Mikä joitain vanhempia vaivaa?

Ajattelin, että olisin saanut herätä rauhassa kiireettömään lauantaiaamuun kiireisen työviikon jälkeen, mutta mut herättikin aamusta naapurin perheen kovaääninen tappelu. On ihan kamalaa miten nämä äänet kuuluivat täysin selkeänä seinän läpi. Ensin perheen poika riehui, juoksi ja kiljui sisällä. Sen jälkeen isä huusi pojalle, että ulos, jos et osaa käyttäytyä. Tähän äiti sitten huusi isälle, että älä sinä huuda pojalle. Isähän tästä suuttui ja alkoi lataamaan kaikkea ei niin kovin kaunista naiselle.

Perheen poika meni selkeästi paniikkiin ja alkoi huutaa äitiä sekä muutenkin kiljua paniikinomaisesti. Vanhemmat eivät huomioineet poikaa vaan jatkoivat omaa riitaansa, jota kesti sellainen 20 minuuttia. Ihan kamalaa huutoa ja haukkumista, jota en olisi oikeasti halunnut kuulla. Olin jo vähällä menossa heidän ovelleen itsekin huutamaan, että nyt oikeasti hiljaa kun vielä kaiken lisäksi heräsin tähän tappeluun. Mulla meni rauhallinen lauantaiaamu ainakin siinä ja varmasti myös heillä. 

Ymmärrän hyvin, että perheen isä on menettänyt hermonsa, kun toinen vanhempi ei puhalla yhteen hiileen. Minähän en mitään lapsen kasvatuksesta tiedä, mutta ajattelen, että vanhempien pitäisi näyttää lapselle olevansa samaa mieltä, vaikka toisen mielipide ei aina miellyttäisikään.

Perhe-Vauva-arki-riitely
Eikö vanhempien pitäisi aina vetää yhteen hiileen?

Ja siis täytyy sanoa, että itse olisin varmaan huutanut lapselle ihan samalla tavalla, että menee ulos leikkimään, jos ei sisällä osaa käyttäytyä. Ei ole ensimmäinen kerta kun tuon lapsen aivan järkyttävät huudot, riehumiset ja juoksut kuuluvat selkeästi seinien läpi. En halua edes kuvitella miltä nuo äänet kuulostavat sisällä asunnossa. 

Täytyy sanoa, että tulen tosi surulliseksi kun kuulen (pakotettuna) suomalaisten perheiden riitoja ja tilanteita parisuhteessa. Oli ihan kamalaa kuunneltavaa miten vanhemmat jatkoivat toisilleen huutamista ja haukkumista lapsen ollessa vieressä. En haluaisi koskaan olla itse siinä tilanteessa, että kumppani on jo niin vastenmielinen, että ei ole enää mitään väliä mitä toiselle sanoo. Ainut asia on, että haluaa satuttaa toista niin lujaa kun lähtee.

Sitten jos mietitään vielä sitä millaisen kuvan ihmiset antavat vauva- tai lapsiarjesta. En ole oikeasti ihan varma, että kestäisinkö itse jatkuvaa mölyä, joka lapsista pakostikin tulee. Olen todella herkkä äänille, jopa liiankin herkkä. Olen epäillyt, että mulla saattaa olla jopa misofonia. En siis pysty esimerkiksi nukkumaan huoneessa, jossa on ihan vaimeaääninenkin kello. Saatan ärsyyntyä ihan valtavasti, jos rekka ajaa kovaäänisesti ohi, lapsi rääkyy bussissa tai joku vaikka viheltää.

Perhe-Vauva-arki-riitely-misofonia
Voiko lapsiarki olla seesteistä?

Tällä viikolla olen monesti kiehunut, kun naapurin lapset ovat leikkineet rapussa ja vintissä yläpuolellani todella kovaäänisesti. Monen tunnin ajan katosta on kuulunut tasaista töminää. Monesti mietin, että olisin varmaan ihan hermoraunio, jos mulla olis lapsia. Voin olla toki ihan väärässäkin, mutta myös tämän ajatuksen takia ei mulle ole tullut sitä vauvakuumetta. Oikeasti rakastan hiljaisuutta ja mulla ei esimerkiksi koskaan ole kotona telkkarikaan taustalla päällä. Itseasiassa mulla on telkkari, mutta en ole jaksanut hankkia siihen digiboxia, koska en sitä edes katso 😀 

Jos palataan vielä tähän tämän aamuiseen riitaepisodiin niin selkeästi vanhempien väleihin vaikuttavat myös lapset. Olen todella tyytyväinen omaan parisuhteeseeni juuri nyt, mutta voisiko pieni lapsi pilata sen täydellisesti? En halua, että parisuhteesta tulee toissijainen asia, kun toista ei jakseta enää huomioida samalla tavalla. En oikein ymmärrä, että mitä järkeä on hankkia lapsia, jos on valmis uhraamaan parisuhteensa sen vuoksi? Eikö niistä molemmista voisi pitää huolta? Ja siis varmasti moni pitääkin, mutta jostain syystä olen kuullut elämäni aikana vain näitä negatiivisia tarinoita ja sen vuoksi itselläni ei ole mitään suurta hinkua alkaa perustamaan perhettä. 

Edellisessä postauksessa: Mietitkö miksei treeni tai ruokavalio tuo tuloksia?