Jalkoja voi treenata monta kertaa viikossa

En rehellisesti sanottuna odottanut ihan noin isoa kommenttitulvaa tuohon edelliseen postaukseen. On tietysti hyvä, että teksti herätti ajatuksia, mutta suurin osa kommenteista oli mielestäni aika negatiivispainotteisia. 

Jos mietitään asiaa vähän erilaisesta näkökulmasta, niin luulen, että nyky-yhteiskunta on aika rankka ja olettaa, että meidän jokaisen pitäisi kyetä hallitsemaan monta asiaa samanaikaisesti. Toisaalta fitnessbuumi on tullut tässä hyvään rakoon, mutta samalla se on tuonut paineita ihmisille. Esimerkiksi nykyisin työnantajat olettavat, että työntekijä on samalla hirveä uraohjus, panostaa 110 % työhönsä, on sen lisäksi kovassa fyysisessä kunnossa ja tietysti omistaa myös perheen ja osaa pyörittää sitä täydellisesti. 

Tuntuu, että tässä maailmassa on unohdettu, että ihmisen kyvyt ovat vain rajalliset ja vaaditaan liikoja. Sivuutan nyt eilistä postaustani tällä.

On mielestäni täysin epärealistista olettaa, että kukaan pystyisi tekemään noita kaikkia asioita samaan aikaan ja voisi olla kaikissa sillä 110 %:lla panostuksella.

Elämässä ei voi saada kaikkea mitä haluaa ja silloin pitää päättää, mihin osa-alueeseen panostaa.

Haluan kertoa fiiliksistäni ihan konkreettisten esimerkkien kanssa. Eli, jos mietitään kolmea erilaista ihmistä: kilpaurheilijaa, suosittua ihmistä sosiaalisessa elämässä ja uraohjusta. Jokainen näistä ihmisistä on päättänyt panostaa sen 110 % siihen, mitä tekee. Jos päätät panostaa esimerkiksi uraasi, olet valehtematta töissä 24/7 ja työt tulevat jopa kotiin. Varsinkin, jos olet yrittäjä, ei vapaapäiviä ole. Tällöin ei todennäköisesti jää aikaa kunnolliseen treeniin, eikä tarvitsekaan, koska olethan valinnut uran, etkä urheilua.

Voit kuitenkin kuntoilla, mutta kuitenkin ura vie voiton tai jos valitset molemmat, olet molemmissa todennäköisesti ”vain keskitasoa”.

IMG-20141113-WA0002

Jos taas olet päättänyt olla kaikkien tuntema, suosittu, sosiaalisessa elämässä taitava bilehile, kierrät baarit joka viikonloppu, vietät kaiken aikasi ystävien kanssa ja jopa roikut iltapäivälehtien otsikoissa. Tällöin olet siinä asiassa hyvä, mitä teet, mutta todennäköisesti esimerkiksi ura tai urheilu ei ole pääosassa elämässäsi ja haluat tehdä muutakin. 

Tässä tullaan siihen, kuinka paljon kilpaurheilija haluaa panostaa siihen urheiluun ja treeniin. Uskon, että myös moni SM, EM ja vaikka Olympia tasolla kilpaileva urheilija on asettanut urheilun sille ykköspallille ja tekee kaikkensa sen eteen, että kehittyisi jatkuvasti. Se tarkoittaa pakostikin sitä, että esimerkiksi työt tai koulu voivat jäädä kokonaan käymättä tai ainakin jäädä taka-alalle. Urheilijalle ei yleensä ole tärkeintä raha. Kunhan saa ostettua tarvittavat lisäravinteet ja treenivaatteet, joilla treenata.

 

IMG-20141113-WA0000

Kerroin edellisessä postauksessa, että en koe väsymyksen olevan tarpeeksi hyvä tekosyy treenin väliin jättämiseen. Tästä ilmeisesti moni sai sen käsityksen, että en lepää ollenkaan ja vietän salilla 7 päivää viikossa. Ehei.

Saliohjelmani on tällä hetkellä 5-jakoinen ja viikossa on kaksi lepopäivää. Joku tuossa tuli uhoamaan, että tällä tahdilla tulen sairastumaan, mutta enpä kyllä usko.

Ennen viime kisoja tulin kuumeeseen viimeisellä viikolla ja treenit jäivät saman tien siihen. Kuulostaako vielä niin sairaalta? Terveys on minulle kuitenkin kaikki kaikessa ja  sen takia olen valinnut tähän hommaan itselleni ammattitaitoisen valmentajan, koska olen ollut myös valmennuksessa, jossa terveyteni ei ole valmentajaa kiinnostanut. 

Haluan tehdä myös yhden asian selväksi:

Treeniohjelmani ja ruokavalioni on suunnitellut ammattitaitoinen valmentaja en tarvitse niiden suhteen holhousta  ja ohjelmiani ei tulla muuttamaan ulkopuolisten vinkkien perusteella.

Moni kauhisteli ajatuksiani, ettei samaa lihasryhmää voisi treenata samana päivänä tai heti seuraavana päivänä. Ymmärrän, että asia on hyvin yksilöllinen palautumisen suhteen, mutta itse olen löytänyt minulle sopivan tavan ja rytmin treenata lukuisten kokeilujen kautta.

Olen ensimmäisen kisavuoteni treenannut juuri niin kuin kirjoissa kerrotaan. Maksimissaan 4 treeniä viikossa, jalat kerran viikossa ja monta lepopäivää. Jossain vaiheessa kuitenkin kroppani tottui ja turtui tähän treenityyliin ja onneksi tapasinkin Andonen ja aloin treenata niin, että lihaskin alkoi kasvamaan. Kroppa vahvistuu jatkuvasti ja tarvitsee kovempaa treeniä ja siinä samassa suhteessa levon tarve kasvaa, jota en laiminlyö. Jos en nuku yöllä, nukun päivällä. 

Mielestäni on vähän huvittavaa, että yhden vuoden ja yhtä treenitaktiikkaa kokeilleet kilpailijat tulevat neuvomaan minulle, että mikä on oikea tapa treenata ja tehdä asioita. Yleensä kovin moni pysyttelee vain siellä omalla mukavuusalueellaan, koska kirjoissa sanotaan, että palautuminen kestää vaikka sen 72 tuntia. Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt, että asioita voi kokeilla ja lähestyä eri näkökulmista? Kaikkea ei tarvitse tehdä, niin kuin yleiset määräykset sanoo. Miksi sitten niin moni treenaaja on niin eri näköinen, kun heitä vertaa toisiinsa? Tekevätkö kaikki asioita saman kaavan mukaan? Tätä asiaa on hyvä miettiä. Niin kuin maailman kuuluisin kehonrakentaja Arnoldkin on tokaissut:

”Break the Rules. Not the Law but The Rules”

On hyvä miettiä, onko Arnold treenannut juuri niiden Liikuntalääketiede -kirjan oppien mukaan, jota mahdollisesti nyt luet?

Esimerkiksi yksi maailman tunnetuimmista Bikini Pro kilpailijoista, Amanda Latona, saattaa hyvin treenata peppua/takareisiä 2 kertaa samana päivänä tai peräkkäisinä päivinä. Ja Amandahan on tunnettu teräksisistä takareisistä ja pakaroista. Kannattaa googlettaa tämä nainen. Ja tämä ei tarkoita sitä, että näin tehtäisiin joka viikko, mutta joskus lihas tarvitsee tälläistä shokkihoitoa kehittyäkseen. 

IMG-20141113-WA0003

Mielestäni tähän lajiin kasvaa kunnolla vasta, kun kokeilee erilaisia asioita, valmentajia jne. ja löytää näin oman tyylinsä ja oppii oikeasti tuntemaan kroppansa. Ja myös sen väsymyksen ja milloin on oikeasti väsynyt. Ja haluan myös painottaa, että en oleta, että kaikki tekisivät asioita samalla tavalla, kuin esimerkiksi minä. Jokainen on yksilöllinen. Itse olen vain sitä mieltä, että pitää osata ajatella myös ”boksin ulkopuolelta”, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Jos tekee asioita aina samalla kaavalla, kehitys loppuu kuin seinään jossain vaiheessa, vaikka karulta se kuulostaakin. 3 kertaa viikossa treeni saattaa toimia ekana kisavuonna, mutta toisena enää ei. Ja asia on nyt vain niin, että jos haluat panostaa tiettyyn lihasryhmään, ei välttämättä yksi treeni viikossa sille lihasryhmälle riitä. 

Joku sanoi myös, että elän omassa kuplassani. Väitän, että minä nimenomaan olen päässyt ulos sieltä kuplasta, koska osaan ajatella asioita myös muultakin kantilta, kuin mitä oppikirjoissa sanotaan, tai mitä ihmiset minulle puhuvat- ja olen ihan oman kroppani kautta ymmärtänyt, mikä on minulle se paras tapa tehdä asioita. Olen jatkuvasti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Se vasta opettavaista onkin. 

IMG-20141113-WA0004