Täysin eri ihminen kuukausi sitten, mitä on tapahtunut?

On hassua, että haluan kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka en vielä itsekään täysin käsitä, että mitä viimeisimmän kuukauden aikana on tapahtunut. Olen nimittäin muuttunut todella onnelliseksi ja tuntuu siltä, että en tunnista ihmistä, joka olin vielä muutama kuukausi sitten. 

Tuntuu isolta sanoa, että on onnellinen. Mikä siinä onkin niin vaikeaa sanoa tuollainen asia ääneen? Miksi alan miettimään, että onko minulla oikeus sanoa noin isoja sanoja täällä blogissa? Osittain se johtuu varmasti siitä, että vaikka vanhoista ajoista ollaan tultu täällä Suomessa jo rutkasti eteenpäin, niin silti vallalla tuntuu olevan ajatus: ”Kellä onni on, sen kätkeköön”.

Tiedättekö, että mikä on suurin syy siihen, että olen tullut onnelliseksi? Se on se, että olen ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka uskovat, että tässä elämässä kannattaa tehdä asioita, jotka palvelevat omia intohimoja ja kiinnostuksen kohteita ja jotka uskovat siihen, että onnen voi löytää, kun uskaltaa mennä epämukavuusalueelle välittämättä muiden puheista.

Olen tavannut viimeisen kuukauden aikana hurjasti uusia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet laajentamaan omaa maailmankuvaani. Olen saanut uusia tapoja ajatella ja olen kokenut paljon samankaltaisuutta näiden ihmisten kanssa. Olen saanut paljon uusia ideoita ja mikä tärkeintä, lisää rohkeutta uskoa omaan juttuun ja tehdä oman onnen eteen töitä joka päivä.

Jokainen päivä on mulle nykyään mahdollisuus tehdä töitä omien unelmien eteen!

Matkustelu on mulle henkireikä ja tarvitsen sitä säännöllisesti, jotta pystyn pitämään tästä onnesta kiinni. Lähdemme heinäkuussa ystäväni Maijan kanssa ensin Kroatiaan ja sieltä kiertämään Eurooppaa. Todennäköisesti menemme Ibizalle Kroatian kiertämisen jälkeen, mutta emme halua suunnitella liikoja, koska tämä reissu mennään täysin fiiliksen mukaan, ihan parasta! En malta odottaa, koska reissuun on nyt alle kuukausi enää aikaa.

maija ruohonen pauliina pakarinen
Maijan kanssa oltiin viikonloppuna vähän pilettämässä :))

Täällä Suomessa näkee harvoin, että joku on oikeasti vilpittömästi onnellinen toisen saavutuksista. Ollaan niin vaatimattomia ja usein se näkyy myös ulospäin. Ihmiset ovat samaa harmaata massaa, kuljetaan päät alhaalla ja pyydellään anteeksi omaa olemassaoloa. En tarkoita todellakaan kaikkia, mutta kyllä päivittäin näen sellaisia ihmisiä myös täällä Suomen pääkaupungissa! En halua lähteä siihen mukaan.

Olen ylpeä itsestäni sellaisena, kuin olen ja kuljen pää pystyssä oli vastassa mitä tahansa.

Sitten taas välillä näen hurjan erilaisia, itsevarmoja, rentoja, hymyileviä ihmisiä täällä kaduilla ja siinä on yksi syy siihen, miksi tykkään asua täällä Helsingissä!  Täällä voi hengittää. 

pauliina kesä
Viikonloppuna nauttimassa kesästä

Vuosi 2016 on ollut mulle todella suuri muutosten vuosi. Suurin asia on tähän mennessä se, että siirryin keväällä kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Olen tehnyt töitä 15 -vuotiaasta asti ja joka kuukausi tilille on tullut palkka säännöllisesti. Voi että kun voin kertoa teille, että miten mua pelotti, kun tajusin, että se tuttu ja turvallinen rahavirta on nyt loppu ja olen omillani! Se tunne oli samanlainen kuin olisin seissyt jossain vuoren reunalla ja katsonut huojuen alas ja miettinyt, että en voi ottaa mistään kiinni.

Muutaman henkäyksen jälkeen päätin, että aion jatkaa samaa kovaa työntekoa ja katsoa, että mihin se johtaa ja pelkkää hyvää on seurannut. Alkukeväästä oikeasti kylmä hiki valui otsaa pitkin, mutta nyt osaan nauttia jokaisesta päivästä. En ehkä vieläkään tajua sitä, että voin tehdä joka päivä sitä omaa juttuani ja vielä elättää sillä itseni. Mikään ei ole niin voimaannuttava tunne, kuin se!

Tunnen energioita tosi vahvasti elämässä ja muissa ihmisissä ja tällä hetkellä musta tuntuu, että menen jonkin virran mukana, joka kuljettaa mua kohti uusia tuulia. Mua pelottaa edelleen, mutta annan virran viedä, vaikka mulla ei ole mitään hajua siitä, että mitä perillä odottaa. Kun olen kerran heittäytynyt virran vietäväksi niin takaisin ei ole paluuta! 

allas sea pool
Eilisistä kuvauksista. Virta näköjään vie sielläkin 😀

Olen lukenut viime aikoina muutaman kirjan muutoksesta ja siitä, mikä estää meitä ihmisiä olemasta kaikkea sitä, mitä voisimme olla. Meille opetetaan jo lapsena tapoja ja olettamuksia, joiden kautta peilaamme elämää myös aikuisuudessa. Niitä kutsutaan lukoiksi.

On hassua miten näen nykyään ihmisissä paljon näitä lukkoja ja myös itsessäni! Olen aloittanut työstämään näitä lukkoja itsessäni ja jos mieleeni tulee jokin epäilevä, arvosteleva tai ylimielinen ajatus niin pohdin, että voisiko se olla vain mun sisäisen lukon aiheuttama ajatus? Olen huomannut, että tuo ajatus ei välttämättä liity ollenkaan siihen, että millainen ihminen oikeasti olen vaan on vain peilikuva jostain aiemmasta opitusta olettamuksesta.

Osittain tämä omien lukkojen työstäminen on vienyt mua kohti onnellisuutta ja vie sinne joka päivä. Olen paljon rauhallisempi ja katson maailmaa avoimin silmin. Paha ihminen ei välttämättä ole paha tahallaan, hänellä on vain niin paljon lukkoja, joita ei ole koskaan avattu. Tämä ajatus tuo tiettyä varmuutta käsitellä vaikeita ihmissuhteita elämässä ja antaa pahoille ihmisille anteeksi, joka on askel siihen, että voit päästä huonoista energioista eroon ja tulla itse onnellisemmaksi, kuin koskaan.

Tulipa pitkästä aikaa sellainen postaus, jonka kirjoitin oikeasti vartissa, koska sormet menivät näppäimillä niin lujaa ajatusten kanssa. Ehkäpä tämä ajatusten kirjoittaminen ”paperille” tuo vähän lisää varmuutta näihin viime aikaisiin ajatuksiin. Elämä on niin hienoa,  kun sen oivaltaa. Nyt ei tule enää sanoja tällä kertaa enempää. Seuraavaan kertaan siis. 

Lue edellisestä postauksesta: Kuinka treenata bikinivartalo?