Kyllä pommin pudotti

Tiedätkö sen tunteen, kun alkaa tuntua, että elämässä kaikki on mallillaan ja mitään isoa mullistusta (varsinkaan negatiivista sellaista) ei ole tapahtunut elämässä pitkään aikaan? Mulla on ollut pitkään sellainen taantumavaihe menossa ja elämä on tuntunut mukavan kepeältä, vaikka toki arki on työntäyteistä. Viime vuonna ja tämän vuoden puolella on tapahtunut paljon hyviä asioita ja on saanut vain ihmetellä, että mitä kaikkea elämällä oikein on tarjottavana. Viimeisimmistä isoista mullistuksista on kertynyt aikaa jo sen verran, että ne alkaa unohtaa. 

Tänään sain kuulla aika pommi uutisen, joka muuttaa arkea. Tuo pommi vaatii järjestelyjä, jotta asiat ja arki saadaan taas rullaamaan. Hetken aikaa sai olla kädet levällään, että mitähän tässä nyt taas keksii, että löytää oikeat ratkaisut. Se stressireaktio, joka tulee kun kuulee jotain elämään suuresti vaikuttavia asioita, on aivan valtava. Tänään on saanut käydä läpi monet tunteet ja olo on ihan turta tuon myrskyn jälkeen.

Luonto-Elama-onnellisuus-superfoodit
Aamuisin on saanut lenkeillä ihanassa auringonvalossa

On se kummallista, että elämä on yhtä ylä- ja alamäkeä, vaikka kuinka haluaisi muuta. Hetken aikaa menee hyvin ja toisena hetkenä tuntuu siltä, että elämä heittää kaiken paskan niskaan yhdellä kertaa. Miksi se aina meneekin niin, että kaikki hyvä tai huono tuntuu iskevän aina kerralla? Elämän ylä- ja alamäissä on se hyvä puoli, että niitä ylämäkiä ja taantumavaihetta oppii arvostamaan ja siihen haluaa pyrkiä entistä vahvemmin. 

Elama-Onnellisuus-terveys-hyvinvointi
Raikas ilma on ihan parasta

Kun elämässä tapahtuu isoja mullistuksia niin oikeastaan naurattaa kaikki turhanpäiväinen toiminta ympärillä. Kaikki tämä some ja muka niin täydelliset ihmiset ja heidän elämänsä. En usko, että kenenkään elämä on täydellistä, mutta somessa on niin helppoa antaa kiillotettu kuva omasta elämästä. Itse en ainakaan jaksaisi ylläpitää 24/7 sellaista kulissia. Sen vuoksi sanon välillä ääneen, että nyt ottaa päähän. 

Ymmärrän kyllä, että ihmiset hakevat blogeista viihdykettä omaan arkeen ja eihän sellaista negatiivista tekstiä jaksa loputtomasti lukea. Mutta miksei joskus voi sanoa ääneen, että nyt on oikeasti elämässä iso paha mullistus menossa ja vähän sen vuoksi kiristää? 

Luontojarvi-Maisema-helsinki
Luonto on mun paikka rauhoittua

Moni bloggaaja myös täällä Fitfashionilla on kirjoittanut siitä miten nykyään ei uskalla enää julkaista mitään negatiivista tai oikeasti isoja mielipiteitä herättäviä postauksia, koska se myrsky, joka iskee päälle sen jälkeen on aivan valtava. En ihmettele yhtään kollegoiden ajatuksia. Olen itse muutaman kerran avannut suuni mielipiteitä jakavista aiheista ja lopputuloksena oli se, että asiaa puitiin Ilta-Sanomissa asti.

Toinen juttu on se, että sellainen elämän makuinen kirjoittaminen ei ole enää niin kaupallista. Jos haluaa pysyä kehityksessä mukana (ja tienata), täytyy olla hereillä trendeistä. Mitäs jos tämä täydellisen elämän kulissi ei ole elämää, jota haluaa elää? Mihin on hävinnyt aitous tästä maailmasta?

Itse luen vain muutamia blogeja, mutta niiden kirjoittajilla on yleensä paljon sanottavaa. Kirjoittajat jakavat mielipiteitä ja toiset vihaavat ja toiset rakastavat. En itsekään ole samaa mieltä kaikista asioista, mutta luen silti, koska ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat olla rohkeasti sitä mitä ovat, välittämättä muiden mielipiteistä. 

Luonto-Kevat-lenkkeily-vasymys-superfoodit
Luomuna aamulenkillä 🙂

Vaikka olen personal trainer ja terveellinen elämäntapa on intohimoni, en jaksa vaivautua avaamaan postauksia, joissa esitellään smoothieita, joissa on kymmentä eri jauhetta ja superfoodia. Mulla palaisi käämit jos arki olisi hifistelyä litkujen ja lisäravinteiden kanssa. Minulle hyvä olo ja hyvinvointi on normaalia ruokaa, jota syödään runsaasti ja usein sekä siinä samalla käydään treenaamassa salilla painojen kanssa. 

Täytyy sanoa, että pelkkää superfoodia ja kaikki on niin ihanaa on kaukana siitä, mitä elän. Itse elän ihan normaalia elämää ja pidän ihan normaaleista asioista ja se riittää minulle. Välillä ihan oikeasti ottaa päähän ja lujaa ja sitä kyseenalaistaa kaiken, että onko missään mitään järkeä. Mutta jos väsyttää niin menen luontoon kävelemään enkä yritä hakea pelastusta kaiken maailman jauheista ja oikoteistä. Välillä vaan kaikki menee yli hilseen, niin kuin varmaan huomaat tätä lukiessasi. Tänään kaikki turha (minun mielestäni) tuntuu -no turhalta 😀

Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen ja pyrin löytämään kaikesta aina jotain positiivista. Pyrin aina ajattelemaan, että asiat voisivat aina olla pahemmin. On oltava kiitollinen, että on terve ja voi toteuttaa itseään tässä elämässä. Olen kiitollinen siitä, että pystyn treenaamaan ja oppimaan jatkuvasti lisää elämästä ja ihmisistä. Olen kiitollinen ystävistä, perheestä ja sukulaisista, joilta olen oppinut niin paljon hyvää, jota tuoda tähän maailmaan. Olen kiitollinen niin monista asioista, että elämän myrskyt eivät saa minua lannistumaan. 

Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä laajemmin oppii käsittämään ajan kulua. Tämän hetkinen myrsky on kymmenen vuoden päästä muisto vain ja myös se auttaa antamaan asioihin enemmän perspektiiviä ja jatkamaan pää pystyssä eteenpäin. 

Tästä postauksesta tulikin nyt pieni purkaus, mutta välillä on hyvä sanoa ääneen, että aina kaikki ei ole niin täydellistä miltä näyttää. 

 

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

pauliinafitworld

3 vastausta artikkeliin “Kyllä pommin pudotti”

  1. Paljon tsemppiä myrskysi keskelle. Ota aikaa itsellesi ja päivä kerrallaan. Ei muu oikein auta.
    Minulla myös tuli pommi keskelle mukavaa arkea tällä viikolla, ja nyt niitä asioita ja tunteita käsitellään. Kyllä jää turhat asiat taas hetkeksi pois huolista.

    • Kiitos paljon. Näin se on, aika auttaa aina. Juuri näin, energia menee täysin asioiden käsittelyyn. Paljon tsemppiä myös sinne <3

  2. Voimia sinne. Mitä tuohon suoraan puhumiseen tulee, niin toivon että jatkat mielipiteittesi ilmaisemista. Kaikki tällä sivustolla liikkuvat henkilöt eivät edusta yhtä ja tiettyä ihmisryhmää, jolle kelpaa se yksi ja tietty tapa käsitellä asioita, eli heidän tapansa. Blogien lukeminen on minulle viihdettä, enkä koe viihtyväni, jos kaikki vain mumisevat kuorossa yhteen ääneen että näin on asiat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 24
Tykkää jutusta