Mitä mulle tapahtuu? Miksi en kirjoita enää fitneksestä?

Mulla on ollut jo pitkään sellainen olo, että en keksi tänne blogiin mitään kirjoitettavaa. Monien vuosien ajan fitness ja treeni ovat olleet mulle intohimo ja siitä on riittänyt kertomista vaikka kuinka.

Nykyään asiat ovat toisin. Toki treenaaminen ja terveellinen elämäntapa ovat itselleni super tärkeitä, mutta kaiken sen tilalle on tullut myös valtavasti kaikkea muuta. Oikeastaan kyse ei ole siitä, että mulla ei olisi mitään sanottavaa vaan siitä, että en tiedä kiinnostaako lukijoitani kuunnella niitä ajatuksia, joita syvällä sisällä tällä hetkellä pohdin ja olen pohtinut jo pitkän aikaa.

fitnessexpo-benweider
Muutama vuosi sitten Ben Weider -kilpailussa Lahdessa

Tämä kuulostaa nyt aika hassulta, mutta olen ollut noin vuoden ajan ”henkisellä matkalla” itseeni, jonka vauhti ja intensiivisyys lisääntyy kuukausi kuukaudelta. Moni asia,  joka on aiemmin ollut merkityksellinen on kadottanut merkityksensä ja kaipaan yhä enemmän merkitystä ja syvempiä näkökulmia omaan elämään ja kanssakäymiseen muiden kanssa. Näen aika monet asiat turhauttavan pinnallisina ja on vaikeaa löytää kosketuspintaa tietynlaisten ihmisten ja asioiden kanssa. 

Viimeiset vuodet ovat opettaneet sen, että me ihmiset olemme yhteiskunnan ja muiden ihmisten olettamusten luomuksia. Moni elää noudattaen tiettyä kaavaa ja ajattelumalleja, koska ei osaa nähdä sitä vapautta mikä meissä jokaisessa ihmisessä on elää juuri sellaisella tavalla, kuin itselleen on parasta – ja joka tekee juuri sinusta mahdottoman onnellisen.

Olen oppinut sen, että kukaan muu ei voi sanoa mulle miten mun kannattaa toimia jossain tietyssä tilanteessa. Moni voi ehkä kuvitella tietävänsä asioistani paljonkin ja muodostaa omia olettamuksia, mutta ne ovat kaukana todellisuudesta. Keskustelen toki myös nykyään ystävien kanssa mahdollisista ongelmista, mutta kannan itse vastuun kaikista päätöksistä ja siirroista omassa elämässä. Vaikka joku sanoisi, että on aika tehdä jokin siirto, se on vain yhden ihmisen mielipide.

Henkinenkasvu-Matka-onnellisuus

Olen tullut yhä varmemmaksi siitä millaista elämää haluan elää ja millainen ihminen haluan ulospäin olla. Olen tiedostanut olevani todella herkkä kaikenlaiselle negatiiviselle energialle, jota vältän ihan systemaattisesti joka päivä. Olen löytänyt itsestäni sisältä jotain todella empaattista ja herkkää, joka on ollut pitkään peitettynä ja jota en vielä osaa täysin käsitellä. Olen alkanut työstää myös negatiivisia ajatusmallejani, jotka juontavat juurensa jostain kaukaa ja jotka eivät ole minua itseäni, vaan muilta opittuja ajattelumalleja. Niiden työstäminen on toisinaan todella raskasta, mutta samalla koen vapautuvani jatkuvasti enemmän. 

Olen ymmärtänyt, että jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin on, oli ihminen sitten kuinka herkkä, vahva tai jotain siltä väliltä. Olen yhä enemmän näyttänyt ihmisille niitä herkkiä puolia itsestäni, joita olen aiemmin piilotellut kovan ulkokuoren takana. Olen saanut kiitosta siitä, että näytän myös herkkiä puolia pelottomasti. Olen ymmärtänyt, että herkkyys ei tarkoita heikkoutta ja monesti ihmiset, jotka korostavat omaa vahvuuttaan jatkuvasti ääneen ovat niitä kaikkein heikoimpia. Vahvuus tulee täysin muista kuin materialistisista tai ulkoisista asioista. 

Onnellisuus-Henkinenkasvu-ajatuksia

Luulen, että tämä nyky-yhteiskunta tappaa luovuuden. Siitä asti kun osasin ottaa kynän käteen olen piirtänyt, maalannut ja kirjoittanut. Kirjoittaminen on ainut niistä asioista, joka on osana päivittäistä elämääni tässä blogin muodossa. Mutta kun asia on niin, että nuorena olin kirjoittamassa romaaneja, kirjoittaminen oli minulle niin suuri intohimo. Se mielikuvitus ja luovuus oli aivan valtava, joka sisälläni on ja jonka täytyy päästä jotenkin taas päivänvaloon.

Olen jo vuosia selittänyt itselleni, että mulla ei ole aikaa kirjoittaa tai maalata. Osittain se on tottakin, arki on niin kiireistä, että siihen taiteelliseen flowhun on hiukan vaikeaa päästä!

Kroatia-Maisema-henkinenkasvu
Olen aina ollut vähän sellainen taivaanrannan maalari

Pohdin paljon myös sellaisia asioita, että mistä johtuu, että meillä ei ole nykyään enää niin paljon neroja tai uusia keksintöjä? Tai toki on, mutta antaako meidän nykymaailman elämäntapamme mahdollisuuden neroille olla rauhassa hullun luovia ja kehittää uusia pähkähulluja ideoita, joista sitten jonain päivänä tulee niitä isoja mullistavia keksintöjä? Luulen, että ei. Luulen, että maailma ei ole tässä suhteessa ainakaan parempaan suuntaan menossa.

Ymmärrän kyllä, että jokaisen tulee maksaa veronsa yhteiskunnalle, mutta jääkö joitakin asioita saavuttamatta, koska emme anna joidenkin ihmisten olla rauhassa hullun luovia? Miksi esimerkiksi taiteen määrärahoja karsitaan kun se on niitä melkeinpä ainoita asioita jäljellä tässä nykymaailmassa, jotka tuovat ihmisen lähelle luovuutta ja itseään? 

Olen kokenut viime aikoina myös hyvin ahdistavana sen, että olen jollain tapaa todella kaukana luonnosta. Kerrostalolähiö tuntuu lähinnä ahdistavalta ja haaveilen asuvani rivi-tai omakotitalossa, josta luonto on muutaman kävelyaskeleen päässä. Hektisen kaupunkielämän näkeminen päivittäin ei ole minun juttu ja oikeastaan ahdistun siitä todella helposti. Nautin niin paljon hiljaisuudesta, rauhallisuudesta ja ennen kaikkea kauniista maisemista, että kauaa en enää jaksa kerrostaloelämää. Nythän vastaus on tässä edessäni: minun tulee alkaa järjestää asioita niin, että pääsen muuttamaan siihen luonnonläheiseen asuntoon mahdollisimman pian. 

rasvanpoltto stressi
Enemmän ja lähempänä luontoa, kiitos!

Treenaaminen on edelleen osa jokapäiväistä elämää, mutta fitnesslavoille tulen tuskin enää palaamaan. Haluan pyrkiä kehon ja mielen tasapainoon, jonka koen horjuvan pahasti fitnessdieetistä. Sen lisäksi elämässäni on tällä hetkellä niin monia muita isoja asioita meneillään, että dieetti ei sopisi siihen oikeastaan millään.

Tulen varmasti kirjoittamaan treenipostauksia edelleen myös jatkossa, mutta jatkossa aiheet ovat laajempia. Onhan se niinkin, että myös blogi elää vuosien varrella ja en voi sitä muutosta estää. Olen ollut niin vahvasti se ”fitness-Pauliina”, että tuosta ajatuksesta on ollut itsellenikin vaikeaa päästää irti. Irti päästämisen jälkeen tilalle on tullut kuitenkin niin paljon kaikkea upeaa, josta olen todella kiitollinen ja jännityksellä odotan kaikkea mitä tuleman pitää 🙂 

 

Edellisessä postauksessa kerroin mihin maahan lähden alkavalla viikolla

 

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp

pauliinafitworld

2 vastausta artikkeliin “Mitä mulle tapahtuu? Miksi en kirjoita enää fitneksestä?”

  1. Hyviä ajatuksia! Olen seurannut blogiasi aivan sen alkutaipaleelta asti, mutta säännöllisemmin vasta viimeisen 1-2v aikana ja olen ehkä sinä aikana lukenut eniten ja ajatuksella. Tuntuu, että monien monia postauksia luen osittain tai pompin kappaleesta toiseen, mutta näitä nykyisiä ajatuksiasi olen saanut ammennettua ehkä eniten. Arvostan ja nostan hattua sille tasapainoiselle elämälle! Ehkä niitä onkin niin kiva lukea, kun siihen itsekin olen pitkälti pyrkinyt ja viimeiset vuodet vielä enemmän.

    https://nouw.com/tiinak

    • Todella ihana kuulla! Ehkä sitä täytyy vain uskaltaa avata enemmän näitä uusia ajatuksia tänne blogiin. Kiitos paljon! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta