Kahdeksan aamut pitäisi kieltää

Sitä sanotaan, että kaikkeen tottuu, mutta niin se ei kyllä aina ole. Taas on takana yksi lähes uneton (4 tuntia nukuttu) yö, kun aamulla piti olla paikalla jo kello kahdeksan. Sänkyyn menin jo kymmenen aikaan, eli olisin kyllä saanut nukuttua kunnolliset yöunet, jos oma keho antaisi myöten. On kuitenkin nykyään ihan normi, että en vain yksinkertaisesti saa unta aikaisin, jos aamulla on aikainen herätys, olen siis iltavirkku. 

Tämä meidän yhteiskunta on rakennettu aamuvirkkujen varaan. Koulut, useimmat työpaikat ja virastot avaavat ovensa jo kahdeksalta aamulla ja on tietty normi olettaa, että ”ahkerimmat ja parhaimmat” kansalaiset heräävät kukonlaulun aikaan ja ovat virkeimmillään kellon lyödessä kahdeksan. Näin ei kuitenkaan ole ja uskallan väittää, että moni työssäkäyvä ihminen kärsii jatkuvasti muutaman tunnin univajeesta, joka näkyy suoraan työn tehokkuudessa. Univajeessa aivot joutuvat tekemään tupla työn käsitellessään tietoa ja lähimuisti alkaa pätkiä.

Kahdeksanaamupois.iltavirkku.aamuvirkku.yhteiskunta

Tämä yhteiskunta elää vielä vahvasti historiassa, jossa maalla herättiin aikaisin tekemään töitä ja pitkään nukkuvia pidettiin lähinnä laiskoina. Se on varmasti monen aamuvirkun ajatus minusta kirjoittaessani tälläisen tekstin. Voin kuitenkin kertoa muutaman esimerkin omasta elämästäni.

Olin töissä lentokentällä kahden vuoden ajan, jossa työvuoro alkoi viideltä aamulla. Herätyskello soitti silloin puoli neljä aamuyöstä. Selvisin kyllä töihin aamuvuoroon, koska menin nukkumaan viimeistään yhdeksältä illalla, mutta krapulainen olo seurasi koko päivän mukana eikä päiväunista ollut mitään apua, jotka pääsin nukkumaan kymmenen aikaan aamulla ennen seuraavan vuoron alkua (työvuorot olivat kaksiosaisia).

Kehon aineenvaihdunta hidastuu univajeessa ja uskallan väittää, myös silloin, kun painostat kehon luonnottomaan rytmiin. Vaikka menin nukkumaan kuudelta illalla ennen työvuoroa lentokentällä, niin silti tajuttoman aikainen herätys sai kehon sekaisin. Vatsa ei toiminut, oli päänsärkyä, kehossa oli aina ylimääräistä nestettä, ruokahalu oli isompi kuin normaalisti, eikä ajatus ei oikein kulkenut. Siinä varmasti yksi syy siihen, miksi lentokentällä heitettiin vitsiä, että siellä töissä olevat ihmiset ovat kaikki hiukan sekaisin 🙂

8aamutpois.aamuvirkku.iltavirkku.mielipide.yhteiskunta
Lentokenttä, mahtavin työpaikka koskaan. Olisin varmasti vieläkin jos ei olisi vuorotyötä

Viimeisin työpaikkani ennen yrittäjäksi ryhtymistä oli sellainen, jossa päivä alkoi kello kahdeksan. Viikot menivät tokkurassa, vaikka nukkumaan meni ajoissa ja sain unta 8-9 tuntia. Viikonloppuna nukuin viikon univelkoja pois. Jännä juttu, että univelkaa kertyi siitä huolimatta, vaikka unitunteja tuli runsaasti. Olen todella siis yrittänyt kääntää omaa luonnollista rytmiä, moneen kertaan ja vuosien ajan, mutta kun ei käänny niin ei käänny.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi murrosikäisten unentarve lisääntyy ja kehon luonnollinen hormonitoiminta aiheuttaa sen, että uni tulee myöhemmin. Siitä huolimatta useimmissa kouluissa aamutunnit alkavat jo kahdeksalta, jossa sitten varmasti suuremmalta osalta menee paljon ohi, kun aivot ovat vielä ihan unessa. Onhan Opetus -ja kulttuuriministeriön työryhmä ehdottanut kouluaamujen myöhäistämistä, mutta sen pidemmälle ei ole kovin monessa koulussa päästy. Itse tarvitsen edelleen unta 9-10 tuntia yössä, jolloin olen kaikista tehokkain.

Sama juttu työpaikoilla. On mielestäni luonnotonta, että ihminen herää talven pimeimpinä kuukausina kukonlaulun aikaan ja oletetaan, että tehdään tulosta. Siihen päälle istutaan kahdeksan tuntia toimistossa, jonka terveellisyyteen en edes viitsi ottaa kantaa tai tästä postauksesta tulisi aivan liian pitkä. Toisekseen harva on tehokas työntekijä kahdeksan tuntia putkeen, itse olen kuuden tunnin työpäivän kannalla. Pitkään jatkunut univaje (ja varmasti myös itselle luonnoton rytmi) altistavat mielenterveyden horjumiselle ja sitten ihmetellään, että miksi täällä aikaisessa ja pimeässä Suomessa on niin paljon mielenterveysongelmia 🙂

kahdeksanaamutpois.aamuvirkku.iltavirkku
Kuva: Johanna Myllymäki / A-lehdet

Aamuvirkut väittävät, että uuteen rytmiin kyllä tottuu, kun menee vain nukkumaan aikaisin. Iltavirkuille, kuten minulle ne parhaat tunnit alkavat vasta illalla. Uni tulee luonnollisesti 22-24 välissä. Luonnollisesti herään 8-9 aikaan, jolloin keho ja mieli toimivat. 8 tai 9 aikaisemmat herätykset saavat kehon lähes poikkeuksetta sekaisin. Aamuvirkut väittävät nauttivansa aamuisin heräämisestä ja toki suuri osa varmasti nauttiikin, mutta samalla kahvia saatetaan juoda pannullinen ennen töihin menoa. Itse kun saan tarpeeksi unta en edes tarvitse sitä kahvikuppia aamulla.

Itselleni sopisi varmasti parhaiten Välimeren rytmi, jossa herätään vähän myöhemmin ja ollaan myöhemmin iltaan hereillä. Ihanteellisin tilanne olisi elää vuodenaikojen vaihtelujen mukaan ja herätä kesällä hiukan aikaisemmin valon kanssa, jolloin herätys voisi olla aiemmin, kuin 8-9 aikaan.

Olen aina ollut vähän sellainen vastarannankiiski ja koen jotkin normit tässä yhteiskunnassa todella ahdistaviksi. Miksei esimerkiksi useampi koulu kokeile rohkeasti aamujen myöhäistämistä tai useimmilla työpaikoilla tarjota liukuvaa/myöhäisempää työaikaa? Toki joidenkin töiden luonne vaatii sen, että työt alkavat kello kahdeksan, mutta sellaisissa paikoissa onkin yleensä paljon aamuvirkkuja töissä.

Kyttääminen ja kaavoihin kangistuminen eivät aja asioita eteenpäin ja jopa parempia tuloksia voi saada aikaan totuttuja kaavoja muuttamalla. Näihin asioihin tarvitaan rohkeutta ja muutos on aina pelottavaa. Aina voi kuitenkin palata takaisin vanhoihin tapoihin, jos uudet eivät tuota haluttuja tuloksia. 

Onko täällä muita iltavirkkuja, jotka kokevat samoja tuntemuksia? 🙂

Edellisessä postauksessa puhuin nesteen kertymisestä kehoon ja kerroin yhden yksinkertaisen syyn, josta se voi johtua: Oletko usein nesteinen ja turvonnut? Tässä voi olla syy

 

Seuraa minua

Instagramissa: pauliinafit

Facebookissa: Pauliina Pakarinen

Löydät valmennukset täältä: Wellcamp