Fitness = tyhjäpää

”No rehellisesti sanottuna on tullut kuvien perusteella sellainen vähän bimbo kuva. Sitä on ajatellut, että sun päässä ei pyöri mitään muuta, kun fitness kun somekin on täynnä selfieitä”.

Suurin piirtein näillä sanoin kuvaili mua eräs tuttavani, jonka näin ensimmäisen kerran ”livenä” ja jolta pyysin rehellistä analyysia itsestäni, joka tulee mun someprofiilin ja blogin perusteella. 

Olen miettinyt tuota lausahdusta paljon ja kieltämättä se kirpaisi kuulla noin suoraan päin naamaa sanottuna. Pisteet kuitenkin rehellisestä kommentista, niihin olen tottunut omassa ystäväpiirissäni, jossa puhutaan hyvinkin suoraan asioista. 

”Ai sä oletkin mukava” on myös aika yleinen kommentti, jonka kuulen itsestäni. Huvitun aina yhtä paljon kuullessani sen. Mun lähipiiri pitää mua yhtenä maailman kilteimmistä ihmisistä ja ylimielinen olisi varmasti listan häntäpäässä, jos ystäväni kuvailisivat minua. Mulla on ehkä vain se, että päästän lähelleni vain rajatun määrän ihmisiä. Mä pystyn ihan hyvin rupattelemaan bussipysäkillä niitä näitä mummelin kanssa, mutta en ystävysty kovin helposti ja sen vuoksi saatan vaikuttaa tuntemattomille etäiseltä. 

pauliina-pakarinen

Mua välillä myös ihmetyttää, kun monet ihmiset, joita olen tavannut, suorastaan järkyttyvät jos näkevät mun herkuttelevan tai poikkeavan mun fitness elämäntavasta. Mä voin kertoa, että mä nautin hyvästä ruoasta ja herkuista. Pyrin kuitenkin pitämään herkutteluissa kohtuuden ja harvoin arkena poikkean ruokavaliosta, mutta jos joku on leiponut töihin vaikka kakkua, niin en todellakaan jätä sitä palaa ottamatta. 

Onko itsensä kuvaaminen sosiaaliseen mediaan itsekeskeistä ja tekeekö se musta bimbon?

Mulle on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleen mun kummisedän lausahdus: ”Kuka on niin itsekäs, että julkaisee itsestään uuden kuvan joka päivä?”. Tuo kommentti nauratti, mutta pisti myös ajattelemaan. Mä voin myöntää, että ei se oman perseen kuvaaminen ole välttämättä maailman nöyrintä puuhaa, mutta täytyy muistaa, että itse olen oman polkuni valinnut. Jos en haluaisi esiintyä kuvissa tai asettaa omaa elämääni muiden arvosteltavaksi, voisin tehdä ihan jotain muuta, kuin blogata. 

Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää, että on ylpeä omasta vartalostaan ja kantaa sen minne meneekin. Jos mun kroppa saa jonkun aloittamaan saliharrastuksen tai elämänmuutoksen niin olen siitä ikionnellinen. Tai vaikkapa vaan lähtemään sinne salille uudelleen ja uudelleen. 

Mun mielestä kateus on turhaa. Moni ei ehkä arvaakaan, miten yksinäistä puurtamista fitness yleensä on. Mä olen opiskellut amk:ssa vuodesta 2013 lähtien ja ruokailut ystävien kanssa kouluruokalassa on laskettavissa yhden käden sormilla. Fitnessharrastaja on edelleen nykymaailman syrjitty ja outolintu. Vaatii kovaa päätä mennä sinne kellariin istumaan kippojen ja kappojen kanssa.

Joku mun belfie saattaa näyttää siltä, että mulla ois jotenkin seksikäs olo mut oikeesti haisen ihan p****:lle, olen hiestä märkä, joka paikkaa kolottaa ja mielessä on vaan kotona jääkaapissa odottava ateria. Jonka syön yksin. Ja jonka jälkeen on pakko mennä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna treenata. Siinä saa olla hyvä huumorintaju että tätä hommaa jaksaa pidempään. Ehkä mun huumorintaju onkin sen takia lähinnä aika pimeetä ja sarkastista 😀

pauliina-mayors

Mulla on paljon asioita myös fitnesin ulkopuolella, jotka mua kiehtoo. Haluan opiskella, tehdä töitä, hankkia omaisuutta, matkustella. Olen ollut aina esimerkiksi todella tunnollinen työntekijä ja siksi olenkin edennyt mun ”uralla” aina vaativampiin hommiin. Olen mukavuudenhaluinen ihminen ja nautin koti-illoista. Rakastan musiikkia ja hyvin toimivaa teknologiaa, varsinkin musiikin suhteen. Olen alkanut unelmoimaan omasta koirasta ja hetkistä lemmikin kanssa. 

Perhe ja ystävät ovat mulle todella tärkeitä ja jos haluan nähdä heitä niin menen salille vaikka viideltä aamulla tai jätän kokonaan väliin, että saan treffit järkättyä. Mun mielestä fitness ei saa vaikuttaa ihmissuhteisiin huonolla tavalla, edes dieetillä.

Musta löytyy luovempi puoli ja tykkään lukea kirjoja, käydä elokuvissa ja teatterissa. Loppujen lopuksi sali vie kuitenkin niin pienen osan päivästä, että jää sitä aikaa muuhunkin.

Tässä oli oikeastaan vain murto-osa niistä asioista, joita pidän itselleni yhtä tärkeänä, kuin fitnesiä. Mullakin on kestänyt joitakin vuosia päästä tähän tasapainoon, mutta nyt koen olevani todella tyytyväinen. 

Kuulostanko vielä niin super fitness ihmiseltä? 😀 Välillä mietin, millaisia ihmisiä mun juttuja lukee. Kuulisin mielelläni mun lukijoista ja teidän ajatuksista kommenttiboksissa 🙂

pauliina-pakarinen