Lukio vs. amis – kummat ovat älykkäämpiä?

Näin valmistujaisten aikaan törmää taas iänikuiseen aiheeseen, kumpi on parempi koulutus lukio vai amis? Ovatko amikset automaattisesti vähemmän älykkäitä kuin lukiolaiset?

Omasta taustastani sen verran, että olen ollut aina hyvä koulussa. Ylä-asteen päättökeskiarvo oli mulla 9, vahvimpina aineina matikka, fysiikka, äidinkieli ja kuvaamataito. Tottakai opot suosittelivat, että haen lukioon, jossa silloinkin korostettiin olevan parhaimmat mahdollisuudet edetä, jos ei ole täysin varma siitä mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Pääsin yhteen Tampereen parhaimmista lukioista ja opiskelut alkoivat.

Tajusin pian, että opiskelu lukiossa ei ole lähelläkään käytännönläheistä työelämää. Motivaatio alkoi rakoilla ja lopulta päätin jättää lukion kesken. Olin innostunut samoihin aikoihin matkailualasta, jonne halusin. Pääsin Pirkanmaan ammattiopistoon, jossa opiskelin matkailupalvelujen tuottajaksi. En kannusta ketään lopettamaan opiskelua, mutta kannustan tekemään kunnolla asiat, joita on tällä hetkellä tekemässä, koska kaikesta on tulevaisuudessa hyötyä.

Opiskelu matkailualalla oli jännittävää ja vaihtelevaa. Monella on täysin väärä käsitys amiksessa opiskelusta. Ajatellaan, että siellä öljyn peitossa kiristellään muttereita – ihan heti väärin! Matkailualan opintoihin kuului äidinkieltä, matikkaa, kieliä ja sen lisäksi markkinointia ja tietotekniikkaa. Viimeistään amiksessa innostuin markkinoinnista ja sillä tiellä ollaan. Valmistuin huippupaperein amiksesta ja koska rahan ahne olen, tein töitä myös amisaikana lentokentällä. Oli aika makea tunne tienata insinöörin aloituspalkkaa 19 vuotiaana. Se on siis täysin totta, että amiksen papereilla pääsee helposti rahakkaisiin hommiin kiinni! 

Matkailuala-Opiskelu-lukio-amis-alykkyys
Lentokentällä työskentely on edelleen siisteimpiä työpaikkoja mitä mulla on ollut!

Tiedostin, että markkinoinnin ja matkailun koulutus yhdessä ovat vahva kombo ja sen aikainen amiksen luokanopettaja kannusti minua hakemaan ammattikorkeakouluun. Päätin, että haluan Haaga-Heliaan, jonka brändi vaikutti osaavalta ammattikorkeakoululta. Kokeessa oli teoria -ja matemaattinen osuus. Matikka oli sellaista lukion lyhyen matikan tasoa. Luin pari kuukautta kotona ja tein lukion lyhyttä matikkaa. Materiaaleja oli suomeksi ja englanniksi ja varmistin, että ymmärrän kokonaisuuden hyvin, joka on ollut mulle aina helppoa. Koe meni hyvin ja opiskelut alkoivat. Perjantaina on valmistujaiset.

Kuulen monesti, että amiksia ei pidetä yhtä älykkäinä, koska takana ei ole montaa vuotta teoriaopiskelua. En vähättele yhtään ylioppilaskirjoituksia, mutta mitä teet kaikella tiedolla, jos et osaa soveltaa sitä käytäntöön? Ja mitä ylipäätään on älykkyys? Mielestäni vajavaisuutta älykkyydessä osoittaa juuri se, että ei osata nähdä asioita monelta kantilta.

Lukio-Ammattikoulu-ammattikorkeakoulu-opiskelu-alykkyys

On myös hassua, että myös ammattikorkeakoulussa törmäsin siihen, että kaikkien opiskelijoiden oletetaan tulevan lukiosta. Kerrankin opettaja kysyi, että mistä koulusta tulemme ja kun kerroin, että olen amiksesta sain vastauksesti pyöreän suun ja hämmästelyä. Ehkä siksi, että minusta ei mitenkään nää näitä amiksen stereotypioita ja liian harva amis hakee ammattikorkeaan, vaikka lahjakuutta varmasti on ja paljon. Itseasiassa ammattikorkeakoulut hyötyisivät paljonkin siitä käytännön osaamisesta ja asiakkaiden kanssa työskentelystä, josta amiksilla on paljon kokemusta! Asiaa ei puolla yhtään se, että koko ajan tapahtuu muutoksia, jotka hankaloittavat amiksen hakemista ammattikorkeaan tai yliopistoon.

Ennen kuin ajattelee olevansa super älykäs ihminen, on hyvä miettiä mistä älykkyys oikeasti koostuu. Esimerkiksi mensan sivuilla älykkyyttä kuvaillaan näin:

”Älykkyyttä on kyky oppia, soveltaa opittua ja ratkoa ongelmia. Älykkyys ilmenee taitona ymmärtää ja käsitellä abstrakteja asioita.

 Älykkyys nähdään myös kykynä hahmottaa erilaisia asioiden välisiä suhteita sekä yksilön taitona käyttää ja kehittää omia kykyjään.

Älykkyys on yksi persoonallisuuden piirteistä. Älykkyys on tärkeä ja positiivinen ominaisuus, mutta on olemassa myös monia muita tarpeellisia persoonallisuuden piirteitä, joita älykkyysosamäärä ei mittaa – esimerkiksi ahkeruus, empatiakyky ja tunnollisuus.

Älykkyyden määritteleminen onkin osittain myös filosofinen pulma; älykkyyttä ovat ne asiat, joiden yhdessä sovimme olevan älykkyyttä.

Mitattavien kognitiivisten kykyjen, kuten kielellisen taitavuuden, päässälaskun, loogisen päättelyn sekä tilan- ja liikkeen tajun, on havaittu vastaavan toisiaan hyvin eri henkilöillä. Erilaiset kyvykkyyden lajit siis korreloivat keskenään.

Tätä kognitiivisten kykyjen taustalla vaikuttavaa yhteistä tekijää kutsutaan psykometrisessä älykkyystutkimuksessa yleiseksi älykkyystekijäksi eli g-tekijäksi (general intelligence factor). Kun älykkyystestauksessa keskitytään g-tekijään, voidaan yksilön älykkyyttä mitata varsin tarkasti ja luotettavasti.

Älykkyystestit pyrkivät määrittämään juuri tämän yleisen älykkyystekijän tason ja ilmoittamaan tuloksen ÄO-arvona. Älykkyysosamäärä näyttää korreloivan kohtalaisesti jopa aivojen kokoon ja hermosolujen johtumisnopeuteen.”

Alykkyys-Mensa-lukio-amis-opiskelu

Puhun nyt tarkoituksella kärjistäen seuraavassa esimerkissä. Mietitään vaikka talonrakennusalalla olevaa amista. Ensin opiskelija omaksuu teorian ja sen jälkeen rakentaa talon. Opiskelija pohtii tarkkaan myös abstraktia puolta eli miten perustat rakennetaan, tehdään tarkkoja laskelmia, että talo pysyy pystyssä ja miten ylipäätään hahmotellaan koko kokonaisuus. Teoriaa sovelletaan käytäntöön ja talo valmistuu.

Eikö viitaten mensan määrityksiin älykkyydestä amis olisi älykkyyttä enemmän korostava koulu, koska opiskelussa tarvitaan niin hyvää oppimiskykyä ja sen lisäksi myös hahmotuskykyä, loogista päättelykykyä ja tilan tajua? Opiskelua ei jätetä pelkkään teoriaan vaan hyvät numerot saadakseen on osattava soveltaa asioita myös käytännössä. 

Yleissivistys on tottakai tärkeää ja sen saa varmasti laajemmin haltuun lukiossa ja tottakai myönnän, että aukkoja siinä on itselläni varmasti. Nekin asiat ovat kuitenkin opeteltavissa ja näin aikuisiällä luen paljon erilaisista asioista.

Mielestäni ei voi suoraan sanoa, että lukiosta tai amiksesta tulee älykkäämpiä ihmisiä. Molemmissa on oikeasti niitä vähemmän ja enemmän älykkäitä ihmisiä. On mielestäni väärin, että edelleen amisten valmistumista ei pidetä minään ja ylioppilaita hehkutetaan ympäriinsä. Itse koen, että amis on ollut merkittävä osa omaa uratarinaa ja sen avulla löysin oman jutun. Olen pärjännyt ihan yhtä hyvin ammattikorkeassa, kuin opiskelukaverit. Jos viitsii nähdä vaivaa ja opiskella myös itse, pääsee täysin samoihin tuloksiin kuin muut. Ja sitä paitsi jos lukiosta pääsee huonoilla papereilla ulos niin jatko-opiskeluihin pääseminen on todella haastavaa! Lukion papereilla et saa työttömyysturvaa, jota amiksen papereilla saa, joten joudut tekemään vähemmän miellyttäviä töitä.

En ole koskaan tuntenut häpeää siitä, että mulla on amis-tausta, koska tiedän, että olisin pärjännyt myös lukiossa ja sen vuoksi kerron aina ylpeänä, että olen käynyt amiksen. Näin vain niin paljon enemmän mahdollisuuksia käytännön alalla, joka on ajanut minut hyvään tilanteeseen. Kun ikää on tullut, on ymmärtänyt myös sen, että koulutus ei automaattisesti tarkoita älykkyyttä. Sen vuoksi en muutenkaan arvosta ihmisiä heidän koulutuksen tai työnsä perusteella. Hienointa on mielestäni tässä elämässä se, että ihmiset tekevät juuri niitä asioita, joista nauttivat ja tekevät sen intohimolla. Se onkin monelle vaikeaa – ei uskalleta seurata omaa intohimoa vaan tehdään asioita siksi, koska on pakko. Arvostetaan kaikkia ihan yhtä paljon, eikö vain? 🙂

Mitä ajatuksia tämä aihe herättää?

Edellisessä postauksessa kerroin lisää uusista tuulista, joita kesän aikana on tullut!

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp