja vauva saa nukkua vaikka tissi suussa, jotta saan itse edes hieman unta. Lenkille tulee lähdettyä säännöllisesti, koska kyllä se virkistää, vaikka yöunet jää sinne pariin kolmeen tuntiin.

    Nämä on toki vain minun kokemuksiani ja mulle on liikunta, sekä terveellinen ja säännöllinen syöminen tärkeää oman ja lasten hyvinvoinnin kannalta. Raskaudet toi mulle kiloja n.12kg/raskaus, sairaalaan ei jäänyt kertaakaan edes vauvan painon verran, mutta ihan normaalilla elämisestä oon aina palautunut kohtuullisen nopeasti, kolmen kuukauden sisään ollut lähes normaaleissa mitoissa, jos tissien kokoa ei lasketa 😀 Mies tekee vuorotyötä, meillä on allergisia lapsia erityisruokavaliolla, että kyllä se välillä haastetta tuo arkeen, mutta kaikesta selviää! Ja meillä lapset sormiruokailevat, voin itse syödä samalla esimerkkinä 😉 Nuorimmat nimittäin 10kk ja 2v, joten ei todellakaan kädet riittäisi syöttämään lapsia ja itse syömään samalla. Tämmöisiä ajatuksia mulle heräsi.

  20. Kuusi lasta kantaneena, synnyttäneenä ja kasvattaneenakin jo pitkälle ja silti koin, että kirjoituksesi oli asiallinen ja ajankohtainen. Tiedän kaiken siitä väsymyksestä ja kiireestä. Jossain vaiheessa tuntuikin, että aikaa ei ole mihinkään ja syominenkin jäi. Kuitenkaan en missään vaiheessa halunnut päästää itseäni repsahtamaan totaalisesti, koska tiedän mitä se olisi mielelläni ja omakuvalleni tehnyt. Niinpä sain pidettyä itseni jollain lailla liikunnassa suurinpiirtein kiinni niinäkin aikoina kun aika ja voimat ei riittänyt mihinkään. Nyt kun nuorimmaisen syntymän jälkeen haaveilin pääsemisestä oikeasti kuntoon ja löysin kotitreenit. Niitä ehtii tehdä jossain välissä aina ja kun sen on ottanut tavaksi, niitä ilman ei voisi enää olla. Treenaamisen myötä myöskään syöminen pysyy hallinnassa automaattisesti. Jos taas treenit jää vähemmälle vaikka sairastelun takia, heti on enemmän mielihaluja ja plörinäksi menee jos antaa sen mennä. Itselläni vaikeaksi on tehnyt liikkumisen myös se, että kotona en saa mitään tukea liikkumiseen ja kotoa pois lähteminen oli siitä syystä hankalaa. Nyt nämä kotitreenit eivät vaadi lastenvahtia ja vaikka nyt saankin kuulla siitä, että jumppaaninen on elämän tärkein asia, niin kuitenkin sitä teen ja 3-5kertaa viikossa ja muksut on kaverina. 🙂 Keinoja löytyy kiireeseenkin, kun et tarvitse kuin 10-15min niin saa jo hien pintaan ja 20 min saa pakarat kyytiä ihan tosissaan. Jos on aikaa 30-45min niin ainakin omalla kohdallani tulokset puhuvat puolestaan. Kotitreenien avulla olen saanut itseni bikinikuntoon. Sitten kun lapset on isompia on sali/ kaikkien muiden erilaisten ihanien treenien aika…:)

  21. Minua huolettaa etenkin raskaana olevien äitien ruokavalion repsahtamisessa se, että saako kasvava vauva varmasti monipuolisesti terveellisiä ja laadukkaita ravintoaineita. Itse raskaana ollessa olen entistä motivoituneempi syömään terveellisesti ja säännöllisesti, haluan tarjota sisälläni kasvavalle lapselle parhaat mahdolliset olosuhteet ja ravintoaineet kasvuun ja kehitykseen ja samalla tukea omaa hyvinvointiani, en niinkään ulkonäöllisistä syistä. Hoksaavatko äidit ajatella asiaa tästä näkökulmasta? Minusta asian pitäisi olla juuri niinpäin että silloin kun kukaan ei kasva sisälläsi tai saa ravintoa rintojesi kautta ei ole niin väliä vaikka ruokavalio ei olekkaan niin terveellinen, silloin olet vastuussa vain itsestäsi mutta silloin kun toinen on saa ravintonsa sinun kautta terveellisen ruokavalion merkitys korostuu. Vauva on hyvä motivaattori pitämään itsestäni hyvää huolta ☺

  22. Ymmärrän ihmisten suuttumuksen kun aihe on herkkä mutta olet mielestäni oikeassa.

    Itse voin todella huonosti koko raskausajan. Milloin oli oksentelu, milloin pyörtyily ja ennenaikaiset supistukset liitoskipuineen. Siitä huolimatta liikuin läpi raskauden. En kovaa mutta liikuin kuitenkin. Se helpotti kipuja! Toki olisin voinut jäädä sohvalle makaamaan mutta eihän sellaista psyyke kestä. Vähensin hieman ruokailua alentuneesta liikuntamäärästä johtuen. Kävin myös normaalisti töissä.

    Olen normaalipainoinen ja urheilullinen, painoni nousi raskaudessa 8-9kg ja kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen painoni on 1kilon koholla – varmaankin nämä maitomeijerit painavat sen verran. En halua raskausaikana tai imettäessä syödä roskaa, koska sillon vauvankin saa sitä. Syön terveellisesti ja runsaasti, herkuttelen maltillisesti.

    Eli ei lihoamatta jättäminen raskaudessa/äitinä vaadi mitään. Jätät vain mätöt verämättä ja liikut minkä itsellesi sopivaksi näet.

  23. Tiedän, että tämä on ehkä maailman ärsyttävin kommentti, jonka itse sain kun en vielä ollut äiti, mutta: Ymmärrät ja näet asiat uudella tavalla, jos joskus saat lapsen/lapsia – tiedän, että kiellät tämän, mutta niin käy kaikille, tavalla tai toisella. Kirjoitit, että raskaana ollessa on luonnollinen syy painon nousuun – on myös imetysaikana. Mikäli haluat tietää lisää tästä, lue prolaktiini hormonista ja sen erilaisista vaikutuksista naisiin.

    Postauksesi ei olisi ehkä nostanut niin paljon haloota, jos kirjoittaisit asioista, josta tiedät tai sinulla on omakohtaisia kokemuksia tai jos tekstisi takaa ei olisi ollut luettavissa tuomitsemista muita kohtaan. Kysymys ei myöskään ehkä ole siitä, että äidit eivät ehtisi/pystyisi treenaamaan, kysymys on siitä, että he eivät kaikki koe, että kiloista pitäisi jotenkin olla pahoillaan.

    • Muutama kilo sinne tänne ei ketään haittaa. Postauksessa puhuinkin hankalasta ylipainosta ja oman terveyden laiminlyönnistä tahallaan.

  24. Mä olisin ehkä vähän huolissani siitä että näillä äideillä ei vaikuttanut olevan minkäänlaista elämää lasten-ja kodinhoidon lisäksi. Kai sen miehen on pakko joskus tulla töistä kotiin ja kun ne lapset on yhdessä tehty niin eikös niitä myös yhdessä hoideta? Toivottavasti. Mulla on 2-vuotias ja olen vielä hoitovapaalla. Käyn 4x viikossa salilla ja vaikka olo on joskus väsynyt ja vetämättömyys suurta niin kyllä se katoaa kun salille pääsee. Sali kuten myös muut kodin ulkopuolella tapahtuvat aktiviteetit aikuisten kanssa on mulle ainakin henkireikä, enkä edes koe huonoa omaatuntoa. Kirjoituksesi oli hyvä, tämä toinen parempi kun ensimmäinen kyllä mutta pointti tuli ensimmäisestäkin hyvin ilmi. Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja usein ruoka ja liikunta näyttelevät suurta roolia tässä. Tahallaan voi ymmärtää väärin, varsinkin jos osuu vähän liian lähelle omaa toimintatapaa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 43
Tykkää jutusta